Oman maan antimet

Tänä vuonna suunnittelin, että tekisin taas vehnäjauhoja itse syksymmällä omista vehnistä. Omaa perunaa tulee erittäin paljon tänä vuonna ainakin alkujen mukaan, joten toivotaan, että saavat reippaasti kasvua kesän mittaan.

Meillä porkkanat, salaatit, herneet ja valkosipulit ovat kovassa odotuksessa. Omakasvattama valkosipuli on jotain niin mahtavaa!

Rikkakasvien kitkemisestä anoppi jaksaa koko ajan minulle valittaa, kun hän tekee sen yksin. Näköjään tekee, kun aina silloin, kun olen sinne menossa tekemään omia hommiani, anoppi on jo ne tehnyt sinä aamuna ja kiukuttelee sitten minulle, kun nukun niin myöhään. 8.30 menin siis viimeksi kitkemään ja siellä se mamma oli jo ollut 6.30 aamusta, kun oli kuullut minun ja M:n keskustelun. Pääsipäs taas sanomaan.

Oman maan antimissa on sekin mahtavuus, että osaat tosiaan arvostaa tehtyä työtä ja näin maatilan emännän silmissä se kaikki moninkertaistuu, kun näkee pellot vihreänä ja syksyllä pääsee sitten testailemaan valmistumista Odotan myös suurella innolla pientä mansikkamaatani ja pensasmustikan kasvukautta! Omenat nyt tuntuvat olevan joka vuosi niin kitkeriä lajikkeensa vuoksi, että niistä voi tehdä pelkkää mehua. Kuusi puuta tekee vähän turhan paljon satoa loppupeleissä, mutta haaveissa olisi kasvattaa kaneliomenaa lähivuosina.

@Henane, Luumäellä on yksi ukki joka rakastaa todella kirkeriä omenoita Se on melkein suvun sanonta että niitä ei söisi kuin meidän ukki (vaihda "meidän ukki" kohdalle kyseisen henkilön nimi jos tiedät ja tahdot ihan sanatarkan ilmaisun). Super happamista omenoista tulee minusta parhaat kuivaomenat. Jos omena on kovin makea niin minusta ne kuivattuna ovat vaan mauttomia.

Meillä retiisi kasvaa kohisten, kesäkurpitsat ovat päässeet maahan ja tuntuvat olevan hyvissä voimissa. Herneet työntävät päitään jo kovaa vauhtia pintaan ja sain lopulta parvekkeelle kasvihuoneen josta olen jo useamman vuoden haaveillut. Jos tänä vuonna saataisiin tomaattia ilman että niitä tarvitsee syksyllä raahata isoissa ruukuissa sisälle loppukypsymään. Nyt niitä olisi vähän paha nostaakaan kun istutin ne kasvusäkkeihin.
Kirsikka kukki aika mukavasti, mutta olen edelleen huolissani siitä kuinka ne parhaiten suojaisin rastailta. Niitä kun meillä riittää.
Metikkö on täynnä vattupuskaa ja vaikka oli tarkoitus kitkeä ja raivata niitä pois keväällä niin se jäi tekekmättä. Nyt sitten vastineeksi suttuisesta metsiköstä odotan saavani kohtuullisen sadon villivadelmaa (joka on ainakin neljä kertaa maukkaampi marja kuin viljelty serkkunsa. Sama mikä pätee mustikoihin, joita meidän pihassa ei valitettavasti kasva, mutta onneksi mökillä niitä on sitäkin enemmän.
Sanksankirveli on jo vakiinnuttanut paikkansa pihassaja kasvaa mainiosti. Ruohosipuli on edelleen TODELLA hyvissä voimissa. Muistan miten eräänä keväänä Henane ei uskonut että kyseessä on ruohosipuli kun näytin sellaisia pienen pikkusormen paksuisia varsia

Kai tässä voi iloita myös siitä että taisin saada itselleni mehiläiskummin. Kai hunajakin voidaan laskea oman maan antimiin, vai meneekö liian kauas aiheesta?
Juttelin tänään miehen kanssa joka tarhaa mehiläisiä ja kun mainitsin että olen aina halunnut kokeilla hän oli heti valmis auttamaan minut alkuun. Käyn tänä kesänä (toivottavasti) Katsomassa ja vähän kokeilemassa hommaa ja jos tykkään niin ensi kesäksi hommaan oman pesän ja tämä vanhempi herra lupasi katsoa että saan homman hyvin alkuun

douv sanoi:

Ensimmäiset pavut eivät tosin itäneet, uudet kylvetty pari päivää sitten. Liekö ollut liian kylmä maa vielä ensimmäisille?

Click to expand...

Papu on siitä hankala kylvettävä keväällä, että vaatii vähintään +10-asteisen maan. Muuten mätänevät eivätkä idä. Olen joskus esikasvattanut pavut sisällä. Itse asiassa ennen vanhaan nimenomaan kesäkuun kymmenes (eli tänään) oli se raja jolloin ulos saattoi kylvää mitä tahansa: maa on lämmin ja yöhalloja ei enää tule. Itsehän olen malttamaton (ja haluan mahdollisimman pitkän kasvukauden) joten kylvöt ja istutukset tulee aina tehtyä toukokuun 15.-25. päivän välillä, ja sitten vaan harsotan ja toivon ettei tule liian kylmä...

Jaamar sanoi:

Juttelin tänään miehen kanssa joka tarhaa mehiläisiä ja kun mainitsin että olen aina halunnut kokeilla hän oli heti valmis auttamaan minut alkuun. Käyn tänä kesänä (toivottavasti) Katsomassa ja vähän kokeilemassa hommaa ja jos tykkään niin ensi kesäksi hommaan oman pesän ja tämä vanhempi herra lupasi katsoa että saan homman hyvin alkuun

Click to expand...

Oi, ihan mahtavaa! Mun nyt jo edesmenneellä sedälläni oli mehiläisiä, oli joku 5-6 pesää, pysyttiin koko suku aika hyvin hunajassa Muistan kun olin joku viisivuotias ja oltiin sedän luona kylässä, ja mehiläisparvi oli lähdössä karkuun. Kunnon jännitysnäytelmä, kun seurattiin saman ikäisen serkkuni kanssa (ikkunasta, meidät käskettiin varmuuden vuoksi sisälle) kun setä kävi jollain haavisysteemillä pyydystämässä puussa roikkuvan parven talteen.

Alkukesä oli ainakin mun palstallani varsin haasteellinen itämisen kannalta. Esimerkiksi persilja ei itänyt lainkaan (istutin sitten lopulta kaupan persiljan penkkiin) ja aina niin varmoista herneistäkin on kasvuun asti jaksanut lähteä ehkä puolet. Retiisitkin olivat kesäkuun puolivälissä mitättömän kokoisia juureltaan, joskin naatit olivat isot ja sain niistä tehtyä keittoa useampaan otteeseen. Tein juhannuksen jälkeen vielä joillekin kasveille uusintakylvön. Vuonankaalista olen oppinut sen, että se on lyhyen päivän kasvi, joten kylvän sitä varmaan tuossa heinäkuun loppupuolella uudelleen.

Ongelmia oli myös kesäkurpitsan kanssa. Muurahaiset keksivät tehdä pesän kesäkurpitsapenkkiin, ja pidin kurpitsoja jo menetettyinä. Kylvin penkkiin ruokasoodaa ja pari kanelitankoa murkkujen häätämiseksi ja tietysti hölväsin vettä oikein kunnolla. Yllättäen kesäkurpitsat ovatkin piristyneet sen jälkeen, joten ehkä satoakin tulee Avomaankurkkujakin tulee 1-2 viikossa, kurkkujen piti kasvaa puolitoistametrisiksi mutta kukaan ei ole vissiin muistanut kertoa sitä niille. Ovat 40-senttisiä. Rakensin niille aiemmin tellingit ja onpa hupaisaa kun ovat takertuneet tuen alimpiin poikkipuihin...

Nyt näyttäisi muuten siltä että kasvu on viimein päässyt vauhtiin. Aiemmasta viisastuneena esim. ruvolaa laitoin tänä vuonna yhden 30x30 cm ruudun, enkä ehdi syödä niin paljon kuin se tuottaa. Myös pinaatti kasvaa hyvin, samoin kaalit. Parvekkeella ruusu- ja salkopavut ulottuvat jo partsin kattoon. Ekat itse siemenestä asti kasvattamani ruukkutomaatit ovat jykeviä, vielä kun niihin tulisi kukat ja hedelmiä...

Meillä muuten kanssa herneistä on itänyt ehkä korkeintaan puolet ja retiisin naatit suurin osa aika olemattomia vaikka on suuret lehdet.
Villiyrttejä on kerätty paljon salaatteihin, aho- tai metsämansikoita on kypsynyt pihassa ja pirja (omane) näkyy tekevätn taas todella paljon omenoita. Herukkapuskissa ja karviaisherukassakin on hyvät alut.

Ai se on joku tämän vuoden juttu tuo herneiden huono itävyys siis! Minulla on vain ja ainoastaan hernettä ollut tässä kotona takapihaläntillä istutuslaatikoissa ja tänä vuonna itivät tosi huonosti. Ei tarvinnut harventaa käytännössä ollenkaan ja toisessa laatikossa on piiiitkä tyhjä väli keskellä riviä taimien välissä. Kasvavat kyllä nyt sitten ihan hyvin nuo jotka jaksoivat itää.

Purkkiyrttejä olen istutellut sitten toiseen laatikkoon herneitten eteen. Parina viime vuonna oli riesana pieniä etanoita, jotka kyllä kuolivat olutlautasille. Mutta söivät (tai jotkut muut ötökät?) esimerkiksi basilikan kokonaan ja sitten loppukesästä herneenlehtiä. Tänä vuonna ei vielä ole etanoita näkynyt. Persiljaan eivät muuten koskeneet ollenkaan.

Amppelimansikka on myös, tehnyt tähän mennessä kolme ihanan makeaa mansikkaa, kukkia ja raakileita on paljon. Aion laskea oliko hintansa väärti, vaikka iloa ja huvia kai siitä ennemminkin on

Äitinikin valitti herneiden huonoa itävyyttä palstallaan.

Minulla on ensimmäistä kertaa parvekkeellinen asunto ja olen kokeillut aika pienimuotoista viljelyä. Ainut itänyt papuni aloitti juuri kukinnan, salaatti näyttää salaatilta (vaikka on tosi kitkerää) ja oikeastaan melkein kaikki itsekylvetty on kasvanut ainakin jollain tavalla. Se melkein riittää tavoitteekseni, en ole erityisen kunnianhimoinen tämän suhteen. Suurin epäonnistuminen on mizuna, joka ilmeisesti ei pidä valoisista öistä vaan alkoi kukkimaan. Täytyy yrittää uudestaan elokuussa.

Oli niin kiireinen kesä muilla rintamilla, ettei tännekään kerennyt kirjoitella.

Hirveästi kirjoiteltavaa ei sinällään olisi ollutkaan. Viileä alkukesä (tai no oikeastaan koko kesä) jätti sadon aika maltillisen kokoiseksi. Syötävää riitti silti tuoreeltaan koko kesäksi ja säilöttäväksikin jäi mm. muutama iso kurpitsa ja läjä yrttejä. Lehti-, musta- ja ruusukaalit ovat yhä palstalla, koskapa eivät pienestä viimasta piittaa. Muuten sato on korjattu.

[Hörhövaroitus] Kävin tänään pienessä mutta hyvin vaikuttavassa taidenäyttelyssä, jossa oli muinaissuomalaisen kulttuurin mallin mukaisesti tehty mm. auton alle jääneiden eläinten luista ja turkiksista ym. luonnonmateriaaleista erilaisia taideteoksia, kuten esimerkkejä siitä miltä erilaisten muinaissuomalaisten eläinten kantaäitien puvut olisivat voineet näyttää, sekä esim. rumpuja, tarve-esineitä ja tauluja. Tämän innoittamana kävin kekrin kunniaksi kaatamassa palstalle olutta palstan kaikkiin neljään nurkkaan. Ihan vaan tämmösenä urbaanirituaalina. [/Hörhövaroitus]

Tuollaiset vanhat rituaalit ovat hauskoja. Minä ilahdun aina jos joku vähän puolileikillisesti suorittaa niitä. Itse käyn aina pyhäinpäivän aattona viemässä kuppikiville pienen rusinoista ja pähkinoistä tms. koostuvan uhrilahjan. Joskus ehkä jonkun kolikonkonkin. Pidän sitä hyvänä tapana oppia ja pitää tietoisuudessa tiettyjä osia tämän maan historiasta.

Oijoi. Aloin tässä etelän loskakelin keskellä miettiä ensi kesän viljelyksiä ja tulin tähän ketjuun muistelemaan mitä olen aiemmin tehnyt. Joka vuosi on oppinut uutta, viisaaksihan tässä hommassa ei tule varmaan ikinä.

Sen verran me tuossa mietiskelettiin, että koska olen joka vuosi kasvattanut sipulia useissa eri penkeissä, jättänen sipulit ihan vuoroviljelysyistä ensi kesänä käytännössä kokonaan pois. Sen verran laittanen johonkin nurkkaan että saan vähän tuoreita sipulinvarsia, mutta viime vuonna sipulit (kuten tosin melkein kaikki muukin kasvit) jäivät niin pieniksi että tauko lienee paikallaan. Ajattelin myös kasvattaa vähän enemmän kukkia kuin aiemmin. Toki aika paljon syötäviä kukkia Palstan vieressä on kerrostalo, jonka parvekkeet ovat palstalle päin, joten olisihan se mukavaa tarjota asukkaillekin vähän silmäniloa.

Äidiltäni joskus vuosi sitten saamiani siemeniä on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon, täytyy alkaa idätellä niitä keväämmällä. Kasvimaan tuleva layout riippuu jonkin verran niiden menestymisestä. Ko. siemeniä on eri-ikäisiä, joten niiden itävyys vaihtelee. Toisaalta en halua ostaa uusia siemeniä jos vanhat vielä toimivat. Uusista lajeista kiinnostaisivat nauris ja palsternakka, tosin jos menestys on takavuosien luokkaa porkkana 4 cm niin jäänee kertakokeiluksi. Toisaalta viime vuonna sain ihan asiallisen kokoisia porkkanoita. Muutaman.

Olen innostunut myös bokashista eli biojätteen fermentoinnista, sain sillä viime kesänä koemielessä ihan jänniä tuloksia aikaan ja olen kiinnostunut suotonesteen käyttämisestä lannoitteena. Limoviikuna tuuheutui ennennäkemättömästi saatuaan bokashinestettä (nyt talvella se on kyllä taas ihan riutunut). Tein viime vuonna testin: samaan aikaan kylvetyistä tomaatintaimista (sillä hetkellä n. 15-senttisiä) annoin osalle bokashin suotonestettä ja osa sai vettä. Kahden viikon kuluttua bokashilitkua saaneet taimet olivat 30-senttisiä ja huomattavasti jämäkämpiä kuin vettä saaneet, joissa ei ollut kasvua tapahtunut juuri yhtään samassa ajassa. Tomaatteja ei tosin tullut kumpiinkaan, siitä syytän viime kesän viileyttä.

Ajatelkaas muuten, enää reilu kuukausi ensimmäiseen kevätpäivään <3

Saimme tänään viljelypalstan. Jännittävää! Se on vain muutaman sadan metrin päässä kodistamme, mikä on todella kätevää. Kävimmekin heti iltakävelyllä katsomassa, miltä se näyttää. Yllätyksemme selvisi, että se on jättimäinen. Olemme ensikertalaisia, joten pienempi olisi hallittavuutensa takia ollut ehkä näppärämpi, mutta eipä tämä varsinaisesti haittaa. Se on myös edellisen viljelijän, viljelijättömyyden tai vaan talven takia varsin retuperällä ja ensisilmäyksellä näyttäisi, että kyseisen palstan viljelykuntoon saaminen saattaa olla haasteena verrattavissa Seppo Ilmarisen kyisen pellon kyntöön. Tässä tapauksessa kyyt tosin ovat onneksi kotiloita. Vaikka enemmän riesaa niistä ehkä onkin, niin en mielelläni alkaisi kyitä hävittämään, vaikka se ei suuren osan muuta Eurooppaa tapaan Suomessa taidakaan olla rauhoitettu.

Atheon sanoi:

Saimme tänään viljelypalstan. Jännittävää! Se on vain muutaman sadan metrin päässä kodistamme, mikä on todella kätevää. .... Yllätykseksemme selvisi, että se on jättimäinen. Olemme ensikertalaisia, joten pienempi olisi hallittavuutensa takia ollut ehkä näppärämpi, mutta eipä tämä varsinaisesti haittaa. Se on myös edellisen viljelijän, viljelijättömyyden tai vaan talven takia varsin retuperällä ja ensisilmäyksellä näyttäisi, että kyseisen palstan viljelykuntoon saaminen saattaa olla haasteena verrattavissa Seppo Ilmarisen kyisen pellon kyntöön. Tässä tapauksessa kyyt tosin ovat onneksi kotiloita. ....

Click to expand...

Pihamaata jokusen vuoden (10) hoitaneena täytyy sanoa että retuperän kehittyminen vaatii ainakin kolme vuotta... Vedätte ne törröttäjät matalalta poikki, laitatte kompostiin tms.., pyydätte mahdollisesti järeän puutarhajyrsimen omistajaa kääntämään sen palstan ja noukitte näkyvät juurakot pois, hankalin homma on kitkeminen, pitäisi kai alkuun tehdä ainakin viikoittain... mistä erottaa omat istutukset ja rikkakasvit pienenä, siellä on kuitenkin siementä ja pientä juuren palasta ajalta ennen teitä. Jos on esikasvattanut ison kasan viljelyyn tarkoitettua, voi koittaa vetää niin tiheän kasvuston että rikat kärsii valon puutteesta ja ne on kenties helpompi kitkeä pois sitten kun niitä kuitenkin puskee. Mutta ette te tähän varmaan ihan umpikaupungista lähde. Iloista kitkemistä, pitäisi itsekin avata tuo parkkipaikan viereinen pätkä tänä vuonna, pujoa, kiertoa, litulaukkaa, normaalisti voikukkaa ja ohdaketta ja muuta epämääräistä, ynnä tulppaanien sipuleita joita ei kuulemma saa poistaa kokonaan.
(muok)
PS. Kannattanee harkita polvisuojien hankintaa tai hyvin matalan penkin tekemistä niin kitkentä sujuu mukavammin.

Mulla on tänä vuonna jäänyt täysin raportoimatta palstan vaiheet, koska on ollut niin tajuttomasti muuta tekemistä.

Mutta muistin oikein että Jaamar on joskus kirjoittanut tänne mehiläisistä! Mä nimittäin ilmoittauduin ensi kevääksi työväenopiston kurssille Minustako mehiläishoitaja Kaikkeen sitä ihminen lähtee...

Husky sanoi:

kekrin kunniaksi kävin myös kaatamassa palstan jokaiseen nurkkaan hieman viinaa. Vähän niin kuin ennen vanhaan tehtiin uhrilahjatarkoituksessa.

Click to expand...

Ja näin. Tästä on nyt tullut kekriperinne. Äsken illan pimennyttyä painelin otsalampun kanssa palstalle. Alkoholiksi valikoitui tällä kertaa olut, jonka jaoin "palstan henkien" kanssa. Samalla korjasin mukaan vähän lehtikaalia iltaruokaa varten.

Vähän hassuahan tällainen tietysti on, mutten nyt tiedä onko se sen hassumpaa kuin lasin kohottaminen lännen suuntaan jonkun edesmenneen kirjailijan syntymäpäivänä.

Minusta on hauska että tuollaisia vanhoja perinteitä pidetään yllä. Ne ovat osa katoavaa/kadonnut, mutta palautettua kulttuuria. Mekin viemme satokauden kiitoslahjat vanhoille kuppikiville aina pyhäinpäivän aattona kun vietämme kekrijuhlaa.

Asiasta toiseen, millaisen kasvupaikan lehtikaali vaatii? Meillä olisi aivan varmasti käyttöä lehtikaalille, mutta en vaan ole tullut ajatelleeksikaan sen kasvattamista. Niin ja onkohan se mahdottoman altis kotiloiden hyökkäyksille? Meillä kun kotiloita on niin paljon että keväällä sain kerätä puoli hiakkaämpärillistä kotiloita joka aamu ja lisääkin olisi varmasti löytynyt, mutta aika ja jaksaminen loppuivat kesken.

Jaa, enpä ole pahemmin ajatellut lehtikaalin kasvualustaa... ihan tavallista "palstamaata" eli multaa ja jotain. Olen kalkinnut maan ja laittanut istutuskuoppaan kanankakkaa. Olen siis ostanut taimet keväisin taimitorilta, mutta voihan ne kasvattaa itsekin. Mulla on valitettavan vähän tilaa esikasvatushommiin.

Kotiloita täällä on paljon, mutta kaaleista en ole niitä löytänyt. Toki mun kaalini ovat lavakauluksissa, mutta ei se kaulus niitä pirulaisia ole muuten estänyt, ehkä lehtikaali ei sitten vaan kelpaa niille. Kesällä kaalien lehdet ovat yleensä muuten vaan ihan mahdottoman reikäisiä kaiken maailman kirppojen sun muiden takia (olen käyttänyt niitä silti, huuhdellut vaan hyvin), mutta syksyä kohti kun ötökät vähenevät niin alkaa lehdetkin pysyä ehjänä. Ja lehtikaalihan tekee satoa pitkälle syksyyn ja pakkastakin kestää ainakin -10. Jonain vuonna keräsin viimeiset lehtikaalit helmikuussa, ihan syötävässä kunnossa olivat vaikka oli ollut -20 asteen pakkasiakin. Jäniksiltä kannattaa suojata verkolla tms. etenkin nyt syksyllä, kun helposti saatavaa ruokaa alkaa olla niille vähän.

Kaalien kaveriksi kannattaa muuten istuttaa iisoppia, kaalin tuholaiset inhoavat sitä. Iisoppi on muutenkin kaunis kasvi

Husky sanoi:

Mutta muistin oikein että Jaamar on joskus kirjoittanut tänne mehiläisistä! Mä nimittäin ilmoittauduin ensi kevääksi työväenopiston kurssille Minustako mehiläishoitaja Kaikkeen sitä ihminen lähtee...

Click to expand...

Tämä kurssi alkoi eilen ja oli kyllä varsin jännää. Opettaja on itse täysaikainen mehiläistarhuri ja aloittanut jo 80-luvulla. Lähinnä ekalla kerralla käytiin läpi mehiläisen elinkaarta, pesänrakennusta ja tapoja, mehiläisrotuja ja erilaisia tilastoja. Päällimmäiseksi jäi mieleen kaksi asiaa: 1) mehiläinen on todella kiehtova elukka, 2) kotimaiselle hunajalle olisi ihan kotimaassa markkinoita enemmän kuin sitä pystytään tuottamaan.

Kaverit jo kyselivät että meinaanko laittaa mehiläispöntön palstalle, no en varmaankaan koska lähimmän kerrostalon parvekkeet ovat viiden metrin päässä palstastani ja talon asukkaat eivät ehkä arvostaisi

Mutta kurssin kautta on mm. mahdollisuus päästä mukaan kummitoimintaan, tosin silloinkin pesälle pitäisi olla joku paikka. Pääsemme myös kaupunkitarhoille harjoittelemaan mehiläisten hoitamista. Tää on mulle enemmänkin tällainen pitkän ajan projekti. Voi olla että viiden tai kymmenen vuoden päästä asun ihan muualla kuin Helsingin keskustan liepeillä. Jos työväenopisto järjestää kananhoitokurssin, tungen itseni aivan satavarmasti sinnekin.

Ja sitten ne palstahommat. Olen tässä pari päivää jo pyöritellyt ihan paperilla ensi kesän viljelysuunnitelmaa. Suunnitelmissa just nyt on melko paljon kesäkukkia, paljon isoja ja helppohoitoisia kasveja (kesäkurpitsat, kaalit) sekä parin vuoden tauon jälkeen perunaa (ja sen kaveriksi härkäpapua). Mutta katsotaan toukokuun lopussa miten tämäkin suunnitelma taas toteutui...

Tämä menee nyt kukkapuolelle, mutta jos joku kaipaa miekkaliljan sipuleita niin minulta voi saada. Kyseiset sipulit pitää aina talveksi kaivaa ylös maasta ja tekevät tuhottomasti poikasia, eli pieniä sipuleitä. Sain äidiltäni kuusi sipulia viime keväänä ja nyt niitä on muistaakseni varmaan parikymmentä. En itse tarvitse kuin kymmenkunta, joten voin hyvin luopua osasta.

Keittelin tuossa viikko sitten lopulta mehuksi naapurin viinimarjapuskista mehumerjoiksi kerätyt viinimarjat ja lisäsin mansikkaa vähän. Mansikka tuli yllättävän vahvasti esiin vaikka määrä olikin aika vähäinen.
Minä en jotenkin pysty vielä kääntämään katsettani kevääseen. Olen niin talven lumoissa. Mutta varmaan kuukauden tai parin päästä alkaa jo kutkutella ajatus kesän istutussuunnitelmista. Ainakin parvekkeelle taas tomaattia (viime kesänä jäi kun Spyro oli niin pieni ettei vaan saanu aikaiseksi) ja vanhalle pottumaalle (joka oli liian varjoisa perunoille) kesäkurpitsaa. Voisin myös kokeilla lehtikaalia, mutta meillä on ihan tuhottomasti kotiloita. Voisikohan lehtikaalia kasvattaa paahteisella parvekkeella ruukussa?
Mitkä olivatkaan niitä kotilon karkotus kukkia, jos laittaisin kasvimaahan niitä?

Palstakausi! Se on alkanut!

Omalta osaltani se on tähän mennessä sisältänyt lähinnä karviais- ja mustaherukkapensaiden leikkaamista (leikkasin tänä vuonna TODELLA isolla kädellä), kitkemistä, siistimistä, taimien kasvatusta ja uusien juttujen suunnittelua. On myös ollut jännää seurata mitkä monivuotisista yrteistä ovat selvinneet talvesta (tähän mennessä ainoastaan fenkoli ja ananassalvia eivät ole osoittaneet elonmerkkejä, mutta odotellaan nyt vielä). Raparperia saa varmaan jo parin viikon päästä, väinönputki on kasvanut pituutta melkein 30 senttiä. Ja ilokseni näin tänään lipstikan hennot alut vanhalla tutulla paikallaan, vähän pelkäsin jo että nyt se on vanhuuttaan kuollut (mulla on ollut palsta vuodesta 2013 ja joka vuosi jonkun edellisen viljelijän istuttama lipstikka on kasvanut miehenkorkuiseksi). Viinisuolaheinä on jo syöntikokoista, samoin ruohosipuli. Ja on vasta huhtikuu! Villeistä ainakin vuohenputki, voikukka, maahumala ja nokkonen tuottavat jo salaattia. Itsehän olen taas kerran aivan intoa täynnä ja huhkin palstalla joka päivä tuntitolkulla, vakuuttuneena siitä että tänä vuonna mun palstani on siistimpi kuin koskaan (ja havahdun heinäkuussa siihen tosiasiaan, että taistelu rikkaruohoja vastaan on taas kerran hävitty). Mutta mitä sitten! On tää kevät ja uuden kasvun aika vaan jotain niin mahtavaa.

Minulla on vain parveke, mutta olen suunnitellut sen istutuksia varmaan tammikuuta asti. Lähinnä sinne tulee kukkia (pelargonini ja toivon mukaan näyttävä istutus kesäkukista). Syötäviä olen ajatellut laittaa ainakin yrttejä (amppeliin ehkä basilikaa ja persiljaa, vähän varjoisampaan paikkaan minttua ja jonnekin rosmariinia), ne ovat menestyneet hoidossani jotenkuten aikaisemminkin. Aion kokeilla myös tomaattia ja viidakkokurkkua, mitkä tuntuvat vähän kunnianhimoisemmilta, varsinkin kun tuo kurkku pitäisi esikasvattaa.