Oman maan antimet

Keskustelua kaikesta syötävästä mitä voi kasvattaa omassa kasvimaassa/parvekelaatikossa/ikkunalaudalla, sen kaiken säilömisestä ja kaikesta mikä liittyy itsekasvatettuun/kerättyyn ruokaan.

Olen tänään taas suunnitellut kovasti kasvimaata. kävelin pihalla ja pohdin mihin se laitetaan ja mitä siellä voisin kasvattaa.
Viime kesänä edellisessä pihassa oli perunaa, porkkanaa, ruohosipulia, keltasipulia, tilliä ja persiljaa. Haluaisin noiden lisäksi laittaa ainakin valkosipulia. Jos kukkakaalin saisin kasvamaan niin olisi supertyytyväinen. En tosin ole vielä tutustunut siihen miten sitä kasvatetaan. Melkein innotuin mansikkamaastakin. Tavallaan hauskaa aloittaa ihan alusta ja tällä kertaa ihan omassa pihassa.

Mutta sitten tärkeä kysymys onkin kasvisten säilöminen. Haluaisin kasvattaa sen verran että niistä riittäisi talveksikin jonkun verran. Tilli nyt on helppo kuivattaa ja persilja säilyy pakastimessa. Mitä ruohosipulille kannattaisi tehdä, kuivattaa, pakastaa vai jotain muuta? Googlesta löytyi ohje porkkanoiden pakastamiseen. Kun sipulisilppua kerran saa pakasteena niin se säilynee pakkasessa myös? Entäs voiko valkosipulia säilöä jotenkin fiksustu? Meillä ei siis ole maakellaria joten yritän kehitellä muita vaihtoehtoja.
Tarvitseeko kasvimaata jotenkin lannoittaa ja jos niin miten? Käykö tavallinen kanankakka vai tuuleeko siitä makuja?

Mitä kaikkia kukkia voi käyttää ruuassa? Saako kaupasta sellaisen pellavan siemeniä joita on hyvä käyttää ruokaan? Tarkoitan siis sitä että jos laittaa pellavaa kukkapenkkiin ja kerää siitä sitten siemeniä joita käyttää.

Olen laiska ja haen mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja kaikkeen

Kukkakaalin taimet pitäisi esikasvattaa ja istuttaa sitten kasvimaahan, kun maa on kunnolla lämmennyt, eli yleensä kesäkuun puolella.

Tillin ja persiljan lisäksi myös ruohosipulia voi säilöä pakastamalla, eli sippua ruohosipuli pieneksi silpuksi ja pakasta. En ole pakastanut sipulia tai valkosipulia, mutta luullakseni tavallisen, pienityn sipulin pakastaminen onnistuu kotioloissakin. Sipuli pitää kuitenkin pakata huolellisesti, ettei siitä tartu sipulin hajua/makua muihin pakasteihin.

Porkkanat, kukkakaali, herneet ym. pitää kiehauttaa (n. 3 - 4 minuutin keittoaika) ennen pakastamista, jotta kasvisten entsyymitoiminta saadaan loppumaan. Myös uutta perunaa voi pakastaa, mutta sekin pitää esikypsentää.

Juu, kyllä kasvimaata pitää lannoittaa: esimerkiksi Puutarhan yleislannos sopii kaikille hyötykasveille ja lannoitepussin kyljessä on ohjeet. Kasvit tarvitsevat typpeä (ja monia muita ravinteita), mutta liika typensaanti aiheuttaa sen, että kasvin naatit kasvavat liiankin kanssa, mutta syötävä osa voi jäädä pieneksi.

Kasvimaan mullasta voi teettää viljavuustutkimuksen mullan ravinteiden määrästä (en tiedä kuinka paljon maksaa...), jolloin saa tarkan tiedon, miten peruslannoitus pitäisi tehdä.

Tein aikoinaan lasten iloksi pienen kasvimaan ja käänsin nurmikosta sopivan alueen kasvimaan pohjaksi. Kasvatin siinä hernettä, porkkanoita, retiisiä, sipulia, tilliä ja ruohosipulia. Lannoitin kasvimaani ns. summanmutikassa ja näppituntumalla, joten lannoitus meni osittain pieleen: porkkanoista tuli miniporkkanoita (ne vähät, joita porkkanakemppi ei tärvellyt) ja retiisit kasvattivat piiiitkät naatit, mutta syötävä osa on tikkuinen, erittäin karvas ja jumalattoman kova. Retiisit jäivät syömättä - yritettiin kyllä... Herneet, sipulit ja maustevihannekset kasvoivat hyvin. En enää toistamiseen tekisi kasvimaata nurmikkopohjasta, vaan tekisin kasvilavan, jonka pohjan eristäisin juurimatolla pohjamaasta ja täyttäisin lavan peruslannoitetulla ostomullalla.

Jos tahtoo arkaaista luomua, voi lannoituksessa käyttää myös tuhkaa, jos siihen pääsee helposti käsiksi.

Käytin viimeksi laatutarkastettua jätteenkäsittelylaitoksen kompostimultaa. Kaikki kasvoi hyvin, mutta monista kasviksista tuli todella vahvan makuisia ja ehkä aavistuksen väkeviä (ainoastaan sipulit jäivät pieniksi). Tosin alkukesästä kastelu jäi vähän vähälle. Olisiko se voinut olla syy katkeruudelle vai onko muita ideoita?

Hienoa, Jaamar, että aloitit topikin - kuin ajatukseni lukien! Olen nimittäin itse suunnittelemassa yrttipenkkiä parvekkeelle. Täällä tuoreet yrtit ovat hävyttömän kalliita, ja niitä ei saa ruukuissa vaan leikattuina, jolloin ne pilaantuvat ennen kuin ehdin läheskään koko (muovirasiallista ) käyttää. Olen kuitenkin erittäin keltainen viherpeukalo, huonekasvinikin menestyivät minusta huolimatta.

Ainakin basilikaa ja oreganoa haluaisin laittaa, mielellään tilliä ja persilijaa myös ja rosmariini ja rakuuna kiehtovat mutta niitä olen hädintuskin nähnyt tuoreina.

Onko aloittelijalle ollenkaan realistista idättää itse siemenistä vai pitäisikö suosiolla etsiä taimia? Voiko näille käyttää ihan kukkamultaa vai osaisiko joku vinkata tarkemmin jotain kasvualustaa?

Purkkien tai laatikoiden pitäisi olla riittävän pieniä ja kevyitä, että voisin ne tarvittaessa siirtää sisälle, kun vaikka parvekkeen yllä on katto ja edessä puu, on varmasti tiedossa ainakin yksi raju myrsky joka yltää myös parvekkeellemme. Onnistuukohan kasvatus pienehköissä purkeissa?

Jaamarin säilöntäpohdintaan mietin, eikö valkosipuli säily ihan sellaisenaan melko hyvin? Mieleen tulee lapsuudesta pitkä valkosipulipalmikko keittiössä.

Käsittääkseni yrtit vihtyvät aika pienissä purkeissa. Basilika on sellainen mitä äiti joskus totesi että ei ole järkeä idättää siemenistä kun kestää niin hävyttömän kauan.
Minulla oli joitakin vuosia sitten kori mihin laitettiin pienehkö multapussi joka leikattiin tläpuolelta auki ja siihen istutettiin suoraan kasveja. Se oli aika kätevä liikuteltava.

Jaamar sanoi:

Mitä kaikkia kukkia voi käyttää ruuassa? Saako kaupasta sellaisen pellavan siemeniä joita on hyvä käyttää ruokaan? Tarkoitan siis sitä että jos laittaa pellavaa kukkapenkkiin ja kerää siitä sitten siemeniä joita käyttää.

Click to expand...

Luullakseni ainakin ilman myrkkyjä kasvatettuja ruusuja ja orvokkeja voi syödä, luonnonkukista en muista juuri nyt yhtäkään.

Ostin juuri pari viikkoa sitten pellavan siemeniä ruokakaupasta ja olen hullaantuneena käyttänytkin niitä melkein kaikkiin ruokiin. Luulisi, että jos kylväisi noita ja ne itäisivät (Miksi eivät? Ne ovat luullakseni kokonaisia enkä usko että niille on tehty mitään käsittelyjä jotka estäisivät itämisen?), niin niiden kasvaneidenkin pellavien siemenet olisivat ihan syötäviä.

Itse aloitin tämän kevään ruuan kasvatuksen taas varman päälle herneenversoilla; nopeita helppoja ja halpoja, kun kuivattuja herneitä saa ihan luomulaatuisinakin ruokakaupasta pikkurahalla. Kasvatukseen ei välttämättä tarvitsisi edes multaa, kun versot kasvavat kostean talouspaperin päälläkin, mutta paperi alkaa helposti mädäntyä ja haista pahalle, joten tällä kertaa laitoin herneet ohuen multakerroksen päälle.

Toinen kokeiluni on vehnänoraat, jotka alkoivat aamulla pilkistellä mullasta, ja olivat koulupäivän aikana kasvaneet jo monta senttiä! Näitä en ole ennen kasvattanut itse, mutta viime vuonna ihastuin makuun salaateissa ja ajattelin kokeilla kun sain käsiini idätysjyviä. Huomasin juuri jauhokaapissa myös kokonaisia ohranjyviä, itäisivätköhän nekin, ja voisiko versoja syödä, tietääkö joku?

Sipulin ja valkosipulin säilömisestä vielä kaikki mitä tiedän... Meidän äiti kuivattaa sipuleita ensin muutaman päivän ulkona auringossa, sitten siirtää ne sisälle johonkin paikkaan, jossa eivät ole liikaa tiellä (heillä ison kylpyhuoneen kuivin nurkkaus) ja kun sipulien varret ovat kuivahtaneet, ne katkaistaan ja sipulit säilytetään jossakin hämärässä ja ilmavassa paikassa (avonaisessa pahvilaatikossa apukeittiön pöydän alla) esimerkiksi verkkomaisissa sipulipusseissa.

Syötäviksi kukiksi soveltuvat myös krassin, kurpitsan, ruiskaunokin, kehäkukan, tuoksupelargonin, ruusun, ruohosipulin ja minisamettikukan kukat. Luonnonkukista voisi ainakin apila soveltua syötäväksi, mutta en ole varma asiasta.

Anne Paalo on julkaissut v. 2009 kirjan Kukkaruokaa. Kauniisti kuvitetussa kirjassa käsitellään monipuolisesti kukkaruokien historiaa ja kukkien käyttöä ja annetaan ohjeita kukkien kasvattamiseen sekä kukkaruoan valmistamiseen. Kirja löytynee myös kirjastoista, jos sitä ei raski ostaa itselle.

amtjoska sanoi:

Toinen kokeiluni on vehnänoraat, jotka alkoivat aamulla pilkistellä mullasta, ja olivat koulupäivän aikana kasvaneet jo monta senttiä! Näitä en ole ennen kasvattanut itse, mutta viime vuonna ihastuin makuun salaateissa ja ajattelin kokeilla kun sain käsiini idätysjyviä. Huomasin juuri jauhokaapissa myös kokonaisia ohranjyviä, itäisivätköhän nekin, ja voisiko versoja syödä, tietääkö joku?

Click to expand...

Hei Amtjoska!

Suosittelen että et välttämättä sellaisenaan syö vehnänoraita, koska ne kuulemmat ovat niin kovaa kuitua, ettei elimistö pysty hyödyntämään niitä kunnolla. Eli ne saattavat olla aika rankkaa tavaraa suolistolle. Olen itse tehnyt niistä mehua, laittamalla sellaisen peukalohangallisen tupon blenderiin veden ja sitruunamehun kanssa ja sitten siivilöinyt ne lasiin. Siinä on kyllä jännä, imelä maku.

Kannattaa lukea, mitä eräs ystäväni, ravintovalmentajaksi valmistuva "Neytir" kirjoittaa aiheesta.

Meille on tulossa oma palsta kesäksi, toivottavasti. Viljelyyn on tulossa perusjutut kuten porkkanaa, perunaa, salaatteja, tomaattia, kesäkurpitsaa jne, mutta myös erikoisempia juttuja, kuten macaa.

Eilen saapuivat netistä tilaamani yrttien siemenet, ja pääsin istuttamaan niitä lauantaina ostamiini ruukkuihin! Myöhemmin voin sitten tulla kertomaan, oliko virhe, etten ostanut pieniä kasvatusruukkuja tai kasvatusalustoja, mitä kaupoissa näin... Kylvin ne suoraan luomumultaan, joka on tarkoitettu ruukkukasveille. Mainitsee se sopivansa myös yrttien kasvatukseen. En myöskään halunnut ostaa joka yrtille omaa multasäkkiään, vaikka olin lukenut yhden tarvitsevan hiekkaisempaa kasvualustaa ja niin edelleen.

Lopulta päädyin tilaamaan basilikaa, oreganoa, timjamia, persiljaa ja minttua. Vielä ne pitää tuoda yöksi sisälle (istuvat ikkunalaudalla etelän puolella), mutta olisin voinut istuttaa esim. timjamin ja oreganon jo kauan sitten, idätys sisällä ja kasvunvalmiina heti kelin salliessa. (Tulee vaan täällä yllättävän aikaisin hyvä kasvukeli.) Persiljan peitin muovilla puutarhuri-tätini suosituksesta, nopeuttanee hidasta itämistä. Saa nähdä kuin käy!

Yrttien siemenet voi kylvää suoraan kasvatusruukkuihin. Kun taimet itävät ja kasvavat isommiksi, niin silloin näkee kasvavatko ne liian tiheästi, jolloin heikkokasvuisemmat taimet voi harventaa kokonaan pois. Toinen vaihtoehto on, että irrottaa ne varovasti juurineen ja istuttaa uuteen ruukkuun. Tässä pitää toimia maltilla ja varovaisesti, ettei vaurioita siirrettävän taimen tai ruukkuun kasvamaan jätettävien taimien juuria.

Olen käyttänyt taimien kylvö- ja kasvatusalustoina mm. pieniä jukurttipurkkeja tai matalia, muovisia valmiiksi pakatun lihan pakkauksia. Kun taimet ovat kasvaneet sopivan isoiksi, olen irrottanut ne varovasti erilleen ja istuttanut varsinaiseen ruukkuun, muulle kasvualustalle tai ulos kasvimaalle.

Samalla periaatteella voi kasvattaa myös kesäkukkien taimet.

Katselin tässä joku päivä töissä puutarhaesitettä jossa oli tyrnin siemeniä myynnissä ja sain innostuksen kokeilla itsekin kasvattaa tyrniä. Saa hyvän näkösuojan jos kasvaa luvatun korkuiseksi ja tuottaa kuulemma ihan tuhottomasti marjoja.
Onko kellään kokemusta siitä millaiseen paikkaan kannattaalaittaa? Wikipedian mukaan kasvaa aika karussakin maastossa, mutta varjo vai aurinko? Onko järkevää kasvattaa siemenistä vai saisikohan taimia jostain? Onkohan tyrniä myynnissä ihan tavallisissa puutarhaliikkeissä vai pitäisikö tilata jostain? Tyhmää kun en muista minkä liikkeen esite se oli jota katselin. Ja ainakin osa lajikkeista kait oli sellaisia että pitää olla erikseen emi- ja hedepensaat. Pitää siis varmaan olla tarkkana.

^ Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Tyrnissä on kuitenkin aika hyvänmaikuiset marjatkin. Jos muillakin on hyviä kokemuksia tästä, niin saattaisimpa ylipuhua meillekin niitä

Meillä kotona ja mökillä on kasvatettu pottua aina monet penkit. Niistä onkin sitten riittänyt pitkälle talveen. Harmi vain, että joka paikassa se ei aina kasva niin hyvin ja joutuu vaihtamaan perunaruton takia maata. Myös porkkanaa, lanttua, punajuurta, herneitä, persiljaa, salaattia sekä minun inhokseni tilliä, sipulia sekä ruohosipulia. Tillit ja persiljat on meillä pilkottu ja laitettu pilkottuina pakastimeen ja pihapiiristä nyysityt nokkoset ovat ruoppaamisen jälkeen kokeneet saman kohtalon.
Lanttujen ja punajuurien kanssa saa olla aika tarkkana, etteivät toukat ja muut pikkueliöt niitä mene syömään. Pari kesää sitten hoksattiin jostain NiksiPirkasta laittaa käytettyjä kahvinporoja sekaan, kun siementen kylvöimme. Sen jälkeen lähtivät madot ja porot maatuvat sellaisenaan maahan.

Lisäksi sellaistakin juttua olen kuullut, että nokkosten juurilta kannattaa ottaa multaa, sillä se on ravinteikasta sekä hyvää kasvumultaa(kunhan se ei siis ole mistään huussin takaa otettua).

Mökillä ja kotona meillä on monet pehkot viinimarjoja sekä vattuja. Niistä mehustetaan siiten mehua tai pakastetaan sellaisenaan, jolloin niistä saa soppa- sekä piirakkamarjoja. Viime syksynä laitoimme uudet mansikkapehkot vanhojen tilalle, kun mansikoita tuli niin vähän ja olivat muutenkin niin huonoja. Ensi tai seuraavana kesänä niitä sitten varmasti riittääkin

Sitten kunhan omaan asuntoon muutan, niin ajattelin kasvattaa yrttejä omissa astioissaan/purkeissaan, kuten aika moni täälläkin näyttää tekevän.

Kiitos vinkeistä, Centaurea. Näin olinkin ajatellut tehdä, eli jos tainta nousee liian taajaan, jakaa useampiin ja/tai isompiin purkkeihin. Yllätys yllätys, olen myös jo katsastanut nämä isommat purkit... Puutarhatarviketarve -> ostosten teko -> puutarhashoppailukuumeen nousu -> ensimmäinen tarpeeton ostos -> morkkis. Olen päässyt tähän viimeiseen vaiheeseen, eli ostan ruukut vasta jos tarvitsen!

Tyrniä pihaan, vau! Itse olen nähnyt sitä toistaiseksi vain villinä, silloin se on kasvanut tuulisillakin meren rannoilla (sekä auringossa että yksi muistorikas piikikäs, hämähäkinseittinen puska isojen leppien varjossa). Jostain syystä olen tosiaan nähnyt aina sen rannalla, maaperässä, jossa kasvaa heinää mutta jossa kallio on lähellä. En valitettavasti osaa mitään maaperätermejä kangasmetsää lukuunottamatta.

Puutarhamyylälöistä pitäisi löytyä tyrnin taimia, mutta ei ehkä ihan kaikista. Kannattaa kuitenkin kysellä/etsiä, koska pensaan siemenestä kasvattaminen voipi olla pitkähkön ajan vaativa projekti.

Tyrni on kaksikotinen kasvi, jonka hede- ja emikukat ovat eri kasveissa ja siksi omaan puutarhaan pitäisi hommata sekä "naaras-" että "urospuolinen" pensas, mikäli haluaa saada marjoja. Se on erittäin kestävä kasvi ja leviää tehokkaasti juurivesoilla, joten se voi kasvaa nopeasti laajoiksi kasvustoiksi. Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa - kasvaahan sitä meren rannoilla, missä kasvuolosuhteet voivat vaihdella suolaisen vetisistä kuivuuteen.

Meillä ei nykyisellään voi kasvattaa minkäänlaisia taimia, joten menen ihan vain valmiilla kasveilla suurimmaksi osaksi. Ruohosipulini on ollut talvehtimassa äitini luona kellarissa, samaten murattini sekä osa kukista (toivottavasti kaikki ovat vielä hengissä kunhan on aika ottaa ne esille). Vuokra-asunnossa ei oikein viitsi kasvattaa suurempia, mutta tein pienen kasvimaan vanhaan lasten hiekkalaatikkoon muutama vuosi sitten (seuraava asukas putsatkoon sen mullasta, jos tarvitsee sitä alkuperäisessä käyttötarkoituksessa...). Näinpä tämän tulevan kesän kasvatussaldona tulee olemaan salaatti, monet yrtit (ruukkupuutarhassa, esim. basilika, minttu, korianteri, ruohosipuli), porkkana. Amppelimansikka ja -tomaatti, jos saan tomaatin taimia tarpeeksi ajoissa. Amppelimansikka ainakin tykkäsi asustaa terassillani viime kesänä. Kukista minulla kasvaa tosiaan muraattia, miniruusu, lapinorvokkia ja tavallista orvokkia. Ehkä laitan myös kehäkukkaa ja auringonkukkia.

Noista "tyttö- ja poikapensaista" muistuvat aina mieleen pensasmustikat, joita kasvoi lapsuudenkodissani. Sääli ettei äidistä ole nykyisellään kasvattamaan laisinkaan niin suurta satoa kuin ennen vanhaan (heillä olisi tilaa). Ajatuksissani palaan aina runsaisiin viinimarjasatoihin (joista mehun lisäksi valmistettiin joka vuosi kotiviiniä) ja muihin oman maan antimiin, joita ei nykyisellään saa.

Trallalaa, minulla on takapihalla kirsikkatomaatti. Mutta. Siinä on jotain pieniä, valkoisia öttiäisiä (kirvoja?), joista olisi kiva päästä eroon. Perinteinen mäntysuopakäsittely ei oikein tunnu kivalta vaihtoehdolta, olisi kuitenkin tarkoitus syödäkin niitä tomaatteja. Jostain luin valkosipulin käytöstä kirvojen karkoittamiseen.

Onko kellään kokemuksia? Leppäkerttuja en oikein nyt ehtisi metsästämään (en toki pois aja jos tänne päin eksyvät!)

Nyt on sitten kaksi tyrnipensasta pihassa. Tosin mistään ei erottanut hede ja emi kasveja toisistaan. Toisen rotuisessa tyrnissä luki että vaaditaan nuo molemmat, mutta tässä ostamassani puskassa ei. Jos nyt käy niin että satoa ei tule niin pitää ostaa vielä kolmas puska joskus.
Pihassa on myös omenapuista Pirja ja punakaneli. Toivottavasti tulevat toimeen ensimmäisen talvensa. Maa oli aika savista ja kaivoin aika isot kuopat ja tein vähän salaojaa että liika vesi pääsisi valumaan pois eika jäädyttäisi juuria. Saa nähdä kuinka käy.
Muita kesän kasvikokeiluja olisi jälleen porkkana, persilja, tilli, oregano. Edellisvuotisia jotka kasvavat edelleen on ruohosipuli ja mäkimeirami. Myös persiljasta on pieniä alkuva edellisvuodelta. Siirsin myös vähän metsämansikkaa penkkiolosuhteisiin jossa koiran koipi ei nouse niiden ylitse. Meillä on metsämansikkaa piha väärällään, mutta sitä ei ihan uskalla joka paikasta syödä.

Humala kasvaa myös hyvin. Tietääkö kukaan mitä muuta voisi kotioloissa keksiä humalankävyistä kuin teetä? Ja missä vaiheessa kävyt olisi paras kerätä?

Olisi aika ruveta keräilemöään nokkosiakin. meillä niitä riittää enkä ole niittänyt niitä pois kun haluan saada nokkoskeittoa ja nokkoslettuja. Viime kesänä keräsin pienen pussillisen. Nyt voisi kerätä isomman. Nokkosethqan pitää ryöpätä ja sen jälkeen pakasti ne, mutta olisiko lehdet hyvä pilkkoa tai surauttaa sauvasekoittimella pieneksi ennen säilömistä? Itse säilöin viimeksi lehdet kokonaisina ja hurautin sitten nokkossopan vaan sauvasekoittimella.

Kuulemma kuivatulla humalalla maustamalla saa tehtyä erittäin maukasta simaa.

Ihan mahtava topicci!

Itsellänihän nyt ei mitään kasvimaata ole, palstajonossa olen kyllä (ja saan palstan ehkä joskus 2022), mutta parvekeviljelyä kyllä harrastan. Koska parveke on koilliseen päin, on riittävän valon saaminen kasveille kohtuullisen haastavaa ja mä olenkin todennut että varmin keino saada satoa on hankkia valmiita taimia ja sijoitella ne niin että saavat jokaisen mahdollisen valonsäteen. Pidän myös kaikki vähänkään enemmän valoa sietävät huonekasvit parvekkeella toukokuusta syyskuuhun, tykkäävät ja tuntuvat jaksavan talven ylikin paremmin. Mulla on parvekelasit, mikä mahdollistaa parvekekauden aikaisen aloittamisen ja jatkamisen jopa yli syyskuun puolenvälin.

Jaamar sanoi:

Käytin viimeksi laatutarkastettua jätteenkäsittelylaitoksen kompostimultaa. Kaikki kasvoi hyvin, mutta monista kasviksista tuli todella vahvan makuisia ja ehkä aavistuksen väkeviä (ainoastaan sipulit jäivät pieniksi). Tosin alkukesästä kastelu jäi vähän vähälle. Olisiko se voinut olla syy katkeruudelle vai onko muita ideoita?

Click to expand...

fanye sanoi:

Onko aloittelijalle ollenkaan realistista idättää itse siemenistä vai pitäisikö suosiolla etsiä taimia? Voiko näille käyttää ihan kukkamultaa vai osaisiko joku vinkata tarkemmin jotain kasvualustaa?

Click to expand...

Mun äitini neuvo varmaan vastaisi näihin molempiin. Eli syötävien kasvisten kasvatuksessa käytettävä multa ei pääsääntöisesti saisi olla liian ravinteikasta, koska kasviksen maun voima tulee kasvin siemenestä. Ravinteet vahvistavat makua niin että siitä saattaa tulla kitkerä. Yrteille, versoille sun muille sopivaa on yrtti- tai jopa kaktusmulta. Kukkamullassa on liikaa ravinteita, se on kehitetty edistämään kasvien kukintaa ja väriloistoa. Jollekin chileille sun muille voi kylläkin mun kokemukseni mukaan antaa huoletta hevon- tai kanankakkaa etenkin jos haluaa tulisempia hedelmiä. Kompostimulta on tosi voimakasta tavaraa, mutta ok jos sen sekoittaa vähäravinteisempaan multaan. Ja Substraali ei muuten kuulu syötäviin juttuihin ollenkaan.