Niksi-Käärme

Kotikäär... kokkiniksejä, hyväksi havaittuja:

Keitätkö hernekeittosi itse? Idätä herneet ennen keittämistä. Soppa sulaa mahassa paremmin ja ilmavaivat ovat historiaa.

Yrttien silppuaminen käy helposti, siististi ja nopeasti, kun laitat yrtit kahvimukiin ja silppuat ne saksilla mukin sisällä. (Sen jälkeen kun opin tuon, en ole ikinä leikannut yrttejä veitsellä leikkuulaudan päällä.)

Voi ei ota makua jääkaapissa, kun sen säilyttää vanhan kansan tyylillä vesiastiassa. Vesi ei imeydy voihin eikä muutenkaan vaikuta sen ominaisuuksiin mitenkään.

Vanhat juustonjämät kannattaa raastaa, laittaa raasteet pakkaseen ja käyttää ruoanlaittoon. Esim. pizzan päällä tai lasagnen valkokastikkeessa loistavaa, eikä haittaa vaikka juustolaatuja olisi samassa raasteessa useita.

Jos biojätepussi tuntuu kastuvan pohjasta liian nopeasti ja menevän puhki, sen pohjalle voi repiä mm. kananmunakennot ja tavalliset wc-paperirullat.

Emalihellasta saa palaneen jäljet pois sokeripalalla. Hidasta hommaa on kyllä se.
 
Loistava hankausaine on, kun sekoittaa tuhkaa ja vettä. Tällä systeemillä sain edellisten asukkaiden jäljiltä toivottoman likaantuneen uunin lasiluukun puhtaaksi. Eikä jäänyt naarmujakaan (jos tuhkan seassa ei ole esim. naulan jäämiä, kiviä, pommien sirpaleita tms.). Vain vähän sottaista puuhaa se oli.

Tuo viimeksi mainittu (pommien sirpaleet) oli vielä minun lapsuudessani ainakin ongelmana, kun asuin rajan pinnassa. Rajan yli tulleessa tai taistelupaikoilta korjatuissa puissa oli vähän ylimääräistä rautaa. Sahat valittivat rajan yli tulleesta puutavarasta, että kipinät lentävät ja sirkkelit tylsyvät :)
 
Jos tekee ruisleipää (ja varmaan pätee muihinkin kuivahkoihin taikinoihin) niin taikinan peseminen käsistä voi olla hankalaa. Paitsi jos omistaa kynsiharjan jolla taikinan irrottelu sormista sujuu todella näppärästi ;)
 
eowynofmay sanoi:
Loistava hankausaine on, kun sekoittaa tuhkaa ja vettä. Tällä systeemillä sain edellisten asukkaiden jäljiltä toivottoman likaantuneen uunin lasiluukun puhtaaksi.

Tuhkaliuos / -tahna (etenkin koivun tuhka) on vahva emäs, joka irrottaa hyvin uunin lasiluukun pinttynyttä rasvalikaa ja tuhkan hankaavat ainesosat tehostavat lian irtoamista.

Koivuntuhkaliuosta käytetään perinteisesti myös lipeäkalan valmistuksessa. Ainakin ennen vanhaan käytettiin.
 
Etäajan niksi: Kun aloitat dokaamisen heti aamusta, on sinulla todellakin yksi huoli vähemmän.

 
Viimeaikainen keksintöni liittyy kauppojen heviosaston biohajoaviin pusseihin. Jos minulla ei ole kestopusseja mukana, otan mieluusti biohajoavan pussin, joka on sellainen vaaleanvihreä muovipussin sukuinen. Käytön jälkeen olen repinyt hintalapun pois ja pannut loput pussista biojätteeseen. Mutta joka kerta vähän harmitti. Sen pussin olisi voinut uusiokäyttää, jos se hintatarra ei pilaisi kaikkea.

Mistä tullaankin niksiini: kiinnitä hintatarra muovipussin tai biopussin kahvaan taittamalla se kaksin kerroin kahvan ympärille. Kassalla ollut työntekijä kiitti kerran, että siitä hintalappu löytyy nopeasti, mutta suurin hyöty on siinä, että hintalapun poistaminen ei tuhoa pussia täysin. Siitä saa esimerkiksi biojäteastiaan pussin! Katkinainen kahva ei yleensä haittaa, kahvat saa silti halutessaan solmuun.

Pienen keittiön ja paljon tilaa vievän keräysmuoviastian takia minun sekajäteastiani on myös aika pieni, ja käytän usein muovisia hedelmäpusseja siihen tarkoitukseen. Silloin hintalapun poistaminen ei toki ole tarpeen.

Saa käyttää. :grin:
 
Minä suunnittelin aikoinaan, suurilta osin juuri tuosta syystä, askartelevani punnitustarroille korttilompakon tyyppisen ratkaisun, johon voisin kiinnittää kaikki kauppareissun hinta tarrat ja kassalla vain ojentaa myyjälle tai nykyään jopa itsepalvelukassalla käyttää näppärästi itse. Mutta laiskuus vei suunnitelmista voiton ja se jäi sitten toteuttamatta. 😅

Lisättäköön vielä, että asia ratkesi sillä, että meidän kantakaupassamme otettiin käyttöön paperipussit, joista hintatarrojen irrotus on varsin helppoa.
 
Last edited:
Ylös