Noitakuningas

Toope

Kontulainen
Miksi Noitakuningas kuoli Eowynin iskuun, kun hän ilmeisesti selvisi tulvasta Rivendelin joessa? Tiedän Glorfindelin ennustuksen, "ettei kuole miehen kädestä", mutta miksi hänen hahmonsa kuoli Eowynin kautta, vaikka tulviva joki ei häntä tappanut? Ilmeisesti Bruinen tuhosi hänen virka-asunsa/normihahmonsa? Tolkien antaa ymmärtää, että nazgulit menettivät fyysiset hahmonsa ja saivat ne myöhemmin takaisin.

Tiedän, että ehkä on vanha kysymys, mutten löytänyt "haku":n kautta vastausta. Nazgulit sinänsähän ovat kuolemattomia, "eivät eläviä tai kuolleita", joten miten tapat sellaisen? Olenko ohittanut jonkin ajatuksen tässä kysymyksessä? Miksi Eowynin isku siis oli niin tappava? Hänen aseensahan ei ollut erikoinen. Ennustus ei riitä selitykseksi.
 
Se oli tiimityötä. Ennen Éowynin iskua Merri tökkäsi Noitakuningasta polvitaipeeseen Westernessen tikarilla, jonka Arthedainin sepät olivat valaneet täyteen nimenomaan häntä vastaan suunnattuja loitsuja. Se katkoi paitsi näkymättömiä jänteitä myös mystiset suojaukset ja teki hänestä haavoittuvan.
 
Miksi Noitakuningas kuoli Eowynin iskuun

Vai kuoliko Noitakuningas sittenkään? Suomenkielisessä Kuninkaan paluu -kirjassa, ainakin vielä 2000-luvun alun laitoksessa, kyllä sanotaan että Éowyn kaatui kuolleen vihollisensa päälle, mutta alkuteksti sanoo Éowyn fell forward upon her fallen foe. Toki verbi "fall", kuten "kaatua" suomen kielessä, on perinteinen eufemismi (taistelussa) kuolemiselle, mutta tässä tapauksessa, epäkuolleesta vihollisesta puhuttaessa, se on myös tapa välttää sanomasta eksplisiittisesti mitä Noitikselle oli tapahtunut.

Sormuksen ritareissa ("Sormus vaeltaa etelään") todetaan:
"Sormusaaveita ei tuhota noin vain", Gandalf sanoi. "Niiden herran ja mestarin voima asuu niissä ja ne seisovat tai kaatuvat hänen mukanaan". (The power of their master is in them, and they stand or fall by him.)

Minusta tuntuu oudolta ajatukselta että jokin Merrin tikarinterään ladattu eriadorilaisen kyläsepän loitsu olisi kumonnut Suurimman sormuksen voiman (...One Ring to bring them all and in the darkness bind them)
Sanoisin että Noitakuningas otti Pelennorin kentällä asteen verran pahempaa damagea kuin Rivendellin kahlaamon vesimassojen riepottelemana, mutta olisi kyllä jossain vaiheessa Neljännellä ajalla jälleen elpynyt jos Tuomiovuorella olisi käynyt toisin.
 
Itse olen tuossa samaa mieltä "Telimektar":n kanssa. Noitakuningas kuoli, vasta kun Sauronin sormus tuhoutui. Nazgulithan olivat Sauronin orjia sormusten kautta. Hänen ruumiillinen hahmonsa tuhoutui Eowynin myötä, mutta henki olisi palannut, ellei sormusta olisi tuhottu. Eowyn ei siis olisi kyennyt tuhoamaan Noitakuningasta, ainoastaan hänen ruumiillisen hahmonsa, vain sormuksen tuhoaminen voisi lopulta Nazgulin tuhota.
 
Bruinenin kuohuihin hukkuivat vain sormusaaveiden hevoset, jotka muistaakseni olivat ihan tavallisia eläimiä ja siten vahingoittuvampia. Toisin kävi sormusaaveille, jotka puolestaan ajelehtivat virran mukana aineellistuen kuka minnekin. Täytyy muistaa, ettei tulva ollut luonnollinen vaan miespuolisen henkilön eli Elrondin nostattama.

Kuitenkin sormusaaveet olivat astetta vaarattomampia ilman ratsujaan ja varusteitaan, joten he vetäytyivät vähin äänin kokoamaan voimiaan. Kunnes sitten ainakin osa tuli taas kuvaan mukaan uudenlaisten ratsujen selässä.
 
Noitakuninkaan persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta (ennen varjoutumista) tiedetään valitettavan vähän, tai siis ei mitään. Nazgûlien herra oli kuitenkin Kolmannella ajalla varsin menestyksekäs sodanjohtaja, varsinkin niinä pitkinä vuosisatoina jolloin hän joutui tai pääsi toimimaan ilman Sauronin suoraa ohjausta. Enempää Angmarista kuin Minas Morgulista operoidessaan hänellä ei ollut mitään suurta, vaurasta tai väkirikasta tukialuetta. Sanoisin että hän käytti resurssejaan tehokkaammin kuin Sauron tai Morgoth. Todennäköinen tausta ihmissotapäällikkönä ehkä auttoi.
 
Noitakuninkaan persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta (ennen varjoutumista) tiedetään valitettavan vähän, tai siis ei mitään.

Telimektar on jokseenkin oikeassa, mutta kuten puolustusministeri Nimzicki totesi taannoin presidentti Whitmorelle, That's not entirely accurate. Tiedämme joitakin murusia sormusaaveiden taustasta ja vaikka Noitakuninkaasta itsestään ei mitään sanota erikseen, hänestäkin nämä muruset kertovat.

Akallabêthissa sanotaan näin: "Mutta Sauron oli kavala, ja kerrotaan että niiden joukossa, jotka hän sai pauloihinsa Yhdeksällä sormuksella, oli kolme suurta númenorilaista ruhtinasta." (Silm. s. 275)

Toisin sanoen kolme yhdeksästä oli ennen vuotta 2251 ta. (Vuosien kirjan mukaan sormusaaveet ilmaantuivat tällöin ensimmäisen kerran, TSH, s. 1120) eläneitä númenorilaisia, ja heitähän muutti Keski-Maahan orjuuttamaan paikallisia asukkaita sen verran paljon, että sopivimmat kandidaatit saattoi joukosta poimia. Elrosin perilliset -tekstissä kerrotaan kuningas Tar-Atanamir Suuresta (hall. 2029-2221 ta.), että hän "oli niin kuin isänsä [Tar-Ciryatan] ylpeä ja ahnehti rikkauksia, ja hänen palveluksessaan númenorilaiset kantoivat raskaita veroja Keski-Maan rannikoiden ihmisiltä. (KTK, s. 255). Ja tämä isä Tar-Ciryatan (hall. 1869-2029 ta.), ensimmäinen Keski-Maata kurittanut númenorilaishallitsija "oli mahtava kuningas mutta ahnehti rikkauksia; hän rakensi suuren kuninkaallisen laivaston ja hänen palvelijansa toivat hänelle kasoittain metalleja ja jalokiviä ja sortivat Keski-Maan ihmisiä." (KTK, s. 255).

Joten ilmeisimmin kolme yhdeksästä kuului jommankumman sortajakuninkaan vasalleihin. On hyvin mahdollista joskaan ei mitenkään varmaa, että Noitakuningas oli yksi näistä kolmesta, ties vaikka väärän koivun takaa Elrosin sukua, mikä olisi harvinaisen ironista: Melian-maian jälkeläinen Sauronin ylipäällikkönä, voi sentään.

Mahtisormukset ja kolmas aika -tekstissä sanotaan näin: "Yhdeksän sormuksen käyttäjistä tuli aikanaan mahtavia miehiä, kuninkaita, noitia, entisaikojen sotaurhoja. He saivat kunniaa ja rikkauksia, mutta se kääntyi heitä vastaan. Oli kuin heillä olisi ollut ikuinen elämä, mutta kuitenkin itse elämä kävi heille kestämättömäksi." (Silm. s. 299-300)

Joten ilmeisesti mahtisormusten "haltijat" elivät kauan, ehkä jopa kauemmin kuin pitkäikäisimmät Elrosin perilliset, hankkimassa kunniaa ja rikkauksia ennen kuin "yksi kerrallaan, ennemmin tai myöhemmin, sen mukaan miten väkeviä he itsessään olivat ja miten hyvä tai paha heidän tahtonsa alun perin oli, vajosi kukin kantamansa sormuksen orjaksi ja Sormusten sormuksen, Sauronin sormuksen vallan alle. Ja heistä tuli ikuisiksi ajoiksi näkymättömiä muille kuin Valtasormuksen kantajalle, ja he astuivat varjojen valtakuntaan." (Silm. s. 300)

Tämä tekstinkohta antaa ymmärtää, että kaikki sormuksen saaneet eivät välttämättä olleet pahoja ihmisiä, mutta Sauronin orjina he joutuivat lopulta toteuttamaan tämän pahan tahdon oikkuja.
 
Ehkä yhdyn tuohon Telimektarin näkemykseen siitä, että Eowyn ja Merri eivät täysin kyenneet Noitakuningasta tappamaan. Haavoittamaan kyllä, tuhoamaan hänen fyysisen olemuksensa. Mutta jos Sauron olisi selvinnyt, tuo pahis olisi vähitellen materialisoitunut takaisin. Hän elää niin kauan kuin Sauron elää. Vasta sormuksen tuho vei Sauronin voiman, siten myös Nazgulien "elämän".
- - -
Tolkien tosiaan viittaa siihen, että jotkut Nazguleista olivat numenorilaisia ihmisruhtinaita tms. valtatekijöitä. Ilmeisesti vaikuttivat Haradissa tai Rhunissa tms. alueilla, eivät lännessä. Sauronillahan oli valtaa idässä ja etelässä.
 
...Joten ilmeisimmin kolme yhdeksästä kuului jommankumman sortajakuninkaan vasalleihin. On hyvin mahdollista joskaan ei mitenkään varmaa, että Noitakuningas oli yksi näistä kolmesta, ties vaikka väärän koivun takaa Elrosin sukua, mikä olisi harvinaisen ironista: Melian-maian jälkeläinen Sauronin ylipäällikkönä, voi sentään...
Tuossa samaa mieltä "Tik":n kanssa, nazguleista jotkut olivat numenorilaisia, Sauronin hurmaamia. Ehkä olivat oppineet haltioilta, taatusti Numenorin sivistyksestä, sitten oppivat lisää Sauronilta..., kun tuli se päivä/yö, että tajusi olevansa Sauronin orja.

Elrosin sukua, sivuhaaraa? Ihan rationaalista. Niinhän Elendilinkin perhe oli...
 
Ylös