Tämmöisiä kysymyksiä Sormusten herran ensimmäisestä laitoksesta (Louhikantinen) on ilmeisesti vielä auki - tai sitten en löytänyt vastauksia. Ja tietysti voi tarkistaa pitääkö Kansalliskirjaston tieto painoksen numerosta ja vuodesta kutinsa. Ja olisi toki uutinen, jos näiden jälkeen otettuja painoksia löytyy.
1. Sormuksen ritarit
1. p. 1973 (sid.): painopaikka?
3. p. 1976: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
5. p. 1980: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
7. p. 1988: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
8. p. 1993 (Juva): Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
2. Kaksi tornia
2. p. 1975: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
4. p. 1981: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
5. p. 1988: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
3. Kuninkaan paluu
3. p. 1981: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
4. p. 1985: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
5. p. 1988: painopaikka? Onko kovakantinen vai ei? Onko erill. kansipaperit?
Jokin painos (viimeinen?) ilmeisesti on pehmeäkantinen, koska Kansalliskirjaston tiedoissa on kaksi ISBN-numeroa, joista toinen merkinnällä "nid."
Painopaikka on siis eri asia kuin kustannuspaikka, joka on nimiösivulla kustantamon nimen alla. WSOY:n tapauksessa Porvoo ja/tai Helsinki. Painopaikka löytyy nelossivulta eli Copyright-sivulta yleensä alimpana: WSOY:n kirjapainot olivat ainakin 70-80-luvulla Porvoossa ja Juvassa.
Kluutti puolestaan on kangasta, jota käytetään kirjojen kansien päällysmateriaalina, liimattuna kannen pintaan. Paitsi että nykyään sitä näkee harvemmin: Tolkienin suomennoksissa viimeksi kai KTK:n ensimmäisessä laitoksessa (1986, vihreä) ja Hobitin ensimmäisessä laitoksessa (1985, vihreä).
Nykyään nidottujen lisäksi myös sidottujen eli kovakantisen kirjojen yleisin (ja halvempi) kansi on ylivetokansi eli pahvikansi johon voi myös painaa kuvan. Silloin ei useinkaan ole erillistä kansipaperia, jota ei yleensä koskaan ole myöskään nidotuissa eli pehmeäkantisissa kirjoissa, joita myös pokkareiksi haukutaan.