Voin laittaa myöhemmin lisää ja muitakin tekstejäni. Olen runoistani koonnut kirjaa Kauneus Nauraa, mitä nyt ei ole vielä julkaistu heh 
mutta tässä nyt muutama maistiainen mitä päässäni liikkuu.
kuljen yksin tyhjissä huoneissa
joka askeleella hukkaan palan sielustani
tulevaisuus on sana
jonka olen unohtanut
se jäi huoneisiin
joita olen jo vaeltanut
***
rakkaudessa liikaa rypeneitä
tuhansia sanoja kuolleita
et tarjonnut niitä
edes hopeisella vadilla
pettymyksiltä peitettyinä
kuten edelliset
annoit raadeltua lihaa
kertaalleen pois heitettyä
annoit paljaan itsesi
***
sytytän kynttilät
ilmansuuntiin
teille
kuolleille esi-äideilleni
pyhitän muistonne
kukilla kuolleilla
polvistun eteen
itseni
haluan nähdä
totuuden
***
varjoton
odottaa sillalla
valmiina
laskemaan päiväni
tummaan veteen
syötiksi
katson lautturille kolikot
ja kastan varpaani vereen
***
istun huoran huoneessa
pimeässä ja verhotussa
ruoskin korviani kuulemaan
hauraita sanoja
omasta suustani
surusta minä olen tullut
ja suruun minut lasketaan
likainen sieluni
on haudattu monta kertaa
***
suljen silmäni
hahmotan kasvojasi
tyynyn pintaan
ääriviivoja
haluan maistaa huuliasi
kiihkoasi
painautua lähelle
sulattaa sydämeni sinuun
ettemme unohtaisi
pimeys muodosti jotain kaunista
meidät
***
se kuiskii korvaasi sanoja
ja viiltää puukolla reittäsi
se nauraa typerille haaveillesi
ja ilkkuu peilikuvallesi
se kadottaa sinut pala palalta
ja repii ylös pohjalta
jotta voisi tuhota sinut uudelleen
***
hiljaa ja hymyillen
sinä leikkasit kieleni
istun hievahtamatta
huutoja sateessa
kuin puukon iskuja
et ole
emme ole
seisot hiljaa vieressäni
hautajaiset hauraudelle
jään kiinni silmiin
jotka polttavat sieluuni reikiä
minä tuulen pimeässä
viimeistä kertaa
rakkaudella
***
sekavin ajatuksin
tunteettomana
uusia katuja
tuoksuja
ihmiset törmäilevät
hymyillen
en tunne mitään
katse maassa
lumi heijastaa kyyneleesi
valkeassa lumessa
vaikka en näe sinua
kuljen askeleitasi
***
mutta tässä nyt muutama maistiainen mitä päässäni liikkuu.kuljen yksin tyhjissä huoneissa
joka askeleella hukkaan palan sielustani
tulevaisuus on sana
jonka olen unohtanut
se jäi huoneisiin
joita olen jo vaeltanut
***
rakkaudessa liikaa rypeneitä
tuhansia sanoja kuolleita
et tarjonnut niitä
edes hopeisella vadilla
pettymyksiltä peitettyinä
kuten edelliset
annoit raadeltua lihaa
kertaalleen pois heitettyä
annoit paljaan itsesi
***
sytytän kynttilät
ilmansuuntiin
teille
kuolleille esi-äideilleni
pyhitän muistonne
kukilla kuolleilla
polvistun eteen
itseni
haluan nähdä
totuuden
***
varjoton
odottaa sillalla
valmiina
laskemaan päiväni
tummaan veteen
syötiksi
katson lautturille kolikot
ja kastan varpaani vereen
***
istun huoran huoneessa
pimeässä ja verhotussa
ruoskin korviani kuulemaan
hauraita sanoja
omasta suustani
surusta minä olen tullut
ja suruun minut lasketaan
likainen sieluni
on haudattu monta kertaa
***
suljen silmäni
hahmotan kasvojasi
tyynyn pintaan
ääriviivoja
haluan maistaa huuliasi
kiihkoasi
painautua lähelle
sulattaa sydämeni sinuun
ettemme unohtaisi
pimeys muodosti jotain kaunista
meidät
***
se kuiskii korvaasi sanoja
ja viiltää puukolla reittäsi
se nauraa typerille haaveillesi
ja ilkkuu peilikuvallesi
se kadottaa sinut pala palalta
ja repii ylös pohjalta
jotta voisi tuhota sinut uudelleen
***
hiljaa ja hymyillen
sinä leikkasit kieleni
istun hievahtamatta
huutoja sateessa
kuin puukon iskuja
et ole
emme ole
seisot hiljaa vieressäni
hautajaiset hauraudelle
jään kiinni silmiin
jotka polttavat sieluuni reikiä
minä tuulen pimeässä
viimeistä kertaa
rakkaudella
***
sekavin ajatuksin
tunteettomana
uusia katuja
tuoksuja
ihmiset törmäilevät
hymyillen
en tunne mitään
katse maassa
lumi heijastaa kyyneleesi
valkeassa lumessa
vaikka en näe sinua
kuljen askeleitasi
***
