Monarkin määräys
”Moi monarkkini mun, minä muikeutta metsästän”, muhahti muuan metsämies, ”mitä määrätä mahdat?”
”Moi moi, metsämies”, murahti monarkki. ”Muorin muovipikari matkoilleen meni – muori murjottaa.”
”Muorin murjotus minut murtaa! Mars matkaan!” Metsämies meni.
Mellakka matkalla
Metsämies matkoilla mulkoilee maastoa. Muikeana matkanteko menee. ”Mainiot maisemat”, mies miettii, mutta mumisee määräystään: ”Muovipikaria metsästämään! Muuten monarkin muori mukinsa menettää.”
Metsään mentyään metsämies muuttaa mieltään. Mörkiöitä mielin määrin – moni mehevää miestä myös mielisi maistaa. ”Maista miekkaa”, mies murahtaa, mutta mörkiö murisee: ”Mur.” Murhaa mörön miekka mahtava, muruiksi murentuu, mennyttä mörkiöpäällikkö. Muut mörrit murheissaan mouruavat masentunutta melodiaa. Metsämies mörköjen murehtiessa muitta mutkitta menee metsästä.
Menninkäisen mies miittaa. ”Mihin matka?” ”Monarkin määräys.” ”Mitäs monarkki?” ”Muorin malja mennyttä! Mitä mietit?” ”Mukista muistaakseni maaseudulla maistelin.” Menninkäinen meni menojaan.
Mutkattomasti määränpäässä
Maaseudulla märkä myrsky myllertää. Metsämies matkaa majataloon majapaikka mielessään, maljan mallasta maksaa. ”Mukiinmenevää”, mies miettii, mutta menninkäisen muistaa. Muorin muki! Muovipikari! Miehellä muikea mieli. Muovipikaristaan mahtaa muori mielellään maistaa. Metsämies menee menojaan mokomasta mielijohteesta.
Muori mestariksi metsämiehen mainitsi, myös mitalilla muisti. Mahtoi monarkki mustasukkaistua. Muikea muori. Muikeampi metsämies.
”Moi monarkkini mun, minä muikeutta metsästän”, muhahti muuan metsämies, ”mitä määrätä mahdat?”
”Moi moi, metsämies”, murahti monarkki. ”Muorin muovipikari matkoilleen meni – muori murjottaa.”
”Muorin murjotus minut murtaa! Mars matkaan!” Metsämies meni.
Mellakka matkalla
Metsämies matkoilla mulkoilee maastoa. Muikeana matkanteko menee. ”Mainiot maisemat”, mies miettii, mutta mumisee määräystään: ”Muovipikaria metsästämään! Muuten monarkin muori mukinsa menettää.”
Metsään mentyään metsämies muuttaa mieltään. Mörkiöitä mielin määrin – moni mehevää miestä myös mielisi maistaa. ”Maista miekkaa”, mies murahtaa, mutta mörkiö murisee: ”Mur.” Murhaa mörön miekka mahtava, muruiksi murentuu, mennyttä mörkiöpäällikkö. Muut mörrit murheissaan mouruavat masentunutta melodiaa. Metsämies mörköjen murehtiessa muitta mutkitta menee metsästä.
Menninkäisen mies miittaa. ”Mihin matka?” ”Monarkin määräys.” ”Mitäs monarkki?” ”Muorin malja mennyttä! Mitä mietit?” ”Mukista muistaakseni maaseudulla maistelin.” Menninkäinen meni menojaan.
Mutkattomasti määränpäässä
Maaseudulla märkä myrsky myllertää. Metsämies matkaa majataloon majapaikka mielessään, maljan mallasta maksaa. ”Mukiinmenevää”, mies miettii, mutta menninkäisen muistaa. Muorin muki! Muovipikari! Miehellä muikea mieli. Muovipikaristaan mahtaa muori mielellään maistaa. Metsämies menee menojaan mokomasta mielijohteesta.
Muori mestariksi metsämiehen mainitsi, myös mitalilla muisti. Mahtoi monarkki mustasukkaistua. Muikea muori. Muikeampi metsämies.
Tämmöinen tuli tosiaan tehtyä viime kesänä, kun testailin kehittämääni 
