Mitä soitinta haluaisit osata soittaa?

Edelleenkään ei nuotinluku yms. asiat ole hallussa (toki kirkossa laulaessa virsiä pystyy vähän seuraamaan nuoteista että miten laulaa), mutta innostus soittimiin ei ole laantunut. Edellisestä postauksesta (11 vuoden takaa) tosiaan sen poikkihuilun sain ja sillähän on ollutkin mukava soitella, vaikkakin korvakuulolla olen opetellut sitäkin mutta paljolti samanlailla saksofonin kanssa sormitukset menee niin hyvin helppo sen puolesta oli sitäkin oppia. Puhallus vaati aluksi harjoittelua, mutta sekin aika nopeasti tuli opittua.
Lapsia sitten kun tuli hommattua niin ajattelin että kyllä se kitarakin pitää hommata että voi myös laulaa kun lapsille rämpyttelee ja kyllähän sekin jotenki sujuu, vaikka enempi ko soittelis niin muistais niitä otteita. Mutta perus otteet aikalailla luonnistuu.
Ja koska puhallin soittimet on kiinnostanut aina niin hommasimpa sitten tenorinokkahuilun myös ja ensimmäistä kertaa tuli myös tutustuttua barokkisormitukseen. On vain niin mahoton pitkä soitin että tahtoo välillä ote karkailla rei'istä kun ei sormien pituus riitä. Mutta kaunis on soitin ääneltään.
Ja mitäpä vielä, nyt tässä odottelen saksasta ensimmäistä viuluani. Saapi nähä miten sen kanssa käy... Pitäs opetella kyllä nuotit ja asteikot yms. että oppis soittamaan enempi :D
 
Ja koska puhallin soittimet on kiinnostanut aina niin hommasimpa sitten tenorinokkahuilun myös ja ensimmäistä kertaa tuli myös tutustuttua barokkisormitukseen. On vain niin mahoton pitkä soitin että tahtoo välillä ote karkailla rei'istä kun ei sormien pituus riitä. Mutta kaunis on soitin ääneltään.

Tenorinokkahuilussa on ihana ääni <3 Rakastuin siihen aikoinaan rippileirillä, kun yhdellä isosella oli tenorihuilu mukanaan. Muistan vieläkin kun ensimmäisen kerran kuulin leirikeskuksen alakerran oleskelutilasta sen äänen portaiden yläpäähän ja jähmetyin paikalleni ihmettelemään, mistä niin suloinen ääni oikein voi tulla. Koska olin ajattelematon 14-vuotias, kokeilin huilua kerran, kun sen omistaja oli jättänyt sen oleskelutilan pöydälle. Tottahan hän heti kuuli minun luvattomat puuhani, tuli hakemaan soittimensa turvaan ja sanoi, että "lainaa mieluummin vaikka mun hammasharjaa kuin mun huilua". Otin opikseni kerrasta.

Koska huokailin kotona jatkuvasti tenorinokkahuilun ihanuutta ja koska minulla on aika hemmotteleva äiti, sain oman tenorinokkiksen vielä samana keväänä. Ei se mikään hienolaatuinen toki ole; kun aikanaan päädyin soittamaan nokkahuilua virallisena sivuaineena, musaopiston opettaja totesi, ettei tenorihuilullani tulla oppitunneilla soittamaan. Mutta lukion nukkahuiluyhtyeessä se palveli hyvin, siinä porukassa kun ei ollut niin nokonuukaa, jos nyt joku soittimista ei ollut ääneltään ihan puhtain.

Tallella huilu on edelleen, moneen vuoteen ei vain ole tullut soitettua. Ehkä pitäisi sitäkin taitoa taas verestää.
 
Jos heitän ihan hulluja haaveita siitä mitä haluaisin osata soittaa, mikä ei ole sama kuin, että jaksaisin opetella niitä soittamaan niin kantele ja haitari. Ehkä jopa joku viulu. Ei mitään liian hienoa vaan sellaista mitä voi soitella vaikka juhannuskokolla itsensä ja muiden iloksi.
Noista ehkä kannel on sellainen mitä saattaisin oikeasti jaksaa harjoitella niin, että pystyisin vähän soittelemaan.'
Akustinen kitarahan minulla on ja olen nuoteista soitellut sitä aikoinaan, mutta nyt siitä on monta vuotta ollut useampi kieli poikki enkä oikein tiedä millainen kieli pitäisi ostaa niin korjaaminen on jäänyt. Voisi olla myös hyvä jos ammattilainen virittäisi kitaran. Tuntuu, että omat taitoni eivät enää riitä kun kielet on joutunut monta kertaa laittamaan uudestaan.
 
@Jaamar viisi- vai useampikielinen kannel? Tyttärellä lojuu viisikielinen käyttämättömänä. Soitteli sillä kursseilla kunnes siirtyi viuluun. Sellainen metallitappinen punainen muistaakseni Koistisen kannel. Irtoaisi kirppistyyliin puolella hinnalla uudesta.
 
Minä en kanteleita pahemmin tunne :D Ainut kosketus on viisikieliseen kun päiväkodissa aikanaan opeteltiin soittamaan Vakavanha Väinämöinen.
Useampikieliseen ei varmasti kärsivällisyys edes riittäisi.
Niin ja onhan meillä hyllyssä Novan koulussa tekemä viisikielinen! Jos sen vaan saisi viritettyä...
Eli en ainakaan juuri nyt innostu ostamaan uutta, mutta laitan korvan taa.
 
Älypuhelimeen saa viritysappeja ja netistä löytää opastusta viisikielisen virittämiseen. Silloin kun minä oman viisikieliseni ostin -87, ei tarjolla ollut kuin kalliita viritysmittareita ja oma sävelkorvani ei riittänyt soittimen virittämiseen. Lahjoitin sen lopulta Oslon suomenkieliselle musiikkileikkikoululle.
 
Paikallisella musiikkiopistolla oli eilen avoimien ovien päivä ja menin sinne kokeilemaan eri soittimia. Suuntasin tietty ensimmäiseksi huiluhuoneeseen, jossa yritin saada aikaan tunnistettavaa ääntä poikkihuilusta. Opettaja väänsi sormeni oikeisiin asentoihin, mikä ei minusta ollut hyvä opetusmetodi. Käytettävissä olisi ollut toinenkin poikkihuilu, jolla hän olisi voinut demonstroida otteita. Paikalla oli myös edistynyt opiskelija apuohjaajana, mutta hänestä ei ollut mitään hyötyä. Naureskeli vain avuttomille yrityksilleni. Kokeilin myös bassonokkahuilua ja sen soittajalle kuulemma olisi kysyntää orkesterissa, mutta opettaja ei herättänyt luottamustani.

Vaskihuoneessa oli trumpetti ja vetopasuuna kahden opettajan kera. He eivät nauraneet pieruäänille, joita sain aikaan yhteenpuristetuilta huuliltani trumpettia vasten. Opettaja demonstroi pelkällä suukappaleella, kuinka ääniä luodaan jo suussa ja kunnioitukseni vaskisoittajia kohtaan kohosi humisten: hehän käytännössä laulavat soitintensa lävitse. Minun oli helpompaa käyttää vetopasuunan suukappaletta, mutta trumpetti kiehtoo minua soittimena enemmän. Vetopasuunalla ei voi soittaa ratsuväen hyökkäysmerkkiä.

Musiikkiopiston aikuisten lukukausimaksu putosi yli kolmestasadasta 235 euroon vuosi pari sitten. Sillä saa aika monta yksityistuntia, mutta rahaa palaa kansalaisopiston kursseihinkin. Työnantaja sponsoroi kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia satasella neljännesvuosittain. Elinkustannusten noustessa lienee selvää, että vaskeilu jää vielä haaveeksi, mutta ainahan on tilaa unelmoinnille.
 
kunnioitukseni vaskisoittajia kohtaan kohosi humisten: hehän käytännössä laulavat soitintensa lävitse
Kiitos, se päristely on tosiaan raskasta ja vaatii huomattavaa tarkkuutta. Harva maallikko ymmärtää, että äänenkorkeus tehdään huulilla ja näppäinten painaminen on vain hienosäätöä.
(Sikäli emme laula soittimiin, että äänihuulet eivät tee työtä. Paitsi erikoistekniikkana voi laulaa ja soittaa samaan aikaan, mutta se on vaikeaa ja, imo, kuulostaa tyhmältä.)
 
Huilusta on suht yksinkertaista saada ääni, kun kuvittelee sanovansa kirjaimen "M," ja jättää huulet siihen asentoon. Ja siis toki sitä suun asentoa eli ansatsia säädetään myöhemmin lisää, mutta tuosta voi aloittaa.
Sinällään harmi että naureskeltiin, asiasta kiinnostuneisiin ihmisiin pitäisi aina suhtautua kunnioittavasti. Ja toki pitää kysyä myös jos toiseen aikoo koskea.
Olen katsonut netistä viime aikoina: kotoja, taishogotoja, parempilaatuisia dudukeja, shakuhacheja ja myös kanteleita. Kaikkea ei voi haalia, ei, mutta olisihan japanilaisten soitinten valikoimaa mukava kasvattaa. Sitten kun saisi jostain vain autenttiset nuotit ja oppisi niitä lukemaan, niin pääsee jo soittamaan. 😊🎶
 
Kaikkea voi haalia, mutta eri juttu sitten on, kuinka paljon soittimia ehtii oikeasti soittaa. Itsekin tosiaan kuolaan sitä ukrainalaista dvodentsivkaa, vaikka kaapissa on jo kauhea kasa muitakin huiluja, joiden harjoittelu on jäänyt ihan olemattomiin.

Poikkihuilun ääni syntyy, kun suusta tuleva ilmapatsas taittuu suukappaleen särmään. Se ei ole helppo aikaansaatava, minäkin aloitin muinoin huilunsoiton opettelun pelkällä suukappaleella, johon puhaltamista harjoiteltiin koko ensimmäinen soittotunti ja johon puhaltaminen oli myös ainoa siltä tunnilta tullut läksy. Periaatteessa tekniikka on sama kuin vaikkapa limupullosta ääntä puhaltaessa, huulten asento vain vähän eri, ja kun meillä jokaisella on omanlaisemme suu, sitä ääntä pitäisi saada alkuun hakea rauhassa.

Häpeäkseni minun on tunnustettava, että vaikka saan kirkkaan äänen puhallettua rynnäkkökiväärin hylsystäkin, muovisesta lasten poikkihuilusta en saanut ulos pihaustakaan kun kerran pääsin sellaista kokeilemaan :D
 
Last edited:
Minä olen hankkinut joku aika sitten munniharpun ja vähän harjoitellut sillä soittelua. Hauskaa ja tarpeeksi yksinkertaista, mutta ei liian simppeliä minun taitotasoni ja kärsivällisyyteni huomioon ottaen 😁 Olisi kyllä mukava oppia soittamaan sitä oikeasti hyvin. Se kun kulkee helposti mukana ja on aika veikeä soitin.
Jos saisi haaveilla ihan hulluja niin olisi hauska osata soittaa haitaria. Tiedän kuitenkin, että kärsivällisyys tai varallisuus sen opetteluun ei riittäisi. Sitäpaitsi, yltäisivätkö minun tappisormeni niille koskettimille oikein kun nailonkielisellä kitarallakin ollaa siinä rajoissa.
 
Kitaraa osaan jo jonkin verran, olisi tietenkin ihanteellista olla vieläpä hyvä siinä. Mutta sehän käy harjoituksen kautta, jos vain nyt kykenisin jonkinnäköiseen harjoitusrutiiniin sitoutumaan.

Mutta sitten soitin, johon minulla ei vielä ole minkäänlaista kosketusta, mutta jota ihannoin... nimittäin sähköurut. Jotenkin niiden saundi, etenkin Pink Floydin varhaisessa tuotannossa (missä Richard Wright koskettimineen pääsee kunnolla kunniaan) ja muussa progessa on tehnyt muhun suuren vaikutuksen. Olishan se vaan siistiä olla kaiken lisäksi urkutaituri. Noh, hankintalistalla on midikiippari. Ehkäpä sen ja hyvän DAW-softan kautta pääsen tutkailemaan hiukan sitä urkujen ihmettä.
 
Olen parin viime viikon aikana koukuttunut TwoSetViolinin videoihin, ja samalla minussa on herännyt halu kokeilla lähestulkoon jokaista instrumenttia maan päällä. Tällä hetkellä kuitenkin juuri viulu kiinnostaa erityisen paljon, tosin vaikean maineensa takia olen enemmänkin varovaisen utelias ja suhtaudun ajatukseen sen soittamisesta "kauanko kestäisi, että saisin siitä siedettävän äänen ulos" -asenteella 😂. Pidempään haavelistalla ovat sen sijaan olleet kantele ja harppu.

Oikeasti suunnitelmissa on kotiin päästyäni vetää sängyn alta esiin pahvilaatikossa uinuva sähköpiano ja asettaa se loman ajaksi työpöydälle, jotta tulisi soitettua edes jotain. (Epätoivoinen mutta siedettävyyden rajoilla oleva ratkaisu kun huoneessa ei vain ole tilaa..) Pitääkin varmaan alkaa varailemaan kirjastosta sopivia nuotteja.
 
Ylös