Nuoret roolipelaajat?

  • Keskustelun aloittaja Theoderic
  • Aloitettu
T

Theoderic

Vieras
Itse olen pelannut roolipelejä (siis niitä joissa istutaan lattialla noppien ja hahmolomakkeiden kanssa) noin 15 vuoden ajan. Viime vuosina on alkanut tuntua siltä, etteivät roolipelejä enää juuri harrastakaan muut kuin kaltaiseni lapsettomat kolmikymppiset heebot, jotka tahtovat säilyttää yhteyden murrosikäänsä :lol:

Vaan onko näin? Löytyykö perinteisille roolipeleille vielä nuortakin harrastajakuntaa? Ja jos löytyy, niin mitä pelejä he pelaavat? Itse en ole juurikaan tehnyt ostoksia alan kaupoissa 90-luvun alun jälkeen.

Kertokaahan.
 
Taitaapi nykynuorisoa enemmän kiinnostaa nuo keräily*pelit ja larppaus kuin tosimiesten noppien kalskattelu. Ainakin tämmöinen fiilis tulee Fantasiapeleisssä asioidessa, nuoremmat hankaa kortteja ja miniatyyrejä, vanhempi polvi sitten plärää Vampire-kirjoja.

(Joojoo, kärjistän. Elämä on silleen paljon kivempaa.)
 
"Tosimiesten noppien kalskattelu"? Juu juu, miehekästä on. Kyllä siinä aamulla evakosta kotiin palaava nainen herkistyy siippansa miehisyydestä, kun kuuntelee koko yön pelanneen ja sitkeästi jatkavan porukan puheita. (Mutta oikeasti, oudolla tavalla se on sööttiä. Aikuiset miehet, nopat ja mielikuvituslohikäärmeet.)

Nim. Osa-aikainen roolipelileski. ;)
 
Minäpä pelaan tosimiestenroolipelejä paremman puoliskoni kanssa lähes päivittäin. Mutta emme visko noppia. Hahmolomakkeita ja muita papereita kuitenkin. Istumme mukavasti isoissa laiskanlinnoissa ja pelaamme yhdessä.

Kyllähän se ikävä kyllä näyttää siltä että kahdeksankymmentäluvun puolenvälin jälkeen syntyneitten seurassa ei perinteiset pelit enää uppoa.
 
Itse en ole suuremmin tähän harrastukseen sotkeutunut, mutta kyllä tunnen useammankin kahdeksankymmentäluvun puolivälin jälkeen syntyneen innokkaan (rasittavissakin määrin ;)) ropeltajan, joihin uppoavat nimenomaan nämä perinteiset noppaleikit; kerpit, kyperpunkit jos sun muut. Eli ei se harraste aivan kadonnut ainakaan ole nuorempienkaan keskuudesta - siitä en sitten tiedä kuinka pahoin suosiotaan se on menettänyt muodikkaampien ropelluslajien tieltä.
 
Itse olen kerran pöytäropea pelannut eikä oikein luonnistunut minunkaltaiselta ihmiseltä.
Jollain tavalla pidän ehkä hieman kuivahkona pelata lomakkein ja nopin, mutta kukin tykkää pelata miten pelaa.
Live on siis kokonaan mun juttuni, siitä ei päästä mihinkään :D
 
"Tosimiesten noppien kalskattelu"? Juu juu, miehekästä on. Kyllä siinä aamulla evakosta kotiin palaava nainen herkistyy siippansa miehisyydestä, kun kuuntelee koko yön pelanneen ja sitkeästi jatkavan porukan puheita. (Mutta oikeasti, oudolla tavalla se on sööttiä. Aikuiset miehet, nopat ja mielikuvituslohikäärmeet.)
Click to expand...

Psykologien mukaan roolipelaamisen kaltainen harrastus kuuluisi oikeastaan jonnekin 13. ikävuoden tienoille. Sitä vanhemmilla ihmisillä roolipelaamisessa on kyse yrityksestä löytää uudestaan murrosiän kokemusmaailma. Jännitys ja poikien kaveripiirit...

Ainakin minusta tuntuu, että ropellus-harrastuksessa syntyvä kakaramaisuus lisää henkistä vireyttäni. Peliporukkani koostuu kolmenkympin virstaanpylvään ohittaneista väitöskirjantekijöistä...mutta silti me jaksamme hihkua kuin pikkupojat päästessämme Egyptin aavikolle vuoteen 1923...

Mutta tämä viestiketju vahvistaa ennakkoluulojani. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta roolipelejä harrastavat ne, jotka löysivät puuhan jo 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Nuorisolla on omat juttunsa. Niin se maailma menee eteenpäin.
 
Minä...

oon pelannu peräti kaks kertaa... Pelaisin useamminkin, mutta kun ei porukkaa saa kasaan kuin kerran kolmessa kuussa... :( pelattiin tsh:n aamu koittaa, ja sit se pimeyttä pimeämpää... tai jotain, no mut kumminki... Mä tykkään... ja oon 86... Ja pelaan saman ikästen, ja muutaman kahtavuotta nuoremman kans... et kyllä meitä löytyy... siis kasivitosesta nuorempia... :)
 
Noh, noh.
Ei maailma ole sentään unohtamassa pöytäroolipelien jaloa taitoa teidän vanhetessakaan!
Tiedän monia itseni ikäisiä (86) pelaajia.

Majatalo.org:issa oli puhetta perheen jäsenten kanssa pelaamisesta ja ainakin minä olen saanut pikku sisarukseni innostumaan pelaamisesta. Joka on ihan mukavaa. (Toki peli on kaikin tavoin erilaista, mutta sangen mukavaa sekin. Nimittäin on ihan piristävää olla GM maailmassa jossa suurin tehtävä on löytää hobittimuorin kadonneet aamutohvelit! :p )
 
Itselläni ikää on 16v ja varsin innokkaasti kokoonnumme kaveripiirini kanssa viskomaan noppaa pöydän ympärille, joten ei tämä harrastus kuollut ole, ei toki. Voimissaan edelleen.
 
Minä pelasin ennen näitä "tosimiesten" noppa-pöytä-roolipelejä. Ja olen myös 80-luvun puolivälin jälkeen syntynyt! En kerää kortteja taikka miniatyyreja. HAH!
 
Roolipelejä on tullut pelattua lähinnä ala-aste aikana, eikä se johdu siitä, etteikö se enää kiinnostaisi, tai olisi vain "tosimiesten" noppien kalskattelua nuoruuden muistelon hurmassa. Ei minun kohdallaani on ongelmana se, että ei oikein saa kunnon porukkaa kasaan. Kaverini koulussa (ikäluokkaa -88, niin kuin minäkin) hehkuttavat ja vannovat larppaamisen nimiin, ja täytyy sanoa, että kyllä itse tekeminen ja koko maailman kokeminen ympärillään voittavat osittain pöydän ääressä istumisen ja mielikuvituksen äärirajoille viemisen, (iso peikko uhkaa tappaa sinut samalla kun istut turvallisesti tuolissasi natustamassa jooustovoileipää, vaikka muonavarat ovat lopussa, ja olet nälkäkuoleman partaalla) mutta toisaalta hahmon pisteiden laskeminen, ja hahmolomakkeiden tihrustaminen luovat omanlaisensa ihanan tunnelman.

Ja oli miten oli, kaikki pelaaminenhan on hauskaa, ja löytyy vielä varmasti monta sukupolvea, jotka nurisevat, etteivät "nykynuoret pelaa entiseen malliin roolipelejä, kyllä minun nuoruudessani... "
 
Pöytäroolipelit ja larppaaminen ovat niin täysin eri asioita, että eipä niistä kannata puhuakaan samana päivänä. Itse olen pöytäroolipelaaja ja sellaisena pysyn.

Kunnioitan larppaamista eli "näytelmäroolipelaamista" suuresti. Se vaikuttaa hyvin luovalta harrastukselta. Mutta se ei vain satu olemaan minun juttuni. Kokeilin larppausta muutamaan kertaan joskus 90-luvulla. Ei sopinut minun luonteelleni. Liikaa vieraita ihmisiä.

Pöytäroolipelien intiimi kaverimiljöö sopii meitsille parhaiten. Tietenkään pöytäroolipelissä ei ole jälkeäkään larppaamisen kokemusmaailmasta, mutta eipä sitä siinä tavoitellakaan.
 
Lindon sanoi:
Noh, noh.
Ei maailma ole sentään unohtamassa pöytäroolipelien jaloa taitoa teidän vanhetessakaan!
Tiedän monia itseni ikäisiä (86) pelaajia.

Majatalo.org:issa oli puhetta perheen jäsenten kanssa pelaamisesta ja ainakin minä olen saanut pikku sisarukseni innostumaan pelaamisesta. Joka on ihan mukavaa. (Toki peli on kaikin tavoin erilaista, mutta sangen mukavaa sekin. Nimittäin on ihan piristävää olla GM maailmassa jossa suurin tehtävä on löytää hobittimuorin kadonneet aamutohvelit! :p )
Click to expand...

Aivanaivan :) Kyllä minäkin pelaan, vaikka -87 olen :) Ja minä myös tiedän paljon -85 ja -86 -pelaajia, omanikäisiäni en niinkään. Mutta se porukka, missä joskus aikoinani aloitin, koostuu miehistä, jotka ovat 25-28 vuotta :) Että toisaalta kai joku tuollainen pieni yleistys on ehkä paikallaankin... ^^'

Niin, ja hyvin monia nuorempiakin kiinnostaa ropettaminen, mutta mahdollisuudet ovat vähän huonot. Se kun riippuu niin paljon kaikesta, että missä voi pelata ja onko porukkaa ja mitä peliä ja mistä nopat ja mistä kirjat ja mistä kaikki muut romut ja...

...kun ei sitä aina tajua, ettei välttämättä tarvitsisi oikeastaan mitään :)
 
Minun pitää tuoda itseni taas mukaan. Minä nimittäin larppaan aika vähän, mutten kyllä kalskauttele noppiakaan. Storytelling on minun juttuni ja siitä pidänkin sitten niin paljon, niin paljon. <3
Olen minä kyllä niitä noppiakin yrittänyt. Pari kertaa. Ensimmäinen kokeileva kerta oli hiukan huvittava, kun pelasimme kylämme spurguja supersankareina. :p
Ikää on vasta sen melkein viisitoista, joten aikaahan on innostua. Henkilökohtaisesti kyllä INHOAN hahmolomakkeita yli kaiken. Teen niitä erästä irkissä pelattavaa storytelling WoD-kronikkaakin varten, joten tiedän kyllä mistä puhun. En ole koskaan ollut hyvä piipertämään ja laskeminen särkee pientä päätäni. x)
 
Roolipelaajiahan on vähän kaiken ikäisiä, tai no tuskin nyt yli 50 vuotiata sentään. Itse olen 18 vuotias ja pelannut Ropeconin (erittäin suositeltava paikka) ulkopuolella lähes ainoastaan itsestäni pari vuotta vanhempia tai nuorempia pelaajien kanssa, mutta olen noita eri-ikäisiäkin tavannut. Kai se on ihan luonnollista että pelailee lähinnä oman ikäpolvensa kanssa, kuka nyt "vekaroiden" tai "vanhojen patujen" kanssa haluaisi pelata. :wink:
 
Hehhehhee... minä olen ihan noin niinkuin alkajaisiksi tuliterä 15 vuotias. Olen kovasti halukas koittamaan pöytäropea joskus, mutta kun pelaajia on melko vähän tällaisessa peräkylässä kuin tämä on. :roll:

Larpannut olen ja tuln vastaisuudessakin sitä harrastamaan. Ja nyt minun on pakko kiittää Mei:tä kun niin kivasti teki ja tutustutti minut storytellingiin. :lol:

Ei mutta nyt menee pahasti off-topiciksi. Seuraava!
 
Itse olen kiintynyt suuresti live-roolipeliin, mutta kyllä noppapelejäkin varmasti vielä kokeilen, kun mahdollisuuden saan.

Muutama samanikäinen (-87 syntynyt) ystäväni harrastaa pöytäropea kerran viikossa ja sieltä löytyy kai pari vielä nuorempaakin edustajaa. Ja hauskaa kuulemma aina on! :D
 
Itse pelasin joskus yläasteella hieman pöytäroolipeliä eli kaveri oli pelinjohtajana ja minä ja pari muuta sitten seikkailimme ja pelailimme hänen peleissään.

Mukavaa puuhaahan tuo oli, mutta on nyt jäänyt taakse kuin Jämsän äijä. Ikävä kyllä. Larppausta en ole koskaan edes kokeillut, ja hyvin mahdollista että en tule kokeilemaankaan, sen verran laiska minusta on tullut. Mutta ehkäpä joku päivä kun saan sopivaa seuraa niin alan jälleen pöytäroolipelaajaksi. :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös