Nuoret roolipelaajat?

  • Keskustelun aloittaja Theoderic
  • Aloitettu
Olenkohan nyt vähän yli-ikäinen vastaamaan, kun ikää on jo huikeat 20 vuotta...? Joka tapauksessa meidän peliporukkamme pelaa ainoastaan noita pöytäpelejä, hahmolomakkeita käyttäen, nopilla tai ilman. Viime aikoina on tullut pelattua BESM:iä.
 
Aisheeya, no samaa ikäluokkaa ollaan, että enpä usko että olet liian vanha. Mehän ollaan vielä ihan nuoria. :p
 
Sitähän minäkin. :D Mutta joku on joskus väittänyt minuakin aikuiseksi! :shock:

...Joka lähettelee turhia viestejä.
 
Carcharoth sanoi:
Olen kovasti halukas koittamaan pöytäropea joskus, mutta kun pelaajia on melko vähän tällaisessa peräkylässä kuin tämä on.
Elämä on kovaa. Musta tuntuu ihan samalta. tai siis enhän mä voi valittaa kun mulla on oma pelipoppoo, jonka pelinjohtaja oon, mutta silti... Jos ryhmä koostuu kahdesta ihmisestä ittensä lisäks, joista toinen on sun 13 vee pikkusisko, jonka motivaatio on erittäin kyseenalainen, on pelaaminen aika mielenkiintoista. Kikista pahinta on kun rakas siskoni suuttuu mulle päiviksi jos hänen rakas lempi pelihahmonsa sattuu vähänkin loukkaantumaan tappelun tiimellyksessä.
Ai niin, sit asiaan... Mun mielestä se et hirveesti mun (16v) ikäsii ropesta innostuneita tyyppejä ei ainakaan täälläpäin tunnu olevan johtuu kolmesta syystä a)90 prosentin mun ikäsii mielestä roolipelaus on tosi noloa ja lapesellista yms. b) ne jotka on vähänkin kiinnostuneita ei löydä pelioporukkaa... c)lopuksi monet ei ees tiedä roolipeleistä ja niiden tieto rajottuu luuloon että ne on jotain palvontamenoja tms.

Nooo, siinä oli jotain sekavia ajatuksia nuorista ropettajista. Pitänee palata suunnittelemaan mageeta seikkailua rakkaille sankareilleni.
 
Joo, minä olen 13 vuotias ja öh... ropellan noin kerran viikossa isoveljeni ja kavereideni kanssa. Juu että kyllä se on se Dungeons & Dragons mitä myö pelataan. (Joskus kylläkin isoveljeni tekemää Tyrmiä & Kammioita)Onhan se mukavaa pelata kavereiden kanssa mutta joskus se menee kyllä semmoiseksi tappeluksi parhaista taika esineistä... Larppausta ei oo vielä tullu kokeiltua mutta joskus ois tarkotus. :þ
 
Pöytäroolipelejä on tullut pelattua vasta suunnilleen vuoden ajan, mutta ikääkään ei ole kuin kolmetoista. kolmen kuukauden päästä 14... Peleistä oon pelannu Runequestiä ja KERPpiä.
 
Aranelia sanoi:
Ai niin, sit asiaan... Mun mielestä se et hirveesti mun (16v) ikäsii ropesta innostuneita tyyppejä ei ainakaan täälläpäin tunnu olevan johtuu kolmesta syystä a)90 prosentin mun ikäsii mielestä roolipelaus on tosi noloa ja lapesellista yms. b) ne jotka on vähänkin kiinnostuneita ei löydä pelioporukkaa... c)lopuksi monet ei ees tiedä roolipeleistä ja niiden tieto rajottuu luuloon että ne on jotain palvontamenoja tms.

Tuttu tunne, kaikki sukulaiseni ovat tuominneet Larppi harrastukseni "saatananpalvonnaksi" ja "epäilyttäväksi puuhaksi". Aina suostuttelemassa lopettamaan.

Ja meidän luokassamme ei kannata mainita LARPausta tahi RoPea tai sinut tuomitaan loppuelämäksesi. Pari asiasta innostunutta eivät tietenkään jaksa tuhlata rahaa saati aikaa hommaan, peläten menettävänsä naamansa jos tulevat ilmi ^_^-

Ei kai minulla ole mitään aiheeseen lisättävää, mutta oli pakko vastata tuohon. :roll:
 
Minä olen 13-vuotias. pelaan D&D:tä niin usein kun pystyn. viimeksi tuli pelattua 1 kuukausi sitten. teen nyt maailmaa siihen. nimi-ideoita?
pelaan D&D:tä veljen, serkun ja kaverin kanssa. Minä olen LM:nä aina, sillä oon ainoa joka meistä on lukenut luolamestarin ohjekirjan ja se on myös heidän mielestään rankkaa muistaa kaikki ja lukea miljoona taulukkoa kerralla.
 
Eih! Miun toppic

:) Elikkä olen 16 vuotias ja olen pelannu D&D:tä jo 2 vuotta. Nyt on ollut pitkä tauko kun alkoi aika loppumaan peruskoulun loputtua. Itselläni on tason 7 taistelija. Mahtava peli jos saan sanoa. Mielikuvituksen käyttö oli kaikkein parasta, ei rajoja. :twisted: Tulikin hirvee himo pelata :twisted:
 
Minun on pakko todeta, että ropeaminen ei iskenyt ollenkaan. Olin oikeastaan vielä aika pihalla koko systeemistä (olinkohan neljäntoista - ei hitsi, siitähän on jo kuusi vuotta!) ja sitten PJ yritti pakolla vääntää meikäläisen vaaralliseen tilanteeseen ja etenemään pelissä. Eihän se minulle sopinut silloisessa tavassani nähdä maailma: olin tolkuttoman epäseikkailullinen, hobittimainen suorastaan. Oikeastaan tuo pelikokemus saattoi olla se, joka esti minua kiinnostumastakaan koko roolipelaamisesta. Toisaalta kiinnostukseni olisi tuskin muutenkaan riittänyt, koska nuo olivat ohjelmoinnin opettelun "kultaisia" vuosiani, opin kauheaa tahtia kaikkea uutta. Ja myös tietokoneista tietenkin.

Tällä hetkellähän lähin ropeltaminen on NationStates-peli joka meillä on ihan täällä Käärmeessä käynnissä, jossa toimin PJ:nä. Ensimmäistä kertaa koskaan. Säännöt ovat löyhät, joskin homman pitäminen käsissä on kohtalaisen vaikeaa johtuen suuresta pelaajamäärästä ja vähenevästä kiinnostuksesta itse peliä kohtaan. Tosin tämä oli odotettavissa, olen heikoilla kun puhutaan pitkäjänteisyydestä asiassa, joka ei tarjoa lähestulkoon jatkuvaa vaihtelua (siinä mielessä, että se itse perustekeminen muuttuisi toisenlaiseksi).
 
En oikein kuulu tälle nuoriso-osastolle, mutta aikani kuluksi katselin ja sitten heräsi kysymys ja kommentti, joten kirjoitanpa kuitenkin. Itse pelailin pelejä 1990-96/97, mutta sittemmin ovat jääneet vanhan kaveriporukan paikkakuntaeriytymisen yms. vuoksi. Tekisi mieli taas pelailla, mutta ei saa aikaiseksi hankittua porukkaa yms vaivannäköä. Roolipelimaailmaa olen kyllä seuraillut hieman sivusta ja valikoiden, ja uusia pelihankintoja on tullut tehtyä vuosien varrella, tänäkin vuonna, pelaaminen on vain jäänyt vuosien taa enkä taida olla aina ihan perillä nykymenosta/systeemeistä/peleistä.

Tuossa aiemmissa viesteissä mainitaan legendaarinen Dungeons&Dragons. Havaitsin, että siitä on ilmestynyt uusi versio, luulin jo kuolleeksi ja kuopatuksi. Sillä ensimmäisellä punaisessa laatikossa (enää eivät pelit tunnu tulevan laatikoissa jostain syystä :D ) olevalla versiolla tuli roolipelaus aikoinaan aloitettua, mutta sitten tuli siirryttyä "kehittyneempiin" ja "parempiin" peleihin: RQ, KERP, Roolimestari, Cyberpunk... Mitähän silloin olisi mahtanut ajatella näistä kaikista hienoista storytelling systeemeistä yms, puhumattakaan helpommin saatavilla olevasta valtavasta pelimäärästä.. Tuntuu että silloin kyllä arvosti isoa noppamäärää ja sen sellaista. Nyt olen ajatellut, että ehkä sitä jonain päivänä kun taas pelaa, pitäisi palata D&D:n maailmaan. Se on varsin yksinkertainen ilman turhia kiemuroita ja hieman järkeistämällä sitä (kokemuspistesysteemin muuttaminen, noppamäärän vähentäminen tms.) siitä saisi kelpo pelin. Storytellingiin voi sitten keskittyä itse pelatessa, sillä järkeilemällä ja hyvällä pelaamisella ne asiat kai paremmin ratkaistuvat kuin nopilla ja taulukoilla.

Niin sitten varsinaiseen asiaan: Onko kellään kokemusta näistä D&D:n eri versioista? Miten tämä uusi eroaa vanhasta, kannattaako vanhan hankkia uutta yms...?
 
Minä olen pelannut vanhaa kunnon keski-maa roolipeliä, mutta nykyään pelaan D&D 3.5:sta. Onhan se säännöiltä parempi mutta Keski-maassa oli enemmän tunnelmaa.
 
Quidam sanoi:
Storytellingiin voi sitten keskittyä itse pelatessa, sillä järkeilemällä ja hyvällä pelaamisella ne asiat kai paremmin ratkaistuvat kuin nopilla ja taulukoilla.

Niin sitten varsinaiseen asiaan: Onko kellään kokemusta näistä D&D:n eri versioista? Miten tämä uusi eroaa vanhasta, kannattaako vanhan hankkia uutta yms...?

Vaikken nyt mikään D&D asiantuntija olekaan...

Riippuu ihan millaista peliä haluaa pelata. Itse olen pelannut D&Dstä 2. ja 3. laitoksia ja ne ovat varsin erilaiset keskenään. 2.ssahan (AD&D) tuli mukaan huomattavasti enemmän ammatteja ja taitoja 1.laitokseen verrattuna (sekin tuolta kirjahyllystä löytyy) ja taistelusysteemi muuttui hieman ehkä monimutkaisemmaksi. No, 3.laitos toi sitten mm."feat"it (erikoiskyvyt?), D20-systeemin ja IMHO hankalan taistelusysteemin. Pelissä tunnuttiin ottavan askel strategiapelin suuntaan - mistä koko homma tietty lähtikin liikkeelle - ja taisteluiden kaoottisuus väheni huomattavasti. Taisteluissa pärjätäkseen pitää yleensä melko tarkkaan suunnitella hahmojen toiminnat, mieluiten vielä siten, että ne tukevat toisiaan mahdollisimman hyvin. Itse pidän satunnaisuudesta ja siitä, ettei kaikkea voi ennalta sopia kuitenkaan. Monet kaverini pitävät taas 3.laitoksesta eniten: he haluavat roolipeliltä strategiapelityyppisiä taisteluita jotka kestävät pitkään. Itselleni taas taistelut ovat se "välttämätön paha" joka tarvitaan ajoittain tarinan etenemiseksi, ja siksi haluan hoitaa ne mahdollisimman jouhevasti pois alta. (Itse en tosin D&Dtä pelauta, mutta olen siis pelauttanut AD&Dtä joskus). D&D-kamppis, jossa olin mukana, kaatuikin lopulta pelaajien välisiin laitosvalintaeroihin: GM ja 2 pelaajaa olisivat halunneet palata 2.laitokseen, 3 pelaajaa taas halusi ehdottomasti pelata 3.

Eli siis tiivistettynä: Kaikissa on hyvät puolensa, pitää vain tietää minkätyylistä peliä haluaa pelata.
 
Minä olen aloittanut pelaamisen viime vuonna, tähän mennessä olen ehtinyt pelata (vain) kolmea eri pöytäroolipeliä. Kaikki ovat olleet Sormusten herra - aiheisia, joita myyjä on Fantasiapeleissä suositellut. Jokainen on ollut ihan hyvä, varsinkin aloittelijoille, ja hauskaa ainakin on ollut. Seurravaksi tässä parin viikon sisällä olisi tarkoitus pelata vihdoin tuo Keski-maa, ja kesällä olen menossa ensimmäistä kertaa larppaamaan.
 
Minun käsittääkseni D&D painottuu enemmän Hack&Slash:in puolelle kuin ongelmanratkontaa. Siinä taistelu tuntuu olevan tärkeämmässä osassa kuin muissa pöytäroolipeleissä (en kuitenkaan ole kaikkiin tutustunut, mutta ainakin näin uskoisin).
 
Squall Leonheart: Tuon yleisen harhavaikutelman antaa se, että D&D:in systeemi antaa oivan pohjan taisteluskenaarioille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi vääjäämättä pelkkää mättöä. Pelin tyyli ja rakenne riippuu täysin pelinjohtajasta ja pelaajista. Mitä Hack & Slashiin tulee, niin sitä löytyy yhtälailla aivan jokaisesta roolipelistä.
 
Utum-Kodur sanoi:
Squall Leonheart: Tuon yleisen harhavaikutelman antaa se, että D&D:in systeemi antaa oivan pohjan taisteluskenaarioille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi vääjäämättä pelkkää mättöä. Pelin tyyli ja rakenne riippuu täysin pelinjohtajasta ja pelaajista. Mitä Hack & Slashiin tulee, niin sitä löytyy yhtälailla aivan jokaisesta roolipelistä.

Niinpä, ei ainakaan meidän pelit ole pelkkää mättöä on siinä paljon puhumistakin. Enemmän meillä oli KERPissä mättöä, mutta se taitaa johtua siitä kun silloin ei oltu pelattu kovinkaan kauan ja pelien laatu on parantunut.
 
Itse löysin roolipelikirjan isän kaupasta,adoptoin sen ja muutin säänntöjä.
Loin maailman DoD(DaysOfDarkness) ja pelautan peliä tutuilla,kaverit,nuoret sukulaiset.
Pääsiäiseksikin olisi aie pitkästä aikaa järjestää peli,jotta juoni pääsisi taas liikkeeseen.Pistin siitä ilmoituksen kohtauspaikkaan,peli pelattaisiin Turussa,kait minun rääkyvässä röttelössä.
Kehitin itse säännöt vanhojen pohjalta vaikka en ole koskaan pelannut,en tiedä oikesta säännöistä.Nämä pohjautuvat jotenkin West end gamesin StarWars the roleplaying gameen.Muutin vain elementit scifistä fantasiaksi,ja jotain muuta pientä. ;)
 
Hetkonen, hetkonen...

Kyllä me nuoret kans pelataan! Me vaan tosin otetaan kirja, pelilauta ja luetaan kirjaa eteenpäin samaan tahtiin kuin siirrellään nappuloita laudalla. Vai ei Nuoret enää pelaa! :lol:
 
Larppaus on tuttua puuhaa, ja voin kertoa, että hauskaa on, mutta en pysty kommentoimaan varsinaisesti noppien heittelyä yms, koska en ole oikeen löytänyt porukkaa jonka kanssa päästä kokeilemaan.
Jokin kaunis päivä vielä löydän porukan, jonka kanssa pääsen vihdoin kokeilemaan pöytäropea.
 
Ylös