"Näissä hynttyissäkö?" Sam sanoi – Ardan asut

Eihän siitä ole kauaakaan kun korvien alapuolelle ulottuvia hiuksia pidettiin jo pitkinä.Siis miehillä.
Eikä ole (suhteellisesti ottaen) kauaa siitä, kun pitkät hiukset olivat miehen mitta ihan IRL. Ei korkeita kampauksia ja kiharoita laitettu lyhkäisillä haituvilla.

Tolkien ei tainnut, hiuksistakaan puhuttaessa, perustaa tarkoista mitoista, mutta jos esim. Galadrielilla oli useampi palmikko, kuten myös Arwenilla, niin pituutta on pakostikin täytynyt olla enemmän kuin vain tyyliin lapaluihin (imo).
 
Ei ole kauaa siitäkään kyllä.Mä tossa mietin vain ajankohtaa jolloin Tolkien kirjoitti kirjansa.Vaikuttiko sen ajan normit siihen millaisia keskimaan hiukset olivat.Ja mä ajattelin juurikin miesten pitkiä hiuksia.
Kuvissa Haltioilla on aina sellaiset tasapitkät puoleen selkään ulottuvat suorat hiukset mutta jos ne olikin enemmän sellaisia klassisia keski-aikahiuksia,tyyliin Errol Flynin Robin Hood?
Mä en kyllä itsekään pidä asiaa mitenkään olennaisena mutta tulipahan vaan mieleen tuollainenkin. :)
 
Muinaisessa Roomassa miesten hiukset olivat lyhyet. Tällä muodilla oli hyvin käytännöllinen syy: vastustaja ei käsikähmässä ei voinut vetää hiuksista ja tuikata tikarilla vatsaan. Syy oli myös hygieniassa. Myöskään miespuolisilla kreikkalaisilla ei antiikin patsaiden mukaan ollut kovin pitkiä hiuksia, kuitenkin korvien yli menivät (toisin kuin roomalaisilla). Muistelisin lukeneeni, että täysin kaljuksi pään ajaminen olisi ollut taasen orjuuden merkki.

Ja käsittääkseni kolmannen ajan lopun gondorilaiset olivat Tolkienilla vähän niin kuin Rooma sen viimeisinä vuosisatoina (sikäli kun Numenor oli vähän niin kuin vanha Egypti, minkä Tolkien mainitsee kirjeissään puhuessaan numerorilaisten mahtipontisesta arkktehtuurista ja hautamonumenteista kuolemanpelon ilmaisuna). Toisaalta Boromirin hiuksia kuvataan puolipitkiksi, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Mutta kuvauksen aikoihin hän oli juuri vaeltanut pari kuukautta, ja tuskin oli ehtinyt käydä parturissa.

Sen sijaan sellaiset barbaarit kuin rohanilaiset tai mustainmaalaiset taasen olivat käsittääkseni pitkähiuksisia karvaturreja kuin anglit ja saksit varhaiskeskiajalla?
 
Sain vastikään käsiini Tolkienin "Kirjeet", ja mitä sainkaan tietää: Bilbo kuulemma sai Rivendellin haltioilta kengät (tämä yksityiskohta on jostain syystä jäänyt pois lopullisesta tarinasta)! Tämä toki selittääkin sen, miksi hänellä on joissakin Tolkienin piirtämissä kuvissa jonkinlaiset saappaat jalassaan.

Olen aika järkyttynyt. Onneksi Bilbo palautti kengät kotimatkallaan. Huomasi varmaan itsekin, että on paljon mukavampaa kulkea paljain jaloin.
 
Kuulemma aika pitkään varsin monet oikeankin maailman es'ihmiset sitä vaan tykkäsivät tallustella koivet hellätuuletettuina hobittityylisesti. Ainakin mikäli uskomme taitavaa narratoijaprofessori Armas Salosta kirjan Elämää Babyloniassa maailman vanhimpien kirjeiden valossa johdannossa (ja miksemme uskoisi? :D).

Mutta ketkähän taas keksivät puolestaan maailman ensimmäiset silintereitä (jollain kimmerialaisella tai cathailaisella tavalla) muistuttavat aivokopan lieriö-koristeet, jos kerran eivät hobitit? :wtf:
 
Last edited:
Wikipediassa arvellaan, että silinterit olisivat seuraava evoluution askel kveekarien ja puritaanien suosimasta korkeasta hattumallista, jota alettiin käyttää 1500-luvun lopulla. Niistä korkeista savupiipuista siis, jollaissa amerikkalaislapset esiintyvät kiitospäivän kuvaelmissa. Solkia niissä tosin harvemmin oli.

Ensimmäisen modernin silinterin kehitti lontoolainen hattumaakari Hetherington tammikuussa 1797 ja aiheutti päähineellään ennennäkemätöntä kansankiihotusta ja pahennusta. Hänet pidättänyt konstaapeli kertoi Heatheringtonin "pitäneen päässään niin korkeaa ja kiiltävää kapistusta, että se pakostakin kauhistutti hermoherkempää väkeä. Tämä rakennelma oli niin järkyttävä näky, että moni nainen pyörtyi, lapset parahtivat itkuun ja koirat alkoivat haukkua. Ainakin yhden lapsen käsivarsi murtui väentungoksessa."
(Lähde)

Btw, Sam Gamgi suosi samaa päähinemallia kuin James Potkukelkan pelastava enkeli. Köyttä ja evästä hänelläkin oli repussaan. Hobitit elävät. :grin:

images
 
Upeeta (mahtavaa!) ja varsin esimerkillistä vaivannäköä Ares B:lta ihan kunnon vastauksen kaivamiseksi.

Keski-Maanhan muuten tunnistaa realistisemmaksi fantasiaksi seikoista kuten siitä, että sormustarinan Sam ei säilyttänyt haltioiden vetolujaa kiipeily- ja yleisköyttä ekavekaramaisesti taskussaan repun sijasta. Olihan hän sitäpaitsi mies (eli siis hobitti), jolla oli taskussaan jotakin aivan muuta.
 
Last edited:
Mennäänpä taas päästä varpaisiin, kun nuorimmainen on nyt Hobitin luentaiässä ja eilen päästiin kilttien peikkosetien Vilin, Bertin ja Tomin luolaan. Sinne mennessä pisti silmään, että luola löytyi peikkojen kivisaappaiden jälkiä seuraamalla. Ja nyt heräsi kysymys, millaiset olivat peikkojen jalkaan kivestä veistetyt saappaat ja miten niitä puettiin ja riisuttiin. Olisiko ne valettu jalkaan Chicagon mafian tapaan, vai ehkä pelkät anturat olivat liuskekivestä ja sidottu nahkahihnoilla?

Vuorilla mokomat voisivat olla melko liukkaat, mutta ehkä peikot suosivat niitä vain pehmeämmillä mailla, koska kivi jalan alla oli heistä multaa miellyttävämpi ja varpaanvälit pysyivät puhtaampina.
 
Paras lähde voisi olla Tolkienin itsensä piirtämä kuva, mutta sano sitten tästä? Huopikkaat? Onko niillä muuten verkkarit tai kerrasto yllä vai mitä?
0C4DC82C-BE29-497B-946C-134E81CAD7DA.jpeg

Toisessa peikkokuvassa näkyy saappaita (tai niiden puuttumista) vielä vähemmän; takki vaikuttaa jonkinlaiselta rengashaarniskalta?

unnamed.jpg
 
Heillä selvästikin on vuorivillasta huovutetut ninja-asut! Ilmankos onnistuivat toimimaan niin salakähmäisesti, että saattoivat yllätysiskuilla säkittää tusinan kääpiöitä, eikä Gandalfin kohtaama Elrondin väkikään ollut heitä kyennyt maastosta löytämään haltiasilmistään huolimatta.

Siihen päälle saa sukkelasti vetäistyä alakuvan silmukkapaidan, jos tuimempaa tappelusta on luvassa.
 
Ehkä ylemmässä kuvassa peikot ovat jo kivettyneet saappaista ylöspäinkin. Mitä tulee kivisaappaisiin (stony boots), niiden mallin ja valmistustavan arvailu saattaa osoittautua haastavaksi ja ehkä myös turhaksi yritykseksi, ellei jostakin löydy paralleeleja.

Lordi Dunsanyn eräässä näytelmässä näyttämölle astelevilla jumalilla oli stony boots; ei sen enempää kuvailua. Käy kyllä selväksi, että askel on raskas.
 
Nyt seuraa mielen puhaltava paljastus, jonka jälkeen ette enää koskaan lue Hobittia niin kuin ennen. En minä ainakaan.

Paljastus lähti vyörymään ilmoille, kun aloin tarkastella Tolkienin kuvaa Bilbo heräsi siihen että aikainen aurinko otti häntä silmiin. Siinähän seisoo Sumuvuorten kalliotasanteella jykevä maakotka, ja sivummalla loikoo Bilbo täysissä pukeissa. Viitan, takin, liivin, polvihousujen ja (harmaiden) sukkien lisäksi hänellä on jalassaan mustat saappaat! Aivan oikein, tämä pehmeätassuinen puolituinen, jonka Thorin otti mukaan matkalle pitkin hampain, kun Gandalf oli vakuuttanut hänelle, että kyseinen voro pystyi liikkumaan hiirenhiljaa pehmeän karvan peittämien jalkapohjiensa ansiosta, niin, tämä puolituinen röhnötti kotkanpesässä saappaat jalassa.

Luulin koko juttua ensin samanlaiseksi anakronismintapaiseksi kuin ovikellot, kahvi, silkkipytyt, viheltävä juna yms. yms. mutta viimein totuus paljastui Kirjeiden sivulta 49. Tolkien kirjoitti vuonna 1938 Houghton Mifflinille kirjeen (nro 27) joka käsitteli teoksen kuvitusta, ja siinä hän totesi, että kertomuksessa ei mainita Bilbon saappaita, mutta ne olisi pitänyt mainita, ja että kyseinen maininta putosi pois korjausten yhteydessä. Vieläpä Tolkien tähdentää, että Bilbo sai saappaansa Rivendellistä ja jätti ne sinne paluumatkalla.

Niin että tästä lähtien nähkäämme mielessämme Bilbo-herra saapastelemassa pitkin ja poikin Erämaata ja varmaankin myös Sumuvuorten hiisitunneleissa (vaikka Klonkun väistely eittämättä vaati hiljaista astuntaa). Toisaalta hän riisui saappaansa tarpeen vaatiessa (lieneekö jättänyt ne haltiakuninkaan luolissakin piiloon johonkin nurkkaan voroillessaan siellä pitkät ajat näkymättömänä) ja tällainen tarve ilmeni ainakin silloin, kun hän hiipi Yksinäisen vuoren salakäytävää pitkin keskustelemaan Smaugin kanssa. Saappaitta hän varmasti tuon vaarallisen matkan teki, sillä Hobitissa kerrotaan, että Bilbon viimeisestä letkautuksesta tulistuneen Smaugin liekit kärvensivät pakoon kipittävän hobitin takaraivoa ja jalkapohjia niin, että kesti kauan ennen kuin niihin taas karva kasvoi kärventyneen ja kipristyneen tilalle (Hobitti, luku XII, s. 249).

Tässä vielä Bilboa esittävä yksityiskohta kuvasta (pieni ja tumma, mutta saappaat ovat näkyvissä):

bilbo.jpg
 
Last edited:
P.S. Toinen saappaita käyttänyt hobitti oli Samin peikkolaulun Tom, joka "osui tulemaan saappaissaan" paikalle, jossa peikko jyrsi hänen Tim-enonsa kapaluuta, rapaluuta (TSH I/1.12., s. 219) ja varmemmaksi vakuudeksi runossa sanotaan Tomille: "Jos potkit niin särjet sinä saappaittes kärjet, on tunnoton peikon sen nahka" (s. 220) ja vielä sen jälkeen, kun onneton tapaus Tom on kuitenkin potkaissut peikkoa, "rampa on jalkansa saappaaton" (s. 220). Tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että varvas on murtunut ja jalka turvonnut niin, ettei saapas siihen enää mahdu. Eikö niin?

Ja jos laulu kuitenkin on silkkaa fiktiota by S. Gamgee, saappaita siinä tuskin olisi mainittu jos ne eivät olisi kuuluneet hobittien käyttöön. Rajansa fiktiollakin. (Ja tässä siis puhumme oivallisesti fiktion sisällä olevasta fiktiosta, metapuhetta, jee!)
 
Mutta sanotaanko jossain, että peikkolaulun Tom on hobitti? Tästä on muistaakseni keskusteltu ennenkin, koska runon kuuluminen kokoelmaan Tom Bombadilin seikkailut voisi hyvin viitata myös siihen, että kyseessä on hassu hobittitarina kyseisestä salaperäisestä Vanhan Metsän Isännästä.
 
Kieltämättä runon Tom on hämärä hahmo ja kaiken kaikkiaan hänen kohtaamisensa peikon kanssa on sadunomainen tapahtuma, mutta Isäntä oli vanhin, hänellä ei liene ollut enoa. Mutta vaikka runo olisi vain hobittien mielikuvituksen tuotetta, siinä annetaan päähenkilölle saappaat; onko se sitten keino lähentää hahmoa hobitteihin – tehdä hänestä enemmän hobittimainen – vai loitontaa hobiteista saappaiden avulla? Sitä pitäisi kysyä Samilta.
 
Huomattavaa tässä Bilbon saapaskeississä (josta itsekin aikoinaan järkytyin) on se, että viisas hobittimme palautti moiset epäterveelliset turhakkeet takaisin sinne mistä ne saikin. Siitä huolimatta, että lahjojen palauttaminen on varmasti ollut epäkohteliasta myös Keski-Maassa. Pahempaakin olisi voinut käydä, kuten että hän olisi tuonut mukanaan Kontuun uuden muoti-ilmiön.
 
Eivät kengät tyystin tuntemattomia Konnussa olleet. Tarun esipuheessa kerrotaan, että Rankkivuon alajuoksun Nevan asukkaiden sanotaan aloittaneen maatalojen ja latojen rakentamisen. Tuon alueen, Itäneljännyksen, asukkaat olivat melko isoja ja tukevajalkaisia ja he käyttivät kurailmalla kääpiönsaappaita.

Aikaisemmin sanotaan, että kengänteko oli ainoa käsityö jota heidän keskuudessaan ei paljon harrastettu, vähän ehkä kuitenkin. Silti todennäköisesti kääpiönsaappaita ostettiin kääpiöiltä, jotka Hobitin mukaan olivat tavallinen näky Konnun sivistyneillä seuduilla. Sinivuoret-Kontu-Brii -kauppaväylästä on täällä spekuloitu ennenkin.

Nyt en muista, mutta mainittiinko Tarussa missään kohdassa hobittinelikon lätystelleen paljain jaloin maailman ääriin?
 
Ylös