Mitä kuuluu?

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat tänään jei, pääsee taas seikkailemaan ja ehkä myös säätämään. Jos joku kontulainen on paikalla niin tulkaa moikkailemaan. c:
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minä en ehkä olekaan vaikka oli tarkoitus. Olen vähän flunssainen ja huomenna pitäisi olla terve. En ole varma onko Nova tulossa lapsen tai lapsien kanssa vai eikö, mutta kyllä siellä pitäisi kontulaisia olla.
 
Tämä on sopivan epämääräinen topikki minun makuuni.

Minulle kuuluu edelleen hyvää. Ihan liian hyvää. Yhtenään mietin, kuinka kummallista on olla onnellinen. Ja kuinka kauan se voi kestää. Minun omassa elämässäni niin moni asia on järjestyksessä. Rakastan tanssitunteja, ihanaa kun niitä on niin paljon ja olen jaksanut kaikkialla keskittyä ja oppia viimeiset viikot. Teen musiikkiopistolla tutkinnon tänä vuonna ja jippii, saan tehdä sen pelkistä musikaalibiiseistä, joten kerrankin jopa harjoittelen jotain varten. Olen päätynyt siihen tulokseen, että suurin kehitystä estävä asia on oma pääni, joka varoittelee ja sanoo, että et pysty ja et kykene ja kuulostat kamalalta, etkä kuitenkaan opi. Sitten kun onnistun hiljentämään sen äänen ja vain yrittämään ja kokeilemaan, pystynkin hulluihin asioihin. Ja opin hurjan nopeasti.

Teatteridiplomimusikaalini treenit alkoivat viime viikolla, ja se oli jotain mahtavaa. Aivan mieletöntä, että on tuollaiset seitsemän ihmistä, joilla on intohimoa ja motivaatiota tehdä teatteria kanssani ja jotka ovat inspiroituneita tekemään minun käsikirjoitukseni minun ohjauksessani. Pelotti etukäteen, mutta treenit olivat lämminhenkiset, keskustelevat ja avoimet. Porukka oli innostunutta ja sain tästä vain lisää intoa itsekin. Keskiviikkona uudestaan!

Samaan aikaan, kun itselläni menee hyvin, maailmalla ei todellakaan mene. On mahdotonta ja suorastaan teennäistä vältellä ahdistusta Amazonin tulipaloista. Turhauttavinta tilanteessa on se, kuinka vähän voi itse tehdä ja sitten vain seurata sivusta kuinka maapalloa tuhotaan. Mitä tälle planeetalle on tapahtumassa? Koko elinikäni on menty ei suinkaan hitaasti, vaan nopeasti ja varmasti kohti tuhoa ja sillä tiellä jatketaan. Kahdeksanvuotiaana kirjoitin ensimmäisen biisini ja siinä on sanat "miksi kaikki haluavat tuhota tämän ihanan maailman", no niimpä. En vaan voi ymmärtää tätä. Miten ja miksi niin monille voi olla niin tärkeää raha ja omaisuus ja valta kun maailmassa on sellaisiakin asioita kuin luonto ja musiikki ja ystävyys? Jos raha tekee ihmiselle noin, en halua sitä koskaan saada.

Tänään kysyin itseltäni, kuinka suurella todennäköisyydellä koen, että maailmassa tapahtuu joku suuri eksistentiaalisen uhan ihmiskunnalle aiheuttava katastrofi, kuten vaikkapa ydinsota tai asteroidintörmäys tai jokin luonnonmullistus. Fun fact: ei ihmiskunta tarvitse sellaisia, me kuljemme kohti joukkotuhoa lahjakkaasti omin avuin. Ilmastonmuutos tulee ajamaan maailman as we know it totaaliseen kaaokseen. Ja minä en oikeasti enää usko, että ihmiskunta pysäyttää ilmastonmuutoksen. Ei pysäytä. Miksi pysäyttäisi? Ei ole mitään todisteita siitä, että pystyisimme tämän mittaluokan muutokseen. Ei se estä minua yrittämästä, mutta en enää vain voi uskoa, että kriittinen ilmaston lämpeneminen on vältettävissä. Valehtelisin itselleni.

Joulukuussa minusta tulee täti ja mietin nyt jo tämän tulevan lapsen kannalta, millaiseen maailmaan hän syntyy? Voimmeko mitenkään turvata hänen tulevaisuutensa? Voiko tällaiseen maailmaan hyvällä omallatunnolla saattaa lisää lapsia? Kyllä, maailmassa on lukemattomasti kaunista ja iloa, mutta niin käsittämättömästi tuskaa ja kärsimystä, joka tulee vain kasvamaan. En vain voi ymmärtää niitä päättäjiä, joilla on omia lapsia ja lapsenlapsia ja jotka silti tekevät itseään hyödyttäviä ja maailmaa tuhoavia päätöksiä päivä toisensa jälkeen. Miten itseään voi rakastaa niin paljon enemmän? Miten voi vakuuttaa itselleen olevansa arvokkaampi kuin muut, olevansa oikeutettu viemään toisilta elämän mahdollisuuden vain jotta voisi saada vielä vähän lisää kun on muutenkin enemmän kuin tarpeeksi? Yritän aina ymmärtää kaikkia, mutta en vain saa tätä ymmärrykseeni.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Mielessä on todella paljon asioita tällä hetkellä.
Minua valvottaa stressi siitä, saanko yhden musiikin historian kurssin tämän vuoden lukujärjestykseen. Opintotoimisto oli ilmoittanut minut jo iltapäivän musiikkiliikuntakurssille, ja se menee historian kanssa päällekkäin. Teoriassa voisin saada vielä historian lukujärjestykseen, mutta se tarkoittaa että jonkun luokkakaverini on vaihdettava ryhmäänsä kanssani. Ärsyttää ja stressaa, siitä syystä, että ensimmäisenä vuonna ei saa opiskella muuta kuin pääinstrumenttia, laulua, ja pianolla säestämistä. Tilanne esim. huilistilla olisi, että hän opiskelee huilua, laulua ja pianoa. Mutta minulle tulee todella kevyt vuosi, koska ensimmäinen instrumenttini on laulu. Ja sitten asiat kasaantuvat seuraavalle vuodelle, kun ei voi päällekkäisyyksien takia suorittaa pakollisia kursseja alta pois. Turhauttaa myös, etten avannut suutani tarpeeksi ajoissa, sillä yksi kaverini joka on samassa tilanteessa eikä pelkää puhua muiden päälle, on varannut tästä ryhmänvaihdon "jonosta" ensimmäisen paikan.

Iloisiakin uutisia mahtuu elämään hirmuisesti. Piano-openi kosi poikaystäväänsä, ja poikaystävä vastasi myöntävästi. Olen todella onnellinen heidän puolestaan, koska he ovat saaneet paljon lokaa niskaansa pelkästään siitä, että he (kaksi miestä) elävät avoimen iloisesti parisuhteessa. He ansaitsevat kaiken sen ilon, mitä ystävien onnittelut heille tuovat, ja paljon enemmänkin. Kerran muusikkoporukalla iltaa istuessamme opettajani avautui vähemmistöön kuuluvan vaikeuksista, ja siitä jäi hänen puolestaan todella surullinen ja turhautunut olo. Olen onnellinen, että hän seuraa sydämensä ääntä, eikä välitä kuranheittäjistä, vaan antaa rakkauden näkyä teoissaan. Sen lisäksi yksi aikaisemmista laulunopettajista on saamassa maailmaan uuden elämän ihmeen. <3

Siballa asiat lutviutuvat muuten hyvin. Pääsin yhdelle r&b-laulun mestarikurssille aktiivioppilaaksi. Aktiivioppilas saa siis opettajalta puolen tunnin verran opetusta, ja samalla ns. passiivioppilailla on mahdollisuus seurata sivusta. Opettajamme on britti ja hän on opettanut mm. monia maailmanluokan artisteja, laulanut BBC:n suurissa tv-produktioissa taustoja, ja antanut tunteja joillekin Grammy-ihmisillekin. Jännittää ihan hirvittävästi, mutta olisin katunut todella paljon ellen olisi hakenut. Dekaanimme kannusti meitä fuksipuheessaan ottamaan rohkeasti lavan haltuun omana itsenämme, ja elämään lavamokien ja nolojen tilanteiden kanssa. Tai ainakin opettelemaan virheiden kanssa elämistä ja niille nauramista. Puheen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin hakemuksen, ja nyt olen samalla mestarikurssilla ihmisten kanssa, jotka ovat jo valmistumassa Sibalta. Jännittää erityisesti se, osaanko sulkea kuunteluoppilaiden läsnäolon pois mielestäni ja keskittyä vain itse asiaan.
Minun pitäisi tehdä vielä pianonuotti laulukappaleestani, ja sen pitäisi olla huomenna valmis.

Yleisesti ottaen ihmettelen, miksi fuksit (kuulemma vanhempien vuosikurssien mielestä) pönöttävät niin hirmuisesti. En näe sille mitään aihetta. Keväällä kuvittelin itsekin, että Siballa opiskelu olisi jotenkin todella ylevää ja Jannen (eli Sibben) henki suunnilleen kummittelisi käytävillä. Hah hah, ei se kyllä ihan niin mene. :D Tämä on koulu siinä missä muutkin, eikä täällä tarvitse käyttäytyä erityisesti, vaikka harmillisesti monien mielestä sisään päästäkseen tarvitsee jotain erityistä lahjakkuutta. Siba tuntuu kodilta nimenomaan sanan kaikissa merkityksissä: koulussa voi olla ihan normaalisti ja pitää hauskaa vaan yhteisön kanssa. Ei sinne tarvitse pukeutua, laittautua, eikä tarvitse kuulostaa fiksulta edes puolia ajasta. Voi todellakin olla ihan rehellisesti oppimassa uutta eikä teeskentelemässä että osaa kaiken.

Sen lisäksi olen tyytyväinen, että olen ainakin tähän mennessä saanut pidettyä kaiken sisuksia kalvavan vertailun poissa itsestäni ja kääntänyt kaikki alkavat kateudet kehuiksi toisille, ja kysynyt samalla, miten he ovat niihin pisteisiin päätyneet. Yritän jatkaa tätä, koska tästä olen itsekin saanut iloa ja kultaa kalliimpia vinkkejä, joita voin ottaa käyttöön ja kehittyä itsekin.
Mutta nyt nukkumaan. Huomenna ainakin kahden ongelman pitäisi toivottavasti siirtyä pois päiväjärjestyksestä, kun pääsen vihdoinkin tekemään lukujärjestykseni (ja sen pianonuotin).
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Taidan ensi maanantaina roudata agnostisen takamukseni pitkästä aikaa kirkon penkkiin ihan vapaaehtoisesti ja ilman jostain sukurituaalista johtuvaa velvoitetta. Äiti nimittäin vinkkasi seurakuntalehdestä jutun, josta selvisi, että Petri Tikka on ollut kesän ajan töissä meidän seurakunnassamme ja järjestää maanantaina Tolkien-illan, johon sisältyy Eru Iluvatar -dokumentin katselun lisäksi Tolkienin muistopäivän vesper. Onhan meidän siihen osallistuttava, vaikkei kumpikaan ole järin innostunut kristillisyydestä. Mutta kun Tolkien! Meidän seurakunnassa!

Muoks: Huvittavaksi tämän tekee se, että Constantine on kyllä linkannut kotimaisten Tolkien-huomioiden ketjuun sekä Kirkko ja kaupunki -lehden jutun että vielä erikseen tuon tapahtuman, ja minä olen kyllä kyseisen viestin nähnyt, siitä tykännyt ja haastattelun lukenut. Jotenkin vain ei silloin rekisteröitynyt, että siinä puhuttiin meidän seurakunnassamme, ehkä siksi, että miellän Tikan niin vahvasti helsinkiläiseksi. Onneksi on äiti, joka lukee tarkemmin ;)
 
Last edited:

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kuuntelen TOOLin uusinta albumia livenä radiosta, mainoskatkoilla kännykällä ja itken. Tätä on saatettu odottaa ihan hivenen kauan. Ihan hivenen kauan. Vuositolkulla.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Ahdistuskohtaus. Omien työaikojen ja lasten hoitoaikojen puljaaminen nyt reilun kuukauden verran alkaa näkyä. Töissä on hektistä ja lisäksi on vielä omia asioita joita pitää hoitaa pankissa, hammaslääkärissä yms. Minulla kun on suuri tarve tehdä asiat kuitenkin oikein niin se etten oikein tiedä miten asiat oikeastaan pitäisi hoitaa ja hoidanko niitä nyt vähän väärin aiheuttaa hengenahdistusta. Yritän tässä koota itseni että saisin laitettua pyykit ja imuroitua ennen kuin lähden hakemaan lapset hoidosta.
Lohdullista on se että tunnistan tuon kurkkua kuristavan möykyn ja hengityksen raskautumisen sekä muljahdukset vatsassa ja pystyn pitämään nuo tuntemukset jotenkin hallussa. Pään sisällä tämä aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä ja levottomuutta joka yleensä lamauttaa minut täysin toimintakyvyttömäksi, mutta nyt olen onnistunut pitämään mielen oireet ja fyysiset tuntemukset jotenkin erillään. Kahta erillistä pikkumörköä on helpompi hallita kuin yhtä suurta ja päälle vyöryvää. Minun tarvitsee nyt pystyä kannattelemaan tätä tilannetta vain sen aikaan että saa yksitellen purettua asioita listalta. Päiväkodilla yritän vielä lapset hakiessa jutella pari sanaa hoitoajoista, pankkiasiat odottavat että vastaisivat soittopyyntöön. Miitti tulee kun on tullakseen ja jos en vaan keksi mitä syön miitissä niin elän sitten leivällä ja puurolla. Töissä olen vain keikkalainen joka menee ja tekee työt. Kalenterin sekaisuudelle on kyllä ihan pakko keksiä joku ratkaisu ja mieluiten mahdollisimman pian. Se on se isoin mikä kalvaa jatkuvasti taustalla. Googlen kalenteri ei ole nyt hirveästi auttanut asiaan. Tarvitsen ehkä paperikalenterin jonka asioita sitten kopioin nettiin sitä mukaa kun saan ne paperilla järjestykseen.
Kun stressi helpottaa niin samalla helpottaa myös nukkuminen. Ei tarvitse toivottavasti taas tehdä kaiket yöt unissaankin töitä.
Pitää vaan katsoa mihin suuntaan tämä lähtee tästä kääntymään. Jos alkaa näyttää että mennään alamäkeä niin pitää painaa jarrua ja vähentää töitä ajoissa ennen kun rysähtää.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Olin eilen kaverin kanssa oudossa pikkupaikassa katsomassa varsin sievää kattausta (itselleni) tuntemattomia (pääosin death) metal bändejä, ja voin todeta että kyllä bläkkis tekee hyvää sielulle 💚. Lisäksi pikkukeikat eivät maksa niin paljoa, yleensä vain muutaman kympin korkeintaan, jolloin kahdella opiskelijaneitokaisellakin on varaa seikkailla niissä kerran kuukaudessa. Elämä hymyilee. :)
 
Ylös