Mitä kuuluu?

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Katson paljon kauhuelokuvia, se on ikään kuin harrastus miulle, mutta kerrankin kohdalle osui yksi niistä loistavista, oikeasti kuumottavista tapauksista. "Carnival of Souls" (1962), sitä hyvää mustavalkoista sätkyjä ja tärinöitä -matskua. Viimeksi saman reaktion aiheutti "Event Horizon" jostain kasari/ysäriltä, ja "Life" parin vuoden takaa, jotka katsoin joskus viime vuoden lopulla. Hihi :) Hyvät leffat ja kirjat parantavat elämänlaatua näinä aikoina.
Muuten menee kelvollisesti. Säätö kaatunee korona-ajan jatkuvaan eristykseen, tämä on erittäin huono aika kaukosäädöille. :(
Kevät tulee ja aivoparat ovat innoissaan lisääntyneestä valon määrästä. Sain vihdoin ne viralliset kandin paperit, eli sen paperiversion tutkinnosta. Pääosin kuuluu siis hyvää.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kyllä vain, olen tapittanut sen ja pidin :) Oikein hyvää, ehkä jopa parempi kuin Hereditary.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Pitänee varustaa spoiler-tagilla seuraava viittaus The Miittiin ja mainittuun elokuvaan:
Koputteliko miittipaikan suljetun oven takana Morgothin pässi - vai itse Black Phillip?
 

Isilmírë

Kuukivi
Ei olisi pitänyt eilen leveillä ilonaiheiden topsuun siitä, miten kroppa on sopeutunut kitisemättä uuden työmatkapyöräilykauden avaukseen. Illalla kotona tuli selväksi, että reisilihakset alkavat tuntea olonsa hiukan väsyneeksi, ja tänä aamuna oli jo selkeästi raskaampaa polkea töihin. Mutta nyt tuleekin sopivasti pääsiäinen väliin, joten kunhan jaksan sotkea itseni vielä töistä kotiin tänään, jalat saavat levätä monta päivää ennen ensi viikon ponnistuksia.

Tänä aamuna oli selvää, että yöllä oli vaihteeksi ollut pakkasta ihan kunnolla. Eilen aamulla työmatkan varrella olevan tulvivan luonnonsuojelualueen reunamilla oli riitettä, mutta tänä aamuna koko alueen peitti lähes yhtenäinen jäälakeus. Vain virtapaikoissa oli avointa vettä. Tuli hetkellinen huoli muuttolinnuista, mutta käsittääkseni hanhet ja joutsenet pärjäävät kyllä oikeasti varsin mainosti yöpakkasissakin.

Olen kellojen siirron jäljiltä edelleen ihan pööpönä; tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä heikommin pää kestää tunnin siirtymää. Kello on koko ajan "edellä" ja minä jäljessä, kaiken kanssa tulee kiire enkä millään pääse edes ajoissa nukkumaan, kun ajantaju on sekaisin ja koko ajan tuntuu, ettei kello voi olla niin paljon kuin mitä se jo näyttää. Pitää kai yrittää tänään levätä kunnolla, koska huomenna viimeistään on pakko aloittaa tiivis loppuspurtti ensi tiistaina 75 vuotta täyttävän äitini synttärilahjan saamiseksi ajoissa valmiiksi.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mä olen tällä viikolla ollut vaikeuksissa ovien kanssa. Ma-ti yönä tulin työkeikalta hotellille ja ajattelin hakea respasta sämpylän iltapalaksi. Kun huoneen ovi loksahti kiinni niin tajusin että avainkortti oli yhä huoneessa. Valoja kun ei saanut päälle ilman että kortti laitetaan oven vieressä olevan katkaisijan päällä olevaan koloon. Siinä sitten vähän nolona respaan, sain leivän lisäksi toisen avainkortin.

Tänään jäin työpaikan hissiin jumiin, kun ovi ei auennut eikä hissi suostunut enää liikkumaan. Hissihuolto tuli alle puolessa tunnissa pelastamaan mut. Kun ulkopuolelta kuului kolistelua niin huutelin hissistä että ootko hissihuollosta, huoltomies vastasi että joo, saan tän kohta auki, älä karkaa mihinkään. Toki olisin karannut jo aiemmin jos osaisin kulkea seinien läpi...

Ja nyt on vasta keskiviikko 🤯
 
Okei, kirjoitan nyt vähän elämästäni koska minua huvittaa.

Jännittävää, miten kaikkein typerimmät ja järjenvastaisimmat päätökseni ovat lähimenneisyydessäni tuottaneet parhaita tuloksia. Psyykelääkkeiden lopettaminen oli näin jälkiviisaana... todella hyvä päätös. En todellakaan sano, että kenenkään muun pitäisi ikinä tehdä niin, mutta itse en ole katunut sekunttiakaan. Jyväskylään muuttaminen sellaisen työn perässä, josta saadulla rahalla en todellakaan elä oli myös aivan järkyttävän hyvä päätös. Rakastan kaikkea tätä, mitä minulla täällä on. Yksinkertaista tai helppoa ei ole mistään tullut, mutta elämisen arvoista? Todellakin.

"En minä halua järkipäätöksiä! Minä haluan typeriä, äkkinäisiä ja hulluja päätöksiä!"

Alle kaksi viikkoa sitten kohtasin elämäni suurimman pettymyksen, en todella kovasta treenaamisesta huolimatta päässyt haluamaani kouluun, en edes toiseen vaiheeseen. Tätä seurasi sellainen perinteinen mental breakdown, joka meinasi eskaloitua aika pahasti. En nukkunut koko yönä ja seuraavana aamuna töissä olin todella huonossa kunnossa kaikin tavoin. Tauolla päivällä päätin, että tämä ei nyt mene näin. Minä en suostu palaamaan itseinhon, itsesäälin ja itsetuhon maailmaan. En nyt kun olen juuri päässyt sieltä pois. Pyysin apua. Ja sain sitä. Ympärilläni olevat ihmiset olivat minulle läsnä ja vetivät minut pois kuilusta, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Ja siitä olen äärettömän kiitollinen.

Jotenkin olen päässyt siihen pisteeseen, että suurimman osan ajasta tykkään olla minä. En tiedä mihin päädyn ensi vuodeksi ja on tässä pientä identiteettikriisin poikasta myös ollut ilmoilla tämän tiimoilta, mutta tiedän, että täällä teen kuitenkin jo unelmatyötäni ja ihmiset arvostavat minua ja taitojani. Ihmiset uskovat minuun täällä ja ihan oikeasti voi olla, että joku myös pitää minusta. Ihmisenä. Ei työntekijänä tai esiintyjänä. Olen niin onnellinen, että lähdin tänne. Töissä on myös ollut ihanaa. Nyt on loma, joka kyllä tuli tarpeeseen kahden 48h työviikon ja pääsykoerumban jälkeen. Ja ehkä tämä kesä, ehkä tämä kesä on erilainen.

Tartun kiinni jokaiseen onnen haituvaan, mikä ohitseni lentää. Pidän niistä kiinni kuin rakastamani ihmisen kädestä, haluamatta päästää koskaan irti, koska ehkä sitten en enää saa siitä otetta. Tartun hetkeen ja tallennan sen niin hyvin kuin osaan. Mitä näen, mitä tunnen, mitä kuulen, mitä rakastan, mitä ajattelen, miksi juuri nyt on hyvä. Älä päästä irti, muuten se voi kaikki karata, kuin uni, jota ei enää aamulla muista.
 
Ylös