Miten roolipelataan?

Tämä voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta en ole itse koskaan kokeillut roolipelaamista. Ja kysymys koskee sekä larppausta että lautapeliä. Eli miten niitä pelataan ja miten oma hahmo luodaan, tarvitseeko hahmon olla jokin valmis hahmo esim. kirjallisuudesta vai voiko luoda ihan oman hahmon.
Sillä mua kiinnostaisi aloittaa harrastamaan roolipelaamista, oon halunnu jo pari vuotta mutta ei ole ollut ketään kenen kanssa pelata.
Että jos joku vaan jaksaisi kertoa miten pääsee alkuun niin olisin hyvin iloinen

Larppauksessa en ole asiantuntija, mutta kesällä pidettävässä The Miitissä on melkein joka vuosi ollut pieni parin-kolmen tunnin minilarppi ja olen aika moneen osallistunut. Larpissa hahmo tulee pelinjohtajalta. Joskus se on kirjoitettu yksityiskojhtaisemmin ja joskus vapaammin. Omaan hahmoaan voi sitten näiden saatujen tietojen pohjalta kehittää ja luoda oman näköiseksi. Yleensä hahmolla on jokin tehtävä tai tehtäviä joita hän yrittää suorittaa pelin aikana. Esimerkiksi selvittää jotain salaisuutta tms. Ehkä yksinkertaisin selitys larpille on että se on aikuisten versio lasten roolileikistä. lapset leikkivät kotia tai karanneita lapsia, vankilaa tai sotaa ja aikuiset lisäävät vaan leikkiin hiukan enemmän sääntöjä ja tavoitteita.
Mistä saa aika hyvän kuvan tosi hienosta ja pitkälle viedystä larppaamisesta on Siamin tytöt -tv-sarja joka tuli joskus kun olin nuori. En tiedä löytyykö sarjaa kokonaan enää mistään muualta kuin vanhempien VHS hyllystä, mutta youtubessanäkyy olevan ainakin jotain pätkiä.
Sarja kertoo nuorista jotka järjestävät larpin ja peliin sotkeutuu vähän liikaakin nuorten omat henkilökohtaiset suhteet ja säädöt. Konnun larpeissa on paljon vähemmän esivalmisteluja, pukuja tai muuta rekvisiittaa, mutta hauskaa silti on Jos ensi kesänä pääset ja miitissä on larppi niin sieltä on ainakin helppo aloittaa. Tosi kevyt ja aloittelijaystävällinen peli ja jos innostuu niin voi sitten jatkaa harrastusta vaikka vähän vakavammissa peleissä.

Riippuen siitä missä asut, saatat löytää lähitienoilta jonkin roperyhmän, joka ottaa aloittelijoita mukaan. Samoin kirjastot yms. viralliset tahot järjestävät silloin tällöin tilaisuuksia kokeilla roolipelaamista. Helpointa se nimittäin on aloittaa porukassa, jossa ainakin joku tietää, miten homma toimii.

Perustietoa larppaamisesta plus (ei niin kovin kattava, mikäli olen oikein ymmärtänyt) larp-kalenteri löytyvät osoitteesta larp.fi

Jos haluat lähteä syventymään pöytäroolipelaamiseen itsenäisesti, suosittelen aloittamaan pelistä Myrskyn sankarit. Se on uudehko, kotimainen, nimenomaan aloittelijoille suunnattu peli ja ilmeisesti aikamoisen hyvä sellainen.

Muoks: Se, miten hahmo luodaan, riippuu pitkälti pelistä ja pelinjohtajasta. Ja ulkomaille mennessä voi kuulemma systeemi olla sekin, että pelaajien oletetaan luovan larppihahmonsa kokonaan itse pelimailmaan sopivaksi, mistä sitten aiheutuu toisinaan hankalia tilanteita kansainvälisissä larppiprojekteissa.

Minen oo aiheen asiantuntija, ihan satunnaisia yksittäisiä kertoja olen "pöytäroolipelannut" ja vielä vähemmän larpannut. Mutta minusta sopivassa seurassa aloittelijoillekin varsin käypä ja sopivan huumoriarvon sisältämä peli on Pingviinirope eli Ikuisuuden laakso. Eikä ainakaan e-kirjana mahottoman kallis.

Periaatteessa kuitenkaan mikään ei estä keräämästä kaveriporukkaa ja kehittelemään jotain köykäistä ropea ihan itsekin. Joskus varhaisteininä on munkin kaveripiirissä "ropetettu" vain niin, että otetaan esimerkiksi kirjallisuudesta tutut hahmot, yksi on pelinjohtaja ja kertoo aina mitä muiden toimista seuraa. Noppia kannattaa varata paljon.

Jos vaikka päätätte ropettaa TSH-hahmoja ja teitä on viiden hengen porukka, mun varhaisteiniaikaisen pelaamisen logiikalla peli kulkisi näin:
Henkilö 1 on Frodo, henkilö 2 on Sam, henkilö 3 on Pippin, henkilö 4 on Merri. Henkilö 5 on pelinjohtaja.
Heitätte 6-sivuisella nopalla, kuinka vahvat miekat jokaisella hahmolla on, jonka jälkeen heitätte kahdella 6-sivuisella nopalla kaikille elämäpisteet. Noppia heitellään ja hahmoille tulee seuraavat "statsit" (englannin sanasta statistics):
Frodo: elämäpisteitä 10, miekan vahvuus 1
Sam: elämäpisteitä 6, miekan vahvuus 6
Pippin: elämäpisteitä 8, miekan vahvuus 4
Merri: elämäpisteitä 12, miekan vahvuus 2
Sitten tilanne, jota pelaatte. Vaikkapa hobittien matka Krikkolosta Briihin, mutta väritettynä ja höystettynä kaikenlaisilla kommelluksilla. Pelinjohtaja alustaa tilanteen esimerkiksi niin, että olette kävelemässä Tietä alkuillasta, juuri kun aurinko on laskemaisillaan. Tuulenvirettäkään ei kuulu ja metsä ympärillä on epätodellisen hiljainen, kun melko läheltä pusikosta alkaa kuulua rapinaa. Mitä teette?
Hobitit keskustelevat keskenään, kannattaisiko mennä piiloon vai selvittää, mistä rapina tulee. Esimerkkitapauksessa hobitit päättävät lähettää Pippinin ja Merrin selvittämään, mistä rapina tulee, kun Sam ja Frodo odottavat tiellä.
Tässä vaiheessa pelinjohtaja voi heittää taas noppaa. Sovitaan vaikka näin:
Tuloksilla 1-2 metsästä ei löydy mitään.
3-4 metsästä löytyy eläin, joka luikkii hobitteja pakoon saman tien, vaikkapa rusakko.
Nopan silmäluvuilla 5-6 pusikosta löytyy susi, joka suojelee poikasiaan ja hyökkää hobittien kimppuun. Myös sudella on "statsit", elämäpisteitä 5 ja hampaiden vahvuus 4. Hobittien täytyy taistella suden kanssa, sillä susi ei jätä heitä rauhaan. Taistelu käydään läpi niin, että heitellään noppaa onnistuneista/epäonnistuneista hyökkäyksistä. 1-3 hyökkäys onnistuu, 4-6 ei onnistu ja mitään ei tapahdu. Vuorot menevät järjestyksessä susi-Merri-Pippin. Ensin hyökkää susi. Heitetään ensin noppaa, hyökkääkö susi Merrin (1-3) vai Pippinin (4-6) kimppuun. Nopasta tulee nyt tässä esimerkissä 4, ja susi hyökkää Pippinin kimppuun. Suden hyökkäyksen onnistumisesta heitetään. Tulee luku 4, eli hyökkäys onnistuu ja susi tekee hampaiden vahvuuden verran vahinkoa Pippinin elämäpisteisiin (Pippinille jää 4 elämäpistettä). Seuraavana Merri hyökkää kohti sutta. Nopasta tulee 5, eli Merri onnistuu ja osuu suteen miekkansa vahvuuden verran (2) ja sudelle jää 3 elämäpistettä. Pippin hyökkää, nopasta tulee taas 5, eli Pippin onnistuu ja osuu myös. Hän tekee myös 4 vahinkoa, jolloin susi kuolee, koska sen elämäpisteet loppuivat.

Ja näin pelaamista jatketaan, kunnes joku lopullinen tavoite on saavutettu, esim. hobitit pääsevät Briihin. Tietenkään mikään peli ei näin yksinkertaisena (ja epätasapainoisena) ole mielekäs, koska en ole strategia-asiantuntija enkä näin nopeasti keksityssä esimerkissä edes yritä miettiä, miten peli olisi tasapainoinen. Tasapainolla tarkoitan sitä, että mikään hahmo (ihmisten pelaama tai maailmassa vastaan tuleva NPC [sanoista Non-Playable Character, hahmo jota kukaan ei varsinaisesti pelaa] eli hahmo, jonka toimet pelinjohtaja kertoo) ei ole selkeästi jotenkin överihyvä tai överihuono verrattuna muihin hahmoihin. Yleensä niissä ropeissa, joita olen pelannut, hahmoja pelaavat ihmiset hengaavat mukavaksi katsomassaan tilassa ja puhuvat, mitä heidän hahmonsa tekee - monesti jopa muodossa "minäpä sinne pusikkoon tarkistamaan mitä sieltä löytyy". Pöytäropen oikeastaan ainut ero larppeihin on se, että larpissa teot konkreettisesti näytellään, pöytäropessa edetään vain puhumalla ja kertomalla - toki hauskaa lisäelävöitystä tuo esimerkiksi hahmolle sopiva hauska puhetyyli tai äänensävy.

Mainitsemaani tasapainoa ja mielekkyyttä varten on sitten niitä sääntökirjoja, joissa voi olla esim. valmiita hahmoja tai ohjeita, kuinka hahmo tehdään, minkälaisia kykyjä ja taitoja sille tulee - yleensä huomattavasti enemmän, kuin pelkät elämäpisteet ja hyökkäyspisteet. Vähintään lisäksi tulevat puolustuspisteet, mutta yleensä myös nippu erilaisia erikoistaitoja. Sääntökirjoissa saattaa olla myös valmiita vihollisia, joilla on tietyt statsit, ja jopa valmiita "skenaarioita" eli juonenkulkuja, joissa on kerrottu valmiiksi erilaiset noppatulokset eikä niitä tarvitse tällä tavalla soveltaa päästään keksimällä. TSH-aiheisia ropekirjojakin on mielestäni olemassa jopa useampi.

Sitten voi vielä lisätä monimutkaisuutta yksittäisen pelin päätavoitteen lisäksi asettamalla hahmoille henkilökohtaisia tavoitteita. Ehkäpä Pippinin onkin tarkoitus ennen Briihin pääsyä löytää kaksi pussillista sieniä, jotta hän voisi keittää Briissä lempisienikeittoaan - tai Frodon tulee vältellä tulentekoa, koska hän ei osaa sitä eikä kehtaa myöntää muille. Näitä voi keksiä ihan loputtomiin.

Huhhuh, tulipa kilometriviesti. Toivon kuitenkin avanneeni vähän roolipelaamista konkreettisesti ja käytännön tasolla semmoisena kuin minä sen ymmärrän. Korjatkaa enemmän pelanneet ihmeessä jos olen jotenkin täysin pihalla.

Voi myös tökkiä tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, eli minua, koska kaivan tähän myös luettavaksesi täällä vuooooooosia sitten pelatun "fopen" eli foorumiroolipeli KingReilyn. http://kontu.info/keskustelut/kingreily-fopen-pelitopikki.913/

Minäkään en ole liikaa ropettanut, mutta tärkeintä on mielestäni elää aina kyseessä olevia tilanteita ja tapahtumia, niin kuin se olisi todellisuutta. Suurin ero tuleekin siinä, että kaikkien tekemisten ja suoritusten onnistuminen ja lopputulos määräytyy hahmon ominaisuuksien ja osaamisen, sekä nopanheiton perusteella.

Noin niin kuin pelaamisen teknisiin yksityiskohtiin puuttumatta.

Tunnusomaista roolipeleille on myös se, että ne kestävät kauan. Yksittäinen pelikerta voi kestää parista tunnista (hahmojen luonti ennen varsinaista pelaamista) kuuteen tuntiin tai ylitse. Tamperelaisteekkarien roolipelikerhossa Excaliburissa saatettiin pelata läpi yön, jos Hervannan ulkopuolella asuvilta ehti viimeinen bussi lähteä ennen pelisession loppumista.

Tässä voisi kai kertoa omista mieleenpainuneista pelikokemuksistaan. Kerran pelasin soturia, joka vietti aikaansa majatalossa. Viereiselle penkille istahti toinen soturi. Hahmoni katsoi hänen lihaksiaan, varusteitaan ja yleistä olemustaan ja päätti mielessään (ääneen toisten pelaajien iloksi) "En ole vielä tarpeeksi humalassa haastaakseni riitaa tuon kanssa", kääntyi häneen päin, hymyili leveästi ja sanoi "Moi! Miten menee?" Kyseessä oli kahden pelaajan hahmon ensikohtaaminen.

Roolipeleissä täytyy erottaa se, mitä pelaaja sanoo ja mitä hänen hahmonsa sanoo. Toisinaan ne ovat yksi ja sama, jos pelinjohtaja niin päättää. Kerran (en ollut itse mukana, kuulin toiselta) pelaaja yritti saada hahmonsa ylipuhumaan ei-pelaajahahmon antamaan hänelle timantteja ilmaiseksi. Pelinjohtaja päätti, että se, mitä pelaaja sanoo, tulee hahmon suusta. Yritys meni näin: "Ööö, tota, ööö... timantteja!" Pelinjohtajan ei tarvinnut edes heittää noppaa päättääkseen, onnistuiko ylipuhumisyritys.

Itsekään en roolipelaamisesta tiedä mutta haluaisin kokeilla ihan vaan pöytäroolipeliä, syynä osittain se että äitini ja isäni tapasivat toisensa aikoinaan sitä kautta (olivat mukana Suomen roolipeliyhdistyksessä ennenkuin se hajosi). Siis joskus jonku DD:n ja ADD:n aikakaudella.

Eli tietääkö joku onko pääkaupunkiseudulla jotakin roolipeliyhdistystä jonne voi 12-vuotias tulla mukaan ilman aikaisempaa kokemusta roolipelissä, ja vaikka vielä ilman erillistä ilmoittautumista? Olisi mukava jos on.

@Jaamar viittasi kakkosviestissä Siamin tytöt -tv-sarjaan: nyt se on katsottavissa Yle Areenasta!

Heathertoes sanoi:

En liene ainoa, jonka ensimmäisiä kosketuksia larppaamiseen oli Ylen kuusiosainen sarja Siamin tytöt. Nyt se on katsottavissa Areenassa 11 kk 29 pvä. Ylen sivuilla artikkeli aiheesta. Areenan lyhyt esittely tässä:

"Nuoret pelaavat keskiaikaista roolipeliä

Nykyajan ja fantasiamaailman rajat hämärtyvät, kun ryhmä nuoria kokoontuu pelaamaan keskiaikaan sijoittuvaa live-roolipeliä. Pelimaailman valtakuntaa hallitsee oikeamielinen kuningas, mutta haltijakuningattaren salaperäiset matkat herättävät kansassa levottomuutta. Kuka on vakooja, kuka ystävä? Tosielämässä punnitaan myös omat valinnat, rakkaus ja ystävyys. Meneekö toden ja pelin raja rikki? Rooleissa mm. Elina Aalto, Pinja Hahtola, Elsa Saisio, Marja Salo, Reino Nordin ja Arttu Kapulainen. Käsikirjoitus ja ohjaus Marjut Komulainen. TV1 Lasten ja nuorten ohjelmat (2001)"

Click to expand...

tuore video (pöytä)roolipelaamisesta

Olen aina ollut kiinnostunut pöytäroolipeleistä ja roolipelaamisesta, mutta vasta tämän vuoden alussa aloitin aivan uutukaisena pelaajana eräässä D&D-kampanjassa, mitä yksi parhaista ystävistäni alkoi vetämään. Kokemus on ollut todella antoisa ja kadun vain sitä, että yhtenä aikaisempana vuotena tunsin olevani niin kiireinen, etten lähtenyt mukaan kun minua pyydettiin. Korjasin tämän virheen ja ilmaisin kiinnostukseni päästä mukaan seuraavaan peliin, jos ja kun sellainen alkaa, ja helmikuussa sellainen sitten alkoi. Minulla tulee harvoista asioista niitä fiiliksiä, että wau, tämä todellakin koskettaa sieluani ja olen tekemässä jotain, mikä tuntuu todella omalta. Tämä pöytäroolipelaaminen on tuntunut nimittäin juuri siltä. Vastaavanlaisia fiiliksiä minulla tulee musisoinnista, säveltämisestä, kirjoittamisesta ja muista taiteista.

Miten roolipelataan? Huh, miten vaikeaa se aluksi olikaan! Suunnittelin omaa hahmoani ja hänen taustatarinaansa aika pitkään ja hartaasti, mutta sekään ei valmistanut minua varsinaiseen roolipelaamiseen. Kampanjan edetessä olen yrittänyt heittäytyä aina vähän enemmän ja enemmän, ja kaverini pelissä ovat onneksi näyttäneet minulle hyvää esimerkkiä! Vaikka olen todella kaukana Shakespearea tulkitsevasta näyttelijästä, niin pariin otteeseen olen päässyt johonkin hienoon flow-tilaan hetkeksi, missä tunnen puhuvani oman hahmoni suulla. Kampanjan edetessä hahmoni taustatarina ja persoonallisuus ovat myös täydentyneet huomattavasti, kun aluksi oli vain jonkinlainen runko. Verrattuna itseeni, hahmoni esimerkiksi ottaa paljon enemmän riskejä ja puhuu suorempaan.

Tämän harrastuksen myötä olen myös tutustunut erilaisiin pöytäroolipelien sisällöntuottajiin. Suurimpana Critical Role, jonka kolmatta kampanjaa olen katsonut nyt 20 jaksoa. Critical Role on siis joukko ääninäyttelijöitä, jotka pelaavat Dungeons & Dragonsia joka torstai, noin 3-4 tuntia kerrallaan. Todella viihdyttävä show, enkä kyllä koskaan tule ehtimään katsomaan kaikkea heidän sisällöstään ihan jo senkin takia, että joka viikko tulee lisää. Kyseinen kaarti on kuitenkin täynnä uskomattoman hauskoja ja taitavia näyttelijöitä, ja voin vain (turhaan) toivoa joskus olevani yhtä hyvä hahmoihin eläytymisessä kuin he ovat. On tullut naurettua vedet silmissä aika monta kertaa asioille, mitä heidän peleissään tapahtuu.

Kylläpäs tämä nyt rönsyili joka suuntaan, mutta roolipelaamista oppii roolipelaamalla ja muita matkimalla! Se on ainakin oma kokemukseni tähän mennessä. Olen vasta noviisi, mutta haluan kovasti kehittyä.