Ei kuulu kehuttavia. Potkaisin koiranpennun alas sängyltä. Tein sen unissani, eikä pentu vingaissut tai mitään, makasi vain lattialla pöllämystyneenä ennen kuin nostin sen syliini. Nyt sängynpäädyssä on pehmuste lattialla. Ensimmäistä kertaa yritettiin nukkua korkeassa parisängyssä koirien kanssa. Isompi pääsee sille korokkeen avulla, mutta pennulle ei ole vastaavaa viritystä. Puoliso onkin nukkunut kuopuksen huoneen lattialla patjalla pennun vuoksi, mutta nyt hän halusi nukkua omassa sängyssä koronan pahenemisvaiheen takia. Minä voisin vuorostani nukkua lattialla, jos siitä olisi mitään iloa, mutta eihän siitä ole kun koirien arvojärjestyksessä olen vasta toisella sijalla.
Tavallisesti heräilisin näihin aikoihin (4.55), mutta nyt olen toipumassa koronasta. Korttelin kiertäminen koirien kanssa saa minut uuvuksiin, mutta tänään pitäisi päästä lähikauppaankin. Tavoitteena on mennä töihin ensi maanantaina. Olen lukenut paljon, joskin vain ennestään tuttuja kirjoja. Se ei ikävä kyllä käy kuntoutumisesta.
Kuinka pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin, jos loukattu osapuoli ei ole kiinnostunut anteeksipyynnöistä? En muista, kuka joutui leirillä harkitsemattoman pilani kohteeksi, mutta sen muistan kyllä, että kukaan ei jälkeenpäin tullut luokseni kertomaan, että olin tehnyt tyhmästi ja anteeksipyyntö olisi paikallaan muun selvittelyn lisäksi. Loppuleiri oli yhtä hymyä ja auringonpaistetta ja vasta hyvän aikaa sen jälkeen sain tietää järjestön johdon edustajalta, että oli käynnistetty prosessi, jonka lopputuloksena tieni nousi pystyyn järjestössä. Tai no - luultavasti lopputuloksena. Rikossyyte on edelleen mahdollinen ja Turussa sattuneesta melkein vastaavasta tapauksesta humoristi sai sakkoja kunnianloukkauksesta. Sikäli siis olen vielä päässyt aika vähällä, mikä on tuntuvasti vähentänyt ketutusta pakotetusta downshiftaamisesta järjestötoiminnassani.
Mihin käyttää ylimääräinen tarmo? Mitäs jos panostaisin paremmin nakkeihin, joita minulla on jo ennestään? Olen taloyhtiöni hallituksen puheenjohtaja, vaikka useimmiten en ajattele koko asiaa. Kaikista osakkaista olen kaikkein huonoin kieltäytymään vastikkeettomasta vastuusta. Se on ainoa syy asemalleni. Tässä on kaikenlaisia pieniä ongelmia, joiden ratkomiseen olen käyttänyt luvattoman vähän aikaa ja työtä. Kaukolämpö kallistuu, osassa huoneistoja ei ilmanvaihto toimi, osakas ei suostu luopumaan autotallista, jolle hänellä ei ole asianmukaista käyttöä ja uhkailee oikeustoimilla, talon päätyyn on kaupungin maille pysyvästi parkkeerattu asuntoauto peittämässä näkyvyyttä. Kaikenlaista pientä siis ja tähän asti olen lähinnä kohautellut olkiani filosofisesti. Nyt voisin tehdäkin jotain kun on tuota luppoaikaa järjestynyt. Huomaan olleeni luvattoman lepsu tärkeissä asioissa. Tuota ilmanvaihtojuttuakin on selvitelty vuositolkulla, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Se on outoa, sillä me osakkaat sentään maksamme isännöitsijälle näiden asioiden ajamisesta. Mikään isännöintitoimisto ei kaipaa "Ei hoida hommiaan"-leimaa itselleen.