Nolo rakkaus

Oletteko joskus ihastuneet/rakastuneet johonkuhun, jota voitaisiin pitää "nolona"? Siis josta et kehtaisi kertoa ystävillesi? Vai etkö häpeäisi ihastumistasi vaikka tämä olisi 70w papparainen? Itselläni ei ole koskaan ollut sentään noin vanhaa sydänkäpyä, mutta usein kyllä tulee iskettyä silmänsä johonkin vanhempaan herraan...auta armias jos menisi paljastamaan siitä yhdellekkään tutulle, ja saisin kuulla asiasta seuraavat kolme vuotta...

Taitaa kuulua enemmänkin majataloon, siirrän. t: Mederit

Jaa-a, kaipa sitä melkoisen moni on ainakin joskus ollut ihastunut johonkuhun siten, että sitä olisi voinut pitää nolona... Liekö sitten ollut niin noloa, ettei kehtaa itsellensäkään myöntää. Tiedä häntä...

Minulle noloa rakastumista on kuitenkin jo ihan normaali rakastuminen kehen tahansa. Olen meinaan niin ujo, etten varmasti mene sanomaan ihastumiseni kohteelle yhtään mitään ennen useampaa rohkaisuryyppyä - ja tuskin silloinkaan. Muttas minkäs teet, kun sitä vain on ujo. Millekään mitään voi. Noloa jo sekin. :/

Todella nolona voisin pitää myös sellaista omallekin kohdalleni osunutta tilannetta, jossa on rakastunut esim. parhaan kaverinsa tyttöystävään. Se on yhtälö, jota en soisi kenenkään tarvitsevan ryhtyä ratkaisemaan. Sitä on vain jotenkin nieltävä tilanne ja opittava elämään sen kanssa. Karmiva tunne. Minulle ainakin todella nolo juttu, ja varmasti asian muillekin osapuolille, jos meinaan paljastuisi. Kuuluu sellaisten hyshys-juttujen kategoriaan, joista ei puhuta koskaan. :/

Sillanrakentaja sanoi:

Todella nolona voisin pitää myös sellaista omallekin kohdalleni osunutta tilannetta, jossa on rakastunut esim. parhaan kaverinsa tyttöystävään.

Click to expand...

Tai parhaaseen kaveriinsa. Yritä siinä nyt sitten käyttäytyä normaalisti ja pitää asiat samanlaisena kuin ennen. Sekin on aika vaikea tilanne, ja ehkä nolokin.

Onhan sitä kaikkea vuosien varrella tullut. Hollywood staraan rakastuminen, kaveriin rakastuminen, kaveri on rakastunut minuun yms. Rakkaus on ollut vähän liian usein katalaa(ainakin itseni kohdalla).

Rakastuin itseeni.


No jaa, ei siinä ollut mitään noloa.


Ikävä kyllä en ole tainnut koskaan rakastua nolosti. Ihastunut kyllä hieman "nolosti" mutten rakastunut. Ehkä kipein ihastuminen oli v-u-o-s-i-a sitten - ihastuin ihan pikkuisen silloisen tyttikseni yli viisikymppiseen äitiin ops: Se kun olisi rakkaudeksi roihahtanut niin huh huh (olin 17?).

Minun kohdallani enemmänkin noloja ihastumisia kuin rakastumisia. Minä siis olen näissä asioissa niin ujo, että juoksen suunnilleen karkuun jos pitäisi edes puhua ihastukseni kanssa. Rakkaudeksi se ei siis koskaan edes pääse muuttumaan... :roll:
Minusta rakastuminen ei voi olla "noloa" jos ihan oikeasti rakastaa jotain ihmistä. Siitä ei vain uskalla kertoa kenellekään . Minulla kaikki ihastumiseni/rakastumiseni ovat kohdistuneet joko niihin luokan/koulun ihQ söpöihin joka-tytön-unelma-poikiin tai vähän ressukka nörtteihin. Ystäväni eivät siis varmasti ymmärtäisi ihastuksiani joten kertomatta jäävät...

minun ihka ensimmäinen kunnon ihastukseni oli nolo, minulle. menin ihastumaan päätä pahkaa serkkuni lapsen serkkuun, joka oli minua ehkä 4 vuotta vanhempi ite olin sillon ehkä 13. Mainittakoon tässä välissä että minun kohdalle kunnon ihastuminen/rakastuminen tapahtuu ehkä kerran 2 vuodessa ja sillon kun ihastun oon siskoni jatkuvassa syynissä (ei ollenkaan kivaa). Hölmöyksissäni menin sitten kirjottamaan paperille oikein suurilla kirjaimilla että " I <3 SAKKE" joka oli tämän pojan nimi. Tietenkin sisko ja serkun likka löysi paperin pari kuukautta myöhemmin ja yhdisti lapun oikopäätä muhun. Saan kuulla ko jutusta edelleen. Vieläkään en oo täysin tunnustanu ihastumistani, käy nimittäin ylpeyden päälle kun silloin väitin kiven kovaan ettei semmotteeseen poikaan voi ihastua.
Sittemmin menin ja ihastuin isoseeni joka sattui ja sattuu edellee oleen mun tosi hyvä kaveri. Nolon siitä teki se että tiesin varsin hyvin ettei tyyppi tykkää minusta muuta kuin kaverina, koska sain kyseiseltä tyypiltä kuulla jatkuvasti sen oman ihastuksesta, joka tämäkin sattuu olemaan tosi hyvä ystävä. Siis ei ainoostaa noloo vaa myös jokseenkin tuskallista, kehotan välttämään vastaavaa tilannetta. Onneks oon kummastakin tapauksesta selvinny ilman pahempia sydänsuruja.

Minulla ylléensä kiinnostuksen kohteet kestävät n. vuoden, mutta siinä välillä ehtii olla sellaisia "pikku-ihastuksia".
Yleensä ne pikku-ihastukset ovat niitä noloinpia, ne suuremmat ihastukset valitsen jo tarkemmin :wink: .

Joskus ei kehtaa lainkaan itselleen myöntää, että olisi joskus siitäkin tyypistä kiinnostunut. Varsinkin, jos tajuaa tyypin aivan taukiksi.


Lisäisin tuohon välteltävien tilanteiden listaa sellaisen, että älkää ikinä ihastuko samaan ihmiseen, kuin kaverisi (eli nyt tyyppi ei ole kummankaan poika-/tyttöystävä.). Pilaa lähes totaalisesti kaverisuhteen, ainakin täälläpäin niin on.
(Minulle näin kävi, mutta minä olin se ensimmäinen, joka ihastui. Minulla rasittaa vieläkin kaverini, joka sitten ihastui samaan myöhemmin. Aikaisemmin kaveri ei ollut huomannut koko tyyppiä, mutta nyt ykskaks, kun minä jotain sanoin hänen olevan ihana tms.
Nyt olen lähes samassa tilanteessa, paitsi nyt olen se osapuoli, joka ihastui myöhemmin. Ja en tiennyt ennen ihastumista, että kaverinikin oli kiinnostunut hänestä. Mutta kaveri ei tiedä minun ihastuneeni siihen samaan tyyppiin, toivon ainakin.
Tuskallista kuunnella hänen hölpötyksiään.)

Pitäkää ihastumiset muilta salassa, helpottaa monen elämää (paitsi omaa.)

Neala. sanoi:

Pitäkää ihastumiset muilta salassa, helpottaa monen elämää (paitsi omaa.)

Click to expand...

Äääärimmäisen totta. Etenkin jos kaikki ystäväsi ovat myös ihastuneet kyseiseen henkilöön. Äkillisen masokismin vallassa minun on pakko tunnustaa olleeni kauan sitten, siis hyvin kauan sitten ihastuneeni Esko Ahoon. Mutta siitä on siis kauan, okei? Mikäköhän riivaaja pakottaa minut tähänkin viestiin...

Heh, tuo Esko Aho sai kyllä naurun irtoamaan... Vaikka eipä minulla taida olla paljon varaa nauraa, äiti tuossa juuri jokin aika sitten naureskeli, että olin pienenä ihaillut Urho Kekkosen kuvaa aika lailla... :wink: Ilmankos edelleen pidän enemmän erittäin lyhyt hiuksisista miehistä...

Minulle myös kaikki ihastukset ovat vähän noloja enkä ole niistä juuri puhunut yläasteaikojen jälkeen (silloin oli pakko olla ihastunut johonkin, kavereiden hyväksymään poikaan. Kenelläkään meistä ei kyllä ollut poikaystäviä). Äitini sai jostain selville että olin ihastunut seiskalla erääseen luokallani olleeseen poikaan. Siitä on kymmenen vuotta mutta asia on silti minusta niin nolo että kun äitini mainitsi siitä vähän aikaa sitten en saanut sanottua mitään ja vain punastelin. Olen ehkää vähän säälittävä

Neala. sanoi:

Pitäkää ihastumiset muilta salassa, helpottaa monen elämää (paitsi omaa.)

Click to expand...

No minä noudatan juuri tätä periaatetta.

Minä pidän jo pelkkää pikku ihastumista saati sitten rakastumista niin nolona, etten yleensä kerro siitä lähimmille ystävillenikään, koska minä en pidä sellaisista tunteista, joita en voi kontrolloida.

Tuskallistahan se on, mutta sekin on loppuenlopuksi ohimenevää.

Huoh.

En minä itsestäni niin tiedä, kaipa se menee tuonne klassiselle kaverilinjalle. Ainiin, sitten on myös kaksi äidinkilen opettajaa ja yksi uskonnon opettaja, mutta ne ovat olleet lähinnä ihastumistasolla. Opettajat on minulle heikko kohta, etenkin äidinkielen.

Mitä muihin sitten tulee... no, kaikki minuun rakastuneet/ihastuneet, ovat varmasti olleet aika noloja.

Tuo opettajiin ihastuminen on kyllä noloimpia asioita mitä tiedän. Ainakin silloin jos sattuu olemaan kova punastelemaan. Opettaja tulee neuvomaan tehtävässä ja oppilasparan kasvot menevät korvia myöten tulipunaisiksi ops: . Erittäin noloa, ja siinä vaiheessa kyllä kaveritkin jo arvaavat ihastumisen... Yläasteella tämä taisi olla minulle arkipäivää. Onneksi se aika on kaukana takanapäin! Toisaalta jos kouluun tulee uusi nuori ja komea miesopettaja niin on aika varmaa että moni tyttölapsi ihastuu.

Myös se on noloa että tietää jonkun olevan ihastunut itseensä, mutta kyseinen ihminen ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Paljon noloja tilanteita.

Jos rakastuisin itseäni hyvin paljon vanhempaan mieheen niin kyllä se ikä varmaan toisi ongelmia kertoa rakkaudesta esim. kavereille puhumattakaan vanhemmista! Eihän sitä tosin tiedä miten siinä sitten kävisi jos tämä tapahtuisi oikeasti. Rakastuneena maailman näkee toisella tavalla

Vindriel sanoi:

Toisaalta jos kouluun tulee uusi nuori ja komea miesopettaja niin on aika varmaa että moni tyttölapsi ihastuu.

Click to expand...

Minä taas olen aina ihastunut tai ehkä pikemminkin tykästynyt vanhempiin opettajiin. Ihastuminen lienee liian voimakas sana, mutta entiset historian ja äidinkielen opettajani olivat kertakaikkiaan hurmaavia herrasmiehiä. Varsinkin äidinkielen opettajani oli niin charmantti, että yhdessä vaiheessa suunnittelin jo ovelaa juonta, minkä avulla pääsisin hänen yksityisoppilaakseen.

Ja tuo jos mikä on noloa, ottaen huomioon että tuolloin olin lukiossa.

sanoisin kaikkien ihastuksieni olleen noloja. myönnänpä sitten, että viimeisin ihastukseni oli homo. joten jätetäänpä asia sikseen.

Minulla on ollut vain näitä julkkiksiin ihastumisia. Ja vain yhden kerran olen julkkikseen pahasti hurahtanut. Minä ja kaverini ihastuimme Elijah Woodiin. ops: Heti Sormuksen Ritareiden jälkeen. Sitten myöhemmin tajusin, että Elijah Wood ei olekaan itseasiassa niin hyvä näyttelijä kuin aluksi kuvittelin. Ei millään pahalla, jos joku hänestä pitää. Ja sitten on ollut sellaisia pikku ihastumisia joihinkin poikiin joita pidin söpöinä, mutta huomasin etteivät he ole todellakaan olleet mitään mukavia tai ylipäätään söpöjä. Jotenkin sitä ei pidä enää niin hyvännäköisenä, kun tietää edes jotenkin millainen se ihastuksen kohde on. Ainakin minulle on käynyt usein niin.

Minä pidän oikeastaan kaikki ihastumiseni itselläni, koska jos menisin siitä vihjaamaan kavereilleni, niin he eivät sitä kyllä ihan heti unohtaisi. On minullakin ollut tämmöisiä noloja ihastuksia, mutta niiden kohteena on yleensä kirjan henkilö ops: . Rakkaudeksi sitä ei voi niin mitenkään sanoa, mutta nämä ihastukset ovat aika tavallisiakin, vaikka sekin jää yleensä sille tasolle, että pidän häntä "hyvännäköisenä". Minun oikean elämän ihastukseni ovat yleensä vaikka minkä näköisiä ja luonteeltaan moninaisia. Tällä hetkellä en ole mitenkään erikoisemmin ihastunut. Kerran olen ollut oikein "rakastunut" ja se oli noloa, koska en uskaltanut sanoa siitä mitään ja ekalla kun olin (älkään nyt vaan tulko kukaan sanomaa, että ekaluokkalainen ei voi rakastua, koske se rakastus kesti neljä vuotta) en osannut "ilmaista" tunteitani, joten tyydyin mätkimään kyseistä poikaa jumppapussilla päähän ops: . JuuŽuh noloa se oli.

Itselläni ei ole pahemmin ollut noloja ihastuksia. Mutta enpä ole niistä pahemmin kertonut, ainakaan sen jälkeen kun riparilla olin ihastunut yhteen tosi kivaan poikaa. Oli vähän pullean puoleinen ja partaakin kasvoi (sheivaili sitä kyllä ahkerasti), mutta tosi kiva ja hauska ja tykkäsin sen ihanista pitkistä käkkäröistä
No ehkä se oli vähän noloo ops: , mut kuitenkin....

<3 Luv in th ar <3

Mul ei kyl oo ollu mitään noloja "ihastumisia" mutta kirjotanpa nyt tännekin!
Kaikista ärsyttävimpiä näistä "noloista" on kaikissa piirretyissä olevat ihastumiset opettajiin! Siis niin ärsyttäviä!!!
Mutta, mutta: Itselläni on ihan vakituinen likkafrendi.
En sitten tiedä onko tämä OffTopiccia vai ei mutta menköön......

The Darkness shall fall,
and cover all.....