Mitä kaikkea hobitit söivät?

Tästä voi tulla pitkäkin keskustelu. Mutta älkää pelätkö, en aloita sitä esittämällä pitkää listaa kaikista tunnetuista hobittien ruokalajeista, sillä moista listaa en ole tehnyt. Kunhan aloitan ottamalla esiin muutaman leivonnaisen, joita itse asiassa valmisti muuan peikko, se vanha ja yksinäinen, joka ystävystyi Mara Hultaisen (Perry-the-Winkle) kanssa.

Koska tiedämme vallan mainiosti, että peikot eivät ystävysty hobittien (tai kenenkään muunkaan) kanssa eivätkä ne ole mestarileipureita, voimme toki rauhassa olettaa, että kyseessä on Samvais Gamgin mielikuvituksessa syntynyt hahmo, joka kenties kuitenkin on saanut rakennusaineita siitä tosiasiasta, että tietyt kolme peikkoa, joista hän kuuli tarinoita varmasti lapsuudestaan saakka, olivat nimenomaan ruoanlaittopuuhissa, kun Bilbo Reppuli ne kohtasi. (Ja jotka könöttivät omassa kivisessä persoonassaan Samin vieressä, kun hän tämän runon esitti Peikkokorvessa lokakuun 18. päivänä vuonna 3018 ka.) No, joka tapauksessa ne leivonnaiset, joita tämä satupeikko valmisti, kuuluivat todennäköisesti hobittien ruokakulttuuriin. Näinkin voimme varmaan olettaa. Mutta mitä peikko tarjosi Maralle?

1) Oli hentusia ja kakkua, | oli rieskaa ja voita ja pullaa...

2) ...kunnes Peikko sanoi: "Nyt oppia | saat taitoja leipurin: | Miten pulleus leipiin leivotaan, | ja hienous hentusiin.

3) ..."Meillekin | leivo hienoja hentusia, | ja yksi, tai muutama mieluummin, | leipä paksunpullea!"

4) ..."Eikä yhtään lie jäljellä hentusta, | Mara talon söi tyhjäksi!

5) ...oli paksunpullea leipä ja voi | niin parahultainen,

Tästä käy selvästi ilmi, että Peikon bravuuri oli hentuset, ja toinen moneen kertaan runossa mainittu leivonnainen oli paksunpullea leipä. Lisäksi kerran mainitaan rieska sekä pulla (voin kera).

Ennen kuin jatkamme, lienee tarpeen ottaa esiin alkuteksti ja katsoa, mitä nämä leivonnaiset ovat englanniksi:

A. hentuset = kohdassa 1) pikelets, kohdassa 2) bannocks light and brown, kohdassa 3) ei mainita, kohdassa 4) (no) pikelets (cream or cake)

B. paksunpullea leipä = kohdassa 2) cramsome bread, kohdassa 3) cramsome cake, kohdassa 5) cramsome bread.

C. kakkua... rieskaa... pullaa = buttered toast, | and jam, and cream, and cake,


Näistä vertailuista pääsemme selville myös siitä, että alkutekstissä esiintyvät sellaisia hobittiherkkuja, joita suomennos ei mainitse: jam eli hillo, cream eli kerma. Suomennoksen "kakkua" voisi vastata alkutekstin cake, "rieskaa" ja "pullaa" vastaa yksikseen buttered toast eli paahtoleipä, jolle on levitetty voita. (Tämän ruokalajin mainitsee muuten Bilbo sanoessaan Gandalfille, että hän tuntee olevansa "[n]iin kuin voinokare joka on levitetty liian isolle leipäpalalle".(like butter that has been scraped over too much bread). No olkoon, ei siinä puhuta paahtoleivästä, leivästä vain.)

Mutta edetkäämme järjestyksessä: hentuset, mitä ne ovat? Entä alkutekstin pikelets ja bannocks, jotka molemmat on käännetty hentusiksi?

Hentuset tarkoittanee hiekkahentusia, maailman yksinkertaisimpia ja herkullisimpia leivonnaisia: voita, sokeria, jauhoja ja leivinjauhetta taikinaksi, leivosvuokiin, uuniin, tarjolle. Siinäpä se. Tietääkö joku muita hentusia kuin hiekkahentuset? Tai pelkkiä hentusia? (Hentunen on myös sukunimi, mutta se ei kuulu tähän.)

Seuraavaksi pikelets ja bannocks: Edellinen on itse asiassa sama asia (alueellinen nimivariantti) kuin crumpets, jotka puolestaan ovat peribrittiläisiä paksuja lettuja, jotka syödään voin tai hillon kanssa. Tai jonkin muun. Tässäpä Valion crumpets-resepti. Kokeilkaa itse. Jälkimmäinen, siis bannocks, no, se on Brittein saarten pohjoisosista peräisin oleva makea leipä. BBC neuvoo miten se tehdään. Joka tapauksessa kaikki nämä, hentusista krumpetteihin, ovat mainiosti teehetkeen sopivia herkkuja ja omiaan aiheuttamaan vaatteissa kireyttä nappien tienoilla -- kuten myös Mara H:lle kävi.

Entä sitten cramsome bread? Tässäpä olemmekin jännän äärellä, sillä vaikuttaa siltä kuin cramsome olisi Tolkienin ikioma sana eikä sitä juuri muualla esiinny kuin hänellä ja nimenomaan tässä. Mahdollisesti se on muodostettu verbin cram "ahtaa täyteen, jne." perusteella, ja tarkoittaa siis vain sitä, että leipä on omiaan täyttämään vatsan. Ellei joku toisin sano.

P.S. Älkää nyt vain ajatelko, että koetan sanoa, että olisi jotenkin väärin kääntää pikelets hentusiksi tai jättää hillo pois suomennoksesta. Tämähän on runo, ja käännöksessä ei missään nimessä voi eikä kannata pyrkiä ottamaan mukaan alkutekstistä kaikki tarkkoine merkityksineen, vaan tärkeää on välittää runon ajatus ja tunnelma -- ja vielä pysyä mukana sen rytmissä, alkusoinnuissa ja niin edespäin. Katsauksemme on kirjoitettu ensyklopedistisesta näkökulmasta, muka-tieteellisellä asenteella, pyrkimyksenä selvittää hobittien (jokseenkin brittiläisen) ruokakulttuurin piirteitä. Runosta on itse asiassa parempi nauttia sellaisenaan ja unohtaa nämä tämmöiset, kun sitä lukee lukunautinnon vuoksi.

Hauskasta sanasta cramsome on myös Hammondilla ja Scullilla sana sanottavana The Adventures of Tom Bombadilin juhlalaitoksen kommentaarissa (s. 208):


Bumpus on siis runon varhaisempi versio (n. 1928) ja peikon nimi oli siinä Bumpus, eikä hän ollut peikko vaan ihminen kuten muutkin sen runon henkilöt, jotka asuivat Kimalan (Bimble Bayn) kaupungissa.

Tämä esi-Peikko eli Bumpus valmisti esi-Perry-the-Winklelle eli William Winklelle myös sellaisia leivonnaisia, joiden nimi ja laatu oli "scrumptious Gloo" - täysin tuntematonta sekä Hammondille että Scullille että etenkin minulle. Bombadilin seikkailuihin muokatusta runosta Gloo on jäänyt pois.

Joka tapauksessa H & S tuntuvat olevan sillä kantilla, että cramsome viittaa nimenomaan täyttävään leipään, ei täytettyyn leipään.

Joivatko hobitit kahvia? Viittaan Hobitin 1.lukuun, jossa kääpiöt halusivat "lisää kakkua - ja olutta - ja kahvia, jos sopii" Olen aina ihmetellyt tätä, koska kahvi on jotenkin todella epäenglantilaista ja eipä se Keski-Maahankaan oikein sovi. Ehkä kyseessä on jokin kääpiöpahe?

Tämä on tosiaan ainoa maininta kahvista Tolkienin tarinoissa, Sormusten herrassa hobitit olivat täysin teelinjalla eivätkä muutkaan kahvia hörpi. Mutta ilmiselvästi Bilbolla oli kahvia, ja ellei hän pitänyt sitä kaapissaan vain yllätyskääpiövierailujen varalta, lienee juonut itsekin joskus.

Myöhempinä vuosikymmeninä joko kahvin suosio hiipui tai rauhattomat ajat estivät toimitukset. Tuskin sitä Eriadorissa tuotettiin, josko edes Gondorissa.

P.S. Täällä on myös Keski-Maan kahvikulttuurille omistettu topiikki: Kahvi

P.P.S.S. Kahvista on keskusteltu myös topiikissa Hobittien elämä tarkkuussyynissä.

Jossain aiemmassa keskustelussa taisi tulla esille, että vaikka suklaata ei Keski-Maasta kertovissa tarinoissa mainitakaan, jossain varhaisessa versiossa Bilbon syntymäpäiväjuhlasta moinen nautintoaine olisi sekin vilahtanut - muistaakseni jotenkin niin, että joku oli vetää suklaansa väärään kurkkuun Bilbon kadotessa. Alkuteksti ei kaiketi sen tarkemmin määrittänyt, oliko "chocolate" kaakaojuomana kupissa vai kiinteässä muodossa syötävänä, mutta joka tapauksessa se olisi lopulliseen versioon pätyessään oikeuttanut kaikenlaisen suklaalla läträämisen määrittämisen täysin normaaliksi hobittitoiminnaksi. Sääli, ettei niin käynyt - vaikka suklaan ystävähän voisi toki katsoa silkan varhaisen maininnankin riittäväksi vakuudeksi suklaan keskimaalaisuudesta...

Juu, se oli Odotetun juhlan toisessa käsikirjoitusversiossa -- olemme muuten keskustelleet aiheesta vuonna 2016, kun tuon pätkän suomennoksen julkaisin B & F synttäripäivänä. Tarkkaan sanottuna Bilbo päättää puheensa ja alkaa tapahtua kummia:


Edelleenkään en ole täysin varma siitä, tarkoittaako Mrs Proudfoot swalllowed a large chocolate and choked tässä kaakaota vai suklaata. Mutta jos pitäisi veikata jompaakumpaa, veikkaisin suklaata. (Muuten, choked olisi ehkä parempi kääntää 'oli tukehtua siihen' tjsp.)

Tahdon luonnontieteilijän ominaisuudessa tuoda julki tiedon, että kaakaopapu on alunperin ollut yksinomaan Väli- ja Etelä-Amerikkalainen kasvi. Nykyään, ja arvatenkin myös 1900-luvun alkuvuosina kaakaota on kasvatettu laajalti Saharan eteläpuolella länsi-Afrikassa. Haluaisin väittää että kyseessä on jostain muusta aineksesta valmistettu herkku, sellainen joka saataisiin syntymään Euraasian mausteista. Sama valitus koskee toki myös pottuja, joita ei muinaisina aikoina Euroopan alueella tunnettu.

(Muoks. Näin aamulla muistaa että Keskimaa on ihmeellinen paikka jossa kaakao ja potaatit elivät rinta rinnan teen ja viiniköynnöksen kanssa.)

Ehkä haltiat toivat potaatit ja kaakaopensaat Siunatuilta mailta Númenoriin, ja númenorilaiset sitten levittivät ne Keski-Maan suotuisille seuduille?

Uudessa käännöksessä sekä Rautapihassa että Magoteilla pekoni muuttunut siansivuksi.

Ohhoh, en ollut tähän mennessä edes tiennyt siansivu nimisen termin olemassaolosta.

Ja kun nyt nousi tämä viestiketju pinnalle, niin mainitsenpa viimeaikaiset alkeelliset ajatukseni liittyen lampaanlihaan. Voisiko örkkien Merrille tai Pippinille – pahus etten muista kumpi oli – tarjoama liha olla kuitenkin vain lampaanlihaa, monien kauhemapien ajatusten sijaan? Yritin edeltävällä Tarun ja Hobitin lukukerroilla kiinnittää huomiota ruokailuihin, ja ovat ajatukseni nyt kietoutuneet sellaiseen vyyhtiin, että lieköpä "täydet hyvikset" syöneet koskaan lampaanlihaa? Sitä syövät Peikot tietty, ja joskus kotkat, jotka kyllä tuovat yhden – karitsan vissiinkin – sitten Bilbon seurueellekin (joskin mainittiinko kuitenkaan, että sitä sitä olisivat syöneet?).

Olen jotenkin nyt ajautunut tietyllä tapaa pitämään jopa hahmon hyvyyden mittarina suhdetta lampaanlihaan – Ei kai tähän sentään sovellu jonkin sortin ajatus Jumalan Karitsasta, kääntäen verrannollisesti tai jotain muuta? –, koska se sopisi mielestäni tietyllä tapaa noihin kotkiin; Että miksi ei Kotkat vain vie Frodoa vuorelle kera sormuksen, niin heidän oman itsensä herruus näkyisi lampaanlihan syönnissä, ja eivät alistu vaaralliseen palvelukseen niinkään suuren hyvän edessä, koska kukapa voisi tarkalleen ottaen olla hyvän määrittelevä auktoriteetti?

Ja vielä tähän lisänä, että ensimmäisen elokuvan alussa, kun kuvataan Hobittien eloa, niin kaikenlaista kotieläintä siellä taisi näkyä, mutta ei tainnut olla yhtäkään lammasta edes villaa tuottamassa, ellei sitten sellainen onnistunut tarkkailuyritykseni ohi jollain keinolla livahtamaan.

Liekö tuosta ajatuksen virrasta saava mitään selvää, mutta tiivistettynä, että onpahan ollut lampaanlihaan liittyvät kysymykset tässä mielessä viimeaikoina.

Lagrangian sanoi:

Olen jotenkin nyt ajautunut tietyllä tapaa pitämään jopa hahmon hyvyyden mittarina suhdetta lampaanlihaan – Ei kai tähän sentään sovellu jonkin sortin ajatus Jumalan Karitsasta, kääntäen verrannollisesti tai jotain muuta?

Click to expand...

Toisaalta, jos kristillisestä perinteestä lähdetään, niin evankelistojen yhtäpitävän kuvauksen mukaisesti Jumalan Karitsa apostoleineen söi itse lampaanlihaa viimeisellä pääsiäisateriallaan. Edain ja heidän numenorilaiset jälkeläisensä joka tapauksessa paimensivat lampaita, aikana jolloin he vielä olivat hyviksiä. Voihan olla että tämä tapahtui vain villan ja ehkä lampaanmaidon takia, mutta yleensä kai lampaankasvattajat ovat myös syöneet lampaitaan. Ja eikö lampaanliha kuulunut Tolkienin arvostamaan rehtiin englantilaiseen maalaisruokaan?

Nämä huomautukseni eivät tietenkään todista sitä, ettet voisi olla oikeassa. Voisimme myös miettiä, olisiko lampaansyöntiin suhtautumisen lisäksi tai sijaan jokin muu symbolinen asia, joka jotenkin erottaisi Tolkienin hyviksiä, pahiksia ja näiden väliin jääviä hahmoja. Suhtaudun tällaisen ratkaisevan symboliikan olemassaoloon hiukan epäilevästi sen takia, että Tolkienin kirjoitustyö ja maailmanrakentaminen näyttäisi olleen kuitenkin melko improvisoitua ja pienistä palasista koostunutta.

En varsinaisesti yritä olla oikeassa, vaan ainoastaan reflektoida kiinnostavien teorioiden mahdollisuuksia toteutua koherentisti. Tuo numenorilaisten lampaankasvatus on kyllä sitä ajatellen sitten hyvin tärkeä huomio, mutta... vaikka valta itsessään ei välttämättä vielä anna pahispisteitä, niin eikös kiinnostuksen valtaan voisi ajatella kuitenkin tietyssä mielessä jo ainakin avanneen vähän raolleen portteja, joista voisi astua pahuutta kohden. Hobiteilla nämä portit lienevät paremmin säpessä kuin kenelläkään. Ja vielä kun ottaa huomioon kolossaaliset onnistumiset sormuksen luovuttamisessa eteenpäin omasta valinnastaan. Eli kuinkas hyviksiä ne numenorilaiset nyt sitten ovatkaan, ehkä villan käyttö ilman lihan syöntiä sopisi parhaiten tähän hetteikköiseen lampaanlihateoriaan.

Kristillistä vaikutusta taas ajattelin siltä kantilta, että kyllä, lampaanlihaa jos mitä syödään, mutta vertauskuvallisesta Jumalan Karitsan uhraamisesta seurannutta hyvää ennen on vaadittu suurin rikos, jonka ihmiskunta voi tehdä; Ihmiset tappoivat Jumalan. Mutta oliko Juudaskaan puhtaasti paha (Danten mielestä oli ), vai myöskin tärkeä osa Isän suunnitelmaa? Tämä kaksoistulkinta tuli mieleeni kyseisistä kotkista – tai siis kotkasta –, jotka sekä toivat Bilbolle ja muille retkeläisille ruuaksi juuri karitsan että ovat itsekin tekevä rajankäyntiä hyvän, pahan, neutraalin ja välttämättömän kohtalon rajapyykin tuntumassa.