Nettiystävistä

Eli joo, jokainen teistä on luultavasti saanut kavereita/tuttuja netistä.. Ja varmasti ystäviäkin. Näistä ihmisistä on tullut parhaimmissa tapauksia irl-ystäviäkin, ainakin minulla. Nämä oppii tuntemaan todella hyvin jo pelkästään netin kautta..

Siksi ihmettelen monien ihmisten asennetta. Miksi jotkut sanovat, että "ei netin kautta voi saada todellisia ystäviä, ei niitä oikeasti opi tuntemaan". Mielestäni tämä on hämmästyttävää, koska olen netin kautta oppinut tuntemaan monia todella fiksuja ja ihania ihmisiä paljon paremmin, kuin joitakin kavereita esim. Netin kautta on paljon helpompi sanoa asioita, kuin suulliste, joten ihmisten todellisiin ajatuksiin tutustuu enemmän..

Eli mielipiteitä ja kommentteja, voiko netistä saada todellisia ystäviä. Minun mielestäni voi, olen löytänyt monia kavereita, ja sitten pari todella läheistä ihmistä, joita en vaihtaisi mihinkään, ja näistä on tullut myös sitten irl-ystäviä. Nettiin tulee muutenkin purettua kaikkia huolia yms.. paremmin, ja usein olen saanut ihania neuvoja ihmisiltä, ja mietin usein, että miten olisin selvinnyt joistakin asioista ilman nettikavereita.. Pelottavaa, mutta totta Kun irl-kavereista ei aina lohtua löydy, varsinkin jos ongelmat liittyvät heihin.

Ehkä turha keskustelu, ehkä ei. Mielipiteitä ja kommentteja kuitenkin.

Tämä johtuu internetiä käyttämättömien ja vanhemman polven asenteista. "Ei siellä ole kuin nörttejä ja pedofiileja" jne. Osasyy lienee myös se, että Internetin Ihmemaassa voit olla kuka haluat. On täällä itse kukin käynyt väsyneenä Gimmel-sätissä näyttelemässä Ushmaa, mutta ei siitä sen enempää.

Toisaalta taas kun ei ole kasvotusten, voi kirjoittaa vapautuneemmin ja olla enemmän oma itsensä. En minäkään ihan tälläinen ole oikeassa elämässä, mutten kovin paljon erilainenkaan. Internetissä ei myöskään voi heti arvostella ulkonäön, tai aina edes iän, perusteella, joten ihmisistä saa juuri sen oikean kuvan, edellyttäen että he itse ovat omana itsenään.

Itse en voi väittää saaneeni IRL-kavereita Konnusta tai muualta internetistä, mutta varmasti jos asuisin vähemmän korvessa paikkakunnalla jossa olisi enemmän kontulaisia niin varmasti olisin innokkaampi tutustumaan heihin. Nykyään menee laiskuuden ja rahapulan piikkiin, vaikka on sitä kerran Helsingissäkin jo käyty. Mutta Internetistä olen kyllä löytänyt älykkäitä keskustelukumppaneita, heille kaikille suuri kiitos. Tuntemattomalle ehkä avautuu helpommin, uskoisin.

Minulla ainakin ystävät, kaverit, perhe ja koko yhteiskunta on lähes sitä mieltä, ettei tuosta ole mitään hyötyä, mutta kun ei ole haittaakaan niin kai tuo voi jatkua. Kukaan asiaan perehtymätön ei voi tietenkään tietääkään, että minulla on ihan hyvä maine kaikkialla ja paljon tuttuja, toisaalta en sitä julistakaan. Ensimmäinen muutos tästä oli Linnanmäen fanijoukko, jonka epäilen aiheuttavan hämmennystä vielä pitkään.

Siinä kriittisimmät.

Minulla on monta ystävää netin kautta. Olen todella monia jopa nähnyt, ja suurin osa heistä on mukavampia kuin osa oikean elämän ystävistäni.

Minua raivostuttaa se "ei netistä voi saada ystäviä ne on jotian nörttejä."
Sen on sanonut joku, jolla ei ole nettiystäviä, joku joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.

Nettiystävissä yleensä on se hyvä juttu, että he eivät tuomitse samalla tavalla kuin IRL kaverit. Esimerkiksi uuden ihmisen voi netissä oppia tuntemaan ilman ulkoista käsitystä, ja näin saa persoonallisuudesta paljon paremman ja oikeamman kuvan. Jos IRL ei ole hyviä ystäviä, netistä niitä voi todellakin saada. Riippuu tietenkin ihan missä paikassa pyörii.

Jeps, ihmetyttää kyllä tämä "ei netissä ole muita kuin nörttejä ja pedofiileja, ajattele mitä sulle vois käydä jos alat olemaan niitten kanssa" mutta uskoisin että ne jotka tämmösiä sepittelee niin ei ole itse koskaan ollut netissä ja tutustunut siellä ihmisiin (niikuin Gandar jo sanoi).

Netissä ei näe ihmisten ulkonäköä joka myös auttaa/pahentaa
(auttaa: että ei katso sen tyypin ulkonäköä vaan sen kirjotuksia ja aatteita) (pahentaa: että voi sanoa olevans joku muu ja "naamioitua" toiseksi henkilöksi ja sillä tavalla hämätä toista).

Mutta tässähän minä vaan toistelen toisten sanoja...

Olen kyllä muutamaan ihmiseen tutustunut hyvinkin netin kautta: nykyinen tyttöystäväni, yhden bändini laulaja sekä kaksi treenikaveria. Kaikkien kohdalla tutustuttiin netissä ja sitten se irl-tapaaminen oli sellainen piste i:n päälle ja kaikki loksahti kohdalleen.

Eli kyllä niitä kavereita voi netistäkin saada; pitää vain vähän olla varuillaan aina ennen ensimiittiä. Tietysti hienona lisänä ovat nämä kaikki hyvät juttukaverit joiden kanssa voi jauhaa bs:ää tunnista toiseen eikä aina edes huomaa ajan kulua.

Kyllä ne pedofiilit sieltä bongaa, jos on vähänkin järkeä päässä. Itselläni noin 90% kavereista on saatu Internetin välityksellä, enkä sinänsä ole katunut. Harvoin tulee chatattua muuten kuin foorumien ja IRC:n välityksellä, joista ei pedofiilejä löydy, enemmänkin vain samnahenkisiä ihmisiä (joskin välillä myös totaali-idioottejakin).

Ei minulla sentään ns. mailikavereita ole. E-mail toimii minulla tiedotuskeinona. Foorumit toimivat keskustelupaikkoina ja IRC sitten kaikkeen muuhun typerään. Easy and simple as that.

Joops.
En väitä, että netin kautta ei voi tutustua kehenkään kunnolla, mutta seuraava fakta on kuitenkin huomioitava:
7% ihmisten välisestä kommunikaatioista on sanat.
Noin 40% ihmisten välisestä kommunikaatiosta on eleet.
Ja noin 50 prosenttia on äänensävy.
Tiedot on jostain tutkimuksesta joskus.

Eli äh. Mielestäni netin kautta voi kyllä tutustua, mutta aivan erilailla kuin irl. Ja netin kautta voi saada irl-ystäviä. Hyvinkin.
Hymiöt ovat asia, joka auttaa hieman siinä sanojen tukena, mutta silti eäh. Ei nekään auta niin paljoa.
Ei muuta sanottavaa.

ei saa ystäviä. no ei varmaan saa... meikäkään ei tutustunut kehenkään miitis ja en ole menossa noitten samojen tyyppien kanssa festareille :twisted:

Minusta netin kautta voi saada hyviäkin kavereita samalla tavalla kuin ilman nettiä. Ero tässä vain ehkäpä on se, että netissä sitä harvemmin näkee tätä toista jolloin sitä kiinnittää enemmän huomiota hänen luonteeseen ja mielipiteisiinsä kuin ulkonäköön.
Itse olen löytänyt netistä erittäin hyviäkin kavereita, mutta olenpa myös sitten löytänyt näitä vähemmän mukavia ihmisiä (niin kuin varmaan kaikki meistä).
Luulenpa että vanhempien ihmisten, ja niiden jotka internettiä vähemmän käyttävät, ennakko luulot siihen että siellä ei ole kuin pedofiilejä (joka on totta, niitäkin siellä kuitenkin on) ja nörttejä, johtuu lehtien otsikoista, sillä kuinka paljon useammin voimme lukea että taas yksi pedofiili raiskasi nuoren tytön kuin että saisimme sen sijaan lukea että nuori tyttö olisi löytänyt kaverin netistä. Niin, markkinoinnilla on suuri merkitys.

Kyllähän noita ystäviä netistä saa hyvinkin. Täällä on jo puhuttu niin paljon asiaa, etten oikein osaa sanoa muuta lisättävää, kuin että ei se nettiystävien paremmuus muihin ole välttämättä aina niin itsestäänselvää. Esimerkiksi jotkus koulu-/työkaverit näkee joka päivä, ja heillä saattaa mennä välillä hermot. Nettiystävä ei välttämättä ole sen parempi; se vain sietää kauemmin, koska sitä näkee harvemmin.

Ystäviä netistä. Kyllä.
Olen myös saanut ystäviä netistä, todella paljon, ei taida sata riittää. Suuri osa nettiystävistäni on nykyään ihan minun irl kavereita, joita sitten näen kuitenkin myös netissä.

On todellakin vanhoillista väittää, että netissä pyörivät vain nörtit ja pedofiilit jne. Nettiä käyttää nykyään niin moni ihminen, että meitä on joka junaan.

Ja jos vielä puhutaan ystävistä, niin yleensä netistä löytää parempia ystäviä kuin irl, johtuen siitä että ei perusta sen kyseisen ihmisen ulkonäköön ollenkaan, ainoastaan siihen "sieluun". Tämän takia monesti käy niin, että kun ihmiset rakastuvat netissä, ja kun he tapaavat.. asiat menee päin.. Johtuen yleensä siitä, että toinen osapuoli on odottanut tapaavansa jonkun prinsessan/prinssin, mutta tämä ihminen olikin ehkä hieman lihava tms.

Itse voin kertoa sen verran, että olen seurustellut monen ihmisen kanssa ketkä ovat aluksi olleet nettiystäviäni, mutta kyllä siinäkin hommassa pitää tarkkana olla, pitää oppia tuntemaan toinen sekä irl että netissä, ne kun tuntuvat olevan toisilla meistä aivan erilaisia. Esim. ujo voi puhua netissä, mutta ei irl.

Monta nettituttavaa on vain jäänyt ajan kuluessa ilman näkemistä. Useimmiten silloin on syynä ollut välimatka. Myöskin monesta nettituttavasta on tullut ystäviä ja myöskin niitä, joita oikeassa elämässä näen. Yhden luona juuri kävin Keski-Euroopassa lomalla (tapasimme silloin kolmannen kerran) ja toisen luokse suunnittelen reissua jossain vaiheessa Italian suuntaan. Kaikkiaan ihmisiä on kertynyt jo jonkun verran ja oikeastaan kaikki, jotka olen tavannut kasvokkain ovat olleet hyviä tyyppejä ja ihania ihmisiä.
Terve järki on aina hyvä olla käytössä ja niin myös silloin, jos aikoo tavata periaatteessa kuitenkin tuntemattomia ihmisiä. Varsinkin jos aikoo tehdä sen ihan omin päin.
Itse olen todella kiinnostunut myös muista kulttuureista ja maiden tavoista, joten erityisesti ulkomaiden edustajat kiinnostavat. Italialaisen Elisan kanssa olemme pitäneet yhteyksiä jo 1,5 vuotta ja tapasin reissussani paljon ihmisiä, joiden kanssa aion pitää yhteyksiä.

Blah. Minun kaikki ystäväni ovat netistä. Olen aloittanut kirjeenvaihdolla ja sitten tavannut IRL. Ensimmäisen IRL tapaamisen jälkeen mailit jäivät pois ja aloimme tavata kuten ketkä tahansa ystävät. Olen niin varovainen ja epäluuloinen, että minun on vaikeaa tutustua ihmisiin ilman kirjeenvaihtovaihetta.

Minä en ole varsinaisia irl-ystäviä netistä löytänyt, siis sellaisia joita näkisi muuallakin. Monia kontulaisia pidän ystävinäni, vaikken heitä ehkä kovin läheisesti tunnekaan ja vaikka tunne olisi yksipuolinen. Sama pätee toisiinkin foorumeihin. Eräältä toiselta foorumilta löysin täysin sattumalta (keskustelusta, joka käsitteli Orlando Bloomin ei-hyvännäköisyyttä!) kaksi ystävää, valitettavasti toinen asuu melkein kirjaimellisesti maailman toisella puolella (Sydneyssa siis), toinen vähän lähempänä, Puolassa. Keskustelumme käsittelevät kaikkea maan ja taivaan välillä, toimivat loistavana terapiana tai vain yleisenä keskusteluna vaatteista, työongelmista, mahd. perheestä. Mikään ei meitä varsinaisesti yhdistä, ujoa minua täällä pohjoisessa, puolalaista juristia, joka kirjoittaa ja vapaa-aikanaan opettaa englantia ja autralialaista perheenäitiä ja osa-aikaista kirjastovirkailijaa. Ehkä sisäisesti meillä on jotain yhteistä, pidämme lukemisesta ja Tolkienista, olemme samaa mieltä (suunnilleen) poliittisesti (tosin uskonnollisesti löytyy ateisti, new age -henkinen ja kristitty). Jouluna ja lomilta on lähetetty postikortteja, tänään tuli Mallorcalta. Jos minulla on ongelma tiedän että he tukevat minua, tai jos sen ansaitsen, sanovat että olen naurettava.
Minullakin on ystäviä, ajatus tuntuu oudolta

---

Mitenkäs muuten uskallatte kertoa henkilökohtaisia juttuja jollain foorumilla jos tunnette sieltä joitakin irl? Rajoittaako se jotenkin?

Minulla ei rajoita. Jos joku on kaverini niin ei minulla ole häneltä paljoakaan salattavaa; jokatapauksessa hän saa samat asiat ennemmin tai myöhemmin selville.

No ei se minuakaan rajoita. Vaikka tuntisin puolet Kontulaisista irl niin kyllä minä olen silti se yksi ja sama ihminen ja uskallan kertoa mielipiteeni. Ja toisinaan tunteistani.

Onhan se toki ihan eriasia kertoa irl tutuille kuin nettiystäville, mutta nyt kun olen nähnyt Kontulaisia irl, niin luotan vain heihin enemmän.
Ei tule mieleeni yhtäkään Kontulaista johonka en luottaisi.

Mitähän tähän kirjoittaisi, mikä ei jo toistaisi edellisiä viestejä. Eli eli. Olen saanut todella tärkeitä ystäviä täältä. Kun elämäni oli melkoisen sekaisin, nämä läheisimmät ja rakkaimmat jaksoivat tukea ja antaa voimia tehdä ne ratkaisut, joita luultavasti en muuten olisi uskaltanut koskaan tehdä.

Minulla on irl todella rakkaita ystäviä, joille voin puhua kaikesta. Tai tarkemmin sanoen, lähes kaikesta. On tiettyjä asioita, joissa hekin ovat niin mukana, etten halua sotkea heitä enää tiiviimmin sotkuihini. Juuri siinä tilanteessa löysin täältä ystäviä, joille saatoin puhua vapaammin, he kun olivat ikäänkuin neutraaleja. Sama juttu oli aikoinaan runojeni kanssa, näytin ne täällä mieluummin kuin irl-ystävilleni, sillä he olivat liian lähellä minua. Nyt myöhemmin olen huomannut, että kun sain sotkuni selvitettyä, voin puhua entistä vapaammin myös irl -ystävilleni.

Oma lukunsa on tietysti mieheni löytyminen täältä, sattumien ja ystävyyden kautta se lähti liikkeelle. Joku mainitsi aikaisemmin, kuinka sanat merkitsevat ihmisten välisessä viestinnässä seitsemän prosenttia. Se tarkoittanee kyllä "normaalia" keskustelutilannetta, jossa ihmiset ovat kasvokkain. Luonnollisesti silloin kiinnittää enemmän huomiota siihen sanattomaan viestintään. Mutta kun toista ei näe, sanat tarkoittavat sitäkin enemmän. Ilman nokkelaa, fiksua ja sujuvaa sanankäyttöä olisin tuskin kiinnittänyt mitään huomiota mieheni viesteihin, saati sitten että olisin halunnut tavata hänet.

Toisaalta, joskus on vain helpompi selittää, että "löysin" kultani juhlissa. Se kun on tavallaan totta, ensimmäisen kerran tapasimme kasvokkain syntymäpäiväpippaloissa. Kukaan ei hämmästele sitä, mutta sitäkin enemmän saan selvittää, jos kerron mistä alunperin hänet tunsin. "Juu, se on sellainen keskustelufoorumi, Tolkien-aiheinen, ja sillä on oma irc-kanava..." Ja vaikka olemme muuta kuulleet, uskallan yhä väittää ettei sitä rakkautta ollut ilmassa ennen ensimmäistä tapaamistamme. Joten siinäkin mielessä emme rakastuneet netissä, vaan irl.

Joku kysyi, vaikuttaako ystävyys- tai rakkaussuhteet siihen, mitä tänne kirjoittaa. Minulla vastaus on helppo; tottakai vaikuttaa. Kun elää yhdessä, osa yksityisistä asioistani ei enää kosketakaan vain minua, vaan myös miestäni. Silloin on mielestäni oikein, että annan hänelle mahdollisuuden valita, kertooko hän niistä muille vai ei. Jos kirjoitan noin vain ihan kaikesta, saatan tuoda esiin myös jotain, mitä hän olisi mieluummin pitänyt meidän kahden keskeisenä. Sama juttuhan se on irl; en minä puhu yhteisille ystävillemme ihan kaikesta, jos epäilen, että mieheni ei halua asiasta muille kertoa.

Ja toisaalta, vaikka minulla ei olisikaan miestä, joka kävisi täällä foorumilla, en silti kirjoittaisi ihan kaikesta. Pidän tietyn yksityisyyden ihan mielelläni.

Tuttuja netistä? Ties kuinka monta. Kavereita jonkin verran. Ystäviä sitten muutama. Eli kyllä, netistäkin voi löytää ihan 'oikeita' ystäviä. Tosin nämä 'ystävyyssuhteet' voivat olla monesti erilaisia kuin IRL alkaneet, ihan vain siksi että paino on enemmän puhumisella kuin yhteisellä tekemisellä [olettaen, että ystävykset asuvat kaukana toisistaan].

Ja miten määritellään tässä tapauksessa ystävä? Itse pidän ystävänäni täältä muutamaa ihmistä, joiden kanssa en kuitenkaan voisi kuvitella 'viettäväni aikaa'. Erilaisia ihmisiä, joista pidän hirveän paljon ircissä ja IRL, mutta joiden kanssa en IRL keksisi mitään tekemistä tai osaisi puhua mistään.

Itse puhumistani ircissä [siis, jostain vähänkin vakavammasta asiasta] vaikeuttaa, jos tunnen osan ihmisistä myös IRL. En halua heidän tietävän minusta kaikkea. En osaa IRL puhua samoista asioista joista ircissä juttelen ihan luontevasti. Hassua. Irc on selvästi taivaan lahja ujoille ihmisille

Juuh, kyllä netistä löytyy mukavia ihmisiä. Mutta kuten Lorenda sanoi, on myös niitä vähemmän mukavia. Kuitenkin juuri irc ja chatit todistavat, että ei se ulkonäkö ole kaikkein tärkeintä. Tottakai jos toinen on valehdellut itsestään ja kun näkee IRL niin huomaa valheen, on hankala luottaa, että muut asiat mitä hän on sanonut olisi totta.

Netin kautta voi ehkäpä oppia tuntemaan ihmistä paremmin kuin IRL. On vain jotenkin niin paljon helpompi kertoa vaikeista asioista kasvottomana ja kasvottomalle. Mutta asiat mitä kertoo netissä olisi tietenki myös hyvä pystyä kertomaan IRL ystävillekkin. Minä kuitenkin myönnän, että on asioita koita saatan kertoa netti ystävälleni, mutten IRL ystävilleni. En kyllä tiedä miksi, mutta niin vain on.

Sitten näihin vähemmän mukaviin tapauksiin.. Kuinka moni täällä on sellaiseen törmännyt? Minä ainakin. Enkä ole kyllä vieläkään päässyt tästä tyypistä eroon. Olin aivan liian sinisilmäinen ja nyt se onkin sitten ongelmaksi muodostunut. Mutta jos aina vain lähtisi sile kannalle, että netti on täynä pedofiileja tai muuten sairaita ihmisiä, niin sitä kyllä menettäisi aika paljon.