Siis nyt on kyllä pakko tulla tänne hehkuttamaan. hermia_ on katsellut Muumeja koko pienen ikänsä. Niitä on nauhalla tuolla hirveät määrät, ja nykyään 5-vuotias pikkusisko kierrättää niitä. Taisi olla eilen kun jumituin katsomaan jaksoja tv:stä.
Juuri ne entiset Muumit tulevat niin lähelle sydäntä. Niissä on todellakin ihmeen paljon lämpöä ja yleensäkin niissä korostetaan ja opetetaan hyviä arvoja ja asioita. Hahmotkin ovat kerrassaan loistavia. Muistan, kun isukkini sanoi joskus oikein hyvin: "Maailmassa on niin monta Muumipeikkoa, Nipsua, Pikku Myytä ja Niiskuneitiä..." Niinhän tuo on!
Lempihahmoa ei ole pienempänä erityisesti ollut, mutta näin vanhempana olen minäkin alkanut fanittaa Nuuskamuikkusta. Jos Nuuskis eläisi niinkuin aikuisten oikeasti, haluaisin ehdottomasti tavata hänet. Jotakin ihanan salaperäistä, kiehtovaa ja kunnioitettavaa tässä fiksussa maailmanmatkaajassa todella on.
Tuo sohvan taakse-ilmiö on toistunut myös meidän perheessä - varsinkin mörön tullessa kuvioihin. Hahmo on luotu juuri niin karmivaksi kuin pitääkin. Lempijaksoihini lukeutuvat mm. ne vedenpaisumus-jutut, Tiuhdit ja Viuhdit sekä Ninnit. Voi mitä nostalgiaa.
Tähän loppuun vielä hupaisa off-topic... vaikka Muumeista oppiikin paljon hyödyllisiä asioita, johtivat ne pikku-hermia_n myös hakoteille. Eräässä jaksossa (taisivat olla näitä uudempia Muumeja, jotakin kuumista lähteistä) puhuttiin turisteista ja samalla taustalla näytettiin kuinka maasta nousi sellaisia Eiffel-tornin näköisiä juttuja. hermia_ luuli pitkään, että ne tornit olivat turisteja. (Tässä kohdassa pitäisi varmaan nauraa): Ehhehehe.
Mutta summa summarum: ihana sarja, kerta kaikkiaan. Nykyiset lastenohjelmat kammottavaa huttua Muumien rinnalla. Kuten joku jo mainitsikin, hyvä että tulevat yhä telkkarista.
Juuri ne entiset Muumit tulevat niin lähelle sydäntä. Niissä on todellakin ihmeen paljon lämpöä ja yleensäkin niissä korostetaan ja opetetaan hyviä arvoja ja asioita. Hahmotkin ovat kerrassaan loistavia. Muistan, kun isukkini sanoi joskus oikein hyvin: "Maailmassa on niin monta Muumipeikkoa, Nipsua, Pikku Myytä ja Niiskuneitiä..." Niinhän tuo on!
Lempihahmoa ei ole pienempänä erityisesti ollut, mutta näin vanhempana olen minäkin alkanut fanittaa Nuuskamuikkusta. Jos Nuuskis eläisi niinkuin aikuisten oikeasti, haluaisin ehdottomasti tavata hänet. Jotakin ihanan salaperäistä, kiehtovaa ja kunnioitettavaa tässä fiksussa maailmanmatkaajassa todella on.
Tuo sohvan taakse-ilmiö on toistunut myös meidän perheessä - varsinkin mörön tullessa kuvioihin. Hahmo on luotu juuri niin karmivaksi kuin pitääkin. Lempijaksoihini lukeutuvat mm. ne vedenpaisumus-jutut, Tiuhdit ja Viuhdit sekä Ninnit. Voi mitä nostalgiaa.
Tähän loppuun vielä hupaisa off-topic... vaikka Muumeista oppiikin paljon hyödyllisiä asioita, johtivat ne pikku-hermia_n myös hakoteille. Eräässä jaksossa (taisivat olla näitä uudempia Muumeja, jotakin kuumista lähteistä) puhuttiin turisteista ja samalla taustalla näytettiin kuinka maasta nousi sellaisia Eiffel-tornin näköisiä juttuja. hermia_ luuli pitkään, että ne tornit olivat turisteja. (Tässä kohdassa pitäisi varmaan nauraa): Ehhehehe.
Mutta summa summarum: ihana sarja, kerta kaikkiaan. Nykyiset lastenohjelmat kammottavaa huttua Muumien rinnalla. Kuten joku jo mainitsikin, hyvä että tulevat yhä telkkarista.