En saanut sitä työpaikkaa, johon olin haastattelussa. Eivät löytäneet sitten ketään sopivaa, riittävän kokenutta, kokeneeksi suunnittelijaksi. Nuoremman suunnittelijan löysivät ilmeisesti, mutta siihen mä olisin ollut puolestaan liian kokenut. Toisaalta, ehkä hyvä näin. Aloin vähän ahdistua siellä haastattelussa ja miettiä senkin jälkeen mm., että olisi vähän turhan pitkä työmatka.
Toisaalta pakerran parhaillaan uutta hakemusta: oman alan toimistoon, jossa hakevat taitavaa suunnittelijaa. Ihanan vapaasti ilmaistu: eli eivät hae vain yhdenlaista spesifeillä määritelmillä, vaan katsovat hakijajoukosta sitten parhaan, oli taitavuus sitten millä suunnalla tahansa. Muutenkin vaikuttaa innostavalta työyhteisöltä, uusi pari vuotta sitten perustettu toimisto, jolla monenlaisia projekteja.
Kaikenkaikkiaan on minusta helpompi hakea työpaikkaa, josta tietää heidän haluavan palkata jonkun, tarvitsevan jonkun, kuin hakea avoimilla hakemuksilla. Avoimet hakemukset, vaikka paljastaisivatkin parhaassa tapauksessa piilotyöpaikan, niin päätyvät todennäköisemmin "ei, emme tarvitse nyt juuri ketään" -vastaukseen.