Beowulf ja Sormuksen sota
Tuodaampa nyt esiin yksi asia, jonka olen huomannut yhdistävän Beowulfia ja Tarua sormusten herrasta. Tulkinta voi syyllistyä allegoriaan, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia
Beowulfin johdannossa (Osmo Pekonen ja Clive Tolley) todetaan, että runo voidaan jakaa kolmeen jaksoon, joissa nimihahmo käy kolme tärkeää taistelua, eli Grendeliä, Grendelin äitiä ja lohikäärmettä vastaan. Samalla tavalla Sormuksen sota sellaisena kuin se TSH:ssa kuvataan voidaan jakaa kolmeen suureen taisteluun: Helmin syvänteeseen, Pelannorin kenttien taisteluun ja Mustan portin taisteluun.
Beowulf voittaa Grendelin varmasti, Grendelin äitiä vastaan punnukset ovat aika tasan ja lohikäärmettä vastaan taas tappio on varma. Helmin syvänteen taistelussa Gimli ja Legolas kilpailevat siitä, kumpi saa kaadettua örkkejä enemmän. Pelannorin kentillä taas epätoivo valtaa moneen otteeseen Minas Tirithin puolustajat, mutta onnekkaiden käänteiden myötä voitto saavutetaan. Mustaa porttia vastaan suunnattu marssi on puolestaan epätoivoinen yritys vailla mitään mahdollisuuksia sotilaallisesta voitosta.
Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa? Yksi mahdollisuus on, että se kuvaa inhimillistä kehitystä nuoruuden voimantunnosta vanhuuden kuolemanodotukseen. Toinen mielenkiintoisempi mahdollisuus liittyy eurooppalaiseen sodan kulttuurihistoriaan.
Kääpiö ja haltia ovat pakanallisia taruolentoja, joten niiden vahvalla roolilla viitataan saagoihin. Myös rohanin ratsastajat ovat tyyliltään muinaisgermaanisia, eli pakanallisia. Pakanallisessa maailmassa sota oli yksiselitteisesti miehen henkilökohtaisen kunnian lähde. Minas Tirith taas viittaa sydänkeskiaikaan ja taistelu haradilaisia vastaan ristiretkiin. Keskiajalla tasapainoiltiin kristinuskon pasifististen piirteiden ja oikeutetun sodan teorian välimaastossa. Sodankäynti oli edelleen kunniakasta, mutta samaan aikaan muodostui ajatus ritarista, joka puolusti heikkoja. Musta portti lohduttomine autiomaineen puolestaan todistaa totaalisen sodan kauhuista 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin tavalliset ihmiset joutuivat moraalittoman nationalismin pelinappuloiksi ajautuen tilanteeseen, jossa voitolla oli tyhjä kaiku. Lopulta sodasta katosi kaikki kunniakkuus ja jäljelle jäi uudenlainen pasifistinen yhteiskunta.