Numeroista

Nessie

Hobitti
Seitsemän on vanhantestamentin lukusymboliikassa täydellisyyden luku, Jumalan luku.

Miksi ihmeessä? Mikä tekee juuri siitä luvusta täydellisen?
Meidän seurakuntamme pappikaan ei osannut vastata tuohon, mutta osaisiko joku Kontulainen? :|

------
MUOKS: Jaoin tämän omaksi keskustelukseen.
T. Sillanrakentaja
 
Seitsemässähän yksi jää parittomaksi, ikäänkuin vapaaksi, mikä voisi selittää sen miksi sitä on pidetty jumalallisen vallan ja valinnanvapauden symbolina ja — kuten viittä ja kolmea samoin — maagisena? (Magia tai maagiset uskomukset on yksi aiheista ainakin lukion U5-kurssilla.)

Luku näyttää kuitenkin esiintyneen jo ammoin sekä "hyvillä" että "pahoilla" ylimaallisen vallan vertauskuvana. Jo muinaisen Urukin (Erekin) kaupungin perustuksen sanottiin olevan "seitsemän ennen Tulvaa eläneen viisaan laskema", toisaalta manalan Anunnaki-tuomarien lukukin oli seitsemän (sumeerien ja akkadilaisten Gilgamesh-eepos). Mm. parsilaisuudessa ja juudeokristillisessä perinteessä korkeita arkkienkelimäisiä olentoja on tietenkin seitsemän (VT ainakin apokryfikirjojen Tob. 12: 15); Ilmestyskirjassa Jumalan valtaistuimen edessä "paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä" (pnéumata) ja Ihmisen Pojalla on kädessään seitsemän tähteä ja hänen ympärillään on seitsemän lampunjalkaa, mutta toisaalta luku esiintyy myöskin Pedon attribuuteissa (http://www.concordia.fi/lehti/2003/62003/3.htm).

Tämähän on niitä mistä voisi jatkaa vaikka koko yön. Kharsag-juttuunkin olen vasta tutustumassa luettuani siitä sieltä täältä ties kuinka monennenko käden tulkintoja The Atlantis Blueprintistä (s. 194+). Täällä on varmasti kuitenkin ihan oikeita yliopisto-opiskelijoitakin.
 
Seitsemän on myös koko maailmankaikkeuden luku.

Taivaan ja avaruuden luku on kolme ja maan luku neljä. Esimerkiksi tämä ruotsin kiroomistapa sjutton också on alunperin ollut och sjuttonhundra djälvar. Vai miten se paholainen nyt kirjoitettiin... No mutta siis. Kolme muistuttaa tietysti pyhästä kolminaisuudesta, jonka oma uskonnon opettajamme uskoi olevan erityinen siksi, että yksi lukuna on varsin ylivaltainen ja ensimmäinen, jollain lailla epäreilu. Siis ylivalta kaikkiin muihin. Kaksi sitten taas on niin dualistinen luku kuin olla ja voi (uskonnon opettajani mielstä kristinusko ei saa olla missään tekemisissä dualismin kanssa, sillä siitä seuraa liian helposti hyvä/huono -asettelu vaikka jumala ei voi olla paha...), lisäksi opettajamme yritti perustella kakkosen huonoutta sillä, että kahden kanssa tulee helpommin riitaa ja valtataistelua, mutta minun mielestäni se käy yhtä helposti kolmenkin kanssa..

Toisaalta Pythagoras (suokaa anteeksi jos meni väärin) oli sitä mieltä, että maailma on muodostunut erilaisista kolmioista. Tässä kotaa mukaan tulee myös luku neljä: neljä peruselementtiä, maa, ilma, tuli ja vesi. Näiden neljän (jotka siis muodostuivat niistä kolmioista) Pythagoras ajattelin muodostavan maailmankaikkeuden.
Lisäksi luvusta kolme voi muistaa kultaisen kolmion ja luvusta neljä kultaisen nelikulmion, jotka kreikkalaiset ihailivat.
Ja 10 jaettuna kolmella on 3,333... mutta kyseinen kerrottuna kolmella on 9,999... jne. ^^
 
Antiikin filosofit uskoivat maailman koostuvan neljästä elementistä: ilma, tuli, vesi ja maa. Kristinuskossahan taas on kolmiyhteinen jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. 4+3=7, kaikki oleellinen maailmasta (sen ajan kristikunnan mielestä siis). Tämä tieto on peräisin jostain enkunkirjasta, numerologia-artikkelista. :)
 
Teologit ja muut hepreantaitoiset: pitääkö paikkansa se, mitä annoin kertoa itselleni kaupungilla: heprean kielen sanassa "seitsemän" on sama juuri (samat konsonantit) kuin sanoissa "täysi, täydellinen" ja "vala". Tällä voisi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että nimenomaan juutalaiset pitivät seiskaa täydellisyyden vertauskuvana.

Toisaalta jo muinaiset babylonialaiset... niin, hehän tunsivat jo seitsemän kiertotähteä, jotka meillä ovat: aurinko, kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus.
 
Joka on muuten hirveän hyvä biisi. ^^
Siihen on aina liittynyt suurta magiikkaa, seitsemänteen poikaan siis. Alvin -kirjasarjan päähenkilö on seitsemännen pojan seitsemäs poika ja se on kirjassa jotain ihan ihmeellistä. Ennen se oli näin, ainakin mitä olen kuullut..
 
Jaoin numerokeskustelun tuolta Satunnaisia kysymyksiä -topikista tänne. Jako onnistui vähän kehnosti, koskapa Elhathin viesti jäi kyydistä. Eikä viestejä voi tietenkään yhdistellä eri topikeista. Mutta joka tapauksessa, Elhathin viesti kuului näin:

Elhath sanoi:
Tik sanoi:
Teologit ja muut hepreantaitoiset: pitääkö paikkansa se, mitä annoin kertoa itselleni kaupungilla: heprean kielen sanassa "seitsemän" on sama juuri (samat konsonantit) kuin sanoissa "täysi, täydellinen" ja "vala". Tällä voisi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että nimenomaan juutalaiset pitivät seiskaa täydellisyyden vertauskuvana.
Minulta ei löydy esim. Liljeqvistin VT-sanakirjaa, mutta Ben-Yehudan ilmeisesti moderniin kieleen painottuva taskusanakirja löytää lopulta hakusanan "full" kohdalta myös synonyymityksen sâve9a (ensimmäinen konsonantti on sīn), mikä lienee täydellisin lähenemä sanoihin šiv9ā "seitsemän" ja ševū9ā "vala" sekä niissä esiintyvään yhdistelmään šīn – bēt – 9ajin (v on asemansa takia spirantoituva bēt).

"Täydellisyyteen" viittaavien sanojen konsonanttijuuri on ainakin nykysanastossa useimmiten š–l–m.
Arvioitu sanapaino perustuu lukemiini ohjeisiin ja esimerkkeihin. :roll:
 
Ilmeisin raamatullinen perustelu seitsenluvun yhdistämiselle "täydellisyyteen" on se, että Jumala loi maailman seitsemässä päivässä, siis kuusi työpäivää ja yksi lepopäivä (I. Moos., 1.1. -2.3.). Toisin sanoen asiat tulivat täydellisiksi seitsemäntenä päivänä.

Kyseisessä luomiskertomuksessa esiintyy muuten sana "Elohim" (Jumala) 35 kertaa (seitsemän kertaa viisi!), ja luomisen seitsemättä päivää käsittelevässä kappaleessa (I. Moos., 2.1-2.3) on hepreaksi 35 sanaa, näin ainakin väittää "The Jewish Study Bible" (s. 12).

Seitsenluvun painottaminen sopii tietysti juutalaisuuden keskeiseen rituaalisäännökseen, viikon seitsemännen päivän eli sapatin pyhittämiseen.

Yllä mainittu lähteeni kuitenkin muistuttaa, että eräissä muissa Raamatun kohdissa seitsenlukua ei mitenkään yhdistetä luomiseen, ja arvellaan, että tämän luvun korostaminen on tiettyjen Raamatun kirjoittajien ("Pappiskirjan" kokoajien) vanhemmasta Lähi-Idän traditiosta saama idea. (The Jewish Study Bible, Oxford University Press, 2004 ( s.13).

Eli palaamme kysymykseen, miksi seitsemän sitten oli muualla Lähi-Idässä täydellisyyttä tarkoittava luku. Ja onhan myös 12 tärkeä luku Raamatussa!
 
Tämä lainaus on vanhasta elämänkatsomustiedon oppimateriaalista:

Monet maagiset luvut ovat peräisin ajanlaskuun liittyvistä asioista. Viikonpäivien lukumäärä seitsemän syntyi alun perin luonnollisen kuukauden jakamisesta kuun vaiheiden (uusikuu, molemmat neljännekset, täysikuu) mukaan neljään osaan. Joka seitsemäs päivä ei uskallettu ryhtyä ratkaiseviin toimiin, koska kuun vaiheita pidettiin maagisina. Näin syntyi alun perin lepopäivä.

Babylonialaisten huonon onnen luku oli 19, joka laskettiin kaavalla 7 x 7 - 30 eli viikon päivien lukumäärä kerrottuna itsellään ja vähennettynä kuukauden päivien lukumäärällä. Juutalaisten ja kristittyjen huonon onnen luku 13 lasketaan mutkikkaammalla kaavalla 7 x 7 x 7 - 11 x 30.

Jo muinaisessa Kiinassa tunnettiin taikaneliöt. Taikaneliössä määrätty määrä ensimmäisiä lukuja, esimerkiksi luvut 1, 2 ,3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 on ryhmitetty neliön muotoon siten, että vaaka- ja pystyrivien sekä neliön lävistäjien lukujen summa on sama. Kun tällaisen taikaneliön luvut piirrettiin esimerkiksi kaulakoruun, tämän korun saatettiin ajatella tuottavan hyvää onnea, esimerkiksi sen ajateltiin suojaavan sairauksilta.

Muinaisessa Kreikassa niin sanotut kolmioluvut olivat myös maagisia lukuja. Kolmioluku syntyy siten, että lukuja lasketaan yhteen. Kolmiolukuja ovat esimerkiksi seuraavat: 1 + 2 = 3, 1 + 2 + 3 = 6, 1 + 2 + 3 + 4 = 10 ja niin edelleen. Meidän kulttuurissamme erittäin kuuluisa on kristittyjen ”pedon luku” 666, joka on seuraava summa: 1 + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + 8 + 9 + 10 + 11 + 12 + 13 + 14 + 15 + 16 + 17 + 18 + 19 + 20 + 21 + 22 + 23 + 24 + 25 + 26 + 27 + 28 + 29 + 30 + 31 + 32 + 33 + 34 + 35 + 36. ”Pedon luvun” luvut esiintyvät myös kuuluisassa taikaneliössä, ”auringon neliössä”.

Eräs toinen mahdollinen Pedon luvun alkuperä on tiettävästi roomalaisten numeroiden I + V + X + L + C + D summa, joka on desimaalilukuna 666.

Iron Maidenin levy ja kappale sekin.
 
Tämä on vain hatara muistikuva, mutta olen mielestäni joskus kuullut, että kun heprean kirjaimille (ettei sitten kreikan?) antaa niille kuuluvat numeroarvot (samaan tapaan kuin latinassa i on yksi, v on viisi jne.?) tulee nimen NERON KAISAR kirjaimet yhteenlaskemalla 666. Pitääköhän tämä paikkansa? Siis tässä viitattaisiin Rooman paloon vuonna 64 ja sen jälkeiseen kristittyjen vainoon.

Toisaalta kuutonen on mahdollisimman "epäseiska", kun se on yksi vajaa. Joten kolme kuutosta peräkkäin on kolminkertainen antiseitsemän, sopiva tunnus Antikristukselle, luulen ma. - Mutta tämä viimeinen on aivan oma teoriani, jota siis ei kannata totena toistaa (paitsi jos viittaa lähteeseen "muuan rotta kertoi, että...").
 
Tik sanoi:
Toisaalta kuutonen on mahdollisimman "epäseiska", kun se on yksi vajaa. Joten kolme kuutosta peräkkäin on kolminkertainen antiseitsemän, sopiva tunnus Antikristukselle, luulen ma. - .

Rotta eteni nyt vähän liian nopeasti, kuin Fëanorin joukot ikään. Uuden testamentin kirjoittajillahan ei ollut desimaalijärjestelmää, joten kolminkertainen kuutonen olisi ollut heille 18, ei 666. (Kreikkalaisilla oli joku latinalaisia numeroita vastaava systeemi kirjainten lukuarvoineen.)

Luin muuten jostain uutisen äskettäin löytyneestä vanhasta UT:n käsikirjoituksesta, jossa Pedon luku olisi ollut 616.
 
Seitsemästä vielä: J.K.Rowling (Harry Potterin kirjoittaja) on sanonut Half-blood princen julkistamisviikonlopun aikana leaky cauldronin ja mugglenetin yhteishaastattelussa (en ole täysin varma että kyseessä oli juuri tuo haastattelu, mutta Rowlingilta itseltään tieto on kuitenkin peräisin) että Weasleyden tytär (nimeltään Ginny) on ensimmäinen tyttö seitsemän sukupolven ajan ja hän on sattumoisen perheen seitsemäs lapsi, eli mitenkäs se nyt menisikikään, seitsemänen pojan seitsemäs tytär? Hän myös sanoi, että Ginnystä tulee voimakas noita, johtuen tästä sukulinjasta (ei sitä turhaan synnytä tuollaisella sukulinjalla).

Miksi juuri 13 on huonon onnen luku?
 
Luotettava lähde (Don Rosa tarinassaan 10 avataran aarre) kertoi että tuo epäonnenluku 13 tulee jostain päivämäärästä, jolloin temppeliritarit (tai jotkin) kärsivät tappion tai tulivat karkoitetuksi (tai jotain). Kyllä, olen täsmällinen kuten aina. Mutta tarkistamaan on niin pitkä matka.
 
Oli kyllä itseasiassa Temppeliherrojen kätketty kruunu tuo tarina, ja siinä viitattiin lähinnä perjantain kolmannentoista päivän pahamaineisuuteen. Kolmentoista pelosta en nyt muista alkuperäistä syytä, mutta ainakin päivällisillä on joskus pyritty välttämään kolmeatoista istujaa, jonka taas väitetään johtuvan siitä, että Jeesuksen asettaessa ehtoollisen paikalla oli yhteensä kolmetoista henkeä, joista yksi oli kavaltaja.

Tik sanoi:
Tämä on vain hatara muistikuva, mutta olen mielestäni joskus kuullut, että kun heprean kirjaimille (ettei sitten kreikan?) antaa niille kuuluvat numeroarvot (samaan tapaan kuin latinassa i on yksi, v on viisi jne.?) tulee nimen NERON KAISAR kirjaimet yhteenlaskemalla 666. Pitääköhän tämä paikkansa? Siis tässä viitattaisiin Rooman paloon vuonna 64 ja sen jälkeiseen kristittyjen vainoon.

Saman selityksen olen kuullut, mutta en kyllä muista miten nuo lukuarvot sitten laskettiinkaan - saattoi olla myös niin että aakkosten eka kirjain on ykkönen jne. Tosinhan numerologialla ja ripauksella mielikuvitusta saadaan kuka tahansa keskiajan paaveista tai keisareista kuten myös Napoleon tahi Hitler todistetuksi Antikristukseksi. Täytyy vain valita sopiva kieli ja sopivat numeroarvot. Jos sittenkään hommasta ei tule mitään, täytyy tarkistaa, onko transkribioinut nimen oikealla tavalla kreikan tai heprean aakkosiin :grin: Kyllä ennemmin tai myöhemmin onnistuu saamaan lukuarvoksi 666 tai sitten 616, jonka Makarin tavoin muistelen jostain kopiosta tavatun, vaikka luultavampaa lienee, että tuossa kohtaa olisi kopiointivirhe kuin että kaikki muut tekstit olisivat sen tehneet.

Makar sanoi:
Uuden testamentin kirjoittajillahan ei ollut desimaalijärjestelmää, joten kolminkertainen kuutonen olisi ollut heille 18, ei 666.

Toisaalta liku kuusi mainitaan kolme kertaa peräkkäin kun sanotaan kuusisataakuusikymmentäkuusi (kreikaksi hexakosioi hexakonta hex tjsp, en osaa kieltä), joten kyllähän tuo Tikin ajatus periaatteessa mahdollinen voisi olla. Sen verran tyylikäs se ainakin on, että joku muukin on sen esittänyt, en muista kuka.
 
Siihen kolmeentoista sen verran, että perjantai kolmastoista päivä oli sen takia pelätty päivä, että sitä on keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Yhtäkään muuta samaa lukua ja samaa viikonpäivää ei ole yhtä paljon vuodessa (esim. torstai olisi aina yhdeksäs jne.). Lisäksi kolmanteentoista päivään tuli kammo kuun muuttumisen takia. Usein kolmastoista oli täysikuun ja kuun vaihtumisen ajankohta, jolloin ihmiset uskoivat kaikennäköisen maagisen olevan liikkeellä.

Joku luultavasti muistaa tarkemmin.
 
Kas, tässäpäs hassu keskustelu.

Mistäs tulevat Lostin ahniinminullerakkaat numerot 4 8 15 16 23 42? 23 on tietääkseni jollain tapaa maaginen luku, ja nelikakkosen tietää kaikki ([25]), mutta mistä tulevat luvut 4 8 15 16? Onko niillä jokin muu salaperäinen merkitys kuin Hurleyn piinaaminen?
 
Villejä veikkauksia voi lukea LOSTpedian artikkelista. Veikkaisin lisäksi, että yleisesti numerointiin on kannustanut kaksi muutenkin LOSTin kirjoittajia innoittanutta huippusarjaa: The Prisoner (jossa kaikilla hahmoilla on nimien sijasta numerot - päähenkilö on kutonen) sekä The X-Files (jossa viljeltiin laajalti hurttia sisäpiirihuumoria numeroilla - näistä yleisimmät olivat 1013, 1121 ja 925.)
 
Mitähän numerologista merkitystä on sillä, että ennen tätä viestiä minulla ja Samoojalla oli kummallakin tilillämme tasan 4444 viestiä? Taidanpa poistaa jostakin tarpeettoman viestini, niin tasapaino säilyy vielä hetken.
 
Ylös