Mistä Tolkien on saanut vaikutteita teoksiinsa?

Valië Nienna sanoi:
Onko koko aarteiden ympärille kietoutuvassa Keski-Maa legendariumissa yhtään kokonaan puhtoista seppähahmoa?

Ehkä Gondolinin Enerdhil, alkuperäisen Elessar-jalokiven tekijä, joka "yleensä oli ollut aina kaikessa Celebrimboria etevämpi" (Keskeneräisten tarujen kirja, 344).

Seppien merkityksen voisi nähdä jopa Kalevala-muistumana (toisin kuin naisvihollisen puutteen), mutta olihan germaaneillakin muistaakseni joitakin tuhoa tuottaneita voimaseppiä.
Seppien aikaansaannokset eivät Tolkienille edustane pelkästään tuhoisaa turhamaisuutta vaan myös vielä jumalattomampaa maagis-teknologista pyrkimystä hallita ympäröivää luontoa. ("Se joka hajottaa esineen nähdäkseen mikä se on, on hylännyt viisauden tien", kuten Gandalf ylevästi laukoi.)
 
Mutta ehkä Enerdhil on vain se poikkeus joka vahvistaa säännön? Sepät ovat pahoja tai vähintään pahan välikäsiä jos tämä on se säännön vahvistava poikkeus. "Naispahisten" puutten voisi ymmärtää monellakin tapaa, ehkäpä Tolkien ajatteli naisen olevan pyhä? Ja hännessä kuitenkin asui se pieni pakanuus, joka hänen sydämmensä sopukoissa häntä lämmitti. Mutta eipä ikinä saada lopullista tietoa, Tolkien ei nimittäin ole kertomassa meille.

Telimektar sanoi:
Kalevalan vaikutuksista Tolkieniin puhutaan minunkin mielestäni aivan liikaa (ainakin Suomessa). Kalevalan olemassaolo on inspiroinut Tolkienia, niinkuin suomen kielen sointikin. Sen sijaan Kalevalan sisällön ja Tolkienin kirjoitusten yhtäläisyydet (tai quenyan ja suomen yhtäläisyydet) ovat mielestäni varsin pintapuolisia.

Tässä on erittäin hyvä pointti, mutta minun on kyllä myönnetävä, että ymmärrän tämän perässä seisovan aatteen. Suomalaiset (Tämä juro ja epäystävällinen kansa) ovat vain kovin ylpeitä siitä, että heidän eepoksensa on vaikuttanut Tolkienin mahtavien Arda -tarinoinen syntymiseen. Ja miksipä ei? Onhan se hyvä, että on jotakin ylpeiltävää, mutta pakko myöntää, hiukan kuitenkin tällä lailla asiasta hehkuttaminen on turhaa. Kenties ainoa keino saada meidän tajuamaan, on vain ymmärtää se karu totuus, että Tolkien kyllä otti vaikutteita MUTTA ei hän nyt kopioinut eepostamme.
 
Sinilakki sanoi:
Telimektar sanoi:
Kalevalan vaikutuksista Tolkieniin puhutaan minunkin mielestäni aivan liikaa (ainakin Suomessa). Kalevalan olemassaolo on inspiroinut Tolkienia, niinkuin suomen kielen sointikin. Sen sijaan Kalevalan sisällön ja Tolkienin kirjoitusten yhtäläisyydet (tai quenyan ja suomen yhtäläisyydet) ovat mielestäni varsin pintapuolisia.

Tässä on erittäin hyvä pointti, mutta minun on kyllä myönnetävä, että ymmärrän tämän perässä seisovan aatteen. Suomalaiset (Tämä juro ja epäystävällinen kansa) ovat vain kovin ylpeitä siitä, että heidän eepoksensa on vaikuttanut Tolkienin mahtavien Arda -tarinoinen syntymiseen. Ja miksipä ei? Onhan se hyvä, että on jotakin ylpeiltävää, mutta pakko myöntää, hiukan kuitenkin tällä lailla asiasta hehkuttaminen on turhaa. Kenties ainoa keino saada meidän tajuamaan, on vain ymmärtää se karu totuus, että Tolkien kyllä otti vaikutteita MUTTA ei hän nyt kopioinut eepostamme.

Ärh. Tästä on minunkin pakko sanoa sananen. On toki mukavaa, että Tolkien on käyttänyt Suomen kieltä MALLINA (ei suinkaan pohjana) quenyalle ja ehkä pikkuisen Kalevalaa mallina Húrinin lasten tarinalle, mutta onhan se ihan älytöntä sanoa että ne ovat samanlaiset tarinat. Siis ihan totta, eihän Túrinin ja Kullervon (niinkuin Húrinin takakannessa sanotaan) tarinassa ole lähes lainkaan yhtäläisyyksiä! Minä tiedän, olin ala-asteella Kalevala-kisassa jossa piti lukea sitä (by the way, me voitettiin :p) Minulla ihan vihaksi pistää, että kirjaa markkinoidaan ns. Kalevalan uusintaversiona! :x Suomalaiset vaan yrittää päästä osille Tolkienin elämäntyöstä!

Ps. en nyt yritäänyt haukkua Kalevalaa tai Suomalaisia :)P), vaan sitä mitä Suomalaiset tekevät markkinoidakseen Húrinin lasten tarinaa!!!
 
Hhhhhmmm.... Ystäväni lukee ensimmäistä kertaa TSH:ta (hän on menossa Tom Bombadilin talossa) ja hän vihaa Tomia. Hänen mielestään Tom on kopio Kullervosta. Yhtäläisyydeksi hän sanoo että:

- Tom laulaa vanhalle Halavaukolle jotain "jäädytän sinulta juuret" tyyliin.

- Kullervo laulaa "laulan sinut suohon" tyyliin.

Raivosin hänelle että älä kehtaakaan verrata Tomia (my personal idol :p) ja Kullervoa! Mutta toisaalta......

En osaa sanoa tähän mitään. Osaatteko te? Voiko olla totta että Tolkien on ottanut Kullervosta vaikutteita Tomiin!? :O
 
Tom ja Kullervo? Ei ei ei.. :D

Kaksi aivan erilaista persoonaa, toinen on rauhallinen ja harkitsevainen oman metsänsä herra. Toinen on äkkipikainen nuori miehen alku joka tekee virheitä toistensa perään.
 
No niin! Juuri sitä minä raivosin :x Mutta hän sai istutettua päähäni ajatuksen moisesta typerästä vertauksesta. Argh.
 
Minä en ole lukenut Kalevalaa, mutta olen kuullut paljonkin sen ja TSHn yhteyksistä. Olen samaa mieltä muiden kanssa, ettei Tolkien kirjoittanut Kalevalaa uudestaan hiukan muunnellen. Olen kuullut myös sellaisia huhuja, että quenya olisi saanut paljon vaikutteiat myös iiristä, ehkä enemmän kuin suomesta. En kuitenkaan ole perehtynyt quenyaan, joten mikäs minä olen sanomaan. Iirissä ja quenyassa on samanlaisia äänteitä.

Minä luin Beowulfin reilu kuukausi sitte, ja siinä huomasin todella paljon samankaltaisuutta Tolkieniin. Ensinnäkin nimet olivat hyvin samanlaisia ja samantyyppisiä kuin Tolkienilla. Myös (vaikka TSH ei olekaan runomittaan kirjoitettu) tapahtumat oli kuvattu samalla tavalla, tai samanoloisesti, ja yleinen tunnelma on samalla tavalla mystinen. En sitten tiedä, miten samaoloisia leffat olivat...
 
No, itse en ole lukenut Beowulfia eikä minulla ole harmainta aavistustakaan mikä se on. Keine Ahnung, Dracaena :) Mutta kuitenkin, jos on varma että se on kirjoitettu ennen joitain Tolkienin tekstejä, voi hyvinkin olla mahdollista että Tolkien otti vaikutteita. vrt. minun agressiivinen mielipide aiheeseen "onko Tolkien voinut ottaa vaikutteita Kalevalasta". Hih. :p Muut? Tietoa aiheesta? :)
 
Så säger Wikipedia: "Beowulf on muinaisenglanniksi kirjoitettu eeppinen sankariruno, jonka synty on eri tutkimuksissa ajoitettu 700-luvulta 1000-luvulle." On se vähän aiemmin kirjoitettu ku Tolkienin tekstit ;)
 
Shacklebolt sanoi:
On se vähän aiemmin kirjoitettu ku Tolkienin tekstit ;)

Höh! En voinut tietää :p No sittenhän se on hyvinkin mahdollista.. (mikä tämän viestin tarkoitus oli, sitä en tiedä :))
 
Tolkienhan vietti ison osan akateemisesta urastaan Beowulfia tutkaillen, joten kyllä: sieltä on vaikutteita tullut. Eritoten tämä näkyy TSH:n Rohan-osuuksissa (Heorot vs. Meduseld, muinaisenglantilainen nimistö jne.), vaikka toki Rohan monella tapaa myös eroaa Beowulfin kuvaamasta maailmasta (hevosilla ei Beowulfin kuvioissa ollut kummoista osaa jne.).
 
Lisätietoja Beowulfin mahdollisesta suorasta vaikutuksesta TSH:n sanastoon löytyy esim. tästä Michael Kennedyn artikkelista (Amon Hen 171), joka on löytänyt tiensä myös nettiin:

http://tolharndor.org/tilkal/issue1/beowulf.html
 
Beowulf ja Sormuksen sota

Tuodaampa nyt esiin yksi asia, jonka olen huomannut yhdistävän Beowulfia ja Tarua sormusten herrasta. Tulkinta voi syyllistyä allegoriaan, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia ;)

Beowulfin johdannossa (Osmo Pekonen ja Clive Tolley) todetaan, että runo voidaan jakaa kolmeen jaksoon, joissa nimihahmo käy kolme tärkeää taistelua, eli Grendeliä, Grendelin äitiä ja lohikäärmettä vastaan. Samalla tavalla Sormuksen sota sellaisena kuin se TSH:ssa kuvataan voidaan jakaa kolmeen suureen taisteluun: Helmin syvänteeseen, Pelannorin kenttien taisteluun ja Mustan portin taisteluun.

Beowulf voittaa Grendelin varmasti, Grendelin äitiä vastaan punnukset ovat aika tasan ja lohikäärmettä vastaan taas tappio on varma. Helmin syvänteen taistelussa Gimli ja Legolas kilpailevat siitä, kumpi saa kaadettua örkkejä enemmän. Pelannorin kentillä taas epätoivo valtaa moneen otteeseen Minas Tirithin puolustajat, mutta onnekkaiden käänteiden myötä voitto saavutetaan. Mustaa porttia vastaan suunnattu marssi on puolestaan epätoivoinen yritys vailla mitään mahdollisuuksia sotilaallisesta voitosta.

Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa? Yksi mahdollisuus on, että se kuvaa inhimillistä kehitystä nuoruuden voimantunnosta vanhuuden kuolemanodotukseen. Toinen mielenkiintoisempi mahdollisuus liittyy eurooppalaiseen sodan kulttuurihistoriaan.

Kääpiö ja haltia ovat pakanallisia taruolentoja, joten niiden vahvalla roolilla viitataan saagoihin. Myös rohanin ratsastajat ovat tyyliltään muinaisgermaanisia, eli pakanallisia. Pakanallisessa maailmassa sota oli yksiselitteisesti miehen henkilökohtaisen kunnian lähde. Minas Tirith taas viittaa sydänkeskiaikaan ja taistelu haradilaisia vastaan ristiretkiin. Keskiajalla tasapainoiltiin kristinuskon pasifististen piirteiden ja oikeutetun sodan teorian välimaastossa. Sodankäynti oli edelleen kunniakasta, mutta samaan aikaan muodostui ajatus ritarista, joka puolusti heikkoja. Musta portti lohduttomine autiomaineen puolestaan todistaa totaalisen sodan kauhuista 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin tavalliset ihmiset joutuivat moraalittoman nationalismin pelinappuloiksi ajautuen tilanteeseen, jossa voitolla oli tyhjä kaiku. Lopulta sodasta katosi kaikki kunniakkuus ja jäljelle jäi uudenlainen pasifistinen yhteiskunta.
 
Tutustuin juuri Tolkienin isänisänisään George Tolkieniin (s. 1784) ja aloin tuumia, lieneekö tämä esivanhempi kenties toiminut hänelle esikuvana jopa kahden hahmon luomisessa. Ensimmäisenä Gerontius Tuk, jolla - kuten hyvin tiedämme - oli kaksitoista lasta, ja toisena itse pormestari Samvais Gamgi, jonka lapsiluku oli 13.

George Tolkienilla ja hänen puolisollaan Eliza Lydialla (o.s. Murrell) oli nimittäin yksitoista lasta, jos Tolkienin sukutaustaa ansiokkaasti tutkineisiin puolalaisiin tolkienisteihin on luottaminen (ja minähän luotan). Elizan ja Georgen lapset olivat George William, John Benjamin [J.R.R:n isoisä], Eliza, William Murrell, Mary Ann, Henry, Rosina Susanna, Edward, Ellen Martha, Septimus ja Alfred John.

Sivumennen sanoen etenkin Rosina kuulostaa varsin hobittimaiselta.

P.S. Puolalaiset ovat myös selvittäneet, että tämän kyseisen esi-isän etunimi oli (pelkästään) George eikä George William niin kuin jokseenkin kaikkialla väitetään.
 
Minua jäi mietityttämään lasten ikäjärjestys. En keksi muista poikkeavalle Septimus-nimelle muuta syytä kuin että kyseinen lapsi oli seitsemäs, joko koko katraasta tai sitten pojista. Siinä tapauksessa tuo lista ei kerro, missä järjestyksessä lapset ovat maailmaan tulleet.
 
VII-kysymys on aiheellinen, mutta ilmeisesti vanhemmat eivät pitäneet nimen merkitystä olennaisena (elleivät sitten olleet aivan sekaisin lasten määrästä). Lähteenä olevan blogitekstin (linkki avautuu sanoista ”puolalaisiin tolkienisteihin”) kommenteissa nimittäin on kaksi nimiluetteloa joista jälkimmäisen tekijä galadhorn ainakin on perehtynyt Tolkienien sukuhistoriaan syvästi, ja nimien mukana ovat elinvuodet, joten Septimus ei todellakaan ollut seitsemäs vaan kymmenes (ja kuudes pojista) niin hassua kuin se onkin.

George William Tolkien, 1805–1877

John Benjamin Tolkien, 1807–1896

Eliza Tolkien, 1808–1829

William Murrell Tolkien, 1810–1882

Mary Ann Tolkien, 1811–1864

Henry Tolkien, 1814–1885

Rosina Susanna Tolkien, 1819–1900

Edward Tolkien, 1825–1911

Ellen Martha Tolkien, 1825–1848

Septimus Tolkien, 1826–1912

Alfred John Tolkien, 1834–1867
 
Muistelisin Roomaa hallinneen joskus keisari Septimus Severuksen, mutta en turhan päiten katso wikipediasta.
 
Muistelen myös tässä hiljattain lukeneeni jonkun jutun näistä roomalaisperäisistä lukumääränimistä, ja niissä pohdittiin, että nimet eivät ehkä olisikaan syntymäjärjestyksen mukaan annettuja, vaan syntymäkuukauden perusteella.
 
Eli samalla tavalla kuin asteekkinimet? Esimerkiksi Seitsemän Kaniini -niminen hallitsija oli syntynyt kaniinin kuun seitsemäntenä päivänä.
 
Joo. Tässä jonkinlainen selitys aiheeseen, en muista oliko juuri tuo mistä sitä luin vai jostain muualta. Tässäkin selityksessä tietysti omat porsaanreikänsä, mutta mielenkiintoinen ajatus kuitenkin.
 
Ylös