Oman maan antimet

Itse laitoin erilaisia kukkia sisällä kasvamaan suoraan multasäkkiin, johon tein kämmenenkokoisia reikiä. Kaikki alut ovat lähteneet kasvamaan: laventeli, ketoneilikka, kiinan/tiibetin(?)koirankieli ja siniorvokki??. En välttämättä muista nimiä oikein, mutta ainakin parvekkeettoman ja pihattoman kämäsessä ylioppilaskylässä asuvan mutta kasvihullun ihmisen elämä sujuu ihan näinkin näköjään.
Toivottavasti laventelia kasvaa ihan kuivattavaksi asti, ajattelin tehdä pieniä tuoksupusseja mukana kannettavaksi niistä. Muut kukat ovat ihan ulkonäön perusteella valittuja, laventeli tuoksun takia, vaikka onhan sekin ihan nätti.

Kevään ensikasvun kitkennässä tuli huomattua että puutarhamansikka oli onnistunut talvehtimaan, nyt niitä on kaiketi jo kolme tuossa ajotienpielessä. Esikasvatuksessa on illakkoa jota tuumin siihen mutta ehkä mansikka on parempi vaihtoehto tuohon kun kerran viihtyy. Muuten tyypillistä voikukan kitkentää ja pahimipien nokkospaikkojen yliajelua, sekä kantovesojen poistoa.

(Lisäys väliin: ei oo tietoa mistä kaukaa linnut on tuoneet nuo pienet kotipihlajat ja karviasmarjapensaan alun kasvamaan tontille, karviaista täällä likellä kyllä varmasti on mutta istutettuna on lähinnä ruotsinpihlajaa. Kaipa sen siemenen joku räksä on lähiömetsästä tähän tuonut. Lassemista, mutta en tiedä miten karviainen sanotaan)

Naapuri jo puhui karhunköynnoksen (elämänlanka) poistamisesta, mutta sen valtaamaan kaistaan ei ole mitään laitettavaa vielä. Omenat kukassa ja syreeneilläkin pienet nuput. Pari viikkoa taitaa etuajassa mennä tässä kohtaa (vaikka entin pitäisi kai tietää tarkka aika)

Vietin pitkän viikonlopun keräämällä nokkosia kuivattavaksi ja kuusenkerkkiä siirapiksi.

Nokkoset menevät jo rutiinilla, ja ilokseni tänä vuonna oli vanhempien luona varsin hyvä sato, mutta kerkistä ei ollut ennestään kokemusta. Siirappia tein lähinnä, koska kaveri pyysi, mutta hänen purnukoistaan yli jääneet otin itselleni. Tein kaksi erää, ja niistä tuli huvittavan erilaisia. Toinen on todella tummaa ja paksua, toinen vaaleamman punaista ja lirua. Taas vahvistus siitä, ettei ruoan valmistaminen ole minun juttuni.

Kerkkiä meni myös pakkaseen, ja pienen satsin kokeilin myös kuivata. Sen ainakin huomasin, että pehmeistä ja söpöistä kerkistä tuli erittäin herkästi pistäviä ja ikäviä otuksia kuivana. Sitä en syö hienontamatta ja/tai kypsentämättä kosteissa olosuhteissa. Ideoita, kuinka kuivattuja kerkkiä voisi käyttää?

Mulla on ollut niin seko kevät, että kaksi penkkiä on vielä kylvämättä. Jos huomenna sais nekin kylvettyä. Vastahan tässä oli 10.6. jonka jälkeen yöhalloja ei pitäisi etelässä enää tulla.

Kylvin viime vuonna palsternakkaa eikä niistä näkynyt jälkeäkään. No nyt ne ovat sitten metrin korkuisia .

Operaatio multasäkki epäonnistui koska olin kaksi viikkoa pois kotoa ja sillä aikaa kasvinalkuparat kuolivat pois. Avokadoni sinnitteli taas hienosti ja on nyt jälleen tervehtynyt ja piristynyt. Pitänee tyytyä ulkona kasvaviin kukkiin siis.

Kasvusäkeille/multapusseille on olemassa kastelualustoja jotka pitävät kosteutta paremmin yllä. Niissä on vaan se vika että vähän joka valmistajalla on omat alustansa mitoitettuna juuri niille tietyille säkeille. Meillä on esim. kasvusäkin alusta, mutta tänä vuonna lähimmät siihen sopivat säkit taisivat olla jossain Kotkassa tms. Tosi hyödyllistä...

Aika jakaa isotädin verrattomia vinkkejä!
-Pitkän matkan aikana kukkien kastelu hoituu niin, että laittaa kookkaaseen astiaan vettä, ja veteen upottaa pitkien villalankojen päitä. Villalankojen toisille päille kaivetaan kolo kukkaruukkuun, ja kannattaa laittaa lähelle kukan juurta tai vartta. Multaa päälle. Kapillaari-ilmiö hoitaa loput.
-Inkivääriä voi kasvattaa ostamalla kaupasta palan tuoretta inkivääriä, jossa näkyy itujen paikat. Sitten juurakot laitetaan veteen muutamaksi tunniksi lillumaan ja sen jälkeen ne laitetaan hyvään ja tilavaan ruukkuun itujen kohdat ylöspäin. Inkivääri alkaa kasvattaa vartta ja juurakkokin alkaa kasvaa kuin häkä.
-Bataattia saa hyvin laittamalla helmikuussa kokonaisen bataatin kukkaruukkuun lähelle pintaa, ja ohuelti multaa päälle. Bataattiin ilmestyy ajan kuluessa ituja pintapuolelle. Idut leikataan bataatista pois ja laitetaan kasvamaan omiin paikkoihinsa. Sato on taattu.
Ihan jokainen kotipuutarhuri ei saa mandariinia ja sitruunaa kasvamaan kotioloissa, joten luotan hänen vinkkeihinsä.

Nyt kun on puutarha, on ollut ihanaa kasvattaa omia kukkia ja ruokia. Hobittimieheni on raportoinut pensaspapujen kasvusta. Sen lisäksi olen onnistuneesti kasvattanut gladioluksia, sipulia, neilikkaa ja laventelia. Viimeksimainittu on lähtenyt kasvamaan vähän epävarmasti. Omat ahomansikkaa muistuttavat kuukausimansikkani sen sijaan eivät osoita yhtään kasvun merkkejä, eikä siitäkään ole mitään apua, että olen käyttänyt Kekkilän paljon parjattua ylikuivaa kukkamultaa. Tästä lähin luotan vain mustaan multaan ja turpeeseen. Minulla on jo valtava tarve suunnitella ensi vuotta ja kaikkea sitä, mitä puutarhassa voisikaan kasvattaa. Sen lisäksi kotiimme on juuri saapunut komposti!! Se on merkittävä askel kohti laadukasta multaa ja entistäkin omavaraisempaa taloutta. Ainoa, mikä turhauttaa, on se, että saan nämä kaikki ihanat vinkit kesken kasvu-/satokauden, joten joudun odottamaan ensi vuoteen niiden toteuttamista.

Kekripäivä tänään. Kun ilta pimenee, menen palstalle, sytytän sinne lyhdyn ja kaadan palstan nurkkiin olutta kiitokseksi menneestä satokaudesta. Tämä on ollut perinteenä jo monta vuotta ja mun tapani osoittaa kiitollisuutta siitä mitä luonto antaa. Ja sehän antaa, paljon enemmän kuin tulisi kaupunkilaispalstaviljelijä äkkiä ajatelleeksi. Ei pelkästään nuo mun pienen palstani kasvit, vaan myös marjat, villikasvit, sienet, kalat ja metsästäjille riistan, retkeilijälle ympäristön jossa vapaasti olla.

Luonto antaa ihan kaiken. Kaikki raaka-aineet, joita ihminen käyttää, ovat luonnosta peräisin, vaikka niitä sitten jalostetaan välillä hyvinkin pitkälle.

^ Toisaalta faaraota meidän on kiittäminen jokavuotisista Niilin tulvista, ilman häntä ei vesi nousisi ajallaan ja jokilaaksomme olisi autio erämaa.

^Älkäämme unohtako myöskään Tlaltecuhtlille annettujen säännöllisten veriuhrien tärkeyttä, koska ilman niitä hän, maailman perustaksi asetettu kappaleiksi revitty mutta edelleen elävä ja hirvittävää tuskaa kärsivä jumaluus, ei jaksa ylläpitää maailmaa vaan kaikki tuhoutuu.

Palsta tuottaa kuivuudesta huolimatta taas ihan käsittämättömän paljon kaikkea.

Kesä 2020 meni palstamielessä pitkälti ohi henkilökohtaisten haasteiden takia. Tänä keväänä mietin pitkään, pidänkö vielä palstan vai luovunko siitä. Viime vuoden jälkeen pläntti oli käytännösdä kesannolla.

Onneksi päätin pitää.

Palstan työt aloitin ennätysmäisen myöhään - vasta helluntaina. Yleensä olen aloittanut viimeistään vappuna. Viime vuoden jäljiltä rikkaruohoissa oli tekemistä. Kylvöt ja istutukset aloitin vasta toukokuun lopussa ja jatkoin kesäkuun toiselle viikolle.

Kastelu on ollut kesän haastavin juttu (koska sijaintinsa takia palsta on sairaan kuuma vielä iltaysiltä) mutta hyvin on kasvit jaksaneet! Ja kasvien kasvaessa ne varjostavat maata enemmän jolloin kosteus pysyy paremmin maassa. Satoa on alkanut nyt tulla siihen malliin että hyvä kun jaksaa kotiin kantaa - avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, yrttejä, raparperia, mustaherukkaa ja karviaista. Tulossa on myös sipulia, tomaattia, lehtikaalia, daikonia, rucolaa ja kaskinaurista. Pinaatti ja mangoldi eivät jaksaneet kasvaa (mahdollisesti koska siemenet ovat jo aika vanhoja ja itävyys on romahtanut).

Miten oon voinut edes ajatella palstasta luopumista?

En ole laittanut Torpalle hyötykasvimaata, mutta jonkinlaista kasvulaatikkosysteemiä olen suunnitellut. Senkin ympärille pitäisi sitten laittaa verkkoaita, koska muuten kauriit / peurat käyvät pistelemässä poskeensa ainakin osan kasvatettavista. Tomaatintaimia ostin alkukesästä kuusi kappaletta ja mies teki niitä varten kasvulaatikon ja puurimaviritelmän, johon sai kiinnitettyä taimille tukinarut ja harsosuojuksen. Istutin taimet Biolanin kasvusäkkeihin (kolme tainta kumpaankin), mutta kaksi tainta olisi ollut sopivampi määrä. Taimet ovat kasvaneet hyvin pituutta ja leveyttäkin ja niihin on ilmaantunut jo aika hyvä määrä tomaatin raakileita ja lisää on tulossa. Pari kaurista / peuraa kävi taimia haistelemassa, mutta tomaatti ei onneksi taida kuulua niiden ruokavalioon.

Punaisia viinimarjoja on tulossa kohtalaisen hyvin, mutta marjat jäävät kuivuuden takia aika pieniksi. Osassa pensaista marjat ovat jo kypsyneet, joten niitä pitäisi ryhtyä poimimaan piakkoin. Olen tehnyt marjoista höyrymehua. Viime vuonna sain mehua 15 litraa ja ne mehut on juotu jo aikoja sitten.

Mustikkametsässä en ole vielä käynyt, mutta alkava nekin kypsyä. Päätellen auton katolle kertyneiden linnun läjien väristä... Torpan tienoilla on kesän aikana satanut tosi vähän, joten mustikat ovat todennäköisesti tosi pieniä. Valitettavasti hyttysisä ja paarmoja (myös hirvikärpasiä?) on todella paljon, joten marjanpoimntareissusta ei taida tulla kovinkaan miellyttävä kokemus.

Täällä ainakin mustikat ovat pääosin kypsiä, mutta todella pieniä, kuivia ja mauttomia. En ole toistaiseksi vaivautunut edes piirakkamarjoja poimimaan, koska se olisi vähän kuin käyttäisi täytteenä vain mustikan kuoria. Keltavahverotkaan eivät jaksa kasvaa, yhden surkean kourallisen olen saanut äidilleni tuotua ja senkin vain, koska tiedän pienen kuopan, johon varastoituva kosteus saa yleensä vahverot kasvamaan lukuisina. Nyt sielläkin kosteus oli riittänyt vain muutamaan sieneen.

Meillä on aika varjoisa kasvimaa ja nyt suunnittelin, että tulevana kesänä se siirrettäisiin toiseen paikkaan. Oikeastaan ainut aurinkoinen ja vapaa paikka on sellainen jossa on aika paljon kekomuurahaisia. Tästä seuraa kaksi kysymystä. Voiko kekomuurahaisista olla jotenkin haittaa kasvimaalle (muuta kuin, että sen hoitaminen voi olla vähän epämukanaa) ja voisiko olla, että kekomuurahaisten valloittamalla alueella liikkuisi ehkä vähemmän lehtokotiloita? Uskaltaisinko uudessa paikassa kokeilla lajeja jotka vanhassa ovat aina olleet täysin kotiloiden syömiä?
En haluaisi alkaa hävittämäänkään muurahaisia pihapiiristä, vaikka ne tietynlaista epämukavuutta aiheuttavatkin, mutta tässä tapauksessa jos niiden läsnäolo kasvimaalla osoittautuu mahdottomaksi olen itsekäs ja kamala ihminen ja hävitän muurahaiset. Se vaan on viimeinen kekomuurahaisten pesä meidän tontilla enkä haluaisi niiden kokonaan katoavan täältä.

Muurahaisista on kasveille kai lähinnä se haitta, että ne kuivattavat maata kaivellessaan sinne onkaloita (ja syövät siinä sivussa maata kuohkeana pitäviä kastematoja). Muurahaispesäthän sijaitsevat yleensä kuivahkoissa paikoissa, mistä tulee mieleen että mahtaisiko maaperä olla pesän lähellä kasveja ajatellen muutenkin liian kuivaa. Vedestä nuo ötökät eivät pidä, omaan kesäkurpitsapenkkiini yrittivät jokunen vuosi leiriytyä, sain ne häädettyä aiheuttamalla toistuvia tuhotulvia ja tökkimällä kanelitankoja penkkiin.

Paikka on melko kuiva. Meillä on siitä hassu tontti, että meillä on sekä kuivaa, hiekkaista mäntykangasta, savimaata, että kosteaa ja multaisaa maata. Nuo kosteat kohdat vaan sijaitsevat (luonnollisesti) varjoisissa paikoissa joiden "valaiseminen" vaatisi sen, että kaadettaisiin suuri määrä puita, mihin en ole valmis. Ja nykyinen kasvimaa on oikeasti liian varjoisa.
Niin ja paikassa, mihin kasvimaata ajattelen kasvaa myös kieloja, jotka kai viihtyvät vähän kostemmassa, eli ei välttämättä olekaan ihan niin kuiva kuin muuten voisi päältäpäin näyttää.

Aaaaah, ihan hirveä viljelykuume nostaa kevätauringon siivellä taas päätään. Olen inventoinut vanhoja siemenvarastojani ja todennut osan niistä ikänsä puolesta täysin kylvökelvottomiksi. Vaikka Gandalf sanoikin Aragornille, että jos hedelmä milloinkaan kypsyy tulee se istuttaa, niin itävyysprosentin ollessa varmaan alle 10 nuo siemenet eivät enää penkkiin päädy. Roskiin en toki niitä heitä, viskon ne keväällä läheiselle niitylle kasvamaan, maatumaan tai lintujen ruoaksi. Saavat siis vielä yhden mahdollisuuden ja joka tapauksessa menevät hyötykäyttöön eivätkä Vantaan Energian polttouuniin.

Inventaarion pohjalta olen suunnitellut paitsi palstaa niin myös parveketta ja tehnyt listaa hankittavista siemenistä ja taimista sun muista hirveän tarpeellisista tarvikkeista. Maailmantilanteen ollessa sellainen kuin se tällä hetkellä on ovat ajatukset osittaisesta omavaraisuudestakin taas nousseet mieleen. Tänä vuonna aloittanen joidenkin kasvien kylvön huomattavasti aiemmin kuin ennen. Esim. porkkana ei ole mulla koskaan oikein kasvanut, mutta nyt mulle on selvinnyt että sen voikin kylvää heti kun maa on muokkauskunnossa eikä vasta kun maan lämpötila on +8-10 astetta.

Tuskan helpottamiseksi laitoin jo keittiön ikkunalle multaan nahistuneita valkosipulinkynsiä, ja ne ovat kasvattaneet komeat 10 cm versot. Kelpaa niitä napsia salaattiin ja ruokaan.

Edelliseen viestiini viitaten voin kertoa jo tässä vaiheessa kevättä, kun mitään ei ole vielä päässyt edes esikasvattamaan, että lapasesta & täysin laukallehan tämä on taas menossa...

Kävin eilen Prismassa, tarkoitus oli ostaa pieni kilon pussi istukasperunaa lähinnä ämpäriperunaa varten ja heitellä loput sitten toukokuun puolella palstalle, mutta nyt sitä perunaa onkin vaatehuoneessa 2,5 kiloa. Kolme kappaletta nostin itämään keittiön ikkunalle. Ne olisi tarkoitus saada joskus pääsiäisen jälkeen sankoon kasvamaan.

Sitten piti ostaa pari pussia siemeniä ja sekin lähti ihan käsistä. En kehtaa edes kertoa mitä kaikkea hankin. Lisäksi hommasin minikasvihuoneen johon mahtuu 30 (!!!) pikkutainta. Tässä vaiheessa ymmärsin sentään kurvata kassalle, vaikka olisin toki tarttenut vielä hallaharsoa, vermikuliittia, alessa olevan koristesammakon partsille, mizunan siemeniä (joita ei ollut) ja pari ruukkua (koska himassa ei ole vasta kuin parikymmentä tyhjää ruukkua).

Ensi viikolla (tai ehkä jo viikonloppuna) ohjelmassa on sentään huonekasvien mullanvaihtoa ja uudelleenruukutusta sekä tomaattien kylvöä.

Meillä on joka vuosi paluumuuton jälkeen ollut perunapenkki, ja lisäksi sitten vaihtelevalla menestyksellä porkkanaa, retiisiä ja hernettä. Tänä vuonna päätin kokeilla pikkutomaattien kasvattamista viipaleesta, ainakin ne on itäneet ja taimet kasvaneet, saa nähdä kuinka käy Lehtikaali kiinnostaisi myös, täällä on ilmeisesti porukalla kokemusta siitäkin? Oletteko esikasvattaneet vai iskeneet suoraan maahan? Toki oma sijaintini taitaa olla vähän pohjoisempana kuin monen muun