Myyttiset luonnonilmiöt Keski-Maassa

Luvailin

Kontulainen
Tänään lukupiirissämme jäimme miettimään, että monessa vanhassa mytologiassa on myyttisiä tai jumalallisia selityksiä luonnonilmiöille. Lukemassamme Pohjoisen mytologiassa kerrottiin tuttu viikinkimyytti siitä, että sateenkaari on silta maailmojen välillä; Raamatussa se taas on merkki Jumalan lupauksesta, että toista vedenpaisumusta ei tule (1. Moos 9:12-17). Toinen esimerkki voisi olla salama, joita Tor, Ukko tai Zeus lähettää taivaalta.

Mutta Tolkien ei tuntunut ottaneen paljonkaan tällaisia selityksiä omaan mytologiaansa, paitsi taivaankappaleet eli Kahdesta Puusta luodut Aurinko ja Kuu sekä Vardan tekemät tähdet. Vai emmekö vain muistaneet niitä?

Taivaankappaleiden lisäksi meille tuli mieleen Ulmon ja Ossën tekemät Suuren meren myrskyt (Tuorin ja Eärendilin tarinassa) sekä Manwë Súlimo, jonka ilonaan ovat tuulet ja pilvet ja kaikki ilman alat (Valaquenta) - mutta Manwë ei tainnut useinkaan vaikuttaa tuuliin? Tekivätkö Ulmo, Ossë & co. kaikki meren myrskyt vai vain muutaman tilanteen vaatiman erityisen myrskyn tavallisten "luonnollisten" myrskyjen lisäksi?

Sormusten sodan lopussa kerrotaan länsituulesta, joka hajotti Sauronin tekemät pilvet: olikohan se itse Manwën vaikutusta? Sauronin (ja aiemmin Morgothin) pimeyden lisäksi Saruman pystyi ilmeisesti vaikuttamaan Caradhrasin säähän - mutta nämä ovat kai enemmänkin paikallisia "loitsuja" kuin osa myyttistä maailmanselitystä?

Kaikkein suorin luonnonilmiön myyttinen selitys taitaa olla Ainulindalëssa mainittu lumi ja pakkanen, joiden Ilúvatar kertoi olevan Melkorin kylmyyden kaunis seuraus.

Useampi meistä oli ajatellut Kadonneiden tarujen kirjan kehyskertomuksen Unien polun (joka vei nukkuvat lapset Valinoriin kuuntelemaan tarinoita) olevan konkreettisesti joko sateenkaari tai Linnunrata, mutta emme ainakaan heti löytäneet tätä tekstistä - ehkä olimme keksineet sen itse?

Onkohan näitä myyttisiä yhteyksiä Tolkienin Keski-Maassa vielä lisää?

Ja osaatteko arvella, välttikö Tolkien tarkoituksellisesti luomasta tällaisia myyttejä? Eikö häntä vain kiinnostanut tämä osa mytologian luomisesta - mutta luulisi, että esimerkiksi salaman tai sateenkaaren haltiakielisillä nimillä (mitä ne ovat?) voisi olla yhteys johonkin myyttiin, ja sitä kautta se voisi Tolkienia kiinnostaa? Mietimme myös, voisiko tämä johtua siitä, että hän halusi välttää ristiriitaisuuksia kristinuskon maailmankuvan kanssa (minusta tuntui, että tällainen ajatus tuli Tolkienille tärkeäksi vasta myöhemmin eikä vielä mytologian alkuvaiheessa?). Vai ehkä yksinkertaisesti siitä, että luonnonilmiöille oli Tolkienin aikana jo tieteellisiä selityksiä, joten ehkä myyttisille selityksille ei ollut enää tarvetta edes uutta mytologiaa luodessa?
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Silmarillionin mukaan Sumuvuoret oli Melkor nostattanut esteeksi Oromën ratsastukselle. (1979 laitos s.62.) - Ehkä Caradhras-vuoren lisänimi "Julma", ja paha maine joka sillä oli Gimlin mukaan ollut jo ennen Sauronia, oli tuolta ajalta.
 
Olivatko hobitissa telmineet kivijättiläiset vertauskuva maanjäristykselle/maanvyörymälle?
 
Jos Auringon ja Kuun luomista sekä tähtien tekemistä pitää myyttinä, samaan kategoriaan kuuluvat tietysti kaikki kertomukset valarin aherruksesta Ardan alkuaikoina ja Melkorin yrityksistä sabotoida sitä. Mutta jos ajattelemme, että tässä kontekstissa valar olivat todellisia olentoja, kyseessä ei ole myytti vaan kertomus Ardan historiasta sikäli kuin se on merkitty muistiin oikein. Joten Ardan asukkailla ei ollut pakottavaa tarvetta synnyttää myyttejä. Maailma ja sen synty ei ollut niin käsittämätön kuin meidän esivanhemmillemme.

Jos taas joskus neljännellä tai myöhemmällä ajalla olisi käynyt ilmi, että Morgothin ja Sauronin pahat puheet olivat totta, valar ovat vain tarua, lännessä ei ole valoa jne., suuri osa Silmarillionin alusta on silkkaa myyttiä, jolla varhaiset ihmiset ovat lohduttaneet itseään julman maailman pyörteissä. Mutta ainakin Morgothin ja hänen palvelijoidensa olemassaoloa on vaikea kiistää, elleivät sitten kaikki esiajoista kertovat tarinat ole nekin sepitetty Ardan vedenpaisumuksen (eli Númenorin tuhon) jälkeen antamaan jonkinlainen syy valtavalle tuholle.

Nimet voivat myös kertoa jotakin, mutta esimerkiksi sateenkaari on sindariksi ninniach (nimessä Cirith Ninniach 'Sateenkaarirotko') joka tarkoittaa joko 'hoikkaa/siroa kahlaamoa' tai 'märkää kahlaamoa' (mikä olisi hieman hassu nimi).

Etymologioissa (1930-luvulla) esiintyvät quenyankielinen nimi helyanwe ja noldorinkielinen eilian/eilianw, jotka tarkoittavat 'taivaan siltaa'. Muitakin vanhoja nimiä tunnetaan, ja niiden merkitys on suunnilleen sama.

Mutta mistään tähän nimeen ja/tai sen merkitykseen liittyvistä myyteistä ei tietääkseni ole jälkiä tarinoissa. Tai ehkä en ole vain löytänyt niitä.

Uskonto kyllä loistaa suurimmaksi osaksi poissaolollaan Tolkienin tarinoista -- ilmeisesti juuri siksi, että hartaana katolisena hän ei halunnut luoda maailmaansa kristinuskolle kilpailijaa.

Kivijättiläiset voisivat olla vertauskuva, mutta Ardassa oli todistettavasti sen verran paljon jättiläisiä ja sen kaltaisia isohkoja olentoja, että saattaa hyvinkin olla todennäköisempää, että Sumuvuorilla kyyhöttävä retkue todella näki moisia otuksia, vaikka niitä sitä ennen ja sen jälkeen ei olekaan tavattu.
 
Last edited:
Jos ajatellaan asioita legendariumin sisältä, niin suurhaltioiden - ja heidän oppilaidensa, Toisen ajan numenorilaisten - luonnontieteelliset tiedot olivat korkealla tasolla. Tietenkään heillä ei olisi ollut epätieteellisiä selityksiä sateenkaaren tapaisille optisille ilmiöille.
Mutta jos kuviteltaisiin legendarium varhaiskeskiajan englantilaiseksi tarustoksi, niinkuin Tolkien alkuvaiheessa hahmotteli, niin sen voitaisiin nähdä sisältävän joitakin luonnonilmiöiden etiologisia selityksiä. Auringon ja Kuun tapauksessa kyse ei ole vain niiden alkuperästä, vaan myös auringonpimennysten selittämisestä, joka esimerkiksi varhaisille joonialaisille luonnonfilosofeille oli eräs keskeisimpiä haasteita.

Varda käski Kuun kulkea samalla tavalla ja mennä Maan alle ja nousta idästä, mutta vasta sen jälkeen kun Aurinko oli ehtinyt tulla alas taivaalta. Mutta Tilion hän kulki miten milloinkin ja kulkee vieläkin, ja Arien houkutti häntä yhä niin kuin aina houkuttaa; ja niin nähdään usein molemmat yhtä aikaa taivaalla, ja joskus käy niin että Tilion tulee häntä niin lähelle että Kuun varjo peittää Auringon kirkkauden ja tulee pimeä keskellä päivää. (Silmarillion, 1979, s. 122)

Kadonneiden tarujen kirjassa selitetään myös Kuun pinnalla havaittava tummempi kuvio, "Kuu-ukko". Kyseessähän on aikanaan kuuhun livahtanut iäkäs haltia Uolë Kúvion. (HoME, I, 193)

Kadonneiden tarujen vaiheesta on myös elegantti etiologinen selitys sille, miksi kissat pakenevat koiria ja miksi kissojen äänet ovat niin valittavia. Kyse oli Huanin ja Tevildon muinaisen kamppailun lopputuloksesta:
now no longer did [Huan] fear the cats, and that tribe has fled before the dogs ever since, and the dogs hold them still in scorn since the humbling of Tevildo in the woods nigh Angamandi...Indeed afterward Melko heard all and he cursed Tevildo and his folk and banished them...and their voices wail and screech for their hearts are very lonely and bitter and full of loss (HoME, II, 29-30)

[muoks. olin näköjään kirjoittanut "etymologinen" kun tarkoitin "etiologinen".]
 
Last edited:
Silmarillionin mukaan Sumuvuoret oli Melkor nostattanut esteeksi Oromën ratsastukselle. (1979 laitos s.62.) - Ehkä Caradhras-vuoren lisänimi "Julma", ja paha maine joka sillä oli Gimlin mukaan ollut jo ennen Sauronia, oli tuolta ajalta.
Se voisi tosiaan auttaa selittämään, miksi Sarumanilla näytti olevan valtaa juuri tähän vuoreen. Tai ehkä se oli vain tarpeeksi lähellä Rautapihaa.

Tosiaan Keski-Maan maanpinnan muodoille on näitä myyttisiä selityksiä: toinen mieleeni tuleva on Amanin itäreunan Pelóri-vuoristo ja sen edessä olevat saaret, jotka valar tekivät Siunatun valtakuntansa suojaksi.
Olivatko hobitissa telmineet kivijättiläiset vertauskuva maanjäristykselle/maanvyörymälle?
Kiehtova ajatus! Mutta se ei oikein sovi ainakaan omaan kuvaani Tolkienista: hän tuntui välttävän näin vertauskuvallista kieltä. Ehkä jos tämä kohta Hobitista olisi ollut runomuodossa...
jos ajattelemme, että tässä kontekstissa valar olivat todellisia olentoja, kyseessä ei ole myytti vaan kertomus Ardan historiasta sikäli kuin se on merkitty muistiin oikein. Joten Ardan asukkailla ei ollut pakottavaa tarvetta synnyttää myyttejä. Maailma ja sen synty ei ollut niin käsittämätön kuin meidän esivanhemmillemme.
Ajattelin myyteillä tosiaan tällaisia kertomuksia eli tarinan sisällä "oikeasti" tapahtuneita asioita, jotka ovat tyyliltään myyttisiä. Mutta olet oikeassa, että tämän aidon historian tunteminen selittää aika hyvin sitä, ettei haltioilla tai ihmisillä ollut omia "keksittyjä" (olisiko "todistamaton" parempi sana?) myyttejä tai uskontoa. Olisihan se hassua, jos valarin kanssa henkilökohtaisesti jutelleet haltiaruhtinaat eivät uskoisi heihin, vaan keksisivät omia jumaliaan tai vaikkapa vaihtoehtoisen maailmansyntymyytin, jossa ei olisi Ainurin soittoa.

Yksi väärä uskontohan tarinoista tosin löytyy: Akallabêthissä kuvattu Sauron-kultti. Númenorin ihmisille valar ja heidän kanssaan puhuneet haltiat taisivat olla tarpeeksi kaukaisia, että tällainen uskomus menestyi? Samanlainen tilanne saattaisi olla (tai sitten ei) se ihmisten varhaishistoriasta löytyvä "varjo", josta Andreth kieltäytyy puhumasta Finrodille, mutta joka tuntui liittyvän jotenkin Morgothin valheiden kuunteluun.
Etymologioissa (1930-luvulla) esiintyvät quenyankielinen nimi helyanwe ja noldorinkielinen eilian/eilianw, jotka tarkoittavat 'taivaan siltaa'. Muitakin vanhoja nimiä tunnetaan, ja niiden merkitys on suunnilleen sama.
Jännää - ehkä Tolkien siis sanaa keksiessään ajatteli tätä Eddan sateenkaarimyyttiä ja myöhemmin vaihtoi ninniach-sanaan huomatessaan, ettei halunnutkaan tätä siltaa mukaan legendariumiinsa.
Mutta jos kuviteltaisiin legendarium varhaiskeskiajan englantilaiseksi tarustoksi, niinkuin Tolkien alkuvaiheessa hahmotteli, niin sen voitaisiin nähdä sisältävän joitakin luonnonilmiöiden etymologisia selityksiä.
Jotain tällaista tosiaan mietin/mietimme vertaillessamme Keski-Maata mm. viikinkien mytologiaan. Tolkienin "mytologia Englannille" olisi siis voinut sisältää enemmänkin saman kaltaisia luonnonilmiöiden selityksiä ja olla sillä tavalla lähempänä meidän maailmamme kansojen vanhoja myyttejä kuin mitä Silmarillionista lopulta tuli. Niiden olisi tosiaankin pitänyt olla tarinan sisällä tosia. Esimerkiksi Númenorin tuhon jälkeen sateenkaari olisi voinut olla se tie, jota pitkin haltiat ja Sormuksen viejät kulkivat Amaniin, jos siis Tolkien olisi halunnut keksiä Keski-Maan (ja siis "Englannin") sateenkaarelle tällaisen Eddaan viittaavan merkityksen.

PS. Taivaankappaleiden myyttisten selitysten luetteloon pitää tietenkin lisätä Eärendil! Voin oikein kuvitella jonkun Keski-Maan haltian kertovan lapselleen "katsopas, lapseni, tuota tähteä - se ei oikeasti ole tähti, vaan yksi kolmesta loistavasta jalokivestä, jotka esi-isämme teki muinaisina aikoina..."
 
Entäs Ardan palloontuminen tai siis siirtyminen litteästä maailmasta palloksi? Voisiko se olla tapa selittää sitä että tiede jollain tasolla kehittyi ja huomattiin että oho, tämähän ei olekkaan kiekko, ehkä kävi näin?
 
Maaiilman muuttuminen on hyvä esimerkki, sillä Tolkien aikoi loppuvuosinaan muuttaa tarinaa niin, että Arda olisi ollut pallo alusta lähtien, koska ei pitänyt aiempaa maailmankuvaa uskottavana. Siis vähemmän sijaa allegorioille, kenties.
 
Ylös