Mitä kuuluu?

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kiinteistöhuolto lukitsi minut taas pihalle. Tällä kertaa syy oli siinä, että vaikka kävin kiltisti päivittämässä avainkorttini, niin se toimi silti kaikkiin muihin oviin (pyykkitupa, pyörävarasto, alaovi), paitsi kotioveen. Olotila alkaa olla "v***u muutan muualle". Nyt pääsin sisälle, mutta itkettää ja ahdistaa silti. Olisipa edelleen vanhat kunnon fyysiset avaimet, joilla ainakin pääsisi sisään eikä sähläisi näiden hemmetin avainkorttien kanssa.
 

Aldarian

Dúnadan
Olisipa edelleen vanhat kunnon fyysiset avaimet, joilla ainakin pääsisi sisään eikä sähläisi näiden hemmetin avainkorttien kanssa.
Huh, onkos tosiaan jo jossain niin nykyaikaista, ettei kotiovessa ole enää fyysistä avainpesää? Täytyy kyllä sanoa, että olen itse vielä sen verran vanhanaikainen, että vaikka moneen paikkaan onkin jo noita tunnuslätkiä ja avainkortteja niin oman kotioven ollessa kyseessä haluan kyllä sen fyysisen abloy avaimen aina löytyvän taskunpohjalta. Sama juttu esim auton kohdalla. Kyllä ainakin yksi autonovi pitää aina saada fyysisellä avaimella auki. Siitä kun on omakohtaistakin kokemusta avaimen auki/lukitus -"nappien" hajoamisen myötä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Kovissa avaimissakin vain on nykyään se "hauska" puoli, että niihinkin voi monesti sisältyä myös sähköinen tunnistus, ja siihen voi tulla vikaa tai se voi unohtua päivittää. Olen ollut kaninhoitajana perheelle, jolla oli kyseisenlainen kotiavain, ja minua neuvottiin kokeilemaan vain kärsivällisesti uudelleen ja uudelleen, jos avain jonain päivänä ei tuntuisikaan toimivan. Siinä kun oli aina silloin tällöin sähköisen tunnistuksen häiriöitä.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Autonavaimissa ainakin vanhempien autossa, jossa on sellainen etämötikkä, on etämötikän sisällä kuitenkin tavallinen avain, jolla saa autonoven auki, jos mötikkä lakkaa toimimasta. Auto lähtee käyntiin vaikka autonavaimen paristo olisi loppu, jos sen laittaa ihan kiinni siihen virtalukkoon, koska silloin auto itse jotenkin tunnistaa sen, t. kokemusta on yhdeltä miittimatkalta kun autonavain lakkasi toimimasta :p.

Kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää, katsoin eilen tuon avainshown jälkeen kolme kauhuleffaa ja luin pari tuntia kiinnostavaa nykytutkimusta taidehistoriasta (Hautamäki ym., 2021, "Avantgarde Suomessa").
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Huh, onkos tosiaan jo jossain niin nykyaikaista, ettei kotiovessa ole enää fyysistä avainpesää?
Meillä on sähkölukot kotona. Kätevää kun voi tarvittaessa esimerkiksi remontin aikana antaa urakoitsijalle oman koodin millä pääsi takaovesta sisään ja remontin valmistuttua sen sai pois. tai jos pyytää naapuria kastelemaan kukkia niin voi luoda väliaikaisen koodin naapurille. On meillä ne lätkätkin, mutta aikuiset käyttävät pääasiassa noita koodeja (en edes tiedä mitä miehen koodi on kun kuljen aina omallani).
Mutta pakko sanoa, että olen itsekin aika epäluuloinen sen suhteen, että tällaisiin sähköjuttuihin voi aina tulla joku vika. Mutta tähän asti on mennyt hyvin.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Luonto on ollut minulle lapsesta asti tärkeä, mutta ympäristökasvattajan opintojen myötä tuntuu, että olen paljon tietoisempi kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja siitä miten kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen luonnossa. Kun yksi eliö häviää jostain se vaikuttaa moniin muihin eliöihin, jotka vaikuttavat moniin muihin eliöihin. Ällistyn näiden asioiden äärellä aina uudestaan ja uudestaan. Viimeksi kun äsken kuuntelin Ulos Ut Out- tapahtuman avauspuheenvuoron. Oikeasti minun pitäisi ottaa arki-illat levon kannalta, mutta kun sitten tulee tällaisia juttuja, jotka oikeasti kiinnostavat niin ei malttaisi, vaikka tietää sen kostautuvan huomenna ja loppuviikosta kun palautumista on ollut liian vähän.
 

Vampirelady

Vamperi
Vastuuhenkilö
Eronjälkeisen elämän päivitys vol ???:

Väsymyksen määrä on hirveä. Pitäisi jaksaa aktivoida kissoja paremmin, koska ne riehuvat öisin ja vievät minulta yöunet.
Pitäisi jaksaa käydä ulkona enemmän, edes kävelemässä. Pitäisi jaksaa tehdä joskus jotain oikeaa ruokaa, eikä mikro/uuniaterioita.
Pitäisi sitä ja tätä ja tuota.

Tänään jäin kotiin nukkumaan, vaikka olisi pitänyt mennä kouluun. Nukuin joku 10h ja sitten vain
makasin sängyssä masentuneena. Menin koneelle masentumaan, katsoin samaa sarjaa miljoonatta kertaa uusiksi,
tilasin ruokaa, söin, menin suihkuun, nukuin päikkärit viideltä, heräsin, ja menin takaisin koneelle.

Nyt olen vieläkin hereillä ja aion laittaa opettajalle viestiä, että en kyllä pysty kouluun tällä viikolla ollenkaan.
En vaan oikeasti jaksa yhtään mitään muuta kuin maata täällä masennuskuopassa.

Läheisyydenpuute on ihan hirveä ja yksinäinen olo jatkuva.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Sain tänä aamuna elämäni toisen kouristuskohtauksen. Makaan parhaillani päivystyksessä tarkkailtavana. Vaikka edellisestä kohtauksesta on yli kahdeksan vuotta ja kummatkin aiheutti todennäköisesti intensiivinen kipukohtaus, lääkäri sanoi, että epilepsialääkitys menee seuraavaksi harkintaan.
 

Pagba

Vuorenpeikko
Nyt on takajalan kipu hellittänyt. Aamulla koiraa ulkoiluttaessani en edes muistanut koko jalkaa, enkä enää onnu. Kipu on samantapainen epämukavuudentunne kuin jos käyttäisi huonosti istuvaa pohjallista.

Maanantai ja tiistai menivät vielä flunssasta toipuessa, mutta keskiviikkona menin jo töihin. Olin vähän epäileväinen jaksamisestani, mutta ihan hyvin se meni. Illalla teki vähän tiukkaa istuskella ukettamassa ja eilen katsomossa kun musiikkilukiolaiset esittivät Tehosekoittimen tuotantoon perustuvaa musiikkinäytelmää, muttei kovin pahasti. Meinasin huomenna lähteä päiväreissulle Mikkeliin katsomaan vakavasti sairasta enoani sairaalassa, mutta en taida olla vielä riittävän terve moiseen. Yskittää edelleen ja korvissa on tukkoisuutta. Hajuaistini sentään on palaamassa takaisin. Viikon päästä olen varmaan paljon terveempi ja enoni kipulääkityskin on saatu kohdalleen, eikä hän nuku kaiken aikaa. Ajoitan siis reissuni ensi viikon loppuun, jolloin se on myös "between jobs"-matka. Sitä seuraavana maanantaina aloitan uudessa työpaikassa.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Sain eilen viimeisen näytön purkkiin ja näytön lopussa puhuttiin tulevaisuuden haaveista ja toiveista. Miten hankkeeni jatkuu ja kantaa nyt kun opiskelu loppuu.

Näytön jälkeen illalla vilkaisin työsähköpostia ja siellä oli eilisen palaverin muistio. Mikä lienee ajanut vilkaisemaan sitä ja näyttää siltä, että en ehkä pystykään jatkamaan hankkeeni eteenpäin viemistä. Iski hirveä ahdistus. Se minulle normaali, mikä voi iskea siitä jos jostain merkeistä havaitsen olleeni väärässä paikassa tai jotenkin tiellä tai jos vaan koen sanoneeni jotain väärin. Oikeastaan se voi iskeä mistä vaan. Tuli todella epätoivoinen olo ja sellainen, että tekisi mieli painua maan alle ja luovuttaa kaikki.

Yleensä tällaisen ahdistuksen tullessa laamannun täysin. En vaan pysty ajattelemaan tai toimimaan. hautaudun telkkarin tai pelin maailmaan. Nyt olen yrittänyt pysyä aktiivisena ja ajatella asioita eteenpäin. Jos tilanne on se miltä se nyt vaikuttaa niin mitä sanon, miten toimin, miten jatkan siitä eteenpäin. On asioita joiden kanssa työskentelyä en jatka ja vastuita joista luovun (joista koen, että minun on luovuttava, koska niille ei enää riitä työaikaa). Eihän se katastrofi olisi jos nyt työaikani vähenisi. Mutta kyllä se vaikuttaisi asioihin. Joutuisin ottamaan keikkoja, mutta samalla saisin lisää vapautta. Taloudellisesti olisi tiukempaa, mutta ehkä henkisesti helpompaa. Tuntuisi taas etten kuulu varsinaisesti minnekään. Olisin nuuskamuikkunen. Hyvässä ja pahassa. Tässä olisi paljon sulateltavaa.

Nyt tärkeintä on yrittää hallita tuota ahdistusta ja yrittää pysyä toimintakykyisenä, koska en vielä varmaksi tiedä mitä tulee tapahtumaan ja miten asiat oikeasti kehittyvät.

Taustatietona siis vielä, että Spyro on karanteenissa ja olen ollut hänn kanssaan kotona perjantaista asti ja huomenna olen palaamasa töihin.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Ja niin se ahdistus vaan yrittää edelleen puskea päälle. Ei tästä näköjään pääse niin helpolla yli edes hyvin nukutun yön jälkeen. Yritän huijata itseäni, että ei ahdista ja työntää koko tunnetta taka-alalle. Kai oikeampi tapa olisi kohdata tunne, hyväksyä se ja ajatella, että se on vaan tunne joka pitää tuntea läpi eikä se voi vahingoittaa, mutta suoraan sanottuna minä pelkään päästää juuri tuota kyseistä tunnetta valloilleen.

Jos tällä hetkellä huomaan toivovani enemmän kuin mitään, että tulevaisuudessa ei olisi yhtään sovittua juttua, joka pakottaisi poistumaan kotoa ja huomisen työpäivän ja sosiaalisten juttujen ja asioiden selvittämisen ajatteleminen saa aikaan lievää hengenahdistusta niin jos päästäisin ahdistuksen tulemaan vapaasti istuisin sohvan nurkassa tekemättä mitään ja ajattelematta mitään tai jos ajattelisin niin todennäköisesti vain ruokkisin ahdistusta ja päätyisin itkun kautta nukkumaan. Pahimmillaan pelkäisin kulkea ikkunoiden ohi (tuota huomaan vähän jo nyt) ja haluaisin mieluummin vaikka kuolla kuin kohdata ketään. Kun tiedän tunteen olevan ohimenevä niin juuri nyt mieluummin pysyn toimintakykyisenä ja työnnän ahdistuksen vaan taka-alalle kuin otan sen täysillä vastaan.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Itseäkin ahdistaa, koska leikkasin hiuksia ja leikkuukone oli sen verran rikki että tuotti pelkkää kaljua tai ei mitään, nyt ahdistaa, näytänkö ihan ananakselta 😅 onneksi kasvaa pian järkevän näköiseksi, tietty on tämäkin söpö mutta kun ahdistaa niin sitten ahdistaa aina mistä hyvänsä syystä.

Lisäksi ahdistaa syöminen taas mutta kyllä se tästä kiukkuisesti natustan perunoita ja papuja kunnes aivot lakkaavat sekoilemasta.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tilannepäivityksenä, sain puhuttua esimiehen kanssa ja kaikki ok. Tilanne ei ollut se mitä pelkäsin (aina kannattaa kysyä suoraan eikä ruveta liikaa spekuloimaan, mitä yritin, mutta silti väkisin pyöri mielessä). Rauhallisin mielin siirryn yhden työpäivän jälkeen viikonlopun viettoon ja odottamaan lumen tuloa.
 

Pagba

Vuorenpeikko
Vaimon työpaikalla ahdistaa homma, joka 1) vaatii vuoden lisäkoulutuksen, jota 2) täytyy tehdä omien työtehtävien lisäksi ja josta 3) ei saa rahallista korvausta. Homman edellinen haltija vaihtoi työpaikkaa ja se heiluu uhkaavana jäljelle jääneiden päällä. Kukaan ei hommaa vapaaehtoisesti halua ja nyt uhataan, että se vain määrätään jollekulle. Ensi viikolla palaveerataan asiasta, mutta vaimo on silloin turhalla äitiyslomalla, millä on hyvät ja huonot puolensa. Hän säästyy ylimääräiseltä vänkäykseltä, mutta tällaisilla nakeilla on taipumusta päätyä heille, jotka eivät ole paikalla painokkaasti kieltäytymässä niistä.

Tänään on viimeinen työpäiväni tässä paikassa, jossa olen työskennellyt yli 15 vuotta. Olo on lähinnä epätodellinen, samanlainen kuin silloin kun koronan takia muuttuivat työskentelyolosuhteet radikaalisti puolitoista vuotta sitten. Mikään ei ollut silloin enää kuin ennen. Puhelimeen vastailu loppuu ja jatkossa käytän puhelinta lähinnä vain jos koneet hajoavat ja ajat peruutetaan. Omaa työpuhelintakaan ei tarvitse kuljettaa mukana. Työ muuttuu epäitsenäisemmäksi tiimityöksi ja erityisesti parityöskentelyksi. Luonteeni puolesta olisin onnellisimmillani työpaikassa, jossa voisin tehdä yksin töitä. Tässä nykyisessä ja väistyvässä työpaikassa olen välillä joutunut tekemään niin ja se on ollut nimenomaan joutumista, sillä töitä on liikaa yhdelle ihmiselle. Siitä huolimatta olen silloin pukuhuoneesta työpisteelle kävellessäni virnistellyt susimaisesti, vaikka hymy aina onkin tavannut hyytyä hyvästi ennen työpäivän loppumista. Mutta jokin väestöpohjaltaan tarpeeksi pienellä paikkakunnalla sijaitseva yksikkö, jossa pärjäisin hyvin yksikseni ja jossa voisin tehdä täyttä työpäivää... kuitenkin lomille, koulutus- ja sairastamisjaksoille sijaisen helposti saaden... sitä minä kutsuisin eläkeviraksi. Ne hommat olisivat samanlaisia kuin mitä nytkin teen ja jos tässä viidentoista vuoden aikana on jotain kertynyt, niin ainakin itseluottamusta.

Vaimon äitiysloma on turha siinä mielessä, että meille piti tulla koiranpentu tänä viikonloppuna. Pentueesta kaikki kuitenkin olivat uroksia ja me haluamme nartun narttukoiran seuraksi. Minulla olisi ollut isyysloma itsenäisyyspäiväviikolla, mutta työpaikan vaihdoksen vuoksi en käytäkään sitä niin ikään turhana.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Olen huhkinut koko viikonlopun äitini joulukalenteria tehden siinä vakaassa uskossa, että joulukuu alkaa tiistaina. Vasta viime yönä, todettuani puolen yön aikaan että nyt on vain pakko lopettaa ja mennä nukkumaan ja pyörittyäni sitten aikani sängyssä hereillä miettimässä, miten ihmeessä saan edelleen aika keskeneräisen työn valmiiksi yhden maanantai-illan aikana, tajusin mikä päivämäärä oikeasti on. Minulla onkin siis paitsi tämä, myös huominen ilta vielä aikaa maalata ja askarrella. Helpotus ja huvittuneisuus omasta päiväyssekoilustani on nyt varsin suurta.
 
Ylös