Mitä/millä yleensä piirrätte?

Itsekin maalaan yleensä lattialla (akryyliväreillä). Siinä on vaan se että jos vietän tunnista neljään lattiatasossa niin hartiat ja niska ovat todella jumissa. Siksi saattaisin itse arvostaa telinettä. En ole koskaan päässyt sellaista kokeilemaan mutta ajatus että voisi maalata pystyasennossa on hartioiden mielestä muutos parempaan. Minä kun olen todella huono pitämään taukoja maalaamisessa. Työ pitää aina saada kerralla valmiiksi.
 
Vähän riippuen tekniikasta suosin kyllä telineen. Mittasuhteet saa paremmin paikoilleen ja kuvislukiossa opettajat suosittelee sitä. Mulla saattaa olla niin, että maalaan jotain tytä tosi pitkälle ja jätän sen sitten sellaseks jopa kuukaudeks odottaen sitä oikeeta inpiraatiota. Joskus saatan lähes valmiin työn alottaa kokonaan alusta, jos se ei vaan kerta kaikkiaan nappaa silmään. Rahan puutteessa saatan maalata vanhan työn päälle uuden, kun ne maalauspohjat maksaa niin kamalan paljon.

Ehkä eniten piirrän ihan lyikkärillä tai puuväreillä luonnoskirjoihin jotain historiallisia pukuja tai muotokuvia. Akryllejä ja vesivärejä tulee kanssa käytettyä aika paljon, mutta öljyvärit ei oikein mua nappaa. Mun kädet ei tykkää yhtään tärpätistä ja se kuivuminen vie niin kamalasti aikaa. Kaikkein parasta on ku salaa maalata ulkona lämpimän kesäauringon alla ja antaa siveltimen viedä ihan tunteella.
 
Itse piirrän yleensä kuulakärkikynällä ääriviivat, ja väritän työni. Ei kovin persoonallista, ja olen lisäksi surkea piirtäjä, mutta kuvien raapustelu on minusta kivaa.:heart:
 
Nessenie sanoi:
Rahan puutteessa saatan maalata vanhan työn päälle uuden, kun ne maalauspohjat maksaa niin kamalan paljon.
En muista olenko kertonut tätä aikaisemmin mutta minulle maalauspohjat tulevat todella halvoiksi. Toki myös maalauksen lähempi tarkastelu paljastaa pohjan halpuuden ja vähentää ehkä työn hienoutta mutta minusta paras kokeilemani alusta on ollut ruskea pahvi. Muropakettien sisäpinnat ovat väriltään hyviä mutta vähän ohuita. Valkoiselle pohjalle maalatessa joutuu tekemään kaikenmoisia minusta vähän tylsiä askareita kuten vaikka mahdollisesti pohjamaalaamaan tai maalaamaan useamman kerroksen että valkoinen ei paistaisi läpi. Ruskea on neutraalimpi taustavärinä. Tai harmaanruskeahan se oikeastaan enemmän on.
Pari työtä olen tehnyt ihan oikeille maalauspohjille ja yhden tai kaksi ihan paperille ja olen joka kerta ollut hiukan pulassa kun valkoinen kuultaa kaikesta läpi.
Piirtäessä suosin kyllä valkoista pohjaa mutta se onkin ihan eri asia ja puiirrän huomattavasti harvemmin kuin maalaan.
 
Meikäläisenä piirtäminen tapahtuu spontaanina haluna, jolloin ei paikalla tai välineillä ole väliä. Lyijykynä yleensä kätten ulottuvissa. Hiilillä ja liiduilla saa tarpeeksi epämääräistä jälkeä. Maaleilla ikävä puoli, että niillä väsääminen vaatii aikaa, ja pahimman impulssipiirtämisen vallassa se ei toimi. Tussit kuivahtavat liian helposti, niihin en monesti koske. Piirustusinto muuttuu ketutukseksi.
Seiniin, pöytiin saatan piirtää, jos en kunnon pohjaa haen. Käsiin, ihoon. Olen tosiaankin melko impulsiivinen piirtäjä. Silloin tulee myös saavutettua flow-tila, vaikka lopputulosta ei sillä piirtämisellä saisikaan. Sotkua monesti.
 
Onko Kriisuksen seinissä paljonkin spontaania taidetta? :p Joskus mietin, että olisi kiva laittaa seinälle jokin suuri paperi ja satunnaisesti piirrellä siihen jotain, ja katsoa, millä kaikella paperi täyttyy muutamassa kuukaudessa.

Tuli mieleeni digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen. Käyttävätkö monet esimerkiksi piirtopöytää? Tableteillakin voi ilmeisesti tehdä aika hyviä töitä, mutta itse en ole kokeillut. Piirtopöydän olen omistanut muutaman vuoden, ja käytän sitä melko paljon niin ihan piirusteluun kuin yleisempään kuvanmuokkaukseen.

Erityisesti silloin, kun haluan käyttää paljon värejä ja esimerkiksi valoefektejä, haluan tehdä työn digitaalisesti, mutta sen sijaan luonnokset teen melkein aina perinteisesti lyijykynällä. Jostain syystä en pysty piirtopöydällä tekemään yhtä tarkkoja ja tasaisia viivoja tismalleen haluamallani tavalla kuin oikealla kynällä oikealle paperille. Ehkä ongelma on siinä, että kynä ja piirtojälki eivät ole samassa paikassa (kynä liikkuu piirtopöydällä, mutta viiva näkyy tietokoneen näytöllä), eikä koordinaatio siksi toimi yhtä hyvin. Joka tapauksessa piirrän käsin luonnoksen, skannaan sen ja lisään värejä tai muuta erikoista MyPaintilla tai Gimpillä. Esimerkiksi oikeita vesivärejä en ole kovin hyvä käyttämään, ja siksi vesivärityöt on helpompaa tehdä tietokoneella. Digimaalaten väreilä voi tehdä paljon helpommin kaikkea hienoa (minun mielestäni siis), etenkin kun voi käyttää eri tasoja, eivätkä värit sekoitu toisiinsa. Värien kuivumista ei tarvitse odotella ja aiemmin käytettyjä värejä ei tarvitse epätoivoisesti yrittää sekoittaa uudelleen, vaan värin voi valita näppärästi työstä.

Värien käyttö siis saa minut usein digimaalaamaan, mutta kaikkein eniten edelleen teen lyijykynällä muotokuvia, ja niihin en puutu juuri koskaan digitaalisesti.
 
Huh huh, sana 'lyijykynä' pursuaa jo korvista tän ketjun selaamisen jälkeen! Mutta joo.

Meikän välineinä ovat lyijärit, lyijärit ja tussaus, vesivärit, öljyvärit, hiili, hiekkaranta ja pitkä tikku eli mitä vaan millä viivaa saa vedettyä. :) Piirtopöydän (Wacom Bamboo Pen) ostin about 8 kuukautta sitten. Piirto-ohjelmana käytin ennen Gimp 2:ta, nyt olen siirtynyt Firealpacaan. Onhan niitä muitakin (Sai, Artweaver yms.), mutta gimp ja alpakka tuntuvat parhaimmilta.

Aiheina yleensä ihmiset/ihmisen kaltaiset olennot, mutta kova hinku olisi oppia maisemien tekoa myös...
(voi jes tää mun suomi nyt kusasee ja pahasti...)

Anyway, piirtäminen on mahtavaa. :D
 
Tylsät oppitunnit ja vihokulmat ovat muuten melkein oma taiteenmuotonsa. Niistä voisi varmaan kasata erillisen kuva/mietekirjan kun lähtisi pyytämään väeltä skannattuja kouluvihon kulmia eri vuosilta.
 
Hih. Minä siivosin vuosi - pari sitten vihdoin melkein kaikki 90-luvulta säästämäni yliopiston luentomusitiinpanot paperinkeräykseen. Se ei tehnyt tiukkaa niinkään niiden asiasiällön kuin runsaan piirroskuvituksen vuoksi. Mutta sen verran nuhjusiksi olivat jo hienoimmatkin piirrokset vuosien saatossa papereita säilytyspaikasta toiseen siirrellessä enimmäkseen menneet, että niistä hennoi lopulta luopua. Joitain parhaita paloja niin yliopistomuistiinpanoista kuin peruskoulun ja lukion vihkoista ja koepapereiden takapuolista olen kuitenkin repinyt irti ja laittanut talteen ;)
 
Minäkin kävin läpi monessa eri oppilaitoksessa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa syntyneet muistiinpanoni viime kesänä ja poimin talteen eniten piirroksia sisältäneet sivut. Olisikohan kolmesta paksusta mapillisesta jäänyt talteen ehkä noin sentin nivaska mitä ihmetellessä jälkipolvilla voi tulla tulla varmaan aika hauskaa. Yleisin aihe luentopiirroksissa oli ehdottomasti teräaseet aina neoliittisista kivikirveistä ritarien kamppeisiin, fantasia/scifimiekkoihin tai jopa afrikkalaisiin rituaaliaseisiin. :p
 
^Kointähti onkin innostunut laajentamaan välineistöä! :)

Itse piirrän (tai siis opettelen piirtämään) mieluiten lyijykynillä, eniten käytössä 3B - 6B kynät. Pidän myös hiilestä, mutta kotona olen tehnyt vain muutaman hiilityön. Piirustuskurssilla rakastin tehdä isoja A2 kokoisia hiilitöitä, mutta kotona siihen ei ole (vielä) mahdollisuutta. Tykkään myös kokeilla eri välineitä, mutta mikään ei ole vielä vetänyt vertoja lyijykynille ja hiilelle. Kai niissä kiehtoo se korjaamisen helppous, työtä voi hioa lähes ikuisuuksiin. ;)
 
Siitä on näköjään aikaa kun täs keskustelussa kukaan on sanonu mitään mut joo.

Itse tykkään piirtää lyijykynällä, ja se on oikeastaan ainoa millä edes piirrän. Tai siis, valinnaisessa kuviksessa on tietenkin pakko piirtää välillä muillakin (hiilellä tein siellä kerran ihmisen kasvot ja se oli jopa ihan okei, mutta ope kadotti sen työn. Sitten kerran lähdin puuväreillä tekemään "omaa versiotani" Mona Lisasta, mut se jäi kesken). En kuitenkaan koe kunnolla hallitsevani muuta kuin lyijykynät.

Pääosin piirrän paikkoja ja ihmis- ja haltiahahmoja, ja jonkin verran niistä on tietenkin Tolkien yms. fan arttia.

Jossain määrin toivoisin parempaa piirustuslyijärisettiä, mutta ei siihen oo rahaa joten ostan vaan muutaman irtonaisen kynän kun satun tarvitsemaan...

Tänään koulussa myös piirsin iPadilla ensimmäistä kertaa. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin mun ei kai olisi pitänyt kun ne pädit oli annettu muuhun käyttöön ja kyseinen tunti ei lainkaan kuvikseen liittynyt, mutta parinani ollut yllytti joten pitihän sitä... Ihan hauskaa se oli eikä lopputuloskaan ollut niin huono kuin olin pelännyt, ja siitähän se paranisi jos lähtisi opettelemaan. Muuten tuollaisilla piirtämistä voisi harkitakin mutta en sellaista omista, joten olkoot.
 
@Miukumauku, iPadit ovat aika kalliita vaikka ne ostaisi muuhunkin kuin piirustuskäyttöön, mutta jos digitaaliseen maalaamiseen hurahtaa, niin piirtopöytiä (eli tietokoneeseen liitettäviä lätysköitä, joihin piirretään) saa muutamalla kympilläkin. Oman ensimmäiseni ostin aikoinaan kai jopa n. 30 eurolla, mutta näköjään nyt en löytänyt oikein malleja alle kuudenkympin. Käytettynä luultavasti saisi halvemmalla. :)

Nykyään minulla on Wacom Bamboo, joka on oikein kiva muuten, mutta välillä se ei suostu kunnon yhteistyöhön läppärin kanssa. En tiedä, kummassa on vika, mutta toisinaan piirto-ohjelma ei reagoi kynän paineeseen oikein (eli ei ollenkaan) ja se keksii kynän namiskoille ihan uudet merkitykset. Ajurien uudelleenasentaminen ei vaikuta, uudelleenkäynnistys saattaa auttaa tai sitten ei.

Töissä viime kesänä pääsin kokeilemaan myös isompaa ja muutenkin hienompaa Wacom Intuosia ja oma alkoi tuntua vähän lelulta, mutta kyllä sillä pärjää pienemmästä koosta huolimatta. Ja vähemmän nappuloita, joiden käytön kanssa menisi sekaisin. :D

Mutta digimaalaus on kivaa, pidän siitä lähinnä siksi, että värien käyttäminen on digitaalisesti paljon helpompaa ja kaikki väreihin ja valoon perustuvat hienommat jutut on näppärämpi toteuttaa.

En ole koskaan kokeillut iPadilla taiteilua. Omalla wanhalla Galaxy Tabilla kyllä, mutta siinä kosketusnäyttö ei ollut riittävän herkkä ainakaan sormilla eikä kynää minulla ollut. Sovelluskin taisi olla aika säälittävä. iPadeissa tietääkseni on todella hyvä näyttö (ainakin muusikoilta olen kuullut, että sen sovelluksilla "soittaminen" on sata kertaa helpompaa, kun näpäytyksillä ei ole esimerkiksi viivettä), joten kai niillä voi tosiaan tehdä hienoja teoksia, jos vain osaa käyttää. Äppejäkin taitaa olla joka lähtöön.
 
Yksi lyijykynä lisää, silloin harvoin kun piirrän. Olen niin kaukana taiteilijasta kuin voi olla, eli viivankäyttöni on kammottavaa. Siksi lyijykynä, kun on helpompi korjata. Puuväreillä olen yrittänyt opetella värittämään. Piirtopöytää olen kokeillut ja todennut sen mahdottomaksi oppia. Vanhan lihaskoordinaatio ei vaan toimi silloin, kun kuva tulee eri paikkaan kuin missä kynä liikkuu.
 
Vanhan lihaskoordinaatio ei vaan toimi silloin, kun kuva tulee eri paikkaan kuin missä kynä liikkuu.
Se on kieltämättä aika vaikeaa. Näytölle syntyvä viiva ei tunnu aina täysin tottelevan käden ja kynän liikkeitä, vaikka tuskin se oikeasti voi vääristyä paljon digitaalisella matkallaan. Tarkkuutta vaativissa jutuissa teenkin yleensä niin, että luonnostelen jutun käsin paperille, skannaan ja jatkan piirtopöydällä, tai sitten laitan sen luonnospaperin piirtopöydän päälle ja piirrän "läpi". Silloin pitää vain olla tosi tarkka, ettei paperi liiku.

Mutta siinä missä pikkutarkka koordinaatio on huonompaa, on koneella aika kiva tehdä esimerkiksi geometrisia, toistuvia ja symmetrisiä juttuja. Copy-paste jne. :p Lisäksi samasta työstä voi taltioida eri vaiheita ja kokeilla montaa erilaista asiaa pilaamatta hyvää pohjatyötä. Voi ihan hyvin vaikka kokeilla täysin toisenlaisia värejä tai taustaa. Lyikkärillä menee työ ja paperi aika kurjan näköiseksi, jos paljon joutuu kumittamaan.

Digimaalatessa juuri kynän ja lopputuloksen välimatka vaikuttaa ehkä siihen, että digimaalaaminen ei ole minulle koskaan ollut samanlaista stressinpurkutyötä kuin perinteinen piirtäminen. Kun uppoudun huolellisesti muotokuvan (joka on minulle omin aihe) piirtämiseen, pää tyhjenee kaikesta ikävästä ja koko maailma on siinä kynän päässä. Tietokoneella ja piirtopöydällä taiteillessa jokin vastaava taika puuttuu.
 
Q: Mitä/millä yleensä piirrätte?
A: Toisinaan saan palkkaa kuvien piirtämisestä MS-paintilla. Muita ohjelmia en ole opetellut, koska olen laiska.

Q: Hävettääkö?
A: Vähän. Tosin monesti huomaan että informaation tallentamis- ja välittämistarkoituksessa piirtämiäni paint-kuvia on joko printtailtu työpaikalla tai joku katselee kuvia työkoneella. Silloin ei hävetä.
 
Piirrustin aiemmin paljonkin, harva se päivä tuli raapustettua jonkinnäköinen, muka-taiteellinen teos, joista parhaat päätyivät jopa omille seinille. Nykyään piirtämisintoni on hivenen lopahtanut, eikä enää tule istahdettua pöydän ääreen ja otettua sitä kynää kauniiseen käteen piirtämismielessä. Lisäksi itsekritiikin tasokin on pamahtanut niin korkeaksi, että oikeastaan piirtäminen on melkoista tuskaa, kun mikään lopputulos ei ole riittävän hyvä.

Jos kuitenkin satun piirtämismielelle, on ehdoton ykkösaseeni ihan perinteinen lyijykynä. Aikaisemmin mulla oli suhteellisen laajakin repertuaari lyijykyniä eri vahvuuksilla, mutta nykyään käytän lähinnä sitä, mikä käteen ensimmäisenä sattuu. Lyijykynävalikoimani on tosin yhä tallella, mutta harvemmin sitä tulee enää esiin kaivettua. Lyijykynän lisäksi toinen suosikkini on ohut, musta tussi. Usein käytän näitä kahta yhdessä; luonnostelen lyijykynällä ja viimeistelen tussilla - riippuen kuitenkin siitä, mitä olen piirtämässä. Esimerkiksi kasvokuviin tapaan käyttää vain lyijykynää parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Oma lukunsa on tietysti tässä ketjussa jo aiemmin mainitut, kouluvihkojen ja luentolehtiöiden sivuihin, kulmiin ja muistiinpanojen väliinkin raapustetut taideteokset. Itse en pysty keskittymään opetukseen lainkaan, ellen saa samalla tehdä jotakin - kirjoittaa muistiinpanoja tai piirtää. Visuaalisuus on mulle tärkeää, ja lukeehan tentteihinkin mielummin kauniita, miellyttävän näköisiä muistiinpanoja kuin kiireessä tuhrattuja söheröitä, joista ei kukaan saa selvää. Nämä piirrokset syntyvät aina sillä kynällä, joka kädessä sattuu olemaan, oli se sitten lyijykynä, tussi tai kuulakärkikynä.
 
Piirän (tai tuherran) yleensä lyijykynällä tai tusseilla ihmisiä, haltioita, heppoja, puita sekä taloja. Välillä innostun maalaamaankin, mutta maalaukseni ovat yleensä niin kamalia, että en kehtaa laitaa niitä minnekään muualle kuin roskiin..

Ehkä ehtisin tännekin vastaamaan. Piirrän/maalaan nykyään melko sekavia, unenkaltaisia kuvia musteella ja vesiväreillä. En juuri käytä muita välineitä, enää. Enkä piirrä mallista juuri koskaan, paitsi jos esimerkiksi on pakko tarkistaa, miltä vaikkapa jokin lintu näyttää.
Piirsin aiemmin hyvin paljon lyijykynällä, mutta nykyään käytän lyijyä vain jonkintasoiseen, hataraan luonnokseen. En tiedä, mistä tämänkaltainen muutos on tullut, ehkä kasvamisesta. Ihan kuin olisin eri ihminen kuin toukokuussa 2012.:p
 
Ylös