Ehkä isoin päätökseni on kuitenkin, että päätin lähteä kesällä yksin pitkälle vaellukselleni Italiaan. Jätän matkaseurani neljän päivän yhteiselon jälkeen ja suuntaan vuorille yksin tavoitteenani löytää jonkinlainen sisäinen omanarvon tunne ja rauha ja samalla tehdä varmaan elämäni hankalin fyysinen suoritus. 160km hankalaa vaellusta ja via ferrataa. Oloni on ollut vapaantuneempi tämän päätöksen jälkeen, aion valmistautua kaikin keinoin. Tuntuu hyvältä olla tavoite, joka on vain minun, eikä liity millään tavalla töihin. Kaikki pitkän tähtäimen isot tavoitteeni ovat aina liittyneet töihin. On tämä ehkä vähän hullu idea, mutta olen kuitenkin hyväkuntoinen ihminen, jolla on vuosien kokemus kiipeilystä ja jonkin verran myös vaelluksesta.