Nimet

Bretonia, arvaan ma. Siellä on ainakin tuon Rohaldin kaltaisia nimiä. Pari löysin pienellä etsimisellä, alkuun haluaa näköjään tuupata tuijottamaan xxx-saittia kunnes bretangen kirjoitettua oikein.
 
Olisi yllättävää, jos Roh-alkuinen hevosen nimi ei sisältäisi sindarin hevosta tarkoittavaa sanaa. Toisaalta en tiedä, miten sindarinkielisen nimen lopussa voisi olla -ld, koska alkuperäisestä ld:stä on tullut ll. Myös pitkä vokaali versiossa Róhald kaipaisi selitystä.

En odottaisi nimen olevan westronia tai sille läheistä sukua olevaa ihmiskieltä, koska se istuu huonosti TSH:ssa kehiteltyyn malliin, jossa nämä kielet on käännetty nykyenglannilla ja sen sukulaisilla. Ehkä Rohaldin voisi yrittää selittää merkitykseltään hämäräksi nimeksi, joka on säilytetty samaan tapaan kuin joku Tûk > Took/Tuk. Nimien Nahald ja Trahald kieli ei muuten ole westron vaan "the Northern tongues" (Appendix F II) eli "evidently a Mannish language of the upper Anduin, akin to that of the Rohirrim" (Appendix F I: Of Hobbits), jota "käännöksessä" edustaa muinaisenglanti.

En varmasti osaa etsiä oikeista paikoista, mutta en löytänyt muuta aiempaa keskustelua kuin TolkLang-viestin 46.95 (2007), jossa Lalaith moittii The History of The Hobbitissa ehdotettua selitystä nimelle Rohald. Viestistä ei selviä, mitä Rateliff ehdottaa tai mikä selityksessä on vialla. Linkkiä klikkaaville tiedoksi, että TolkLangin arkiston tunnus on edelleen tolk ja salasana lang, vaikka nykyselaimet eivät tunnu enää näyttävän käyttäjälle kehotetta, josta tämän näkisi.
 
Törmäsin Kadonneitten tarujen kirjan kehyskertomuksessa esiintyvään Mar Vanwa Tyaliévassa Eriolin kanssa jutelleen ja tälle tarinan kertoneen tytön nimeen Vëannë. Nimen merkitystä pitää mm. Paul Strack Eldamossaan täysin epäselvänä, mutta voisiko ainakin esittää mahdollisena selityksenä sen, että nimen alkuosa vea on qenyan 'merta' tarkoittava sana, joka esiintyy ainakin jokseenkin varhaisissa runoissa Oilima Markirya ja Earendel.

Ja koska Qenya Lexiconissa (s. 79) on ainakin yksi sopivan tuntuinen sanapari rau '(uros)leijona' / ravenne 'naarasleijona', päätteen -nne voisi tulkita feminiiniseksi. Nimen merkitys olisi tällöin jotakuinkin 'merinainen'?

Sanalle vëa tosin annetaan myöhäisessä tekstissä Eldarin Roots and Stems (PE 17, s. 189-190) kaksi eri merkitystä, 'tuuli' ja 'jltk näyttävä (engl. "seeming, apparent"). Qenya Lexiconissa vea on myös adjektiivi 'samanlainen' (QL, s. 85, 101), joka on Eldarin Rootsin vean taustalla.

Ja vielä 1930-luvun "Etymologioissa" vea on myös q(u)enyan 'aikuinen, miehekäs, väkevä' (Etym. s.v. WEG-). Jotenkin vain tuntuu siltä, että merkitys 'meri' olisi nimessä kaikkein todennäköisin.
 
Törmäsin Kadonneitten tarujen kirjan kehyskertomuksessa esiintyvään Mar Vanwa Tyaliévassa Eriolin kanssa jutelleen ja tälle tarinan kertoneen tytön nimeen Vëannë.

...

Ja vielä 1930-luvun "Etymologioissa" vea on myös q(u)enyan 'aikuinen, miehekäs, väkevä' (Etym. s.v. WEG-). Jotenkin vain tuntuu siltä, että merkitys 'meri' olisi nimessä kaikkein todennäköisin.

En tiedä liittyykö kummemmin tuon Tolkienin sanan tulkintaan, mutta tulipa tuosta viimeisestä kohdasta mieleen latinan sana virtus (= 'miehekkyys, miehuullisuus, väkevyys, kunniallisuus'), sillä miehisestä merkityksestä huolimatta sana on abstrakteille asioille tavanomaisesti feminiininen. Ja sitten toisaalta sana toimii myös nimen ominaisuudessa, tarkoittaen esimerkiksi jotakuinkin kreikan Aretea vastaavaa hyveellisyyden jumalatarta.
 
Ylös