Niin, ja hienot winner-badget nettiin ja tulostettavat diplomit ja mitä niitä on, mutta joo siis ei ole mikään pakko 50k:hon päästä. Nanon pääpointti kun on ainakin itselleni se, että se on vain jotenkin masokistisella tavalla hauskaa - kukaan ei tule tarkistamaan oletko kirjoittanut ja jos olet niin mitä. (Hei, tästä saisi haasteen tai jotain, sisällytä nanoosi NaNo tapahtumana sekä poliisi joka kiertää kyttäämässä nanottajien sanamääriä!)
Öö. Ajattelin nyt ruveta taas hölisemään nanosta vähän joka paikassa siinä toivossa että löytäisin inspiraatiota tälle vuodelle. Haluan osallistua, mutta nyt ei taida olla ihan paras vuosi, kiinnostus on pikkuisen kateissa. Mutta katsotaan nyt. Ajattelin tällä kertaa kokeilla sitä että adoptoisin itselleni juonen NaNon foorumeilta tai vähintäänkin rääpisin sellaisen kasaan haasteista. (Eh, ai nykyaikaista kartanodraamailua olen suunnitellut viime vuonna, ehkä, ehkä.) Mutta ehkä se tapahtuu pikkuhiljaa.
Voisin myös esittää toisen näkemyksen tuohon Jasdrilin kysymykseen. Erityisesti ensimmäistä nanoani lähdin kirjoittamaan aivan pystymetsästä, ilman minkäännäköistä etukäteissuunnittelua. Juonentapainen hommalle kehittyi tarinan edetessä ja jossain määrin yritin sitten sitä seurailla, mutta annoin kuitenkin aika vapaasti mennä ihan minne mieleen juolahti. (Kyseessä oli - toivoakseni - humoristiseen sävyyn kirjoitettu fantasiamaailmaan sijoittuva matkakertomus, joka antoi moiselle harhailulle ehkä parhaat puitteet ikinä, suosittelen
) Toisen kanssa minulla oli pikkuisen enemmän mielikuvia alussa, mutta sillekin varsinainen juoni syntyi vasta kirjoittaessa. Kolmanteen oli selkein idea marraskuun alussa, mutta se teksti junnasi paikallaan ja oli mahdottoman huonoa. Kahdesta ekasta on sen verran positiiviset muistot että voisin jopa vapaaehtoisesti lukea niitä, kolmatta en ikinä. Kaikkien kolmen kanssa kuitenkin pääsin sinne 50 000:een. Enkä dissaa suunnittelua, se on varsin tuettavaa ja epäilemättä kivaa, minä vain olen laiska, enkä myöskään tähtää missään määrin julkaisukelpoiseen tekstiin
Haasteita olen keräillyt aina yhteen tiedostoon ja sieltä olen sitten napsinut palasia tarinaan.
(Tosin se on pakko sanoa että yhtäkään nanotarinaa en ole kirjoittanut loppuun. Ensimmäisen tavallaan, mutta se kaipaa jatko-osaa. Toisen lopun olen jopa suunnitellut, mikä on minulle enemmän kuin harvinaista. En vain jaksa kirjoittaa loppuun asti, mikä on harmi, koska ainakin toisen olisin varmasti hankkinut painettuna omaan hyllyyn jos se olisi ollut valmis.)
Mitähän vielä.. Kahvilamiittejä, ehdottomasti!