Estas Reebok Nike
radiodjlle soittelija-mies
Huomio, KELA ja työttömyys. Viikonloppua vasten vähän kevyemmin.
Mitä kuuluu?
- Keskustelun aloittaja Atheon
- Aloitettu
Flunssa alkaa helpottaa, ehkä ensi viikon lopulla kehtaa aloittaa lenkkeilyn varovasti. Käsi kestää koko painolla seinään nojaamisen, mutta mitään punnerrusta en ole vielä uskaltanut kokeilla.
Voisin jonain päivänä harkita pientä retkeä lähellä olevalle lintutornille ja kököttää siellä ihmettelemässä (muutto)lintuja eväiden kanssa pari tuntia. En ole vielä mikään lintuasiantuntija, mutta on niitä kiva seurata muutenkin.
Voisin jonain päivänä harkita pientä retkeä lähellä olevalle lintutornille ja kököttää siellä ihmettelemässä (muutto)lintuja eväiden kanssa pari tuntia. En ole vielä mikään lintuasiantuntija, mutta on niitä kiva seurata muutenkin.
Arwen Undomiel Iltatähti
Kontulainen
Itsekin olin taas flunssassa, tosin tuntuu ettei tämä ehkä ole kehittymässä keuhkoputkentulehdukseksi, ja kiitos siitä.
Kouluhaut ahdistavat. Tuntuu aivan toivottomalta, itse asiassa. Suorastaan typerää yrittää. Ensimmäinen haku oli jo pari viikkoa sitten, tipahdin heti kärkeen, enkä tiedä miksi. Minua lohduttaa vähän se, että lähes kaikki tuntemani ihmiset tippuivat heti aamupäivästä. Kuukauden päässä häämöttää teak ja sitten tamkin uuden musiikkilinjan pääsykokeet. Haen sinne sävellykselle ja se vasta tuntuukin typerältä. Sinne on aivan todella paljon tehtävää, soittonäytteet, sävellysnäytteet, omaksumistehtävä, aineistotehtävä, teoriakoe, haastattelu, ja varmaan olen jo unohtanutkin jotain. Ja miksi? Jotta voisi saada taas yhden glorifioidun ein. Haluan päästä kouluun omana itsenäni omilla vahvuuksillani ja heikkouksillani varustettuna, mutta se vaikuttaa vahvasti siltä, että sitten en pääse ollenkaan. Jos en ole valmis muuttamaan itseäni ihmisenä päästäkseni.
Työt loppuvat ensi viikolla, viimeinen näytös lauantaina ja siihen loppuu tämä jakso elämästä. Olen yrittänyt pitää ajatukseni poissa siitä, se on karmaisevaa. Vihaan muutosta, ja hirveä muutosvaihe päällä. Nyt se sitten koittaa, se kaikki mitä olen pitkään pelännyt. Töiden loppu, pääsykokeet, totaalinen työttömyys ja mahdollinen pohjan putoaminen kaikelta. Harkkapianistin hommat alkavat parin viikon päästä, mutta ne eivät kauaa kestä. Vähän yli kuukausi jatkoaikaa. Ja sekin pelottaa. Kamalasti.
Olen aivan pihalla aivan kaikesta, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä pitäisi tehdä nyt.
Jos sitä pysähtyy ajattelemaan, tuntuu kuin katselisi joltain reunalta alas. Huimaa. Yksi virheliike niin kierähtää tuosta alas, ja mahdollisesti viimeistä kertaa.
Haluaisin olla terve ja haluaisin että olisi hyvä sää ja haluaisin juosta kunnes en voi keskittyä muuhun kun keuhkoissa tuntuvaan poltteluun. Haluaisin lähteä vuorille ja kuunnella hiljaisuutta ja katsella tähtitaivasta, ja tajuta ettei tällä typerällä vääntämisellä ole mitään merkitystä. Haluaisin jonkun varmuuden siitä, että löydän jonkun reitin jonnekin ja että se on sitten minulle se oikea.
Kouluhaut ahdistavat. Tuntuu aivan toivottomalta, itse asiassa. Suorastaan typerää yrittää. Ensimmäinen haku oli jo pari viikkoa sitten, tipahdin heti kärkeen, enkä tiedä miksi. Minua lohduttaa vähän se, että lähes kaikki tuntemani ihmiset tippuivat heti aamupäivästä. Kuukauden päässä häämöttää teak ja sitten tamkin uuden musiikkilinjan pääsykokeet. Haen sinne sävellykselle ja se vasta tuntuukin typerältä. Sinne on aivan todella paljon tehtävää, soittonäytteet, sävellysnäytteet, omaksumistehtävä, aineistotehtävä, teoriakoe, haastattelu, ja varmaan olen jo unohtanutkin jotain. Ja miksi? Jotta voisi saada taas yhden glorifioidun ein. Haluan päästä kouluun omana itsenäni omilla vahvuuksillani ja heikkouksillani varustettuna, mutta se vaikuttaa vahvasti siltä, että sitten en pääse ollenkaan. Jos en ole valmis muuttamaan itseäni ihmisenä päästäkseni.
Työt loppuvat ensi viikolla, viimeinen näytös lauantaina ja siihen loppuu tämä jakso elämästä. Olen yrittänyt pitää ajatukseni poissa siitä, se on karmaisevaa. Vihaan muutosta, ja hirveä muutosvaihe päällä. Nyt se sitten koittaa, se kaikki mitä olen pitkään pelännyt. Töiden loppu, pääsykokeet, totaalinen työttömyys ja mahdollinen pohjan putoaminen kaikelta. Harkkapianistin hommat alkavat parin viikon päästä, mutta ne eivät kauaa kestä. Vähän yli kuukausi jatkoaikaa. Ja sekin pelottaa. Kamalasti.
Olen aivan pihalla aivan kaikesta, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä pitäisi tehdä nyt.
Jos sitä pysähtyy ajattelemaan, tuntuu kuin katselisi joltain reunalta alas. Huimaa. Yksi virheliike niin kierähtää tuosta alas, ja mahdollisesti viimeistä kertaa.
Haluaisin olla terve ja haluaisin että olisi hyvä sää ja haluaisin juosta kunnes en voi keskittyä muuhun kun keuhkoissa tuntuvaan poltteluun. Haluaisin lähteä vuorille ja kuunnella hiljaisuutta ja katsella tähtitaivasta, ja tajuta ettei tällä typerällä vääntämisellä ole mitään merkitystä. Haluaisin jonkun varmuuden siitä, että löydän jonkun reitin jonnekin ja että se on sitten minulle se oikea.
Palantír
Kontulainen
Hyvää kuuluu. Sain luettua Silmarillionin loppuun ja kiitos sekä ylistys Kontuwikille ja muille kontulaisille omistautumisesta kirjallisuudelle, kielille sekä sivistykselle - KULTTUURILLE. Tällainen yhteisö ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Tämän sivun ja Kontuwikin ansiosta olen viimeinkin kunnon imussa fantasian ja myyttien maailmassa. Ennen tätä sivua ei olisi tullut mieleenikään tilata Hobitin, TSH:n ja Silmarillionin lisäksi KTK:ta, tai Húrinin lasten tarinoita ja Gondolinin tuhoa. Kaiken lisäksi suhteeni kuvataiteeseen on syventynyt entisestään ja fantasian ymmärrys on lisännyt katsomisen sekä lukemisen tulkintatapoja.
On aina tosi jees, kun ajattelukyvyt lisääntyvät! Kiitos!
Tämän sivun ja Kontuwikin ansiosta olen viimeinkin kunnon imussa fantasian ja myyttien maailmassa. Ennen tätä sivua ei olisi tullut mieleenikään tilata Hobitin, TSH:n ja Silmarillionin lisäksi KTK:ta, tai Húrinin lasten tarinoita ja Gondolinin tuhoa. Kaiken lisäksi suhteeni kuvataiteeseen on syventynyt entisestään ja fantasian ymmärrys on lisännyt katsomisen sekä lukemisen tulkintatapoja.
On aina tosi jees, kun ajattelukyvyt lisääntyvät! Kiitos!
Estas Reebok Nike
radiodjlle soittelija-mies
Tosiaan koulun tehtävänä on kasvattaa nuoria selviämään ja oppimaan pitämään puolensa. Viimeisten noin viidentoista vuoden aikana tätä on ehkä yritetty vähän vesittää, yleensä hyvin rajatuilta suunnista tulevan poliittisen paineen takia. Mutta se on silti pitkään ollut koulun tehtävä ja on varmasti vielä vähän aikaa tulevaisuudessakin.
Pitää vielä muistaa hyväntuulinen yleisilme ja hyvät käytöstavat. On tosiaan paljon hyviä piirteitä kerralla. Eikä siksi olekaan itsestäänselvyys.
Lindëalda
Kontulainen
Selasin tänään tätä keskustelua ja kappas vaan mitä löysin päivälleen kuukauden takaa!
Ei ole enää kyllä lötköilystä tietoakaan, mutta eipä tuo haittaa, kymmenen päivän päästä tämä kaikki on ohi. Tai okei 70%.Tänään oli varusmiessoittokunnan pääsykokeet ja toivon mukaan onnistuin myymään itseni sisään. Mutta odotamme tuloksia, ne tullee toukokuussa. Muuten oli todella hauska ja mieltä ylentävä päivä, kaikilla oli ihan mahdoton tsemppaushenki ja toisten tukeminen päällä, marssimme muodossa joka paikkaan ja teimme sen kuulemma paremmin kuin osa panssariprikaatin jääkäreistä. Meininki oli todella skarppia alusta loppuun ja tuntui siltä kuin olisi kotiin tullut. Mahtavia ja huumorintajuisia ihmisiä koko paikka täynnä.
