Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Olisiko Robin Hobb, Farseer trilogiasta Assassin's Apprentice? Salamurhaajan oppipoika kenties, en ole varma suomenkielisestä nimestä.
 
Hyvä arvaus. Nyt kun sen mainitsit, niin arvelisin hyvinkin voivan löytyä mainitusta kirjasta lähes vastaava tekstinpätkä, mutta siitä en kuitenkaan tätä nimenomaista sitaattia ollut ottanut.

Puolen tunnin kuluttua muutun taas kerran ja nyt lopullisesti tuoksi vihatuksi olioksi.

...

Kuoleeko H... hirsipuussa? Vai onko hänellä rohkeutta tehdä itse loppu itsestään viime hetkellä? Vain Jumala voi sen tietää. Minä en enää välitä. Tämä on todellinen kuolinhetkeni; seuraavat tapahtumat eivät enää koske minua. Täten laskiessani kynän kädestäni ja ryhtyessäni sinetöimään tunnustustani päätän onnettoman Henry J...:n elämän.
 
Kun M*** L***** lähetettiin Misselthwaithe Manoriin setänsä luo, kaikki olivat sitä mieltä, että hän oli harvinaisen ikävän näköinen pikku tyttö, ja totta se olikin.
 
– Rouva Sowerby on hyvä ihminen. Nyt kun olen nähnyt sinut, huomaan hänen puhuneen järkevästi. Leiki ulkona niin paljon kuin mielesi tekee. Täällä on kyllä tilaa, saat mennä minne haluat ja huvitella miten haluat. Tahtoisitko jotakin? hän kysyi. – Tahdotko leikkikaluja, kirjoja, nukkeja?
– Saanko, virkkoi Mary huulet vavahdellen, saanko palasen maata?
 
Keisari Makar, yltyleensä saippuavaahdossa, istui penkillä ja palvelija Gavrila roimi häntä vihdalla olan takaa.
- Lisää löylyä! Lisää löylyä! huuteli hänen korkeutensa ja valeli itseään vedellä. - Älä ajattele että lyöt keisaria. Anna vihdan heilua! Anna tulla vain! Ähää! Ah ja puh!
Sitten keisari syventyi miettimään.
- Kuule Gavrila, hän sanoi vähän ajan kuluttua. - Mitä sinä luulet, hajaantuuko sotajoukko jos minä lähden pois? Jos minä en ole täällä?
- Että hajaantuuko, teidän korkeutenne. Miksi se nyt hajaantuisi?
- Mutta jos se vain ottaa ja hajaantuu?
- No, myöntyi Gavrila. - Sitten se ottaa ja hajaantuu. Ei kai tuo niin kummallinen konsti ole.
 
Aa, olin harmillisesti unohtanut tämän kokonaan, ja kirjakin on nyt ties missä. Luovutan siis vuoroni. Kyseessä oli Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa.
 
Kaappaan vuoron!

Jousiammunta oli noina aikoina totista työtä. Sitä ei ollut vielä jätetty intiaaneille ja pikkupojille. Jos joku ampui huonosti, hän kiukustui aivan kuten äveriäät fasaaninmetsästäjät nykyisin.
 
Vuorokauttakaan ei lainaus vanhentunut, hyvää työtä, Lehtis! Kyseessä on kuningas Arthurin legendoihin perustuva T. H. Whiten romaani Muinainen ja tuleva kuningas tai oikeastaan useamman teoksen kokonaisuus. Koska käytin suomennettua yhteisnidettä, riittääkin tämä vastaus, mutta tarkemmin sanottuna vielä ensimmäinen kirja eli Miekka kivessä. Whiten tyylinä on anakronistisen kertova ote, jossa vertaillaan usein tapahtumahetkeä, sen tulevaisuutta ja nykypäivää. Smial Morelilla on tämä nide ollut työn alla jo pitemmän aikaa...

@Lehtokuusama jatkaa!
 
Ylös