Nazgûlit (ja niiden nimet)

Círdan sanoi:
Toki Tolkien tarkoitti Keski-Maan taruston luettavaksi ns. historiankirjana, mutta luulen että hän jätti kertomatta joitain asioita enemmän siksi, koska ristiriidat olisivat kerrottaessa kasvaneet liian suuriksi, kuin siksi että haluaisi oikean historiankirjan tuntua.

Näin minäkin ajattelen. Tolkienilla oli niin paljon työtä pitää monet versionsa jokseenkin järjestyksessä, ettei hän siinäkään onnistunut. Jos hän olisi "juonitellen" kertonut jotain minkä itse ajatteli olevan epätotta Keski-maan "todellisessa" historiassa, olisi siitäkin löytynyt alaviite tai hän olisi maininnut jossain kirjeessä kirjoittavansa tahallaan ristiriitaisia asioita. Minun mielestäni sellainen olisi ollut Tolkienille luonteenvastaista.
 
Tämä topic taitaa jo olla sammunut, mutta jatkan silti yhdestä mielenkiintoisimmista hetkistä toisella ajalla.

Olen melkoisen vakuuttunut, että kolme sormusta annettiin Númenorilaisille, kuten sanottiinkin olevan. Oikeastaan tästä aiheesta on minulle tullut novellien kirjoittamisen myötä jonkun sortin pakkomielle.

Mustista númenorilaisista voidaan puhua oikeastaan vasta vuoden 2280 Umbarin rakennustöiden jälkeen varsinaisen sorron alettua Keskimaassa.

Olen varma, että Sauron halusi jakaa sormukset mahdollisimman pian Haltioiden sodan (1701) jälkeen. Todennäköisimmin jakaminen on tapahtunut vuosien 1750 - 2000 välisenä aikana. Tuolla ajalla ei vielä voinut puhua mustista númenorilaisista vaan pikemminkin niin päin, että sormuksien jakaminen on aiheuttanut númenorilaisten ylettömän ahneuden.

Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että sauron jakoi kolme númenorilaissormusta ehkä noin vuoden 1800 paikkeilla jossain läntisellä rannikolla, jossa oli númenorilaisten siirtokuntia alkuperäisasukkaiden keskellä.

Sauronhan oli tuolloin vielä "Annatar" hahmossa ja näytti númenorilaisista haltialta. Tuossa asussa heidät oli varmasti helppo pettää.

Olen aivan varma, että Sauron halusi antaa sormuksen niin korkea-arvoisille númenorilaisruhtinaille kuin mahdollista.

Erittäin houkutteleva ajatus olisi, että yksi tai useampi sormuksista olisi siirtokuntalaisten mukana siirtynyt Númenoriin ja olleet Númenorissa kätkettynä aina Númenorin tappioon saakka ja siten kiihdyttänyt saaren asukkaiden rappiota. Miten se sen olisi kätkettynä tehnyt, onkin sitten jo vaikeampi juttu.

Ehkäpä sormus tai sormukset ovat olleet salaisia perintökalleuksia, joillakin korkeilla sukuhaaroilla lähellä kuningasta ja se/ne on annettu tai otettu väkivalloin eteenpäin Númenorin aina tuhoon saakka.

Ehkä númenorilaisilla oli enemmän voimaa uhmata sormusten voimaa. Jollain lailla sormuksilla on täytynyt olla kytköksensä juuri Tar-Atanamiriin, kuten tässä aiemmin epäiltiin.
 
jawetus sanoi:
Jollain lailla sormuksilla on täytynyt olla kytköksensä juuri Tar-Atanamiriin, kuten tässä aiemmin epäiltiin.
Täytyminen on aika vahva ilmaus. Itse en näe mitään erityisen vakavaa perustetta olettaa sormusten liityneen Tar-Atanamiriin mitenkään, vaikka spekulaatiomielessä/fanficcailussa se on toki mahdollista. Omasta mielestäni vain lässäyttää Númenorin tragediaa, jos sitä aletaan vallan sormuksilla perustella ja pohjustaa.

Mielestäni Tolkienin teksti an Sich antaa myös jossain määrin ymmärtää, että sormusaaveet ovat sormustensa alkuperäisiä kantajia – ne yhdeksän ihmistä, joille Sauron sormukset alunperin luovutti. Tässäkin tragedia korostuu: he ottivat sormuksen vapaaehtoisesti itse pääpirulta, eivät perineet tai ryövänneet sitä edelliseltä kantajalta. Mutta toki tässäkään Tolkien ei missään käyttäne niin täsmällisiä sanamuotoja etteikö niiden väliin voisi halutessaan rakentaa monenlaista draamaa.
 
Olet oikeassa. Täytymisten sijaan on mielekkäämpää kuvitella "historian" kirjoitusta Tolkien tyyliin, jossa annetaan sopivasti spekulaatiomahdollisuuksia. Jokin yhteys kolmella númenorilaissormuksella ja Númenorin rappion alkamisella kuitenkin saattaa varsin hyvin olla.

Sormukset olisivat olleet Sauronille oiva keino tuoda Melkorin pimeys koko Númenoriin. Nimenomaan Númenorin heikkeneminenhän oli Sauronin ajatuksista sodan jälkeen aivan päällimmäisenä.

Sauronin vaikutus ei mielestäni millään lailla lässäytä Númenorin tragediaa vaan tekee siitä vielä tylymmän. Ilman Sauronia Númenor ei olisi välttämättä koskaan tuhoutunut.

Helpoin keino rappion edesauttamiseen olisi ollut saada kolme sormusta mahdollisimman lähelle Númenorin kuninkaallisia ja minusta tuntuu, että se oli Sauronin päätavoite. Tästä seuraa vaihtoehtoinen, Tolkienin historiaoletuksiin pohjautuva teoria.


*** Hypoteesi 2 ***

Saattaisi olla mahdollista, että sormukset Keski-Maassa vastaanottaneet vähäisemmät ruhtinaat (tai ehkä jopa kuninkaan lähisukulaiset) olisivat olleet Númenorissa ehkä aivan viime hetkiin saakka sormusvarjoina, jolloin Sauronin vaikutus olisi levinnyt heidän kauttaan.

Ehkäpä Númenorissa vaikutti Atanamirin päivistä asti salaseura, jonka jäsenistä 1-3 oli sormuksen kantajia. Pitkäikäisinä númenorilaisina hän/he murtuivat vasta satoja vuosia myöhemmin, eivätkä he ehkä ymmärtäneet olevansa Sauronin vaikutuksen alla ennen tuota. Murtuminen on tapahtunut kaiketikin Tar-Atamirin tai viimeistään Tar-Ancalimonin aikakautena.

Sauron oli aina petollinen ja osasi ujuttaa ajatuksensa ja tuotoksensa sinne, missä se tuottaa eniten tuhoa.
 
jawetus sanoi:
Sauronin vaikutus ei mielestäni millään lailla lässäytä Númenorin tragediaa vaan tekee siitä vielä tylymmän. Ilman Sauronia Númenor ei olisi välttämättä koskaan tuhoutunut.
Juuri siksi tuo teoria lässäyttäisi (kauhea sana) Númenorin tragedian. Jos/kun mitään puuttumista Sauronin sen paremmin kuin muidenkaan pimeyden voimien taholta ei ollut, númenorilaiset tuhosivat itse itsensä ylpeydessään ja kuolemattomuuden kaipuussaan. Ja se jos mikä on traagista.
 
Tuossa osoitetaan hyvin selvästi Tolkienin viljelemää ajatusta siitä että ihmiset ajautuvat harhaan ja lankeavat pahaan muita kansoja helpommin. Ihminen on kaikista kansoista se vaikutuksille ja pahalle alttein. Sormuksensodassakin Sauronin armeijaan kuului örkkien lisäksi nimenomaan ihmisiä, ei kääpiöitä, haltioija tai hobitteja.
Olen tässä asiassa samoilla linjoilla Ereinionin kanssa. En ole varma mainittiinko sormuksen saaneista kuninkaista että olisivat olleet Númenorista, mutta se on täysin mahdollista. Silti minusta númenorilaiset itse olivat syypäitä tuhoonsa.
 
Joo. Kolmen yhdeksästä sanotaan olevan númenorilaisia.

Sääli, ettei ajatus saa kannatusta. Minusta siinä on aivan upea syy ja yhteys Númenorin rappioon.
 
Laitanpa tähän topiciin kainon pyynnön: Kontuwikiin voisi koota artikkelin mustien ratsastajien liikkeistä 3018 ja 3019. Keskeneräisten tarujen kirjassa on Sormuksen etsinnästä, mutta olen ymmärtänyt, että tarkempaakin tietoa Mustien ratsastajien liikkeistä Konnussa ja Briimassa löytyy. Että minä päivänä mikäkin Musta Ratsastaja partioi missäkin. Niin ikään Sarn Gebirin välikohtauksesta lähtien TSH:sta on poimittavissa yksittäisten Nazguleitten lentoreittejä, kuinka Frodon, Samoin ja Klonkun ylittävä Sormusaave näyttäytyy sitten toisessa luvussa Rohanissa jne. Näistä olisi siis kiva askarrella jonkinlainen taulukko.
 
Kerrassaan erinomaista, että saamme Kontuwikiin täsmällisen pyynnön täsmällisestä artikkelista. Jotta siis sellaista väsätessämme tiedämme toteuttavamme todellisen tiedontarpeen täyttämistä emmekä vain kirjoittele summamutikassa sitä sun tätä, niitä sun näitä tai jopa yhtä sun toista!

Pyyntönne toteutetaan vuorenvarmasti, oi arvon mestari Burrahoppeli. Mutta koska, se onkin toinen juttu, jaa jaa, aivan toinen juttu. Katsotaanpa. Saammepa nähdä. Kyllä vain. Joopa joo. Kerromme sitten, kun valmista on. Kerrommepa hyvinkin.
 
Noitakuningas ja Elrosin suku?

Taulukoidessamme kiivaasti sormusaaveiden matka-aikatauluja siirrymme toiseen kysymykseen. Varovaisuuttani poistin Kontuwikin Yhdeksän sormusta -artikkelista seuraavan kappaleen, jossa puhutaan Yhdeksän sormuksen saajista (joista kolme oli númenorilaisia, kuten tiedämme, ks. edellisiä viestejä):

Näistä korkea-arvoisin, myöhemmin [[Sormusaaveet|Nazgûlien]] (''[[úlairi]]'') komentajana toiminut [[Angmarin Noitakuningas]], saattoi olla jotain sukua itselleen [[Elros]]ille ja kuulua Númenorin kuninkaallisiin

Eli onko olemassa mitään luotettavia lähteitä, jotka tukisivat hypoteesia Noitakuninkaan kuulumisesta Elrosin sukuun? Jos ei, jätän kappaleen edelleen pois. Jos on, lisään sen lähdeviitteen kera. Tai edes lähteitä, jotka oikeuttaisivat spekuloimaan asialla.
 
Käsitykseni mukaan suosittu ajatus Noitakuninkaan kuulumisesta Númenorin kuningashuoneeseen on perusteltu lähinnä sillä ajatuksella, että sormusaaveista muutamat olisivat olleet númenorilaisia ruhtinaita. Tolkien Gatewayn kertoo Sormusaaveista:

"Sometime during the Second age (after year S.A. 1600) Sauron gave nine Rings of Power to powerful mortal Men. It is said that three of the Nine were lords of Númenor corrupted by Sauron, and one was a king among the Easterlings."

http://tolkiengateway.net/wiki/Nazgûl#History [15.12.2017 14.10]

Ja esittää arvelunsa myös Noitakuninkaasta täsmällisemmin:

"The one later known as the Witch-king was one of these [ihmisistä jotka saivat Sauronilta sormuksen], likely one of the unnamed three lords of Númenor take the rings."

http://tolkiengateway.net/wiki/Witch-king#History [15.12.2017 14.16]

Lähteiksi on mainittu Akallabêthin kohta, joka ainakin suomenkielisessä laitoksessa taitaa kuulua:

"Mutta Sauron oli kavala, ja kerrotaan että niiden joukossa jotka hän sai pauloihinsa Yhdeksällä Sormuksella oli suuria númenorilaisia ruhtinaita."

- Silmarillion, WSOY 2007, s. 334

Voi hyvin olla että Akallabêthissä on kohta, jonka ohi luin, tai sitten englanninkielinen laitos on täsmällisempi.

Jos siis oletamme että "suuria númenorilaisia ruhtaita" viittaisi edes kunigassuvun mahdollisten sivuhaarojen kautta Elrosin verenperintöön, meillä on lihava 1/3 todennäköisyys että Noitakuningas oli Elrosin jälkeläinen!

Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan ole kaikilta osin perusteltua, sillä kun puhutaan "noidista ja ihmisten kuninkaista", vai miten se kuvaus menikään, niin voisi kuvitella että Noitakuningas olisi yksi näistä mainituista noidista. Tai sitten juuri noituutta harjoittavat ruhtinaat olivat niitä jotka parhaiten tarttuivat Sauronin kylmään käteen, mene ja tiedä.

Joka tapauksessa spekulaatiolle voitaneen katsoa olevan jotain perusteita.
 
"Mutta Sauron oli kavala, ja kerrotaan että niiden joukossa jotka hän sai pauloihinsa Yhdeksällä Sormuksella oli suuria númenorilaisia ruhtinaita."

- Silmarillion, WSOY 2007, s. 334

Voi hyvin olla että Akallabêthissä on kohta, jonka ohi luin, tai sitten englanninkielinen laitos on täsmällisempi

En löytänyt englanninkielisestä Akallabêthista mitään pidemmälle menevää. Kyseinen kohta:

But for a long time he [Sauron] did not dare to challenge the Lords of the Sea, and he withdrew from the coasts.
Yet Sauron was ever guileful, and it is said that among those whom he ensnared with the Nine Rings three were great lords of the Númenórean race. And when the Úlairi arose that were the Ring-wraiths, his servants, and the strength of his terror and mastery over Men had grown exceedingly great, he began to assail the strong places of the Númenóreans upon the shores of the sea.


(The Silmarillion, HarperCollins paperback edition 1999, sivut 319-320.)

Tolkien Gatewayn jutun kirjoittaja lienee tehnyt oman oletuksensa Noitakuninkaan syntyperästä sen perusteella, että numenorilaiset Tolkienilla olivat joka asiassa niin ylivoimaisia vähäisempiin ihmisiin verrattuna. (Sauronin Suunkin oli kerrottu kuuluneen nimenomaan mustiin numenorilaisiin.)
 
Minustakin suuri númenorilainen ruhtinas voisi hyvin tarkoittaa Elrosin jälkeläistä, varsinkin kun Tolkienilla suuret suvut ovat usein niin tärkeässä asemassa, mutta ei se kai varmaa ole. Ehkei kuitenkaan Númenorin kuningas, kuten edellä sanottiin:
Ajatus Númenoren kuninkaasta sormusaaveena on houkutteleva. Akallabêthissa sanotaan tosin, että viimeisen kuninkaan Ar Pharazônin tullessa valtaan hänen kaikki edeltäjänsä olivat haudattuina Meneltarman alle.
Mutta miksi juuri Noitakuningas oli Nazgûlien ruhtinas? Ehkä hän oli ihmisenä ollessaan korkea-arvoisin Yhdeksästä, ja tämä varmaankin tarkoittaisi, että jos joku heistä on Elrosin sukua, niin todennäköisesti juuri Noitakuningas.

Toisaalta voisi kuvitella, että Númenorista paenneet olisivat kirjanneet ylös ainakin Elrosin suvun sukupuun synnyin- ja kuolinvuosineen mahdollisimman tarkasti, kun Gondorissa oltiin muutenkin niin perinnetietoisia. Mahdollisten suvun mustien lampaiden luulisi siis löytyvän Minas Tirithin kirjastosta jos ei muuten niin varoittavina esimerkkeinä - mutta ainakaan sormuksiin liittyviä tekstejä tarkkaan tutkinut Gandalf ei maininnut mitään siitä, että olisi tiennyt, kuka Noitakuningas oli.
 
[*Off topic*] Noitakuningashan on Hollywoodilaisittain Aldarionin nuoruusvuosinaan alulle tuuppaaman äpärän suora jälkeläinen. Aldarion ja Bastardil tapasivat eläissään vain neljästi, mutta näistä kohtaamisista tehtiin Mordorissa 9 ja puoli tuntia kestävä trilogia jonka suosio Khandissa jatkui pitkälle kolmatta aikaa. Kaikki halusivat kuulla kuinka Bastardilin poika kaappasi pimentohaltian 'vaimokseen', vaikka tämä osa tarinasta olikin täyttä valhetta. (alkaa kirjoittaa saippuasarjaa Umbariin palanneen Bastardilin hovista) [*/off topic*]

Monet noista Kerp-nimistä kuulostaa aika hyviltä ja ne olisi ehkä syytä lisätä kontuwikiin elleivät jo ole siellä.
 
Last edited:
Historiaan syvällisesti perehtynyt Faramir luennoi Frodolle ja Samille monista tärkeistä asioista Henneth Annûnissa ja kertoi myös sormusaaveiden vaiheista samalla kun valotti Minas Ithilin / Minas Morgulin kohtaloita:

Kuten tiedät, oli tuo kaupunki ennen vahva varustus, ylpeä ja kaunis: Minas Ithil, oman kaupunkimme kaksoissisar. Sen saivat haltuunsa julmat miehet, jotka Vihollinen ensi voimassaan oli alistanut ja jotka vaelsivat hänen kukistumisensa jälkeen koditta ja valtiaatta. Sanotaan että heidän ruhtinaansa olivat mustaan pahuuteen vajonneita Númenorin miehiä; Vihollinen oli antanut heille valtasormukset ja kuluttanut heidät tyhjiin ja heistä oli tullut eläviä haamuja, pelottavia ja pahoja. Hänen mentyään he valtasivat Minas Ithilin ja asuivat siellä ja turmelivat sen ja koko ympäröivän laakson: se näytti tyhjältä eikä kuitenkaan ollut tyhjä, sillä muodoton pelko asui raunioituneiden muurien sisäpuolella. Ruhtinaita oli yhdeksän, ja kun heidän Herransa oli palannut – ja tätä paluuta he olivat avustaneet ja valmistelleet salassa – he voimistuivat jälleen. Sitten hyökkäsivät ne Yhdeksän ratsastajaa ulos kauhujen porteista, emmekä me pystyneet niitä vastustamaan. (Kaksi tornia, luku Kielletty lampi, s. 717)
Tuossa "hänen mentyään" viittaa Sauronin joutumiseen Ar-Pharazônin vangiksi Númenoriin ja "kun heidän Herransa oli palannut" ilmeisesti tarkoittaa Sauronin paluuta Númenorista sen tuhon jälkeen. Vai eikö sittenkään? Eiväthän sormusaaveet voineet valloittaa Minas Ithiliä Sauronin viipyessä Númenorissa, sillä Sauron valloitti sen vasta palattuaan, kuten Vuosien kirjassa sanotaan: "3429 Sauron hyökkää Gondoriin, valtaa Minas Ithilin ja polttaa Valkean puun" (TSH, liite B, s. 1121). Tämän jälkeen tapahtui yhtä ja toista, kunnes sormusaaveet valloittivat Minas Ithilin uudestaan: "2002 Minas Ithil kukistuu, myöhemmin se tunnetaan nimellä Minas Morgul." (TSH, liite B, s. 1124). Tarkoittaako siis "hänen mentyään" tässä Sauronin kukistumista Viimeisen liiton sodassa runsaat 2000 vuotta aiemmin?

Entä mihin tapahtumaan liittyy se uloshyökkäys, jonka Faramir seuraavaksi mainitsee: "Sitten hyökkäsivät ne Yhdeksän ratsastajaa ulos kauhujen porteista, emmekä me pystyneet niitä vastustamaan"? Sen olisi pitänyt tapahtua, kun Sauron oli palannut Mordoriin -- "ja kun heidän Herransa oli palannut" -- ellei tässä vain viitata siihen aikaan, kun Sauron haki muotoa Dol Guldurissa? Sauronhan palasi Mordoriin vasta vuonna 2942, kun hänet oli edellisvuonna häädetty Dol Guldurista (TSH, liite B, s. 1127). Mutta kohta pian sen jälkeen (vuonna 2951) hän lähetti "kolme Nazgûlia ottamaan haltuunsa Dol Gulduria." (TSH, liite B, s. 1127).

Joten mistä tässä oikein on kysymys? Suon itselleni oikeuden olla hämilläni ja neuvoton, sillä ilta on myöhäinen eivätkä ajatukseni suostu kulkemaan muuta kuin pikkuruista kehää.
 
Joten mistä tässä oikein on kysymys?

"Kielletty lampi" -luku on ilmeisesti kirjoitettu melko lopulliseksi jääneessä muodossaan toukokuussa 1944 (HoME, VIII, s. 171). Sormusten sotaa edeltäneiden kolmannen ajan tapahtumien kronologiaa Tolkien alkoi kirjoittaa vasta vuonna 1948 (HoME, XII, esipuhe s. vii eteenpäin). Eli ilmeisesti myöskään J. R. R. Tolkien ei "Kielletty lampi" -lukuun sisältyvää, Faramirin esittämää luentoa tai legendaa ylöskirjoittaessaan ollut sen tarkemmin selvillä, milloin ja missä täsmällisemmässä muodossa siinä kuvatut asiat olivat tapahtuneet.

Ainakin Hammond ja Scull arvelevat "Reader´s Companionissa" vuodelta 2005, että kyse olisi kolmannen ajan tapahtumista ("Both mentions by Faramir of taking the city, and to the Nazgûl having ´issued forth from the gates of horror´, seem to refer to the occasion in the Third Age", ed. 481)

Minusta "Hänen mentyään he valtasivat Minas Ithilin ja asuivat siellä" (After his going they took Minas Ithil and dwelt there) synnyttää lähtökohtaisesti vaikutelman siitä, että Tolkien olisi kirjoittaessaan ajatellut Sauronin [pois-] menon jälkeen kuluneen selvästi kahta vuosituhatta lyhyemmän ajan ennenkuin Yhdeksän "ottivat" tämän kaupungin.

Jos kuitenkin sovitellaan Faramirin kuvausta Sormusten herran liitteissä kuvattuihin tapahtumiin ja vuosilukuihin, niin ainakin kaksi vaihtoehtoa tulee mieleen. Molemmissa Minas Ithilin valtaus viittaa kuningas Eärnilin hallituskauden tunnettuihin tapahtumiin. (Kolmannen ajan vuodet 2000-2002).

Tämän jälkeen: ensiksi mieleen tulevassa myöhäisessä kronologiassa kohta "Heidän herransa oli palannut" viittaisi vuoteen 2951 ("Sauron ilmoittaa itsensä ja kerää voimia Mordoriin"), ja "Sitten hyökkäsivät ne Yhdeksän ratsastajaa ulos kauhujen porteista, emmekä me pystyneet niitä vastustamaan" kesäkuuhun 3018, jolloin Morgulin joukot valtasivat Boromirin ja Faramirin puolustaman Osgiliathin sillanpään.

Kiinnostava vaihtoehto voisi olla varhaisempi kronologia, jossa 'heidän herransa paluu' viittaisi "Valppaan rauhan" päättymiseen Sauronin palatessa tuntemattomasta itäisestä piilopaikasta Dol Gulduriin vuonna 2460, ja 'niiden yhdeksän vastustamaton hyökkäys' vuoteen 2475, jolloin Mordorista tulleet joukot vyöryivät yli Ithilienin ja valtasivat Osgiliathin, joka tällöin tuhoutui lopullisesti.
 
Last edited:
Ylös