Mitähän sitä katsoisi seuraavaksi? - Suosittele elokuvaa!

Gandar sanoi:
Itse lainasin elokuvan aiheen, vanhempi rock, ja Jack Blackin, joka oli erinomainen High Fidelityssä, takia.

Ja tässä vaiheessa voisi suositella myös itse High Fidelitya. Tämä vuonna 2000 tehty elokuva perustuu Nick Hornbyn loistavaan samannimiseen romaaniin (suom. Uskollinen äänentoisto) ja yltää hauskuudessaan melkeinpä alkuperäisteoksen tasolle. Päähenkilö Rob (John Cusack) joutuu tyttöystävänsä jättämäksi ja alkaa syventää tarinaansa katsojille samalla, kun elokuvassa seurataan Robin elämää levykaupanpitäjänä ja kamppailua Lauran takaisinsaamiseksi. Robilla on kaupassaan kaksi muuta työntekijää, Dick ja Barry (jota siis esittää Jack Black) ja tämän koomisen vastakohtakaksikon ja Robin työpäivät levykaupassa ovat elokuvan hauskinta antia.
Robin ja Lauran suhde on leffan tärkein ja vakavavin osio, mutta sitäkin käsitellään humoristisin ottein ja myös erittäin realistisesti. Kliseisyys on unohdettu.

High Fidelity on oikeasti hyvä romanttinen komedia, joka ei yritäkään olla jotain elämää suurempaa vaan pikemminkin elämää itse, loistavalla soundtrackilla maustettuna. Suositeltava vuokraus, jos haluaa nähdä jotain, jonka jälkeen jää iloiselle mielelle.
 
Eipäs ole kukaan pitkiin aikoihn suositellut mitään.
Asia täytyy siis korjata.

Lentävien tikarien talo (2004)
http://www.imdb.com/title/tt0385004/

Nappasin tämän mukaani hetken mielijohteesta Makuunista ja onneksi niin tein. Tarinana on hyvin perinteinen rakkaus, intohimo ja mustasukkaisuus. Tässä tapauksessa raameina ovat Tang-dynastia ja poliittiset ongelmat, joita saa aikaan kapinallinen sotajoukko nimeltään Lentävien tikareiden talo.
Keskiössä on kuitenin vain pieni joukko ihmisiä, joten vaikka tarina on tavallaan laaja se on myös hyvin intiimi ja pienimuotoinen.
Visuaalinen ilme oli se mistä pidin heti alusta alkaen ja näki että sen suhteen oli tehty myös paljon työtä. Värimaailma oli aivan mahtava ja maisemat olivat hienoja, pidin erityisesti bambumetsästä. Äänityksessä oli annettu tilaa musiikin lisäksi esimerkiksi tuulelle, askelien ja luonnon äänille.
En ole erityisen innokas taistelu-elokuvien katsoja, mutta ehkä juuri tarinan inhimillisyys iski minuun. Eikä haitannut myöskään rakkaustarina.

Muoks/ Krhm.
Tiedän, että tarkoituksena on vain laittaa yksi elokuva kerrallaan. Mutta minua voi lyödä näpeille, koska aion aivan tietoisesti tätä sääntöä rikkoa.

Pricilla, aavikon kuningatar (1994)
http://www.imdb.com/title/tt0109045/

Ehdoton suosikkini jo monen vuoden takaa ja joka taas löytyy ainakin Makuunin hyllyltä. Tässä elokuvassa on syy, miksi hihittelen Elrondille ja Mr Andersonille. Heitä on vain vaikea ottaa tosissaan, kun on nähnyt Hugo Weavingin vihreässä koltussa, hedelmäperuukissa ja sellaisissa korkkareissa joissa en itse pysyisi pystyssä.
(Tämä taisi tulla telkkaristakin aivan äskettäin, muuten.)
Yksinkertaisesti tarina: kaksi drag queenia ja yksi transeksuaali saavat keikan Australian takamailla. Siihen liittyy (tietenkin) bussi, Abba ja sellaisia hörhelövaatteita, että huh huh. Vaatetus sai muuten Oscarin ja elokuvaa esitettiin Jenkeissä monessa elokuvateatterissa syyskuun yhdennentoista jälkeen räminäelokuvien sijaan.
Suosittelen.
 
Voin ainoastaan suositella sellaista elokuvaa kuin Hercules in New York (1970). Se oli Arnold Schwarzeneggerin ensimmäinen leffa. Lähinnä sitä katsoessa tulee Pulttibois mieleen. Mutta Pulttiboississahan ei ole mitään vikaa. :grin:
 
Jos suinkin voi löytää, niin suosittelen seuraavaa elokuvaa:

Tonari No Totoro (My neighbor Totoro/ Näkymätön Ystävä)

Vaikka elokuva on kieltämättä lapsille suunnattu, niin tämä Miyazakin upea anime on silti aivan pakko nähdä. Elokuvassa on lapsiin ja aikuisiin yhtä lailla vaikuttavia kohtauksia, joiden tunnelma on hyvin vaikuttava. Myös elokuvan musiikit ovat äärimmäisen kauniita ja niitä saattaa hyräillä vielä vuosienkin päästä.
Juonesta: 11-vuotias Satsuki muuttaa isänsä ja pikkusiskonsa Mein kanssa maalle, jossa hänen tuberkuloosia sairastava äitinsä on hoidossa. Talo johon he muuttavat on vanha ja ränsistynyt, ja siellä kuulemma kummittelee. Tyttöjä tämä ei häiritse, vaan se on jännittävä ja johtaa seikkailuun, jonka aikana he kohtaavat erikoisen olennon nimeltä Totoro.

Tuo ei välttämättä ollut paras mahdollinen arvostelu, mutta tulihan tehtyä.
 
The Machinist (El Maquinista, 2004)
Ohjaus: Brad Anderson
Pääosissa: Christian Bale, Jennifer Jason Leigh, Aitana Sánchez-Gijón
---
Trevor Reznik ei ole nukkunut vuoteen. Mies on langanlaiha, ja paino putoaa jatkuvasti. Työkaverit tehtaalla pitävät miestä narkkarina, eikä työpaikalla sattunut onnettumuuskaan oikein Trevorin pisteitä nosta. Hieman lohtua unettomiin öihin tuo prostituoitu Stevie, mutta kun alkaa nähdä olemattomia ihmisiä töissä ja kotiin ilmestyy muistilappuja, joita ei muista kirjoittaneensa, niin vähemmästäkin alkaa päässä viirata. Lentokentän kahvilassa työskentelevä yksinhuoltaja Marie sentään vaikuttaa melko normaalilta ihmiseltä, jolta löytyy myötätuntoa ja ymmärrystä, ehkäpä hänestä olisi Trevorin pelastajaksi... Mutta kuka on tämä Trevoria piinaava Ivan, josta muut eivät ole töissä kuulleetkaan? Ja kuka jättää hirsipuu-arvoituksia muistilappuihin Trevorin jääkaapin oveen?

Tylsähköltä vaikuttava leffa osoittautuikin pieneksi mestariteokseksi. Tarinassa on mielenkiintoisia käänteitä, jännite säilyy yllä koko leffan ajan (n. 1h 37min) melkoisen piinaavana mutta sopivan alakuloisena, ja tämä todella upeasti koottu mysteeri alkaa aueta katsojalle vasta aivan viime minuuteilla. Christian Bale (Cubic, Amerikan psyko, Batman Begins) tekee mahtavan roolisuorituksen, mies laihdutti itsensä anorektisiin mittoihin leffaa varten. Ja nähtävästi selvisi siitä hengissä, vieläpä varsin hyvävointisena, jos uutta Batmania katsoo. :)

Leffa on synkkä ja surullinen, mutta siitä ei onneksi jää kovin ahdistunutta oloa, koska tarinaa ei jätetä genrelleen tyypillisesti vaille varsinaista ratkaisua. Myös visuaalisesti huippuluokkaa, hienoja kuvia jne. Ehdottomasti positiivinen ylläri, vaikka leffan saamat hyvät kritiikit olivatkin jo etukäteen tiedossa. Suositellaan kaikille trillereistä ja mysteerileffoista pitäville. Jos vaikka tykkäsi esim. Mementosta tai Fight Clubista. :)

9/10
 
(Yritin tarkistaa onko tätä jo suositeltu, mutta en löytänyt. Saatoin olla myös sokea, tai ainakin heikkonäköinen, mutta: )

Tässä teille Elokuva!:

OLD BOY (2004), psykologinen trilleri.
OHJAUS & KÄSIKIRJOITUS Park Chan-wook

Vähän minua jännittää alkaa edes kirjoittaa tälle todella mahtavalle elokuvalle mitään arvostelua, koska tuntuu etten pysty kuitenkaan sanomaan tarpeeksi, tai sitten sanon liikaa tai pahimmassa tapauksessa jopa niin, että annan väärän käsityksen eikä kukaan halua katsoa sitä. Mutta silläkin uhalla kokeilen.

Tämä elokuva on ensinnäkin todella raaka ja väkivaltainen, mutta se ei saa karsia kaikkia väkivaltaelokuvia inhoavia pois, koska muuten on menettänyt hurjan hienon elokuvakokemuksen. Ohjaus ja kuvaus on onnistunut todella nerokkaasti ja mahtavasti, ja juoni on loistava ja yllättävä. Saipas ohjaaja-käsikirjoittaja Park Chan-wook jopa erittäin korkeasti arvostetun Grand Prix'n. Ei ole mikään turha mies.
Old Boy on myös niitä elokuvia, mitä ei ole hirveän helppo katsoa. Elokuva kertoo kärsimyksestä ja kostosta, selviytymisestä ja hulluudesta. Tai miten sen nyt tahtookaan ottaa. Päähenkilöä Oh Dae-suta näyttelevä Choi Min-sik tekee niin ällistyttävän näyttelijäsuorituksen, että parhaimmatkin näyttelijät jäävät hänen varjoonsa. Ja muutenkin elokuva on täynnä todella hyviä näyttelijöitä. Old Boy on täynnä tunteita, täynnä intohimoa.

Mutta koska en ikävä kyllä parempaan pysty (tai en uskalla tästä enempää jatkaa), niin kehotan lukemaan Heiskasen Outin arvostelun Old Boysta. Minä olen huono selittämään asioita, selitän joko liian pitkän kaavan kautta ja sitä kautta liikaa, tai sitten en vaan saa selitettyä. Ei minua kannata kuunnella, lukekaa kunnon arvostelu: http://www.skenet.fi/?menuid=367&aid=901

Sieltä sainkin tietää, että Old Boy on toinen osa ohjaajan kostotrilogiaa, mutta eipä se kyllä ainakaan elokuvaelämystä haitannut. Olisipa kyllä hienoa nähdä se ensimmäinenkin.

Niin ja toivottavasti tämä elokuva löytyy jostain.
 
Kaivoinpa tämän topikin takaisin päivänvaloon. :)

Suden vuosi
(2007)

Elokuva kertoo Sarista, lahjakkaasta kirjallisuuden opiskelijasta, joka näyttää itsevarmalta ja tyynen hallitulta. Sarin sisällä kuitenkin vaanii peto, joka eristää hänet muusta maailmasta. Sari sairastaa epilepsiaa ja uusien kohtausten pelko pitää hänet varuillaan koko ajan.

Yliopiston opettajassaan Mikossa hän tunnistaa saman ulkopuolisuuden. Mikko on kotonaan vain 1800-luvun runouden parissa ja hänen elämänsä lähtee syöksykierteeseen avioerossa.
Sari löytää Mikosta vertaisensa, mutta ulkopuoliset näkevät vain kaksi ihmistä, jotka eivät mitenkään sovi toisilleen.
Suden vuosi on elokuva kielletystä rakkaudesta ja omien pelkojen voittamisesta.

Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan kirjan, johon elokuva perustuu ja se oli vaikuttava. Melkein yhtä suuren vaikutuksen teki myös elokuva. Osittain siitä syystä, että itse olen epileptikko ja osittain siitä että oikeastaan nyt näin ensimmäisen kerran miltä kohtaus näyttää. Siksi ehkä tuntui että katsoin elokuvaa sisäpuolelta, koska samastuin päähenkilöön Sariin.

Kyseessä on kaunis elokuva. Suosittelen
 
The Fifth Element

Elokuva joka kannattaa kaapata mukaan, jos vain saa sen käsiinsä.
Scifi-elokuva sijoittuu 2200-luvulle jolloin taxit lentävät ja risteilylle lähdetään avaruusalukselle.
Korben Dallas (Bruce Willis) tapaa erikoisen naisen Leeloon (Milla Jovovich) ja joutuu mukaan maailmapelastamisyritykseen. Heidän täytyy löytää viisi elementtiä ja viedä ne paikalleen tai käy huonosti. Kapuloita rattaisiin tarjoaa pahis, Zorg (Gary Oldman)
Kuullostaa kliseiseltä. Mitä pahaa pieni klisee muka tekee? ;)
Elokuva ei loista mahtavilla erikoistehosteillaan, eikä realistisuudellaan. Komediaa kyllä löytyy...
Kokonaisuus on niin hauska, että elokuvan jaksaa katsoa moneen kertaan.

Sormusten herra-elokuvat nähneille (joita Lohikäärme on umpitäynnä) plussana Ian Holm (munkki Corneliuksen roolissa).
 
Katsoin siskoni suosituksista melko uuden (2006) Muiden elämän . Yksi sivutavoite oli kerrata saksaa kirjoituksiin, mutta voisin katsoa elokuvan vaikka heti uudestaan.

Tarina sijoittuu Itä-Saksaan, 80-luvun keskivaiheille. Stasin leivissä oleva Gerd Wiesler alkaa varjostaa kirjailija-näyttelijä avoparia. Sosialismiin tulisesti uskova Wiesler saa maistiaisia vapaammasta arvomaailamsta ja elämästä ja takakansitekstiä lainaten "näkee elämänsä tyhjyyden".

Voitti Oscarinkin, joten en ole ilmeisesti ainoa, joka tykkäsi :)
 
Team amerika: World police(maailman poliisi)

Ohjaaja on Trey Parker ja Käsikirjoittaja Trey Parker ja Matt Stone. Julkaistu suomessa 28.1.2005.

Tosi hupaisa elokuva poliiseista jotka yrittävät estää Terroristejä heidän aikeissa.

Itse jäin koukkuun kun katsoin tämän elokuvan. Ja tämän elokuvan tekiät ovat hyvin älynneet käyttää nukkeja oikeiden näyttelijöiden sijasta. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille jotka pitävät huumori/action elokuvista. Team amerika on joissain kohdissa raaka mutta suurin osa on naurettava. :p
 
Re: Team amerika: World police(maailman poliisi)

Bilbo Reppuli sanoi:
Suosittelen tätä elokuvaa kaikille jotka pitävät huumori/action elokuvista.

Lisäisin tuohon listaan vielä ne, jotka pitävät parodioista. Aivan mieletöntä kliseenpyöritystä nukeilla. Kaikki jotenkin näyttää entistä huvittavammalta, kun "näyttelijöinä" on tönköt nuket. En tiedä onko suomalaisessa versiossa sitä suhteellisen räävitöntä seksikohtausta, josta toisaalta on vaikea sanoa, voiko se olla räävitön kun kyseessä on kaksi nukkea... Suosittelen kaveriporukassa katsottavaksi, joukossa nauru on makeampaa.
 
Olen ollut yli viikon yksin kotona ja tekemisen (ja television) puuttessa olen vuokrannut melkein joka päivä jonkun elokuvan. Tässä pari positiivisesti yllättänyttä lottolainausta.

Tulennielijä
Tämän upeasti leikatun draaman on ohjannut Pirjo Honkasalo ja se on vuodelta 1998. Tarina perustuu Pirkko Saision käsikirjoitukseen. Päähenkilöitä, kaksostyttöjä esittävät Elena Leeve ja Elsa Saisio. Tässä liikutaan sodan jälkeisessä Suomessa ja osittain 90-luvullakin.
Erityisesti leikkaus ja elokuvan jossain kohtia jopa pelottava visuaalinen ilme jäivät mieleen.
Realistisuus on kaukana tästä elokuvasta, vaikka mikään satu tämä ei ole. Katselukokemus oli yllättävän rankaa, mutta ei liiaksi, tarina vain vei niin voimakkaasti mukaansa. Tämän voisin ostaakin, jos jostain löytyisi myyntiversiona, niin upea kokemus kyllä oli! Suosittelen siis kaikille! (en tosin erityisen kepeään illanviettoon)

Prinssi ja minä
Tämä oli sellaiselle illalle, jolloin tarvitsin täydellisen kevyttä, hyväntahtoista ja iloista katseltavaa. Sellaiseen iltaan tämä oli täydellinen valinta eikä tätä pidäkään mennä katsomaan suurena taiteena.
Ohjaaja on Martha Coolidge ja elokuva on vuodelta '04. Elokuva kertoo Wisconsonin yliopistossa opiskelevasta Paigesta (Julia Stiles) ja Tanskan kruununprinssistä Edvardista (Luke Mably). Tämä on varmasti suunnattu sysijenkkilään, jossa Tanskasta ei olla kuultukaan, mutta suomalaisille tässä on tiettyä huumoriarvoa. Hemmoteltu prinssi toilailee kotimaassaan ja lähtee perheen vastustuksesta huolimatta julkisuutta pakoon Wisconsoniin. Juoni on hyvin ennalta-arvattava, mutta sepä ei tässä haittaa. Näyttelijäsuoritukset eivät ehkä yllä Oscareihin, mutta ovat lämpimiä ja vaikuttaa siltä että heillä olisi ollut hauskaa tätä tehdessä. Jos tämä olisi ollut oikeasti huono elokuva en olisi hömppäviihteenäkään tätä luultavasti jaksanut katsoa eli jotain tässä on oltava.
Suosittelen kevyeksi ja hyväntahtoiseksi viihteeksi piristämään iltaa!
 
Enfirith sanoi:
Sieltä sainkin tietää, että Old Boy on toinen osa ohjaajan kostotrilogiaa, mutta eipä se kyllä ainakaan elokuvaelämystä haitannut. Olisipa kyllä hienoa nähdä se ensimmäinenkin.

Hoi ja ne muuten kannattaa katsoa ne kaksi muutakin! Nimittäin siis Sympathy for Mr Vengeance ja Sympathy for Lady Vengeance.

http://www.imdb.com/title/tt0310775/
http://www.imdb.com/title/tt0451094/

Ehkä lentää verta eikä ole kaikkein hellyttävimpiä elokuvia, mitä maailmasta löytyy, mutta !

Oldboy on kyllä näistä kolmesta paras ja tavallaan tyylikkäinkin, mutta osat 1 ja 3 ei jää kovinkaan kauas taakse :) Ja siis mainittakoon nyt vielä, että ovat siis kaikki itsenäisiä leffoja, ei mitään jatkumoa.
 
Hot Fuzz (K15)

on leffan nimi, joka kannattaa muistaa jos on vähääkään kyllästynyt jenkki-poliisi-rymistely-leffoihin. 2007 valmistuneen brittielokuvan on ohjannut Edgar Wright. Kyseessä lienee jonkin sortin toiminta/jännäri/komedia, mutta katsojan on ehkä vaikea sanoa ensimmäisen katselukerran jälkeen mitä genreä elokuva oikeastaan edustaa. Hot Fuzz tarjoaa herkullisen piikin normipoliisielokuville. Liikaa en kuitenkaan voi paljastaa, mutta voin melkein vannoa, että tämä leffakokemus on melko ainutlaatuinen :grin:

Juoni etenee jo pelkästään räväkän kuvauksen ansiosta nopeasti. Päähenkilö Nicholas Angel(Simon Pegg) on lontoolaispoliisi, joka on liian hyvä - oikeastaan täydellinen työssään. Jotta muut ammatinharjoittajat eivät joutuisi naurunalaisiksi, hänet lähetetään uneliaaseen pieneen Sandfordin kaupunkiin. Idyllinen (sekä vuoden paras kylä-palkinnot usein kahminut) Sandford ei kuitenkaan ole aivan niin unelias kuin miltä Angelista ensin vaikuttaa; rikosprosentin näyttäessä nollaa, onnettomuuslukemat hipovat taivaita. Äkkiä alkaa ilmetä outoja kuolemantapauksia. Yhdessä uskollisen ystävänsä ja kollegansa Dannyn (Nick Frost)kanssa hän ryhtyy selvittämään tapahtumia. Mutta onko Angelista poliisiksi kaikin puolin viattoman herttaisessa kylässä? Ovatko mahdolliset murhat pelkkää kuvitelmaa? Onko hän sekoamassa?
Nicholas Angelin rikostutkimuksia eivät myöskään edistä amerikkailaisiin poliisielokuviin hurahtaneen Dannyn kommentit... "Oletko koskaan ampunut ketään?", "Onko totta, että jos ammut ihmistä tiettyyn kohtaan päässä, pää räjähtää?" jne.
Elokuvan viimeistä puolituntista luonnehtisin vähintäänkin yllättäväksi.

Näyttelijäkaartista löytyy tuttuja henkilöitä; charmikas Timothy Dalton suo useaan otteeseen vastanäyttelijöilleen (sekä katsojille) vastustamattoman rasvaisen hymynsä. Myös paikallinen joutsen on ehdottomasti yksi leffan tähdistä!
 
Minun on oltava nerdanelin kanssa samaa mieltä, Hot Fuzz on mahtava. Hot Fuzz on myös syy miksi uskalsin katsoa Shaun of the Deadin (sama tekijätiimi). En yleensä kykene zombie-leffoja katsomaan. Noniin, omaan suositukseeni:

The Island

Pääosissa Ewan McGregor, Scarlett Johansson, Djimon Hounsou, Sean Bean ja Steve Buscemi.

Jäi tietääkseni hirveäksi flopiksi ympäri maailmaa. Syyttä mielestäni. Huonommatkin elokuvat ovat keränneet moninkertaisia lipputuloja. :)

Elokuvassa on toimintaa ja rakkautta, ja se on loppujenlopuksi hyvin ennalta-arvattava. Minä kuitenkin pidin näyttelijöistä, musiikista ja visuaalisesta toteutuksesta. Juonikaan ei pahemmin häirinnyt. Harmittaa etten nähnyt tätä alunperin leffateatterissa, mutta kyllä tämä deeveedeeltäkin on katsomisen arvoinen. Erinomaista viikonlopun vuokrausviihdettä! Jos Scarlett Johanssonin mutruilu ärsyttää, en suosittele. ;)
 
Hot Fuzzia voin suositella minäkin. Ja LOTR-faneille tiedoksi, että bonuselämyksenä leffasta voi bongata cameorooleista sekä Cate Blanchettin että Peter Jacksonin. :D

The Island toimii sitä paremmin mitä vähemmän sen juonesta tietää etukäteen. Älkää siis katsoko trailereita/lukeko takakantta!
 
Die fetten Jahre sind vorbei, englanniksi the Edukators, suomenkielistä nimeä en löytänyt mistään, mutta itse leffa löytyy varmasti ainakin paremmin varustelluista videovuokraamoista.

Elokuva kertoo kolmesta berliiniläisestä nuoresta, joilla on tiukat mielipiteet mm. rikkauden jakautumisesta yhteiskunnassa. Se on melko uusi, vuodelta 2004, alunperin siis Saksasta.

Sen lisäksi että elokuva onnistuu herättämään paljon kysymyksiä, on siinä myös jännitystä ja toimintaa. Tosin jos itse on enemmän isänmaa ja järjestys -henkinen, ärsyttää se myös luultavasti :)
 
Lee Tamahorin Kerran sotureita. Elokuva kertoo uusi-seelantilaisesta perheestä jotka ovat maorien jälkeläisiä (nimi elokuvalle). Perheen isä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen, hakkaa perheen äitiä humalassa, mutta kuitenkin jollain tavoin rakastava isä. Elokuva kertoo perheen elämästä ja kuinka isän väkivallan puuskat vaikuttavat perheen elämään. Se voin kertoa ettei hyvin. En voi paljoa kertoa ilman että kerron juonipaljastuksia.

Elokuva on k-15 ja en suosittele sitä herkille sillä elokuva sisältää monia kohtauksia jotka sisältävät ahdistavaa väkivaltaa. Mielenkiintoinen elokuva kuitenkin, minun mielenkiinto ainakin pysyi loppuun asti.

Once were soldiers
 
Kirjoitit tuon elokuvan nimen väärin.

Se on oikeasti "Kerran sotureita", mikä liittyy vahvasti Maori-kansan yli sadan vuoden takaiseen historiaan, kun he olivat vielä primitiivisin asein taistelevia heimosotureita.
 
Ylös