Mitä taikuus on?

"Any technology sufficiently advanced is indistinguishable from magic."
-- Arthur C. Clarke --

Tällä avaamme keskustelun, eikä niinkään pohdiskelun mitä taikuus on. Jos haluat pohtia yliluonnollisia ilmiöitä, suuntaa kokemuksia yliluonnollisesta topikkiin.

Näin siis, alkakaamme.

Avaus lausahdus on lainaus tuolta herralta, kuka lieneekään. Mielestäni se on harvinaisen osuva. Käännään sen vapaasti:
Mikä tahansa kehittynyt tekniikka voidaan tulkita taikuudeksi.

Minusta tämä voi tarkoittaa mitä tahansa tekniikkaa. Tieteen lisäksi, siis myös teatteri, taide, ilmaisu ja muita tekniikoita. Taikuus on yksinkertaisesti jotain, mikä ylittää käsityskykymme. Toki monet ymmärtävät, että laulu on ääntä ja siis ilman värähtelyä tietyllä taajuudella, ääniaaltoina, mutta se jokin pieni määrittelemätön asia meidät kuitenkin lumoaa. Taikuus on siis väistämättä hyvin subjektiivinen kokemus. Jokin kappale vaikuttaa erittäin kummallisesti, peräti yliluonnollisesti toisiin, vaan ei muihin.

Näitä ilmiöitä löytyy kaikkialta. Korkeasta ja matala tasoisesta kirjallisuudesta. Ne myyvät kumpainenkin, eli ne ovat uponneet johonkin yleisöön.

Minä itse perustan elämäni juuri näiden "luonnollisten" maagisien ilmiöiden seuraamiselle ja kehittämiselle. Jälkinmäinen siinä mielessä, että haave olisi joskus onnistua itsekkin samoissa saavutuksissa kuin mestarit konsonaan. Mutta minä olen vain yksi reaali-magian palvoja ja tuppaan keskittyä vain taiteeseen ja siinäkin tiettyihin taide aloihin.

Täällä siis toivon kerrottavan kokemuksista ja näkemyksistä, noista yliluonnollisuutta hipovista elämyksistä.

Oletteko kokeneet sen ensi kerran lentäessänne lentokoneella, taikurin esityksessä, balettia katsoessa, maalausta, jotakin kuunnellessa? Mitä vain, sana on vapaa!

Päivis sanoi:

Avaus lausahdus on lainaus tuolta herralta, kuka lieneekään.

Click to expand...

Clarke on kaikkien aikojen legendaarisin scifikirjailija.

Antamaasi määritelmään taikuudesta voisi sopia Kontu. Jokainen voi tässä vaiheessa mielessään miettiä, minkälainen hänen elämänsä olisi, jos ei koskaan olisi löytänyt Kontua. Monet eivät varmaan osaa edes kuvitella sitä, sillä Kontu on muuttanut monta elämää perinpohjaisesti. Sitten tulee miettiä, miksi Kontu syntyi: Tolkien syntyi elävänä eikä kuollut sodassakaan, sai mieleensä lauseen "in a hole in the ground there lived a Hobbit" ja kirjoitti kirjansa. Joku nörtti keksi internetin. Tapio Laakso päätti tehdä Tolkien-aiheiset sivut, mutta kyllästyi ja jätti ne kesken. Eräs toinen nörtti löysi ne sivut, halusi viedä asiaa eteenpäin, otti omakseen nimen Merri ja tiukan koodaamisen ja ahkeroimisen jälkeen pullautti Konnun virtuaalimaailmaan, missä se jatkoi kehittymistään. Miten sitten itse löysit Kontuun? Jokaisella on oma tarinansa. Minä löysin sen, koska olin itsekin löytänyt Tapio Laakson sivut ja jättänyt viestin vieraskirjaan. Merri, perustaessaan Konnun, lähetti mainossähköpostiviestin kaikille, joiden osoite löytyi kyseisestä vieraskirjasta.

Jos yksikin noista asioista, tai kaikista niistä mainitsematta jääneistä lukemattomista toteutumattomista mahdollisuuksista, olisi mennyt eri tavalla...

Taikuutta? Ainakin se pakottaa tajuamaan oman pienuuden, kun huomaa, kuinka valtavan pienet yksityiskohdat voivat muuttaa koko elämän.

Aivan. Taikuus siis usein kätkeytyy monien asioiden summaan, vuorovaikutteisiin yms. Eli siis kaaosteoreetikot lienevät nykyajan salatieteilijöitä. Vaan, toinenkin kysymys tänne herättämään vastauksia. Millaisia kokemuksia teillä on itse taikurin roolista, siitäkin varmasti saa tuota maagista nautintoa kun sattuu onnistumaan jonkun toisen lumoamisessa. Oletteko esiintyneet ja yleisö olisi vaipunut täysin valtaanne? Oletteko kirjoittaneet jotain poikkeuksellista, että se on muuttanut ihmisten elämää? Muuta?

Olen miettinyt aika usein noita ns. "maagisia hetkiä". Etenkin joskus, kun olen kuullut jotakin niin kaunista musiikkia, että olen jumiutunut paikoilleni pystymättä tekemään mitään. Ne hetket ovat yleensä lyhyitä, muutaman sekunnin varmaan, mutta olen sitä mieltä, että ne ovat niitä asioita joiden takia ylipäätään kannattaa elää.
Mutta väistämättä tulee mieleen myös kysymys, mistä esimerkiksi sävltäjät saavat päähänsä ne sävelet, jotka vaikuttavat minuun niin paljon. Tai mistä kirjailijat löytävät oikeat sanat. Voivatko ne olla vain ihmisaivojen sähkökemiallisten reaktioiden tulosta? Sitä sietää pohtia. Joku uskoo sen "korkeamman voiman" olevan Jumala, joku Allah, kolmas uskoo Suureen Taikuriin, ja joku niihin sähkökemiallisiin reaktioihin.
Saman tunteen kuin kauniista musiikista olen löytänyt kirjoista, joistakin maalauksista ja talvella tähtitaivaasta ja revontulista. Olen samaa mieltä siitä, että tunne on hyvin subjektiivinen. Mutta mihin se perustuu? En tiedä, tietävätkö muut?

Taikuus on sitä, että muutamalla eleellä ja epäselvällä lauseella saan aikaiseksi käsistäni lähtevän tulipallon, jolla sulattaa minkä tahansa ärsyttävän naaman huomattavasti miellyttävämpään muotoon.

Kaikki muu on jotain muuta. Tässä ketjussa mainitut monen sattumuksen sarjat ja korkealle kehitetty teknologia eivät ole taikuutta vaan monen sattumuksen sarjoja ja korkealle kehitettyä teknologiaa.

Sitten on taikureita, jotka tekevät näennäisesti selittämättömiä asioita; kuitenkin niistä tietää, että niille on olemassa järjellinen selitys, sillä tavallinen ihminen on kuitenkin taikatempun tekijänä. Ongelma on vain se, ettei katsoja tiedä järjellistä selitystä ja hän kokee tempun taikuutena.

Ovatko taikatemput taikuutta? Vai vain tarkoin harjoiteltu ja toteutettu taito? Mitä jää taikuuden alle, jos taikatemputkin suljetaan pois "oikeasta" taikuudesta?

Taikuus = selittämättömyys?

Taikuus on osaltaan varmasti juuri tuota selittämättömyyttä. "Siis MITEN se hävitti sen Eiffelin tornin, aikamoinen taikuri..."

Mutta sitten on näitä sanontoja, niinkuin se, että jossain hetkessä on taikaa. Eli taikaa on selittämättömyyden lisäksi varmaan sellaiset asiat mitkä herättävät suuria tunteita. Joku musiikki esimerksiksi, joka on niin (selittämättömän) hienoa, että sitä kuunnellessa tuntuu kuin siinä olisi jotain taikaa, niin vahvasti se vaikuttaa. Tai joku kirja tai elokuva, jota lukee / katsoo ja kokemus on niin voimakas, että vetäisee mukanaan siihen kirjan / elokuvan todellisuuteen, pois siitä hetkestä. Sellainen on taikaa.

Tai jotain.

Taikuuteen kai liittyy jonkinlainen "selittämättömyys": Jos "luonnolliset prosessit ja luonnolliset toimijat" eivät "selitä", ollaan huuli pyöreänä ja kutsutaan sitä taikuudeksi.
Täten hieno teknologia on taikuutta vasta, jos teknologia on niin hienoa, että emme sitä ymmärrä. Aikasiirretylle kivikauden ihmiselle me eläisimme erittäin "maagisessa maailmassa". Me taas elämme maailmassa, jossa taikuudelle ei juurikaan ole sijaa. Lentokone on muuttunut "ymmärrettäväksi"(-ja täysin luonnollisin prosessein:"scary, is it not?")

"Oikean" Taikuuden määrä siis vähenee maailmassa ja "näennäisen" Taikuuden määrä kasvaa. Tiede olisi täten "oikean" taikuuden pahin vihollinen ja "näennäisen" taikuuden ylin ystävä.
Itse olen taipuvainen uskomaan, että aina on olemassa "jotain, jota ei ymmärretä."(Vedoten Werner Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen ja Kurd Gödelin epätäydellisyysteoreemaan) :Taikauskolle on aina oleva tilaa.

Samoin edellä esitetty "liittyy myös elämyksiin" -ajattelu kumpuaa siitä, että "on jokin elementti jota ei ymmärretä", jotain joka vaatii enemmän, kuin pelkän "luonnollisen prosessin". Näin esimerkiksi se, että joku liittää rakkauteen käsitteen "ainoasta oikeasta"(jonka kohtaaminen monimiljardisessa populaatiossamme vaatisi aikuisten oikeasti jonkinlaista "johdatusta" jotta se voisi esiintyä niin yleisenä, että normi -ihminen onnettomista avioliitoistaan sitä voisi huomata). Tämänkaltaisiin elämystunteisiin liittyy siis ihan samaa "maagista ajattelua", jota "loukkaisi"/"haittaisi"(or whatsoever)se, että joku esimerkiksi väittäisi, että rakkaus olisi evoluution kehittämä ja geenistömme mahdollistama ominaisuus, joka ilmenee kahden tai useamman individuaalin yhteisinä, ulkopuolisten entiteettejen painostuksesta riippumattomina, ystävällismielisinä emootioina, jotka johtavat tavallisuudesta poikkevan syväään omistautumiseen joka varmistaa sekä lisääntymiskäyttäytymisen harrastamisen mahdollisuuksia että jälkeläisten selviytymistä...


Mutta voi olla, että näkemykseni on liikaa kuin tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=CUhyd9vG2cE
Jokatapauksessa lelut ovat ainakin mukavia vielä vanhempanakin

Ettekste oo kattonu Harry Potteria?? SE Mitä siinä näkee on taikuutta, ne taikoo sauvoilla, mut jos mä olisin noita, mä en taikois sauvalla. hihihih.