Minen oo aiheen asiantuntija, ihan satunnaisia yksittäisiä kertoja olen "pöytäroolipelannut" ja vielä vähemmän larpannut. Mutta minusta sopivassa seurassa aloittelijoillekin varsin käypä ja sopivan huumoriarvon sisältämä peli on Pingviinirope eli Ikuisuuden laakso.
Eikä ainakaan e-kirjana mahottoman kallis.
Periaatteessa kuitenkaan mikään ei estä keräämästä kaveriporukkaa ja kehittelemään jotain köykäistä ropea ihan itsekin. Joskus varhaisteininä on munkin kaveripiirissä "ropetettu" vain niin, että otetaan esimerkiksi kirjallisuudesta tutut hahmot, yksi on pelinjohtaja ja kertoo aina mitä muiden toimista seuraa. Noppia kannattaa varata
paljon.
Jos vaikka päätätte ropettaa TSH-hahmoja ja teitä on viiden hengen porukka, mun varhaisteiniaikaisen pelaamisen logiikalla peli kulkisi näin:
Henkilö 1 on Frodo, henkilö 2 on Sam, henkilö 3 on Pippin, henkilö 4 on Merri. Henkilö 5 on pelinjohtaja.
Heitätte 6-sivuisella nopalla, kuinka vahvat miekat jokaisella hahmolla on, jonka jälkeen heitätte kahdella 6-sivuisella nopalla kaikille elämäpisteet. Noppia heitellään ja hahmoille tulee seuraavat "statsit" (englannin sanasta
statistics):
Frodo: elämäpisteitä 10, miekan vahvuus 1
Sam: elämäpisteitä 6, miekan vahvuus 6
Pippin: elämäpisteitä 8, miekan vahvuus 4
Merri: elämäpisteitä 12, miekan vahvuus 2
Sitten tilanne, jota pelaatte. Vaikkapa hobittien matka Krikkolosta Briihin, mutta väritettynä ja höystettynä kaikenlaisilla kommelluksilla. Pelinjohtaja alustaa tilanteen esimerkiksi niin, että olette kävelemässä Tietä alkuillasta, juuri kun aurinko on laskemaisillaan. Tuulenvirettäkään ei kuulu ja metsä ympärillä on epätodellisen hiljainen, kun melko läheltä pusikosta alkaa kuulua rapinaa. Mitä teette?
Hobitit keskustelevat keskenään, kannattaisiko mennä piiloon vai selvittää, mistä rapina tulee. Esimerkkitapauksessa hobitit päättävät lähettää Pippinin ja Merrin selvittämään, mistä rapina tulee, kun Sam ja Frodo odottavat tiellä.
Tässä vaiheessa pelinjohtaja voi heittää taas noppaa. Sovitaan vaikka näin:
Tuloksilla 1-2 metsästä ei löydy mitään.
3-4 metsästä löytyy eläin, joka luikkii hobitteja pakoon saman tien, vaikkapa rusakko.
Nopan silmäluvuilla 5-6 pusikosta löytyy susi, joka suojelee poikasiaan ja hyökkää hobittien kimppuun. Myös sudella on "statsit", elämäpisteitä 5 ja hampaiden vahvuus 4. Hobittien täytyy taistella suden kanssa, sillä susi ei jätä heitä rauhaan. Taistelu käydään läpi niin, että heitellään noppaa onnistuneista/epäonnistuneista hyökkäyksistä. 1-3 hyökkäys onnistuu, 4-6 ei onnistu ja mitään ei tapahdu. Vuorot menevät järjestyksessä susi-Merri-Pippin. Ensin hyökkää susi. Heitetään ensin noppaa, hyökkääkö susi Merrin (1-3) vai Pippinin (4-6) kimppuun. Nopasta tulee nyt tässä esimerkissä 4, ja susi hyökkää Pippinin kimppuun. Suden hyökkäyksen onnistumisesta heitetään. Tulee luku 4, eli hyökkäys onnistuu ja susi tekee hampaiden vahvuuden verran vahinkoa Pippinin elämäpisteisiin (Pippinille jää 4 elämäpistettä). Seuraavana Merri hyökkää kohti sutta. Nopasta tulee 5, eli Merri onnistuu ja osuu suteen miekkansa vahvuuden verran (2) ja sudelle jää 3 elämäpistettä. Pippin hyökkää, nopasta tulee taas 5, eli Pippin onnistuu ja osuu myös. Hän tekee myös 4 vahinkoa, jolloin susi kuolee, koska sen elämäpisteet loppuivat.
Ja näin pelaamista jatketaan, kunnes joku lopullinen tavoite on saavutettu, esim. hobitit pääsevät Briihin. Tietenkään mikään peli ei näin yksinkertaisena (ja epätasapainoisena) ole mielekäs, koska en ole strategia-asiantuntija enkä näin nopeasti keksityssä esimerkissä edes yritä miettiä, miten peli olisi tasapainoinen. Tasapainolla tarkoitan sitä, että mikään hahmo (ihmisten pelaama tai maailmassa vastaan tuleva NPC [sanoista Non-Playable Character, hahmo jota kukaan ei varsinaisesti pelaa] eli hahmo, jonka toimet pelinjohtaja kertoo) ei ole selkeästi jotenkin överihyvä tai överihuono verrattuna muihin hahmoihin. Yleensä niissä ropeissa, joita olen pelannut, hahmoja pelaavat ihmiset hengaavat mukavaksi katsomassaan tilassa ja puhuvat, mitä heidän hahmonsa tekee - monesti jopa muodossa "minäpä sinne pusikkoon tarkistamaan mitä sieltä löytyy". Pöytäropen oikeastaan ainut ero larppeihin on se, että larpissa teot konkreettisesti näytellään, pöytäropessa edetään vain puhumalla ja kertomalla - toki hauskaa lisäelävöitystä tuo esimerkiksi hahmolle sopiva hauska puhetyyli tai äänensävy.
Mainitsemaani tasapainoa ja mielekkyyttä varten on sitten niitä sääntökirjoja, joissa voi olla esim. valmiita hahmoja tai ohjeita, kuinka hahmo tehdään, minkälaisia kykyjä ja taitoja sille tulee - yleensä huomattavasti enemmän, kuin pelkät elämäpisteet ja hyökkäyspisteet. Vähintään lisäksi tulevat puolustuspisteet, mutta yleensä myös nippu erilaisia erikoistaitoja. Sääntökirjoissa saattaa olla myös valmiita vihollisia, joilla on tietyt statsit, ja jopa valmiita "skenaarioita" eli juonenkulkuja, joissa on kerrottu valmiiksi erilaiset noppatulokset eikä niitä tarvitse tällä tavalla soveltaa päästään keksimällä. TSH-aiheisia ropekirjojakin on mielestäni olemassa jopa useampi.
Sitten voi vielä lisätä monimutkaisuutta yksittäisen pelin päätavoitteen lisäksi asettamalla hahmoille henkilökohtaisia tavoitteita. Ehkäpä Pippinin onkin tarkoitus ennen Briihin pääsyä löytää kaksi pussillista sieniä, jotta hän voisi keittää Briissä lempisienikeittoaan - tai Frodon tulee vältellä tulentekoa, koska hän ei osaa sitä eikä kehtaa myöntää muille. Näitä voi keksiä ihan loputtomiin.
Huhhuh, tulipa kilometriviesti. Toivon kuitenkin avanneeni vähän roolipelaamista konkreettisesti ja käytännön tasolla semmoisena kuin minä sen ymmärrän. Korjatkaa enemmän pelanneet ihmeessä jos olen jotenkin täysin pihalla.
Voi myös tökkiä tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, eli minua, koska kaivan tähän myös luettavaksesi täällä vuooooooosia sitten pelatun "fopen" eli foorumiroolipeli KingReilyn.
http://kontu.info/keskustelut/kingreily-fopen-pelitopikki.913/