Olvar - Ardan kasvit

Tik sanoi:
(toisin kuin monet muut puut Númenorissa, ne Aldarion muutti laivanrakennustarpeiksi)
Click to expand...
Aldarion nimenomaan piti huolen metsistä, huolehti ja suunnitteli, vietti ns. muutaman vuoden ihan vain istutellen niitä kun hänen poissaollessaan oli metsänhoito heitetty hunningolle, ja puita oli hakattu ilman muuta ajatusta kuin tarve, ilman ymmärrystä istuttaa uusia puita niiden tilalle jotka kaadettiin.

Tik sanoi:
Kysymykseni kuuluukin nyt: Tiedetäänkö tästä puusta mitään muuta? Ja vielä olennaisempi kysymys: Ei kai se vain ole yhtä kuin itse Telperionin kuvan Galathilionin vesan Celebornin vesa Nimloth, jonka hedelmästä versoi Gondorin Valkoinen puu?
Click to expand...
Kun ajattelee, miten kyseistä puuta kuvaillaan toistuvasti Aldarionin ja Erendisin tarinassa, mistä se siinä tarinassa Númenórëen tuli, ja paikkaa jossa se Armenelosissa kasvoi, yhdistettynä siihen, kuinka Silmarillionissa sanotaan vain että haltiat toivat Tol Eressëasta Valkoisen puun verson Númenórëen aivan kuin se olisi ainutlaatuinen tapaus, mutta Aldarionia tai Erendisia ei mainita, vaikka nimenomaan heille häälahjaksi haltiat puun toivat (KTK'n mukaan)....ei oikein mitään muuta mahdollisuutta ole, kuin että Aldarionin ja Erendisin puu on yhtä kuin Númenórën Valkoinen puu.

Kaivelen vielä lisää, jos löytäisin jotain.

ETA:
Ainoa asia, joka erottaa häälahjapuun Nimlothista on kukinta-aika. Siinä missä Aragornin löytämä vesa kukkii elämänsä innossa kesällä, Aldarionin ja Erendisin saaman puun nimenomaan sanotaan kukkivan talvella.
"It bears cool leaves in summer, and flowers in winter," sanovat puun tuoneet haltiat.
 
Last edited:
Kauan sitten täällä puhuttiin Doriathin talvesta:
Telimektar sanoi:
Mutta jäljelle jäävät kuitenkin ne Elemmakilin mainitsemat Esgalduinin kuihtumattomat rantaniityt (suom. Silmarillion s. 205); she danced upon the unfading grass in the glades besides Esgalduin ("The Silmarillion", paperback 1999, p. 193). Olisiko tämä vain ajattelematon sanavalinta, vai säilyivätkö yksittäiset niityt sulina jonkin maia-energian ansiosta (vrt. talvinen Lorien)?
Click to expand...
Metsän talvisuus varmistuu laulusta, jonka Konkari lauloi Viimapäällä:
Konkari sanoi:
Jo kuihtuivat katkot niittymailla
ja pyökin lehdet putosi pois
kuin kuiskien, vihreyttään vailla
lomitse puiden lumisten.
Click to expand...
Myöhemmin laulussa kerrotaan, että Lúthien "loi kevään laulullaan" ja että "kämmekän kukat puhkesi hänen jaloissaan". Laulun jälkeen Konkari mainitsee "metsäaukion lumotun Esgalduin-joen rannalla", mutta ei kerro, millaisesta lumouksesta on kyse.

Laulun paljon pidemmässä ja vanhemmassa versiossa (HoME III, Lay of Leithian, Canto III) mainitaan myös lehdettömät pyökit (the beeches bare were gaunt and grey, / and red their leaves beneath them lay), ja Lúthienin keväisestä tanssista sanotaan and snowdrops sprang beneath her feet sekä a frozen brook to bubbling song / awoke and laughed. Omasta mielestäni kumpikin laulu on luontevampi tulkita runollisesti: kevät tuli samoihin aikoihin kuin Lúthien palasi, eivätkä kukat varsinaiseti puhjenneet heti kun Lúthien nosti jalkansa ylös. Ei jälkimmäinen tulkinta tosin mahdottomaltakaan vaikuta.

Entä ne Esgalduinin kuihtumattomat rantaniityt? En löydä runoista vastinetta tälle kohdalle. Lähin on runon uusitussa versiossa (kirjoitettu ilmeisesti pian Tarun julkaisun jälkeen; Home III, Lay of Leithian Recommenced, laulu 1):
and elanor and niphredil
bloomed in the grass unfading still,
while the endless years of Elven-land
rolled over fair Beleriand,
until a day of doom befell,
as still the elven-harpers tell.
Click to expand...
Tässä puhutaan Daironista ja Lúthienista Doriathissa, ja loppu viittaa ilmeisesti joko Berenin tuloon tai Doriathin tuhoon: runo jatkaa kertomalla Gorlimista ja siitä kun Beren lähti Doriathia kohti. Viittaakohan tämä "unfading" ikivihreyteen vai siihen, että myöhemmin Doriathin tuhoutuessa tai viimeistään Beleriandin upotessa kesäinenkin vihreys katosi?
 
Pajukedoilla Tasarinanin

Kysynpä asiaa, jota olen pitkään miettinyt: miltä oikein näytti Tasarinanissa eli Nan-Tathrenissa Sirion- ja Narog-jokien alajuoksulla, tarkemmin sanoen mitä puita tai pensaita siellä oikein kasvoi?

Puuparta lauloi Merrille ja Pippinille kauniisti:
Pajukedoilla Tasarinanin kuljin kevätaikaan.
Ah! mikä näkö ja tuoksu keväällä on Nan-Tasarionissa!
Ja sen hyväksi sanoin.

Silmarillionissa nimi on käännetty Pajulaakso sekä Raidanmaa, englanniksi Willow-vale ja Land of Willows. Gondolinin tuho -luvussa kerrotaan, että Gondolinista paenneet lauloivat monta laulua rakkaan Glorfindelin muistoksi Nan-tathrenin raitojen alla vuoden lähestyessä loppuaan - englanninkielinen sana on taas willow. Kyseessä lienee ainakin puu eikä pensas, jos niiden alle mahtuu laulamaan.

Mutta sama willow esiintyy myös nimessä Old Man Willow, Vanha Halavaukko. Tästä puuvanhuksesta on Tolkienin piirtämä kuvakin (julkaistu ainakin Artist & Illustratorissa sekä tuoressa Maker of Middle-earth-kirjassa), mutta en itse tunne pajulajeja niin hyvin, että osaisin kuvasta sanoa, onko kuvassa raita vai halava vai jokin muu puumainen paju. Ehkä arvaan halavaa suomennoksen lisäksi sillä perusteella, että kuvassa oksat roikkuvat alaspäin. Vai löytyykö keski-Englannista pajupuu, joka sopii kuvaan paremmin kuin suomalaiset raidat ja halavat?

Halavainen-joesta kerrotaan, että sen keskellä kaarteli laiskasti ruskeavetinen tumma joki, ja ikivanhat halavat reunustivat sitä, paksut halavat kaartuivat sen yli, sen poikki oli kaartunut halavia ja tuhannet kuihtuneet halavanlehdet täplittivät sen pintaa. Ilma oli lehtiä täynnä, niitä lenteli oksista keltaisenaan; sillä lämmin ja leuto tuuli puhalsi laaksossa, kaislat kahisivat ja halavien oksat natisivat. Alkutekstissä on taas willow, ja joen nimenä Withywindle (mitähän se tarkoittaa?).

Alkukielisessä tekstissä puu on siis koko ajan willow. Tarkoittaako Tolkien aina samaa puulajia vai erilaisia pajuja - eli pitäisikö Tasarinanin jokivarret kuvitella mielessään saman näköisinä kuin Vanhan Metsän Halavainen-joen rannat, paitsi ehkä nuorempina, keväisempinä ja vähemmän uhkaavina?

Löydättekö vielä muita tekstejä, joissa jompaa kumpaa joenrantaa kuvataan niin, että se auttaisi muodostamaan niistä kuvaa?
 
Pajuja on satoja erilaisia mutta halava sopii tähän oikein hyvin siksi, että se saattaa kasvaa jopa neljätoistametriseksi ja viihtyy nimenomaan kosteissa paikoissa, soilla ja rannoilla. Käsittääkseni halavat ovat pajuista suurimpien joukossa.

Withy voi tarkoittaa pajunvitsaa, siis sellaista, josta punotaan koreja yms. mutta myös joitakin pajukasveja, erityisesti koripajua (Salix viminalis) joka tosin on halavaa paljon pienempi raippa, muutaman metrin korkuinen.

Englannin pajua merkitsevät sanat (willow, osier, sallow, withy...) eivät ole mitenkään tarkkoja lajinmäärityksen puolesta (kuten ei myöskään suomen paju, salava... ellei niihin liitä jotakin määritettä (kuten almond willow = jokipaju tai crack willow = salava -- niitäkin on monta lajia) mutta halava antaa mielestäni aika hyvän kuvan isohkosta pajusta veden ääressä. Salavat kasvavat myös jokseenkin isoiksi mutta eivät tietääkseni ole yhtä lailla rantojen asukkeja.

P.S. Lórienissa Amanissa kasvoi hopeisia pajuja (silver willows) joiden alla Finwë valvoi Mírielin ruumiin ääressä. Niistäkään ei voi varmasti sanoa, mitä pajuja ne olivat (kunhan lehdet olivat harmaita) sillä meidän hopeapajumme on englanniksi white willow ja silver willow on Salix geyeriana, amerikkalainen laji.
 
Salava ja halava molemmat elävät usein niin kosteilla paikoilla etteivät muut puut kovin hyvin pärjää. Raita viihtyy kuivemmillakin paikoilla, kolmas suuri puu pajujen laajassa suvussa. Hyvinkin voisi kuvitella valtavan kokoisia Terijoensalavia Nan-tathreniin joiden alla kevättulvien jälkeen on kostea kukkia kasvava niitty joka kesän myötä muuttuu varjoisammaksi ja kuivemmaksi harvahkoksi lehtomaiseksi alueeksi. Hyönteiset ja punkit eivät varmaankaan haltioita niin kiusaa. Laajoja laitumia karjan ja haltian kulkea.

Hopeapajun esiintymistä tarustossa en muistanut.
 
Kiitoksia! Nyt kuvittelen Tasarinanin mielessäni metsäksi, jossa syvän tummanvihreät suuret puut kasvavat harvakseltaan ja aluskasvillisuus on melko avointa - ei siis ainakaan sellainen vaikeakulkuinen ryteikkö, jollaisina pensasmaiset pajut usein Suomessa kasvavat. Halava tosiaan vaikuttaa Tolkienin kuvauksiin hyvin sopivalta puulajilta. Tosin vähän minua vielä mietityttää, onko Vanha Halavaukko tosiaan samanlajinen (pahaksi muuttunut?) puu kuin Tasarinanin pajukedoilla kevätaikaan.

Kesätoiveenani on nyt myös löytää tällainen suurikokoinen halava Suomesta: opettelin vasta viime syksynä tunnistamaan joitain pajuja, ja toistaiseksi olen löytänyt vasta muutaman pienikokoisen halavan. Ehkä jostain puistosta löytyy... (Helpoin tuntomerkki on ymmärtääkseni suuren koon lisäksi se, että pitkulaiset lehdet ovat molemmilta puolilta yhtä tumman vihreitä.)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös