Nimimerkkinne tarina?

Saladin sanoi:

Nimihän tulee kuuluisasta saraseenijohtajalta toisen ja kolmannen ristiretken ajalta

Click to expand...

Toisen ristiretken aikaan Saladin oli kymmenvuotias. (Tahdoin päteä)

Varsinaiseen asiaan, vaikkei se ihan ehkä tähän ketjuun kuulukaan: eikö @Vampirelady voisi vaihtaa nimikseen Vamperelady tamperelaistumisensa myötä?

@Kointähti, olen sydämeltäni ja sielultani ikuisesti savolaenen, joten moiseen pyhäinhäväistykseen en suostuisi koskaan.

Laich-alaf on ihan sindaria, nuorelle entille sopiva nimi. Voisi ehkä kääntää 'tuulessahuojuva jalava'? Sanalle laich on kaksi käänöstä tarjolla.

Herra Magotin koiran mukaan. Pyry kuulosti mukavimmalta niistä kolmesta ja sopi parhaiten avatar-kuvaani, jossa on lappalaiskoirani.

Sidhiel on käännös nimestä Irene (kreikan rauhan jumalatar Eirene alkuperänä tälle nimelle) josta pidin silloin joskus teininä kun tänne halusin liittyä. Eli tein listan kaikista kivoista naisten nimistä ja sitten etsin niistä sen kivoimman käännösversion, ja Sidhiel nyt sattui olemaan kivoin. En kyllä tiedä, onko se virallisesti sindaria vai onko se vain huuhaakieltä, mutta kiva silti joka tapauksessa.

Ei vallan huuhaakieltä. Tolkienin Etymologioista (s.v. SED-, HoME V, s. 385) löytyy sindarin (Etymologioiden kirjoittamisaikana vielä noldorin) kielen sana sîdh 'rauha', ja kun siihen lisää feminiinisen päätteen -iel (huom. sindarissa merkitys ei välttämättä ole 'tytär', ks. Words, Phrases and Passages, Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 23) saadaan sindarinkielinen nimi, joka kreikaksi on aika tarkasti Εἰρήνη.

Hmh, ketjujenmanaaja menetti maineensa, kun ei huomanut manata tätä. Minä en ole Harri Potta* -fani, vaikka nimimerkki onkin sieltä. Satun vain olemaan olemankatsomukseltani (elämää ei ole, olen vain olemassa) kohtuullisen kaukana kaikesta ihkuihanasta, kuten poneista, yksisarvisista ja sateenkaarista. Kun eräs vastakkaisen sukupuolen edustaja sitten nimesi minut ankeuttajaksi, niin termistä selvää otettuani päätin ottaa nimen omakseni, koskapa samankaltaisuutta ko. kuvitteelliseen otukseen löytyy. Lisäksi mielestäni suomennos on parempi kuin alkuperäinen nimi.

Seuraavaan miittiin voinkin perustaa pusukojun, tuotto yhdistyksen hyväksi:


*Elämää suuremmat Harry Potter -fanit älkööt vetäkö nimityksestä palkokasvia sieraimeen, koska minulla ei ole mitään mielipdettä puolesta tai vastaan ko. kirjasarjasta. Tatu ja Patu Päiväkodissa -nimisen kirjallisen merkkiteoksen yhdessä kuvassa on lattialla kirja nimeltä Harri Potta: Karmea Hätä. Se huvitti minua sen verran, että olen käyttänyt sitä siitä lähtien.

Ares Blackmane (ks. avatar) on yksi hahmoistani alt.starfleet.rpg -nettiroolipeli/kirjoituskerhossa.
Organisaatiomuutosten seurauksena tarvittiin uusi hahmo ottamaan ykkösupseerin paikka, ja tästä mustaturkkisesta lyyralaisesta piti tulla hieman häijympi hahmo. Ei sinänsä pahis, mutta viimeiseen asti pedantti tiukkapipo ja nuorten upseerien kauhu toimittuaan lääkärinä Tähtilaivaston Akatemiassa, jossa sai lempinimen "Karvainen Mengele." Vaan niinpä hänestäkin vain vuosien varrella kehittyi reilu tyyppi, mistä kuuluu kiitos aivan loistaville laivakavereille.

Oman nimimerkin juuret on hyvinkin likellä aikoja jolloin olen aikanaan tänne Vihreään Lohikäärmeeseen eksynyt. Siihen aikaan olin ammattikoulussa ja luokkatoverini oli kova Final Fantasy -pelisarjan pelailija (ja minutkin sai sitten houkuteltua koittamaan jotain) joka alkuunsa minua Masaksi kutsui (Matti kun oikealta nimeltä olen) ja kun paremmin opittiin tuntemaan niin tuli se masamune sieltä kaverin suusta. No sitä ihmettelemään ja selvisi että se on FF:ien tekijöiden tekemästä samantyyppisestä Chrono Trigger -pelistä miekka (ja hahmoista Masa ja Mune jotka tais olla joku väli bossi tapettavaksi\piestäväksi). Itsekin sitten Super Nintendo emulaattorilla tietokoneella kyseistä peliä pelailin ja löysin hahmot ja miekan sain ja näin jäi nimimerkki käyttöön.

Masamune oli myös kuuluisa miekkaseppä Japanissa. Tämä lienee kaiken alkuperä, joka siirtyi Final Fantasyyn?

Kointähti sanoi:

Masamune oli myös kuuluisa miekkaseppä Japanissa. Tämä lienee kaiken alkuperä, joka siirtyi Final Fantasyyn?

Click to expand...

Japanialaisena pelisarjana niin hyvinkin mahdollista että nimi on jostain sieltä peräisin. En mahdottomasti ole tutkinu asiaa.

no ny se päätyi tohon avatariinkin.

Nimimerkkiäni hiukan jo avasinkin "Esitelkää itsenne"-ketjussa mutta laitetaan tänne vähän(?) pidempi juttu jos se joitain sattuisi vaikka kiinnostamaankin.

Nimimerkki (tai oikeastaan hahmo sen takana) sai alkunsa jo niillä kaukaisilla 90-luvun ajoilla jolloin pelasimme KERP:iä. Peliporukkamme oli täysin miespuolinen ja siten myös seikkailijaryhmistä tuli aina miesporukoita. Minä sain kuitenkin päähäni idean, että naishahmon roolipelaaminen saattaisi olla mielenkiintoista, luoda toisenlaisia ryhmäjännitteitä ja tuoda pelisessioihimme jotain aivan uutta. Niinpä siis kerran loin naispuolisen Dunadan samoojan pelihahmokseni. Tälle hahmolle piti tietysti keksiä nimikin ja mietiskeltyäni sitä aika tavalla muutin Aldarion ja Erendis -tarinasta tutun Aldarion nimen feminiiniseen muotoon Aldarian. Muut pelaajat taisivat hiukan oudoksua meikäläisen tempausta mutta pahemmin kakistelematta he siihen loppujen lopuksi sopeutuivat. Aldarianista kehittyi sittemmin minulle se kaikkein suosituin/rakkain pelihahmo ja onnistuin pitämään hänet jopa elossa läpi kaikkien seikkailujemme.

Joitakin vuosia myöhemmin aloin luomaan ja kirjoittamaan Keskimaahan sijoittuvaa tarinaa, jossa Aldarian oli päähenkilönä. Kehittelinkin hänelle hyvinkin tarkan sukupuun ja taustatarinan, sekä hioin jo peleissä muodostuneita ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, vahvuuksia ja heikkouksia sekä ystävyys/vihamiessuhteita. Sijoitin tarinan juonen (ei kaanoniseen) Angmarin uudelleennousuun pari-kolmekymmentä vuotta ennen Sormuksen sotaa (kaikki tämä muuten huomattavasti ennen LOTROa ). Hiukan poikkeuksellisesti Aldarian oli sekä tarinan protagonisti, että (myöhemmin tarinassa) antagonisti. Sain kirjoitettua tarinaa noin 150 sivua mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi vaikka juoni ja tapahtumat olivatkin pääpiirteittäin valmiina.

Kaiken kaikkiaan Aldarianista on tullut vuosien saatossa minulle se kaikkein tärkein oma Keskimaa hahmoni, josta mm. piirrän edelleen kuvia ja siksi ajattelin hänen sopivan nimimerkikseni tänne.


Kaikkihan tykkää hahmolomakekuvista? Eiks vaan.

Aldarian sanoi:

Kaikkihan tykkää hahmolomakekuvista?

Click to expand...

Jalkapatikassako näin varustettu soturi kulkee ja taistelee?

Ei sentään. Ei Aldarian ollut koskaan näin raskaasti varustettu pelatessamme. Puhuin hahmolomakkeesta mutta tämä kuva sijoittuu tuon novellikirjoitelmani tapahtumiin ja kuvaa hänen sota- ja taisteluvarustustaan. Sitä ei siis ole tarkoitus pitää päällä jatkuvasti.

Lisäksi tämä oli vielä omalla kohdallani yritys luoda Aldarianille mahdollisimman realistinen haarniska ja varustus. Siksi tutkiskelin aika paljon todellisia haarniskamalleja ja -kokonaisuuksia mitä Euroopan historiasta löytyy. Samoin kuin sitä mitä Tolkien itse tarkoitti puhuessaan haarniskoista (mail). Kuva on alun perin viimeinen kolmen hahmokuvan yhdistelmästä, joissa esittelin Aldarianin varustusta aina siitä lähtien mitä vaatetta haarniskan alla pidettiin (gambeson, yms). Itsellenikin tämä oli ensimmäinen kerta kun todella yritin ajatella ja kuvittaa mitä haarniskan alla on pidetty ja mistä kaikista osista se koostuu.

Hevonenkin Aldarianilta toki tarinassa löytyy vaikka hän mieluummin taistelussa olikin jalkamiehenä (naisena ).

Tik on paljastanut itsensä!

Aldarian sanoi:

Sijoitin tarinan juonen (ei kaanoniseen) Angmarin uudelleennousuun pari-kolmekymmentä vuotta ennen Sormuksen sotaa (kaikki tämä muuten huomattavasti ennen LOTROa ).

Click to expand...

Meillä meni Keskimaa RuleMonster kampanassa päinvastoin, Arnor yhdistettiin uudelleen. Noitakuningas lupasi meistä palkkion.

Kai päistänne maksettiin edes kunnon summa? Vai olisiko tapporahan perääjälle ollut luvassa jokin muu palkkio, kuten ylennys "ylimmäiseksi ruoskijaksi" tai joku muu vastaava "johtotehtävä"?

Oli se palkkio oikein Törni-luokkaa. Sitä en tiedä liittyikö siihen myös ylennys yliruoskijaksi tai peräti orjapiiskureiden esimieheksi.

Miljoonaluokan palkkio päistänne siis kuitenkin luvattiin. Taisitte olla jonkinlainen piikki Noitakuninkaan (näkymättömien) varpaiden välissä.

Omassa tarinassani Aldarian haaveili myös perustavansa Cardolanin valtakunnan uudelleen (kun oli sen kuninkaallisen suvun jälkeläinenkin). Tai ehkä se oli enemmän pakkomielle kuin haave. Ja Aragorn Isildurin perillisenä ja Dûnedainin päämiehenä oli tietty "kantona kaskessa" tämän haaveen tiellä. Tästä syystä Aldarian ei Arasta oikein henk. koht. tykännytkään kun oli tämän takia vasta kakkosena hierarkiassa. Aragorn oli tarinani aikoihin kuitenkin pitkillä retkillään, joten Aldarian sai huseerata aika vapaasti pohjoisessa.