Noitakuninkaan persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta (ennen varjoutumista) tiedetään valitettavan vähän, tai siis ei mitään.
Telimektar on jokseenkin oikeassa, mutta kuten puolustusministeri Nimzicki totesi taannoin presidentti Whitmorelle, That's not entirely accurate. Tiedämme joitakin murusia sormusaaveiden taustasta ja vaikka Noitakuninkaasta itsestään ei mitään sanota erikseen, hänestäkin nämä muruset kertovat.
Akallabêthissa sanotaan näin: "Mutta Sauron oli kavala, ja kerrotaan että niiden joukossa, jotka hän sai pauloihinsa Yhdeksällä sormuksella, oli kolme suurta númenorilaista ruhtinasta." (Silm. s. 275)
Toisin sanoen kolme yhdeksästä oli ennen vuotta 2251 ta. (Vuosien kirjan mukaan sormusaaveet ilmaantuivat tällöin ensimmäisen kerran, TSH, s. 1120) eläneitä númenorilaisia, ja heitähän muutti Keski-Maahan orjuuttamaan paikallisia asukkaita sen verran paljon, että sopivimmat kandidaatit saattoi joukosta poimia. Elrosin perilliset -tekstissä kerrotaan kuningas Tar-Atanamir Suuresta (hall. 2029-2221 ta.), että hän "oli niin kuin isänsä [Tar-Ciryatan] ylpeä ja ahnehti rikkauksia, ja hänen palveluksessaan númenorilaiset kantoivat raskaita veroja Keski-Maan rannikoiden ihmisiltä. (KTK, s. 255). Ja tämä isä Tar-Ciryatan (hall. 1869-2029 ta.), ensimmäinen Keski-Maata kurittanut númenorilaishallitsija "oli mahtava kuningas mutta ahnehti rikkauksia; hän rakensi suuren kuninkaallisen laivaston ja hänen palvelijansa toivat hänelle kasoittain metalleja ja jalokiviä ja sortivat Keski-Maan ihmisiä." (KTK, s. 255).
Joten ilmeisimmin kolme yhdeksästä kuului jommankumman sortajakuninkaan vasalleihin. On hyvin mahdollista joskaan ei mitenkään varmaa, että Noitakuningas oli yksi näistä kolmesta, ties vaikka väärän koivun takaa Elrosin sukua, mikä olisi harvinaisen ironista: Melian-maian jälkeläinen Sauronin ylipäällikkönä, voi sentään.
Mahtisormukset ja kolmas aika -tekstissä sanotaan näin: "Yhdeksän sormuksen käyttäjistä tuli aikanaan mahtavia miehiä, kuninkaita, noitia, entisaikojen sotaurhoja. He saivat kunniaa ja rikkauksia, mutta se kääntyi heitä vastaan. Oli kuin heillä olisi ollut ikuinen elämä, mutta kuitenkin itse elämä kävi heille kestämättömäksi." (Silm. s. 299-300)
Joten ilmeisesti mahtisormusten "haltijat" elivät kauan, ehkä jopa kauemmin kuin pitkäikäisimmät Elrosin perilliset, hankkimassa kunniaa ja rikkauksia ennen kuin "yksi kerrallaan, ennemmin tai myöhemmin, sen mukaan miten väkeviä he itsessään olivat ja miten hyvä tai paha heidän tahtonsa alun perin oli, vajosi kukin kantamansa sormuksen orjaksi ja Sormusten sormuksen, Sauronin sormuksen vallan alle. Ja heistä tuli ikuisiksi ajoiksi näkymättömiä muille kuin Valtasormuksen kantajalle, ja he astuivat varjojen valtakuntaan." (Silm. s. 300)
Tämä tekstinkohta antaa ymmärtää, että kaikki sormuksen saaneet eivät välttämättä olleet pahoja ihmisiä, mutta Sauronin orjina he joutuivat lopulta toteuttamaan tämän pahan tahdon oikkuja.