Näin piristin tuntemattoman päivää

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Meillä immeisillä on tuota taipumusta helposti sortua tuntemattomien kohdalla välinpitämättömyyteen tai muuten turhanpäiseen keljuiluun, joten ajattelin että voisihan tuota nostaa tätäkin puolta esille.

Ittelläni kävi tuossa yksi päivä niin, että siirryin takaisin matkakortin kausiasiakkaaksi vajaan vuoden tauon jälkeen. Koetin hoitaa homman automaatin kautta, mutta sitten maksupuolella iski silmien eteen semmoinen hirveä 132 euroa ja risat naaman eteen. Valitettavasti olin päättänyt jo kulkea metrolla, metron lähtöön oli liian vähän aikaa ja minun piti ehtiä siihen, joten maksoin tuon maksun sen hirveydestä huolimatta. Tämä tietysti pisti ihmettelemään että mikä ihme sai maksun noin korkealle ja toki myös pakotti lopulta toteamaan sen, että saman päivän aikana tarvittee käydä HSL:n asiakaspalvelijan harmina. En kauheasti tykkää noista tilanteista.

Läksin sitten työpäivästä vähän etuajassa ja olin tietysti koettanut setviä, että mitä olisi voinut tapahtua. Lähin mikä sattui huomioihin oli, että kortti olisi jostain syystä muuttunut henkilökohtaisesta kortista haltijakohtaiseksi kortiksi, jolloin sitä voisi käyttää useampi henkilö. Hinta kun täsmäsi täysin. Tämä oletus oli toki täysin väärä. Höpöttelin höpöttelyni asiakaspalvelijalle ja tämä totesi vain suorilta, että kuntaa ei ollut koskaan vaihdettu Hyvinkäästä Helsingiksi. Ja Hyvinkää taas oli vuoden alusta poistunut HSL:n alueista ja tämän takia hintaa tuli minulle niin paljon. Muutoksia tehtäessä kuitenkin järjestelmä alkoi kenkkuilla ja siinä asiakaspalvelijat keskenään alkoivat valitella että taas on onkelmia. Minä sitten aloin tässä vähän myötäelellä ja mainitsin, että teen järjestelmiä työkseni. Tällä sai tilannetta jo hieman rennommaksi ja asiakaspalvelija sai sitten lopulta säädettyä kortin niin, että kausi jatkuu heinäkuun puolelle asti ja loppu ylijäämä meni arvoksi. Kiittelin sitten lopuksi hyvästä asiakaspalvelusta ja kyllähän tuolle näytti hyvä mieli jäävän kun läksin pois.
 
Yksi työtehtäväni on asiakasfirman saapuvien pakettien vastaanotto. Aina on sellaisia paketteja, joiden osoitekortissa ei lue kenekään henkilön nimeä, ja sitten kaikenlaisten viitteiden, työnumeroiden jne. avulla selvitellään, kelle mikäkin kuuluu. Kun oikea vastaanottaja on selvillä, kirjoitan hänen nimensä paketin päälle tussilla. Koska tykkään kalligrafiasta, ryhdyin jokin aika sitten tussaamaan nimet uncial-fontilla (miksi käyttää tylsiä tikkukirjaimia, kun huomattavsti nätimmän tekstin tekemiseen menee vain piirun verran enemmän aikaa), ja aika pian kävi ilmi, että tämä on ihastuttanut monia ihmisiä. Eräskin tuli kiittelemään, että tekstit ovat ihan kuin Game of Thronesista. Olen siis erikseen edes yrittämättä onnistunut ilahduttamaan montaakin ihmistä ;)
 
Ihan niin pienellä teolla kun oven avaamisella ja auki pitämisellä voi jo saada hymyn aikaan. Tänään olin itse vastaavissa tilanteissa sekä saavana, että antavana osapuolena.
 
Olen vahvasti sitä mieltä, että mikään ei piristä tuntemattoman ihmisen päivää yhtä hyvin kuin besserwisseröinti.
 
Olen vahvasti sitä mieltä, että mikään ei piristä tuntemattoman ihmisen päivää yhtä hyvin kuin besserwisseröinti.
Hei vieras, Homo sapiens lajin edustaja, Besserwisseröit huonosti.
Sinun olisi pitänyt jättää lauseesta pois"Olen vahvasti sitä mieltä, että" jolloin asia olisi esitetty totuutena eikä mielipiteenä.
Pakko minun oli tämä kertoa, koska itse tiedän asian paremmin.
Pirteää päivän jatkoa :grin:
 
Luonani kyläillyt Halti näki paluumatkallaan takapihani nurmikolla makoilevan humalaisen, ja raportoi asiasta minulle puhelimitse. Ikkunastani näkyivät sivuttain koukussa olevat jalat, muu vartalo oli vajan takana piilossa. Lähdin ulos tarkistamaan asiaa, ja onnekkaasti samoihin aikoihin miekkonen oli yrittänyt nousta ja kaatunut uuteen asentoon. Tulinkin paikalle juuri sopivasti taluttamaan miehen läheiseen kotiinsa. Hänellä ei vaikuttanut olevan vakavampia kolhuja eikä varmaan alkoholiakaan veressä myrkytykseen johtavia määriä. Parempi varmaan nukkua sisätiloissa kuin ulkona, vaikka kesä onkin.

Eipä ole tullut hirveästi autettua tuntemattomia juopuneita pitkiin pitkiin aikoihin, kun en enää juuri liiku viikonloppuisin yöelämässä.
 
Seinänaapurini ystävällisesti demonstroi lapsillemme liiallisen alkoholinkäytön haittavaikutuksista, kun meistä hänen vanhemmistaan ei siihen tärkeään elämänkokemusta kartuttavaan hommaan ollut. Tavallisessa skenaariossa naapuri oli ollut tulossa paikallisesta juottolasta huopahattuineen ja kävelykeppeineen ja rappukäytävän kadunpuoleista ulko-ovea avatessaan menettänyt tasapainonsa kaatuen pitkin pituuttaan maahan. Sieltä häntä sitten kankesimme ylös lasten seuratessa silmät ymmyrkäisillään vierestä.

Piristin tuntemattoman päivää kutsuessani potilasta kuvaushuoneen pukukoppiin. Potilas oli aikeissa jättää takkinsa aulaan, mutta minä kehotin häntä ottamaan sen mukaansa näin perustellen: "Toisinaan täällä kuljeskelee sellaisia hyväsydämisiä ihmisiä, jotka mielellään antavat uuden kodin hylätyille vaatekappaleille ja kaikelle muullekin helposti irtoavalle." Eräs paikalla ollut täysin sivullinen henkilö, nuorehko parrakas mies, alkoi nauraa täyttä kurkkua esittämälleni ajatukselle, että varkaita motivoisi hyväsydämisyys.
 
Hei vaan... Minä en tietääkseni piristänyt tai ehkä piristin olemuksellani, mutta tänään näin yhden teistä (en valitettavasti muista nickiä) ja Sinä vinkkasit tästä paikasta minulle ihan spontaanisti ja sanoit että voisin tykätä. No voin kertoa, että nyt oon kohta tunnin selannut ketjuja ja täähän on mieletön foorumi. Kiitos piristyksestä. T. Eskon luota kyynelissä lähtenyt
 
Ylös