Mokailut

itse kun en löytänyt tästä mitään keskustelua, niinpä ajattelin aloitttaa. (Olen pahoillani, jos tästä on jo keskustelua...)

Tuntuu, että minulla on suuria ongelmia, kun minä mokailen joka paikassa. Minkälaisia mokailuja teillä on tullut? Ja miten olette selvineet niistä? Itse en pysty selviämään pelkästään nauramalla niiden päälle. Minulla ei lyödy silloin huumoria, jos minulla kunnolla nolottaa...

Tässä yksi mokailu, jonka muistan ala-asteelta: Mä ja muut pojat tappelimme siitä kuka pääsee sohvalle, ja me työnsimme toisiamme pois sohvasta. Noh, yksi jätkä työnsi minua, ja paitani jäi kiinni ja nousi liian ylös... Silloin minua nolotti niin paljon, että menin tunniksi vessaan istumaan...

Minun keinoni selvitä mokista on ajatella, etteivät silminnäkijät tai mokan kohteeksi joutuneet vieraat ihmiset kuitenkaan tunne minua eivätkä he todennäköisesti tapaa minua enää uudelleen joten onko sillä oikeasti mitään väliä, mitä he ajattelevat? Tuskinpa he tulevat myöhemmin muistuttamaan kömmähdyksestäni tai pystyvät muutenkaan aiheuttamaan minulle vahinkoa tai epämukavuutta sen takia.

Sen, että mokaa esim. myyjän, sairaanhoitajan tms. nähden, taas voi kuitata sillä, että he ovat varmaan työssään nähneet vaikka mitä, joten he tuskin edes ihmettelevät.

Tuttujen kanssa mokaaminen on tosiaan pahinta, koska heidän voi olettaa muistavan tapahtuneen ja muistuttavan siitä kenties myöhemmin. Mikäli moka sattuu kaveripiirissä, voi ajatella, että kaverit ovat sen verran kilttejä ja ymmärtäväisiä, etteivät halua loukata ottamalla mokaa esiin uudestaan. Hyvät kaverit ymmärtävät, että kyseessä oli vain moka eikä tarkoituksellinen teko. Jos moka taas loukkasi tai vahingoitti heitä, voi vain pyytää anteeksi ja sanoa, ettei tarkoittanut. Jos kyseessä on nolo tilanne, kannattaa varmaan vain olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja toivoa, etteivät muut huomaa. Yleensä näet ne, jotka haluavat kiusata, vain innostuvat huomatessaan, että jokin asia on toiselle nolo ja sen avulla voi kiusata ja ärsyttää.

Koulukaverit, joiden kanssa ei oikein ole väleissä, ovat kaikkein pahimpia. Itsekin olen joutunut kärsimään siitä, että mokan takia kiusataan ja härnätään. Se on kieltämättä kamalaa enkä tiedä auttaako siihen mikään. Ainoa keino on varmaan joko nauraa, jotta kiusaaja huomaa, ettei mokasta muistuttamisella ollutkaan sellaista nolostuttavaa vaikutusta, mitä hän aikoi vaan toinen onkin huvittunut, tai teeskennellä, ettei huomannut mitään ja ettei pilkka satu yhtään. Molemmat ovat vaikeita ja oma keinoni oli vain purra hammasta ja kestää siihen asti kun koulu loppui ja pääsi eroon tyhmistä koulutovereista. Aikuiset näet harvoin jaksavat härnätä toista jonkin pienen mokan takia, sellainen kun on aika lapsellista.

No tässä tuli yksi juttu vaan mieleen työharjoittelusta viime talvella.

Olin Naantalin kylpylässä työharjoittelussa. ja sain nakin mennä korjaamaan sähkökeskuksesta yhden kelan. Siellä sitten touhusin ja kytkeskelin. Yhtäkkiä pari työkaveria paukahti paikalle ja kyseli "mitä hemmettiä tääl on tapahtunut naisten pukukopin valot ja sauna on pois päältä ja ollu pois päältä jo jonkin aikaa" siinä on hyvä sitten pyöritellä päätään kieli keskellä suuta. Olin ilmeisesti vahingossa kädellä vääntänyt kytkimet alas keskuksesta x) Siinä vaiheessa hiukan nolotti... Semmonen 5 tähden hotelli/kylpylä ja saunat kylmänä keskellä päivää

Mutta tekevälle sattuu

Ja ei omasta mieletäni mokat ole pahoja asioita sitä vaan sattuu kaikille ja niitä voi sitten kavereiden kanssa ihan vaan naureskelle keskenään

No jaa... olen nykyään yrittänyt mókat ottaa olan kolautuksella...
siitä tuli mieleen yksi mokailuni...
Se tapahtui ylä-asteella. Se ei ollut minun päiväni... sillä kun nousin sängystä ylös niin onnistuin kaatamaan koko cd-telineet alas. Lattian pitkin oli cd:eet ja minä kompastelin niissä. Onnistuin pari cd:n koteloa rikkomaan siinä kaupan päälle. Se ei vielä loppunut sinä päivänä sillä unohdin ottaa luistimet kouluun mukaan ja jouduin ottamaan koululta lainaamaan luistimet. koulun luistimet ovat yleensä niin epämukavia minusta. noh.. onnistuin sitten taidokkaasti "lentämään" rähmälleni kaukolassa ja pari henkilöä kompastui minuun vielä kaupan päälle... se on niitä ikimuistoisia päiviä...

NO KYL NIITÄ Mokia löytyy vaikka millä mitalla paras moka mitä itselleni on sattunut tapahtui tänä vuonna,olin juuri päässyt esitelmäni loppuun ja lähdin omalle paikalle luokan perälle ja kesken matkan kompastuin omiin jalkoihin ja rämähdin erään samalla luokalla olevan pojan pulpetille.KYLLÄ OLI NOLOA...kävelin niin nopeasti kuin pääsin omalle paikalle punaisena kuin tomaatti...
kavereilleni on sattunut paljon pahempia mokia kuin minulle...onneksi en mokaile usein koska olen silloin aina niin punainen...

Re: mokailut...

Kerran olin eräässä ruokakaupassa ja isäni katseli yhtä vesimelonia ja kokeili, että onko se painava ja mittasi eräällä hedelmävaa'alla ja sai tulokseksi viisi kiloa. Minä tietenkin halusin kokeilla olisiko se kamalan painavan tuntuinen, ja tietenkin heti, kun isäni ojensi minulle tuon viisi-kiloisen vesimelonin se läsähti tietenkin lattialle ja halkesi keskeltä. Kyllä nolotti. Onneksi muita asiakkaita ei ollut mailla halmeilla silloin. Pelkään että mokailuni olisi tallentunut jollekin valvontakameralle, ja joutuisin korvaamaan sen melonin. Enää en ole jalallani siihen kauppaan astunut. Saan kuulla edelleen asiasta isältäni ja veljeltäni. ops: Noloa.

Onnistuin tässä yksi päivä köksän tunnilla sytyttämään leivinpaperin tuleen. ops:

Ja sitten tuli mieleen vielä sellainen asia, että kerran, kun meillä ei ollut vielä kotona nettiä, kävin kirjastossa koneella ja kun minun piti mennä varaamaan koneaika ja minun piti kertoa nimeni sanoin vahingossa (James Bondimaiseen tyyliin): "Nieminen. Satu Nieminen." Eipä se kirjaston hoitaja tainnut sitä tajuta, mutta aika hauska tilanne se oli.

Olikos nyt viime kesänä, kun minä kaverini pelasimme maata (piirretään maahan suuri ympyrä jaetaan niin moneen yhtä suuren osaan kuin on pelaajia, joku aloittaa koko pelin heittämällä kepin ilmaan ja sanoo jonkun pelaajan nimen ja kaikki muut lähtevät juoksemaan poispäin ympyrästä, ja tämän pelaajan, jonka nimi mainittiin, täytyy astua kepin päälle ja huutaa: "Stop!" Ja silloin muiden täytyy pysähtyä ja tämä joka siis huusi sen jutun saa ottaa kait viisi (en ole ihan varma) harpaausta jotakuta juoksijoista kohti ja pitäisi heittää sillä kepillä sitten tätä toista tyyppiä ja jos osuu se heittäjä saa valloittaa toisen maata niin paljon kuin vain käsi venyy ja jos ei osu tähdättävä saa viedä heittäjältä maata) niin palatakseni nyt kunnon asiaan minun piti valloittaa aluetta joltain, niin meninpäs niin kivaan haara-asentoon, että housut ratkesivat haaroista todella kivasti. (Housuja ei oikein voinut enää korjata.) :roll: Kyllä minua jo silloinkin nauratti se kovasti, mutta oli vain aika noloa kävellä kotiin vaihtamaan housut. ops:

En juurikaan tee mitään vakavia mokia.. Tietysti jotain että sanoo vahingossa juuri vaikka opelle (mies) isi.. Tai jotain tämmöistä. Tuotakin on tullut tehtyä. TOsin onneksi opettaja ei kuullut.. :roll: Minun pelastukseni. Muuten ei oikeastaan ole tullut mitään pahempaa mokaa tehtyä.. Mmm... ei siinä sinänsä mitään pahaa ole jos mokaa, mutta kun meidän luokkalaisialla (ainakin pojilla) tuntuu olevan sellainen tapa, että ne rupee heti nauraan jos joku tekee jotain vähänkin hassua tai sillain.. Blaah. Mutta eipä kai muuta tästä aiheesta. Heis!

kokoajanhan tulee mokailtua, ihan kokoajan, tai meikäläinen ainakin, omasta mielestäni.. tarkemmin ajatellen, lähes kaikki mitä tekee voisi olla mokailua..
viimesin tässä nyt oli, että enpä muistanut kumpaan suuntaan kaupan ovi (kaupan, jossa on käynyt iät ja ajat) aukeaa, ja työnsin sitten ovea, joka aukeaa sisäänpäin, ja läsähdin "hyvin huomaamattomasti" sitten sitä ovea päin, toisella puolella oleva nainen hieman ihmetteli, ja moni muukin.. :roll: minä sitten poistuin hiljaa paikalta..

Aluksi mun mokailut ärsytti ja hävetti,mut nyt niitä on tullu niin paljon,et ne ei enään häiritse mua.
Silti voin sanoa,et oon mokailujen kuningatar ops:

Esim. seiskalla mulla oli hirveä finni ongelma. Ja siitä sain kuulla vähän :roll: Ja yks aamu olin puristanut yhen finnin ja siitä rupes tulee sit verta. Otin pienen palan vessa paperia ja laitoin sen finnin päälle. No,tuli sit pikku kiire ja en sit muistanu ottaa sitä paperia pois. Ja vielä ku kuljen joka aamu bussilla kouluun niin siel varmaan kaikki katto ops:
Sit koulus ku meiän luokkalainen Ville kysy mitä valkosta mulla oli otsassa,tajusin et se paperi oli vieläkin siinä.
Kyllä nolotti ops:

Vielä tulis mieleen lisää,mut niitä mä en nyt kerro (vielä...)
Mut minkäs mokillensa voi :roll:
Jotkut on syntyny mokaamaan,esim. MÄ!!

mua ärsyttää, kun heti kun jotain on sattunut, niin arvatkaa vaan mikä on päivän väri. *paloauto* onneks oon oppinu jo nauraan joillekin mokille.

tämä sattui ihan kotona. olin lähdössä ulos, ja laitoin kengät jalkaan. sitte huomasin että kengän pohjat olivat märät ja kengät vielä sisältä lämpimät. pikkusiskollani on tapana lainata luvatta kenkiäni, ja sekös ärsyttää minua. huusin pikkusiskoni paikalle. hänellä oli pari kaveria mukanaan. huusin täysiä myös kirosanoja, ja kun viimein kuulin huuotni seasta "noi ei oo sun kengät vaan Kaisan." katsoin jalkojani, ja totta tosiaan, kengät olivat selvästi uudemmat kuin minulla. nolona sitten otin kengät jalastani ja laitoin tällä kertaa omat tilalle. ops:

En ole nyt liiemmin mokaillut vähään aikaan, mutta yhdessä vaiheessa se kuului päivään.

Kerran nolasin itseni aika pahasti. Olimme kavereiden kanssa syömässä Hesburgerissa kun sitten kännykkäni soi. Numero oli aivan vieras ja olin aivan 'äimänkäkenä', kun puhelimesta kuului aivan hiljaa "Moi, täällä Kari. Ootko kotona?". Tämä "Kari" kuulosti aivan tytöltä ja alkoi hatuttaa kun oli juuri keskeyttänyt mahtavan keskustelun kavereideni kanssa, joten aloin aukomaan päätäni "Karille". Sanoin, että on soittanut väärään numeroon ja että hän kuulostaa aivan muijalta. Haukuin tyypin aivan pystyyn ja löin luurin korvaan. Sitten "Kari" soitti uudestaan ja annoin suoraan kaverilleni, joka halusi sanoa pari sanaa. Myöhemmin kun menin kotiin sain kuulla, että serkkuni, Sami oli soittanut minulle ja hän olisi halunnut lainata pari videota, koska oli kipeänä ja siksi ääni oli niin hiljainen. Sami oli kertonut minusta ja kaveristani isälleen, eli minun sedälleni, joka oli todella lyhyt pinnainen ja hermostui helposti. Ja sain kuulla kunniani myöhemmin kun poika oli kertonut isälleen kyyneleet silmissä, kuinka rumasti olin sanonut hänelle. :roll: Seuraavan kerran kun joku tuntematon tyyppi soittaa kysyn nimen uudestaan ja olen hiukan kiltimpi.

On minulle nolompiakin juttuja käynyt, mutta en juuri nyt muista ja jotkut taidan pitää omana tietonani.

Suhtaudun omiin mokiini sen mukaan mitä on tullut tehtyä ja missä seurassa. Jos mokaan hyvien kavereiden kanssa onnistun yleensä kääntämään nolommankin mokan huumorin puolelle ja nauramaan muiden mukana makeasti sille! (Ainakin myöhemmin ) Ja jos en jostain syystä vain pysty myöhemminkään nauramaan mokalle niin kuittaan sen olan kohautuksena ja totean että ompahan ainakin muilla hauskaa... Eniten nolottaa jos moka tapahtuu ns. puoli tuttujen keskellä. Koska he toisaalta tietävät ja osittain ehkä tuntevatkin minut ja myöhemmin saatan heitä nähdessäni ajatella etteivät he minusta mitään muuta muista kuin ne pahimmat mokailut. Tyhmää ehkä, mutta minkäs voit.
Jos mokaan vaikka kaupungilla tai jossain missä kukaan ei minua tunne, niin sillä ei ole mitään väliä! Onko sillä jotain merkitystä jos esim. lennän nenälleni kaupungin ruuhkassa jos kukaan ei minua tuunne. Ehkä sitä vähän punastuu ja liukenaa nopeasti paikalta, mutta ei sen enempää. Kaikkihan joskus mokaavat, se on ihan inhimillistä.

Taannoin baarissa istui pöydässä kaverini ja sen miespuolisen ystävän kanssa.
Kaverini sanoi, ettei jaksanut juoda drinkkiään loppuun ja kysyi kumpi haluaa sen. No kaverini kaveri ehti ensin ja sitten mä sanoin todella kohteliaasti "annaks sä ton drinkin mieluummin tolle kuin kaverilles."

Ei ehkä maailman nolointa, mutta siinä tilanteessa hävetti tooodella paljon kun tajusi miten epäkohteliaasti sanoin.

Yleensä selviän mokista ajattelemalla, etteivät muut sitä muista. enhän minäkään enää minuutin kuluttua muista sitä, joka kaatui rullaportaissa. Ihmisillä on muutakin elämää kuin muistella minun mokiani.

Imithuel sanoi:

Aluksi mun mokailut ärsytti ja hävetti,mut nyt niitä on tullu niin paljon,et ne ei enään häiritse mua.
Silti voin sanoa,et oon mokailujen kuningatar ops:

Click to expand...

En tiedä muista mokistasi, mutta minusta tuntuu, että syrjäytin sinut vallasta. Minuun verrattuna olet varmaan mokailujen perintöprinsessa. Tämä tyttö pudotti tänään kakun päälleen... :roll:

En voi olla päivääkään koheltamatta. Törmäilen oviin ja heittelen asioita. Suustanikin päästelen asioita ajattelematta. Noh, ainakin ihmisillä on hauskaa seurassani. Enää kohellukseni eivät nolota, kun niihin on tottunut. Mitä nyt turhia nolostumaan. Kerranhan sitä vain eletään..

Nyt vähän aikaa sitten mies henkilö ajoi melkein päälleni pyörällä. En kyllä tiedä miksi en väistänyt. Mies tuli sitten pyytelemään anteeksi ja kysymään olenko kunnossa. Seisoin vain ja päästelin suustani niin eriskummallisia ääniä, että mies ei voinut kun hymyillä ja ajaa pois.
Ihan normaalia päivä käytöstäni. Olen myös koheltanut liukuportaissa moneen otteeseen. Yleensä kävelen niitä takaperin ja kerran sitten istahdin jonkun miehen syliin. Ehkä käytän hissejä tästä lähtien..

Kohelluksiani on kyllä ihan liikaa, että ikuisuus menisi niiden listaamiseen, mutta jos vain tehdään yhteenveto ja sanotaan suoraan, että hulluhan minä olen!

Mun mokista on tullut iha legendAARISIA meiän ala aste aikaisen luokan keskuudessa. Pahimmat mokat tapahtu silloin pienempänä joista mainittakoon se kun kaadoin yhden parin häissä koristekuusen ( joka oli aito, ja iso) sen vieressä soittaneen orkesterin rumpalin päälle :twisted: , ja sit vähän myöhemmin mentiin kaverin kanssa virpoo hautajaisiin :twisted: :twisted: .

Virpomaan hautajaisiin!?

Moneen otteeseen olen antanut itselleni tittelin "Nolojen Tilanteiden Nainen". Minä mokailen aivan liian paljon. Aina silloin tällöin surkuttelen itseäni tyyliin "Miksi aina minulle käy näin? Miten ihmeessä juuri minä teen tällaista?" jne. Oikeastaan olen aika katkera siitä, että on ihmisiä, jotka eivät koskaan mokaile mitään vaikka sen ansaitsisivatkin, kun sitten taas olen minä, joka teen tahtomattani mokia joita häpeän vielä vuosienkin päästä. En ymmärrä miksi juuri minulle lankeaa nolot tapaukset, ja vannon kautta kiven ja kannon ettei vika läheskään aina ole minussa!

Eräs järkyttävimmistä tapauksista sattui, kun olin otattamassa itsestäni rippi-kuvaa oikein virallisessa liikkeessä. Istuin jakkaralla ruusukimppu käsissäni, ja kuvaaja käski minun poseerata typerästi ja muita ihmisiä oli myös paikalla. Yritin vaihtaa asentoa, ja kuinka ollakaan, kenkieni korot jäivät jonnekin jakkaran osiin kiinni, ja lensin kimppuineni naamalleni lattialle, jalat edelleen kiinni jakkarassa. ops: En ole vieläkään toipunut siitä nöyryytyksestä. Polveen tuli iso haava, ja ihmiset näkivät koko jutun. Aloin melkein itkeä kivun lisäksi huonoa tuuriani. Rippikuvani epäonnistui siis täysin. En enää koskaan astu jalallanikaan siihen liikkeeseen...

Mokia tulee tehtyä myös ajattelemattomien puheiden avulla. Olen kamala hölösuu, ja sanon usein liiankin suoraan asiat. Jotkut loukkaantuvat, ja sitten hävettää... Mutta eniten teen sellaisia käytännön mokia, joissa joudun ihmisjoukolle naurunalaiseksi tai koen törkeitä nöyryytyksiä. On se niin väärin, että minä teen tahtomattani joitain typeryyksiä, joita kukaan muu ei koskaan missään tilanteessa ajattelisikaan tekevänsä. Vaikka en ajattele minäkään.
Toivottavasti korkeammalla voimalla on hauskaa minun kustannuksellani.

-Olen kävellyt 2km keskustan läpi yläosattomissa. Ikää oli 9.v, mutta kuulen tapauksesta tänäpäivänäkin.

-Olen myös juossut 4-5.v hoitotädin olohuoneen lasioven läpi, kun tahdoin nähdä pikku kakkosen. Otin leikkivaunut ja kiihdytun vauhtiani. Luulin vain kunnon törmäyksen saavan oven auki....sen sijaan menin kärryineni läpi.

-Olen juossut Porin keskustassa kello 4 aamulla yöpuvussa, turbaani päässä.

-pieraisin ekalla luokalla kevätjuhlien harjoituksissa, niin että ihan kaikki kuuli.

- Olen vahingossa sylkäissyt musiikinopettajan niskaan

-Olen ollut kyykkykusella paikassa, jonne terassilta näki.

-Olen kaatunut mahalleni 100 ihmisen edessä. Kaikki taputtivat ja vihelsivät. Lentokykyni oli vitsi seuraavan viikon.

-Olen unohtanut vuorosanat koko lukion edessä.

Nolottaakoo....ei koskaan...lähinnä naurattaa.

...

Olimme uimahallissa nykyään 6-vuotiaan tyttöserkkuni kanssa. Tapauksen sattuessa hän oli ehkä neljän tai viiden vanha. Suihkupuolelle tullessamme tytteli bongaa hieman lihavanpuoleisen naisen ja sanoo kovaa kirkkaalla lapsenäänellään: NOORA! KATO MITEN LIHAVA TOI TÄTI ON!!! ops: ops: ops:
Siinä vaiheessa nolotti aika pahasti, eihän noin pieni tyttö mitään tajunnut, mitä nyt oli sattunut totuus lipsahtamaan. Pyytelin anteeksi, mutta nainen vain nyrpisti nenäänsä ja marssi ohitseni. Odottelin aika kauan että nainen hävisi pukuhuoneesta.

En nyt keksinyt mitään muutakaan paikkaa tälle..
Ei varsinainen mokaus, mutta huomenna minua varmasti katsoataan pitkään.. Tulee nimittäin mahtava mustelma otsaan! Tipuin tuossa äsketäin hevosen selästä ja taidokkaasti pää ja lonkka edellä.. Lonkassa on jo nyt muistelma ja otsassa ruhje ja siihenkin varmasti tulee mainio mustelma... Päätäkin särkee aika mahtavasti, mutta en usko että mitään aivotärähdysä on... No jospa sitten sanon koulussa kaikilee jotka kyselevät että "Näkisittepä sen toisen!" Jep, kuhmu siinä jo on...