Nukkuminen

Pagba

Pronominit hän/hänen
lindëalda sanoi:
Tiede-lehden eräässä artikkelissa luki, että oikeasti ihmiselle on luonnollista nukkua kahdet unet yönsä aikana: ensimmäiset alkavat noin klo 21, ja päättyvät klo 2. Toiset unet alkavat noin tunti myöhemmin ja kestävät seitsemään kahdeksaan aamulla. Tämä väite on kyllä aika uskottava, nimittäin tuohon artikkeliin oli laitettu aatelisten päiväkirjamerkintöjä 1600-luvulta. Useat yöllä kirjoitetut asiat oli merkitty juuri tähän nimenomaiseen kellonaikaan, välillä 2-3 yöllä. Amerikkalaistutkijat olivat myös tehneet kokeen vapaaehtoisilla: heidät oli pantu metsään, luonnon keskelle. Ilmeni, että kun nämä ihmiset 'villiintyivät', unirytmi muuttui yhä selkeämmälti tuollaiseksi. Ilmeisesti se tunnin luppoaika on joskus muinoin käytetty yöllä vaeltamiseen lauman kanssa.

Tämän voi sitten poistaa, jos menee offiksi.

Tuo oli unitopikista, jossa on jo muutamaan kertaan toivottu, että ylipäätään nukkumisesta olisi oma topikkinsa. Nukkumisesta ja valvomisesta, unesta ja sen puutteesta.

Tuo lindëaldan artikkelimaininta on lohduttanut minua noihin aikoihin yöllä. Heräämiseni ei olekaan merkki unettomuudesta, vaan luonnollinen pinnalla käväiseminen ennen unen syövereihin uudelleen sukeltamista. Voin miettiä jotain mukavaa asiaa hetken varmana siitä, että olen kohta jälleen unessa.
 
Kuten kaikki tietävät, minä nukun ihan liikaa.
Olen lapsesta asti ollut aamu-uninen, mutta en ollenkaan enää muista, valvoinko joskus nuorempana pidempään kuin
nykyään iltaisin.
Minullahan on siis pysyväluonteisena epilepsialääkitys sekä paniikkihäiriölääkitys, jotka ovat osasyynä
usein tuntemaani väsymykseen ja yleiseen voimattomuuden tunteeseen. Molemmat olotilat ovat hyvin ärsyttäviä
Viikonloppuisin valvon harvoin klo 23:a pidempään, ja nukun yleensä vähintään
kymmeneen. Pari päivää sitten olin mennyt klo 23 nukkumaan, herännyt klo 8.30, käynyt vessassa
ja jatkanut sen jälkeen uniani aina klo 12 asti.
Jos minulla on seuraavana päivänä joku meno, menen yleensä sänkyyn iltakahdeksan, toisinaan
jopa puoli kahdeksan maissa. En suinkaan heti rupea nukkumaan, vaan pelaan DSi:llä Plants vs. Zombiesia
samalla kun kuuntelen äänikirjaa. Äänikirjoista puheen ollen, olen niihin hyvin addiktoitunut.
Paniikkihäiriön lisäksi minulla on toisinaan, ja varsinkin illalla ahdistavia pakkoajatuksia.
Äänikirjaa kuunnellessa ne unohtuvat, kun voi keskittyä tarinaan eikä pyöritellä ikäviä asioita päässä.
 
Nukkumisessa jännää on se, että vaikka kuvittelee että oma unirytmi on tietynlainen niin joskus se vaan vaihtelee. Minä olen yleensä aamu-uninen, yleensä niin pahasti etten jaksa lähteä kouluun jos luento alkaa ennen kymmentä enkä välttämättä vielä siihenkään mennessä. Mutta sitten tulee näitä kausia, että huomaan joka aamu olevani hereillä puoli yhdeksältä (mikä siis omia aikojani heräämiseksi on poikkeuksellista) ja tunnen oloni levänneeksi vaikka olisin mennyt nukkumaan kahdelta. Harmi vain että nämä jaksot tuntuvat aina osuvan sellaisiin aikoihin kun erityisesti haluaisin vain saada päivät kulumaan vähän nopeammin nukkumalla pari tuntia enemmän. Sitten taas toisinaan olen jatkuvasti hirveän väsynyt kymmenen tunnin unienkin jälkeen. Osittain nämä menevät kai stressitasojen mukaan, mutta eivät tunnu olevan suoraan stressimäärän perusteella ennustettavissa.

Olen myös aina ollut huono nukahtamaan enkä sen takia osaa harrastaa päiväuniakaan vaikka joskus tekisi mieli. Onnekseni olen kuitenkin hyvä nukkuja, kun kerran onnistun nukahtamaan, en herää ukonilmoihin tai muuhunkaan pieneen meteliin.
 
Muistan itsekin lukeneeni tai kuulleeni tuosta lindëaldan mainitsemasta jutusta. Minusta se käy järkeen. Minullakin on usein kausia kun herään esimerkiksi 10 minuutin tarkkuudella tasan klo 04:00 joka yö. Käyn sitten vessassa ja nukahdan uudelleen. Nyt tosin ei ole ollut tällaista, mutta viime yönäkin heräsin kolmelta.
Toinen mitä luin ihan vasta jostakin oli että ihmisen väsymys kulkisi muistaakseni 90 minuutin jaksoissa. Eli jos minua nukuttaa nyt, mutta en mene nukkumaan niin seuraavan kerran uni tulisi helposti silmään vasta 90 minuutin päästä. (Juuri tarkistettiin että unen kierto on samanmoinen.) Tämä motivoi ainakin minua menemään oikeasti helpommin nukkumaan kun alkaa väsyttää.

En nyt tiedä miten sopii tähän keskusteluun, mutta herääminenkin minusta on osa nukkumista. Heräämisestä olen tehnyt sellaisen havainnon että jos herään ihan vaan naps niin olen huomattavasti pirteämpi kuin hitaasti herätessäni. Jos herään nopeasti itse ilman kelloa ja nousen samantien niin olen virkeä ja kohtalaisen hyväntuulinen. jos taas herään pikkuhiljaa ja roikun unen ja valveen rajalla pitkään tai jään vielä yrittämään unta herättyäni niin olen väsynyt ja ärtyisä vaikka olisin nukkunut pitkäänkin.
Osasyy tähän voi toki olla se että minulla on ongelmia niskan ja hartioiden kanssa ja kun herään hitaasti niin pyöriskelen sängyssä ja usein löydän itseni makaamasta vatsallaan. Tämä asento rasittaa niskaa ja hartioita ja olen jo senkin takia jumissa aamulla. Usein minut ajaakin sängystä ylös lopulta se että alkaa tuntua enteilevä niskasärky tai päänsärky tai mahdollisesti siitä aiheutuva kuvotus. Silloin on kyllä hyvä viimeistään nousta tai oikeasti menee koko päivä pilalle. Eniten nautin siitä kun herään nopeasti ja pomppaan vaan ylös sängystä ja aloitan päivän puuhailut.
 
Minäkin muistan kuulleeni noista 90 min sykleistä. Itsestäni olen huomannut, että minun vahvin syklini on 150 min. Selviän ja olen pirteä, jos olen nukkunut 5 t, 7,5 t tai 10 tuntia. Eli skippaan yhden syklin välistä :D! Paras vaihtoehto on tuo 7,5 tuntia.

Stressi ja ulkopuoliset häiriötekijät ovat alkaneet vaikuttaa uniini lastensaannin jälkeen. Siihen asti olin "pomminvarma" nukkuja. Nyt lasten sairastelu tai työstressi vaikuttaa valitettavan paljon uneni laatuun. Esim. nyt on valvottuja öitä takana useampia, kun olen kuunnellut flunssaisten lasten yskimisiä ja hinkunoita läpi yön. Tänään sentään selvisi, ettei lapsella nro 2 ole keuhkokuume, kuten pelättiin...
 
Vielä muistin yhden jutun jonka kuulin tänään radiosta. Ei liittynyt varsinaisesti nukkumiseen vaan meluunjohon jotkut ihmiset ovat jo tottuneet ja osa taas ei oikein jaksa sitä. Siinä puhuttiin mm siitä että vaikka olisi kuinka tottunut niin tietynlainen meteli vaikuttaa unenlaatuun. Että jos kokoajan kuuluu jotain hälinää niin uni ei ole yhtä hyvää kuin hiljaisuudessa ja tähän ei kuulemma mikään tottumuskaan vaikuta.
Todenperäisyyttä en osaa sanoa. Voisin omalta osaltani veikata että pitää paikkansa ja uskon että osaan ihmisistä vaikka kuinka olisivat tottuneet se voi vaikuttaa, mutta luulen että on olemassa myös jotain ihmisiä joilla vaikutus on häviävän pieni. Mutta en tosiaankaan tiedä miten ihan oikeasti on.
 
Minulla taitanee olla samanlainen sykli kuin Mayllakin. Viikot jolloin ei ehdi nukkua kuin 5~7 tuntia yössä, ovat useimmiten paljon virkeämpiä viikkoja kuin 8~9 yöunilla varustetut viikot. Tosin jossain vaiheessa joudun sitten ottamaan nuo "menetetyt tunnit" kiinni ja nukun taas enemmän, mutta virkeystason ne säilyttävät lyhyemmällä jaksolla paremmin.

Olen huomannut melun vaikuttavan myös minuun. Normaalisti meillä on kotona melko hiljaista, elleivät kissat tappele tai naapureista lähde jotain ääntä. Yleisesti ottaen kerrostalomme on kuitenkin suhteellisen hiljainen ja kissatkin nykyään melko hyviä nukkujia. Viime aikoina kissat ovat kuitenkin olleet paljon äitini luona hoidossa ja minäkin olen sitten viettänyt viikonloppujani siellä. Äitini valvoo miehensä kanssa yleensä melko myöhään ja minua taas alkaa nykyään nukuttaa jo kymmenen jälkeen, joten olen yleensä ensimmäisenä nukkumassa. Silloin kissatkaan harvoin rauhoittuvat nukkumaan, vaan jatkavat normaalia olemistaan. Olen yleensä jäänyt viikonlopun yli maanantaihin saakka vierailulle ja lähtenyt maanantaiaamuna sieltä kouluun. Ongelmaksi onkin muotoutunut se sunnuntai-ilta, jolloin pitäisi hyvissä ajoin olla nukkumassa koska herätys on reippaasti ennen kuutta. Nukkumisen pakko näyttää aiheuttavan minulle lisästressiä ja herkistää minua äänille. Monta kertaa pyörin monta tuntia sängyssä unen ja valveen rajamailla, mikä oman diagnoosini mukaan johtuu kohonneesta verenpaineesta. Ja kohonnut verenpaine johtuu näistä äänistä, jotka estävät minua nukahtamasta. Monta kertaa nuo sunnuntai-maanantaiyöt ovat lievästi sanottuna hieman tuskaisia ja maanantait pitkiä, varsinkin jos tulen kotiin vasta kuuden maissa.

Äitini luona minulla ei myöskään ole tietenkään omaa profiloitua sänkyäni. Parisen vuotta sitten päätin, että on aika vihdoinkin hankkia kunnollinen sänky. Se päätös on mielestäni ollut hyvä ja lisännyt yöunieni laatua, mutta se on toisaalta herkistänyt muuten minua nukkujana. Aikaisemmin nukuin ihan missä vain. Ihan pelkkä lattia kävi oikein mainiosti nukkumapaikaksi, ei ollut pakko olla mitään patjaakaan, riitti että oli jonkinsortin tyyny ja peitto, niiksikin kelpasi esimerkiksi takki. Nukuin helposti myös autossa ja oikeastaan missä vain. Nykyään olen kai niin tottunut hyvään sänkyyn, että muualla nukkuminen tuntuu oudolta ja esimerkiksi nukahtaminen kestää paljon kauemmin kuin kotona. Kotona on myös hyvän sängyn ja hiljaisuuden lisäksi pimeää, sillä makuuhuoneessa on pimennysverhot, jotka varsinkin kesällä ovat ahkerassa käytössä. Kotona on myös suhteellisen viileää ja hyvät petivaatteet, mikä lisää nukkumismukavuutta. Voiko sitten tulla liian mukavuudenhaluiseksi, jos laittaa olosuhteet liian mukaviksi itselleen? Minua ainakin harmittaa se, että unien laatu reissatessa on jokseenkin huonontunut sen takia. Minua myös inhottaa olla liian vaativainen vieraillessani, en yksinkertaisesti viitsi sanoa etten saa nukuttua kunnolla esimerkiksi liian ohuella patjalla jne.

Uniongelmista olen kärsinyt aika pitkään, oli aika jolloin roikuin konnussakin yökaudet. Kaiken maailman nukahtamis- ja unilääkkeet on kokeiltu, mutta nykyään nukun onneksi pääsääntöisesti omillani. Edellä kuitenkin mainitsin, että muualla kuin kotona nukkuminen aiheuttaa usein ongelmia ja tämä johtaakin usein siihen, että jotain nukahtamista helpottavaa lääkettä on hyvä olla matkassa jos nukkuu muualla.
 
Minä lukeudun samaan joukkoon Vampiren kanssa, saan kommentteja avomussulta siitä miten nukun omituisen paljon. Nukkuisin mieluiten 9-10 tuntia, mutta arkisin tämä ei yleensä onnistu, koska iltaisin ei väsytä, osittain se johtuu liiallisesta aktiivisuudesta lukemisen, neulomisen tai jonkinlaisen näyttöruudun edessä istumisen parissa. Niinpä arkisin nukun yleensä noin 8 tuntia, puolesta yöstä suunnilleen klo 8 asti - ja sitten haukottelen iltapäivällä. Enemmän minä nukkuisin, jos voisin - mutta kun on niin paljon kaikkea jännää! Aamuisin ei ole ihan niin paljoa jännää, mutta mielenkiintoisina päivinä - tai velvollisuudesta - pääsen hyvin ylös. En muista nukkuneeni pommiin sitten yläasteajan vaan tunnollisesti kiskon itseni sängystä kohti kahvinkeitintä. En ole varma minkälainen unirytmi olisi sopivin. Minun väsymykseni voi johtua myös verensokerin tason vaihtelusta.

Olemme sopineet, että avomussu vie koiran ulos aamulla ja minä viimeiseksi illalla. Tämä käytäntö sopii molemmille melko hyvin, vaikka kyllähän siihen havahtuu, kun toinen lähtee tai tulee viereen.

Äitini heräilee öisin ja jää valvomaan miettien murheitaan. Ja murehtii myös yöheräilyään. En ole varma onko hän jo lukenut tuosta yöheräilyn normaaliudesta, mutta pitää kertoa hänelle uudestaan vielä varmuuden vuoksi.
 
Minäkin heräilen öisin ja jään miettimään vuorotellen murheita ja kaikenlaisia hauskoja asioita, joita haluaisin nousta tekemään. Eikä tieto yöheräilyn normaaliudesta lohduta silloin, kun ei saa enää uudelleen unta. Viime yönäkin nousin lopulta kolmen maissa koneelle, kun peiton alla pyöriskely kävi iian ahdistavaksi. Onneksi väsy tuli vielä ja sain nukuttua pari tuntia, ennen kuin Pichu vähän seitsemän jälkeen ilmoitti, että äidin on aika nousta huolehtimaan lapsestaan.
 
Jos minä en saa yli yhdeksää tuntia unta, kaikki huomaavat sen takuuvarmasti. Olen aivan naatti, silmät ovat punaiset ja vuotavat jne. En pysty keskittymään ollenkaan koulussa, pahinta on jos sille päivälle sattuu koe.
Olen monesti herännyt viime aikoina aamuyöllä. Silloin olen vain noussut ylös, ja kävellyt talomme itäpäähän katselemaan taivasta. Sen jälkeen menen takaisin nukkumaan, ja uni tulee hyvin.
 
Muistan äitini sanoneen, että olen ollut iltavirkku jo muksuna. Ja iltavirkuksi minua voisi kuvailla vielä nykyäänkin. Jos saisin itse päättää, menisin joka yö nukkumaan aikaisintaan kahdelta ja heräisin joskus aamupäivällä, mutta ikävä kyllä työt estävät tällaisen unirytmin.
Olen jotakuinkin aina kärsinyt siitä, että tässä maailmassa koulujen ja töiden pitää alkaa niin aikaisin, sillä vihaan aikaisia aamuherätyksiä, olin sitten yöllä nukkunut tarpeeksi tai en. Jos joudun heräämään ennen aamuyhdeksää, olen kuin mikäkin zombi ensimmäiset puoli tuntia heräämiseni jälkeen.

Joitakin vuosia sitten kärsin nukahtamisvaikeuksista. Aloin jo alkuillasta jännittää, saanko yöllä unta, ja mitä enemmän jännitin, sitä varmemmin nukahtamiseen meni tuntikausia. Lopulta nukahtamisvaikeudet äityivät niin pahoiksi, että jouduin välillä menemään kouluun niin, etten ollut yöllä nukkunut minuuttiakaan. Elämäntilanteen helpottuessa myös univaikeudet kuitenkin katosivat.
 
Olen jostain lukenut, että ihminen nukkuu ns. kippurassa lyhyemmän aikaa (n. 10-20 min), kun taas jalat ja koko keho suorana unet ovat paljon pitempiä. Sama juttu toimii myös eläimillä vrt. kissa ja koira. Joskus harrastin itsekin päivätorkkujen aikaan kippurassa nukkumista, mutta pikkuhiljaa ne jalat siitä itsekseen suoristuivat ja sitten sitä nukuttiin vähän enemmän...

Olen aina ollut aamuvirkku ja herääminen puoli viiden aikaan ei rasita itseäni lainkaan. Siis tietenkin jos olen saanut mennä aikaisin nukkumaan ja nukkua sen 8-9 tuntia. Jos menee tuon tuntimäärän alle, niin silloin tulee univelkaa, jopa siitä seitsemästä tunnista. Ja jos jostain syystä joudun heräämään neljän aikaan tai aiemmin, niin silloin huomaan kehoni tärisevän holtittomasti vaikka olisinkin hereillä. Keho ei ilmeisesti sopeudu liian aikaiseen heräämiseen niin helposti ja tärinät tulevat myös aaltoina. Työvuorojen aikana ehdin pahimmillaan nukkua vain 5-6 tuntia yössä ja se on aika karmeaa. Päivälläkin pitää nukkua useampi tunti, että sitä jotenkuten pysyy järjissään.

Menen aika aikaisin nukkumaan: yhdeksältä, kymmeneltä tai yhdeltätoista. Sitä myöhempään en jaksa valvoa ja heräänkin normaalisti seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin. Itselläni ei ole enää vaikeuksia nukkumisen tai nukahtamisen suhteen, sillä liikun niin paljon päivän aikana että sitä väsyy helposti. Myös painajaisia näen todella harvoin, ennen niitä oli melkein joka yö. Tosin taidan kuorsata ja puhua jonkin verran nukkuessani, olipa uni minkälainen tahansa.
Nukkuessa pitää olla aina pimeää ja hiljaista. Turvallisinta on tietenkin silloin, kun koira tuhisee sängyn alla, liiankaan hiljaista ei saa olla. Mutta erilaisiin ääniin reagoin todella herkästi heräämällä.
 
Tuo nukkumisasento voi päteäkin. Usein käyn nukkumaan kippurassa, mutta ainakin viikonloppuisin herään usein pitkänä vatsallaan (mikä juuri tekee hallaa hartioille).
Nyt on tullut mentyä nukkumaan parina yönä vasta puoliltaöin ja sen kyllä huomaa. Varsinkin jos on ollut aikaisia vuoroja niin herään viikonloppunakin kohtalaisen ajoissa riippumatta siitä monelta olen mennyt nukkumaan. Valo on kyllä minun kohdallani aika tehokas herättäjä myös. Siinä yksi syy miksi en halua pimennysverhoja. Jos heräisin joka aamu pimeässä niin olisin varmaan ihan pöpperöinen herätessäni. Kun herää valoon niin on pirteämpi. Ja kesälläkin voi sitten nukkua jossain missä ei ole pimennysverhoa kun on totuttanut itseään pikkuhiljaa lisääntyvään valoon.

Minulla äänten häiritsevyys riippuu aikapaljon äänistä. Ihmisten puhe häiritsee ehkä yksittäisenä äänenä eniten. Sitä jää kuuntelemaan mitä puhutaan eikä saa unta. Koiran liikkeet sängynalla tai naapurihuoneessa ovat rauhoittavia. Myös tasainen ja kohtalaisen hiljainen kuorsaus on rauhoittavaa. Epätasainen tai pahasti koriseva taas häiritsevää (en tosin ole kuorsaukseen muistaakseni ikinä herännyt, mutta nukahtaminen on hankalampaa). Jos liikenteen äänet kuuluvat kovin läheltä ja satunnaisesti niin se saattaa vähän valvottaa. Kauenmpaa tulevat tai tasaisena jatkuvat/samaan rytmiin toistuvat äänet eivät juurikaan haittaa.
Kellojen ääni on yksi johon olen tottunut ja on aina vähän hassua mennä nukkumaan jos ei kuule yhtään kelloa. Aikoinaan lapsuudenkodissani minulla oli useita tikittäviä kelloja huoneessani ja yhtenä iltana mietin että äänissä on nyt jotain vikaa. Sitten tajusin että kaksi kelloa tikitti täsmälleen samaan tahtiin yhtäaikaa. Eli kaksi kellon ääntä oli muuttunut yhdeksi (kellot tikittivät vähän eri nopeuksilla joten tällainen oli mahdollista). Nukahdinn ihann hyvin kunhan äänten mysteeri tuli selväksi. Kaverin luona on puolentunnin välkein lyövä kaappikello ja uskomatonta kyllä en ole ikinä herännyt sen lyönteihin vaikka useita öitä olen nukkunut viereisessä huoneessa johon lyönnit kuuluvat oikein hyvin.
 
Kielo, onkohan kippura-asentotieto peräisin kirjasta Älä hukkaa hauku, joka on ilmestynyt myös lyhennettynä versiona Valittujen Palojen Kirjavalioissa? Kirjassa kanadalainen biologi tutki susia niiden luontaisessa elinympäristössä ja havaitsi, että pystyi kippurassa ottamaan vartin torkkuja silloin kun pesällä ei tapahtunut mitään mielenkiintoista. Hän otti mallia susista. Kirjasta on tehty myös elokuva.
 
^ Kyllä oli. Kiitos Pagba, en millään muistanut tuota nimeä!(joten en myöskään kehdannut sitä edelliseen viestiin kirjoittaa tai viitata.. [22] ) Itse elokuvaa en ole katsonut, mutta kirjan olen lukenut.
Tuo kippurassa nukkuminen ilmeisesti häiritsee verenkiertoa, jonka takia unikin on lyhyempää ja ihmisen tai eläimen on pakko korjata jossain vaiheessa asentoa. Se tosin on vieläkin mysteeri itselleni, miten sudet ja arktiset vetokoirat nukkuvat levollisesti useiden tuntien ajan kiepillä lumeen hautautuneena. Mutta koiraeläinten ruumiinrakenne on erilainen mitä ihmisen, joten tämä asia saa jäädä tähän ennenkuin menee offtopikiksi.

Nukkumisasennoista tuli mieleen, että itse nukun todella paljon kyljilläni. Oikeastaan oikealla kyljellä, samassa kylkiasennossa mihin ensiapu-potilaat laitetaan, jolloin kasvot ovat myös seinään päin. Nukahdan parhaiten kyljelläni, kun taas herään usein mahallaan. Sängyn paikkakin vaikuttaa nukkumiseen ja nukahtamiseen. En osaa nukkua parisängyssä tai jos seinä ei ole oikealla puolellani. Tosin tämä taitaa olla vain tottumiskysymys.
 
Nyt on tullut testattua uutta patjaa ja sen vaikutusta nukkumiseen ja nukahtamiseen. Vanha joustinpatja täytti 16-vuotta, joten ajattelin, että on aika vaihtaa patja. Päädyin sellaiseen memory-vaahtomuovipatjaan, joka on keskikovan ja kovan väliltä ja kaupassa kokeiltuna se vaikutti ihan hyvältä. Petauspatja on samaa memory-materiaalia. Parin yön jälkeen alaselkä olikin sitä mieltä että patja on vihoviimeinen kapistus. Se on kertakaikkiaan liian pehmeä. Patjan pitäisi sopivasti muotoutua sen mukaan, mistä kohden vartalo painaa patjaa, mutta koin nukkuvani "kuopassa". Eikä tuosta kuopasta ollut lainkaan hyvä vaihtaa kylkeä. Patjaa saa onneksi kokeilla 100 yötä. Minulle riitti sellaiset 15 yötä ja otin vanhan vieraspatjan ihan vertailun vuoksi käyttöön, jossa olen nukkunut huomattavasti paremmin. Vaihtoehtoinen patja on jo käyty katsomassa ja huomenna vien tuon "vaahtounelman" pois ja vaihdan sen tavispatjaan, jota selkäni kestää paremmin.

Nukkuma-asennoista olen kiinnittänyt jonkun verran huomiota selän asentoon. Jos nukkuu kyljellään kippurassa, voi olla selkä sykkyrässä tai sitten selkä suorempana. Selkä tuntuu halauavan olla suorempana. Nukkuessaan sitä vaihtaa asentoa tietämättään montakin kertaa yössä ja silloin on suotavaa, että patja on hyvä, että voi vaihtaa asentoa heräämättä. Jos nimittäin nukkuu koko yön samassa patjankuopassa, voi olla aika puutunut olo herätessä.
 
Fairy tale, ehkä sinulle olisi sopinut sitten sellainen kova patja?

Oma petauspatjani on juurikin tuon tyyppinen, mutta kovin mitä liikkeestä löytyi. Oma selkäni on kyllä siitä pitänyt, mutta tokihan nämä ovat maku- ja tottumiskysymyksiä :)
 
Toissayönä jouduin nukkumaan vieraspatjalla, koska poika oli kipeä ja sai nukkua äitinsä vieressä. Aamulla oli selkä niin kipeä, että jouduin lojumaan hetken piikkimatolla. Viime yönä pääsin omaan sänkyyni ja eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Kolmen aikoihin vaimo tosin siirtyi mainitulle vieraspatjalle nukkumaan, koska ei saanut nukutuksi kuorsaukseltani. Syvää unta taas odotellessani huomasin kääntyväni täyden kierroksen vastapäivään neljässä vaiheessa.

Onkohan totta se tieto, että vanhat sängyt ovat niin lyhyitä siksi, että niissä ei nukuttu suorassa? Uskottiin, että selinmakuulla kieli tukehduttaisi nukkujan ja siksi nukuttiin puoli-istuvassa asennossa tyynyjen tukemana. Vain vainajat saivat levätä aivan selällään.
 
Ainakin Seurasaaren opas selitti ulkomuseosta löytyvien sänkyjen lyhyyttä juuri tapana olleella puoli-istuvassa asennossa nukkumisella. Ei tosin kertonut, miksi niin olisi nukuttu, mutta väittipä kuitenkin asennon olevan sydämen toiminnalle parempi kuin vaakatasossa makaaminen.
 
Olen nukkunut kaksi ja puoli viikkoa lattialla olevalla patjalla sängyn sijaan. Patja on selvästi liian ohut, ja heräänkin usein kroppa jumissa. Tämä jatkuva huonosti nukkuminen saattaa aiheuttaa väsymystäkin, kun pitkästä yhtäjaksoisesta unesta ei tule yleensä mitään. Että miksikö nukun patjalla enkä sängyllä, jos se kerran on niin epämukavaa? Öh... Koska en viitsi siirtää sängylle kasaamiani tavaroita mihinkään, koska niille ei ole hyvää paikkaa, koska minulla on liikaa tavaraa. Vaan nyt kyllä lupaan pyhästi, että ensi yön nukun taas vanhassa kunnon sängyssäni.
 
Ylös