Oman maan antimet

Shacklebolt sanoi:

Lehtikaali kiinnostaisi myös, täällä on ilmeisesti porukalla kokemusta siitäkin? Oletteko esikasvattaneet vai iskeneet suoraan maahan? Toki oma sijaintini taitaa olla vähän pohjoisempana kuin monen muun

Click to expand...

Minä esikasvatan lehtikaalit ja olen sen jälkeen iskenyt ne parvekkeelle kasvusäkkeihin. Pari tainta yleensä menehtyy (ainakin tähän asti on käynyt niin), mutta sato on silti ollut hyvä. Tänä vuonna ajattelin lisätä lehtikaalin määrää. Se on siitä kiva, että sitä voi hyvin kerätä vielä pakkastenkin jälkeen pihalta ja se on ihan syömäkelpoista. Mutta sen voi toki kerätä aikaisemminkin pois ja pakastaa (tätä en ole kokeillut).

Lehtikaalissa on parasta nimenomaan se, että satokausi on niin pitkä. Satoa voi alkaa kerätä kohtalaisen aikaisin kun maltilla ottaa, ettei tyhjennä kasvia kokonaan ja vielä joulukuussakin olen hakenut kaalia parvekkeelta. Juuri tästä syystä haluan nyt lisätä kaalin määrää. Yleensä olen vähän säännöstellen hakenut satoa, että se riittäisi pitkälle. Haluaisin kokeilla nyt niin ylenpalttista satoa, että pitäisi ihan miettiä miten kaiken kaalin saa käytettyä tai säilöttyä. kuivattu lehtikaalijauhe voisi olla kivaa. En tosin tiedä miten hyvin ravinteet säilyy kuivatuksessa, mutta nokkosjauhe on niin kätevää, että lehtikaalijauhe siihen rinnalle voisi olla kanssa sellainen mitä tulisi käytettyä vähän kaikessa ruuanlaitossa.

Viime kesänä lehtikaalin kanssa ongelmana oli kaaliperhosen toukat, mutta kun kaalit oli tuossa silmän alla (voi ei, minkä kristillisen korvamadon nyt sainkaan kun menin kirjoittamaan noin ) niin toukat oli helppo poistaa ihan mekaanisesti eikä niitä tullut lisää kun kerran ne siivosin. Jossain pihan peränurkassa olisivat varmaan ehtineet tehdä enemmänkin tuhojaan.
Parvekekasvatus on siitä kiva, että meillä on tosi paljon lehtokotiloita ja ne tuhoavat hetkessä kaalin kaltaiset kasvit. Ne ylijäämätaimet mitkä olen vienyt alas kasvimaalle ovat olleet aina ihan syötyjä. Parveke on myös meidän pihan aurinkoisimpia kohtia ja kun sen yhdistää kasvusäkin alle laitettuun kastelualtaaseen niin kaalit ovat voineet hyvin ja kuumuudesta huolimatta ei ole tarvinnut lisätä vettä kuin parin viikon välein.

Kaninkutaleet olivat pistäneet poskeensa puolet pavuntaimista ja rusakko on kaivellut itselleen lepokoloja palstalle.

Eihän tämmöinen peli vetele ollenkaan. En ole suunnitellut pitäväni buffettia pitkäkorville. Kävin aamupäivällä vetämässä palstan ympäri kaniaidan. Neljä tuntia meni ja muutamia värikkäitä ilmaisuja tuli siinä itsekseen käytettyä, mutta nyt on tilukset aidattu ympäriinsä! Olkapäät ehkä paloivat ja käsivarret ovat verinaarmuilla karviaispuskassa rymyämisestä, mutta tulihan tehtyä. Nyt voi poistaa harsot, jotka levittelin suojaamaan pupujen suosikkikasveja. Kylvin myös uusia herneitä ja papuja, ne saavat olla alkuun harson alla etteivät linnut vie.

Kastelujärjestelmäni parvekkeella selkeästi toimi, mutta näillä helteillä se ei ollut riittävä, kun vesitonkat olivat menneet tyhjiksi. Reissun aikana menetimme tillin, salaatin ja mahdollisesti vielä herneetkin. Toivon että loput kasvit virkoavat vielä.
Pitää siis laittaa seuraavan reissun ajaksi lisää vesitonkkia, joista kulkee paksusta tiskirätistä leikattua (5cm leveää) siivua multaan.

Husky sanoi:

Kaninkutaleet olivat pistäneet poskeensa puolet pavuntaimista ja rusakko on kaivellut itselleen lepokoloja palstalle.

Click to expand...

Täysin offia, mutta Huskyn viesti oli täynnä niin rikasta suomea että nauratti ja sydäntä lämmitti!

Tänä vuonna uudessa paikassa herneet kasvoivat ennätyksellisen hyvin ja tekivät isoja ja makeita herneitä. Kunnes koira meni ja söi jokaisen palon ja repi varret alas
Haluaisin kovasti istuttaa/kylvää siihen jotain uutta, mutta nyt taitaa olla myöhäistä kaikelle muulle paitsi retiisille ja kaupan ruukkuyrteille.

Viljelijän palkkapäivä vol 1. Karviaiset ovat kypsiä. Makeita ja ihania. Vietin duunin jälkeen pari tuntia plantaasilla keräten n. 12 litraa. Puskat eivät suosiolla luopuneet omistaan vaan pyrkivät pistelemään ja naarmuttamaan, käsivarret näyttävät siltä kuin olisin koittanut syöttää kissalle pilleriä. Samanmoinen urakka olisi karviaisten osalta edessä vielä toisen kerran tällä viikolla - nyt on tyhjennetty vasta palstan ulkopuoli. Ja olisihan siellä vaikka mitä muutakin kerättävää jo.

Hommasin vakuumikoneen rajallista pakkastilaa säästääkseni ja säilyvyyttä parantaakseni, ja karviaisten kanssa se pääsi testikäyttöön. Ja kysynpä vaan että miksi en ole hankkinut tällaista jo aiemmin! Vakuumi estää myös jääkiteiden muodostumista ja "pakastimen hajun" muodostumista. Kone laulanee tulevina viikkoina ahkerasti.

Oli muuten koronan jälkeen ensimmäinen ilta jolloin jaksoin tehdä jotain fyysistä! Jes!

Unohdin kertoa tähän topikkiin tuosta "kastelujärjestelmästäni" josta kirjoitin heinäkuun alussa. Se ei toimi pidemmän päälle eli jos on enempi reissuja kesässä niin kehotan käyttämään jotain muuta systeemiä. Tiskirätit osittain maatuvat ja osittain homehtuvat ja vesi liikkuu satunnaisiin suuntiin eli joko ruukusta tonkkaan tai tonkasta ruukkuun. Onnistuin hukuttamaan basilikan, kuivattamaan usean muun ruukun ja vesi meni myös pitkin parvekkeen lattiaa, koska useampi tiskirätti oli maatunut poikki...
Kaikista tälle kesälle istutetuista kasveista ainoat jotka ovat tainneet tykätä oloistaan ovat lantut ja nauriit. Pavut ovat antaneet hiukan satoa ja aiemmin kesällä kerätyt perunat olivat aika pieniä. Nyt odottaa pari perunalaatikkoa pöyhimistä että onko siellä jotain (varret olivat jo ihan ruskeat ja nurin joten keräsin ne pois). Laitoin lisää salaattia kasvamaan viikonloppuna ja pari viikkoa sitten perunoita (katsotaan minkä kokoisiksi kerkeävät, lasit auttanevat hiukan).
Menetettiin kesän aikana herneet, sipulit, timjamit, tilli, osa salaateista, persiljat ja lipstikka. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus olla aika paljon kotona joten voidaan katsoa vesimääriä yms...
Mikä olisi hyvä tapa säilöä basilikaa? Huoneenlämmössä kuivatus vie kauan (pisimmillään pari viikkoa jotta on oikeasti kuiva) ja hävittää maun. Onko parempi pakastaa, kuivattaa kuivurissa vai tehdä jotain muuta?

Viime kesä meni uuteen kotiin ja pihaan tutustuessa – ensi vuonna onkin tarkoitus toden teolla viljellä parvekkeella ja pihalla syötävää! Minulla on joskus vuosia sitten ollut parvekkeella jotain papuja, lehtikaalia, amppelimansikoita ja -tomaatteja, pinaattia... Mutta se oli aika hapuilevaa kokeilemista, enkä esimerkiksi niistä pavuista lopulta saanut satoa vaan se toimi pelkästään koristeena.

Pitäisi siis hieman opiskella, miten tällainen urbaani pikkuviljely kannattaa tehdä ja mitä kaikkea me jaksamme syödä tuoreena läpi kesän. Mitä kasvatta siemenestä, mikä taimesta, eli miten paljon ja milloin nähdä vaivaa? Pitäisikö ja kiinnostaisiko ostaa esimerkiksi pieni kasvihuonekaappi parvekkeelle? Miten yhdistän tämän viljelyn yleisesti pihan suunnitteluun ja koristeluun? Esimerkiksi kaikki köynnöstävät asiat ovat minusta ihania, mutta kuinka ison osan niistä haluan olevan myös syötäviä?

Voisin perustaa jonkinlaisen puutarhan suunnitteluvihkon, johon voin listata viljeltäviä kasveja ja lisäksi ideoida ihan vaikka istutuslaatikoiden sijoittelua.

Ennestään pihalla kasvaa perinteisesti syötävistä raparperia ja metsämansikkaa, innokkaille myös tietenkin voikukkaa ja valkopeippiä (joo, tuli keväällä luultua sitä nokkoseksi...), ja olisiko tuolla jotain minttuakin ollut – ei tosin mitään takeita, oliko se syötävää sorttia vai pelkästään tuoksuvaa. Jotain marjoja olisi yksittäisten mansikoiden lisäksi kiva saada, joten olisikohan ihan klassikko aronia sopiva lisä...

Eivät ne lantut antaneet satoa lainkaan ja nauriitkin olivat noin 3-4 cm mittaisia laihoja luikeroita joita ei erottanut vastaavanlaisiksi jääneistä porkkanoista kuin värin perusteella. Ötökät myös söivät lantun ja nauriin lehdet, joten niitäkään ei päässyt hyötykäyttämään. Oletan että porkkanoiden, lanttujen, nauriiden, sipuleiden ja perunoiden ongelma oli liian multava maa, joka olisi tarvinnut hiekkaa sekaansa. Jälkimmäisestä perunasatsista tuli sentään isoimmillaan 3-4 cm halkaisijaisia eli isompia kuin niistä aiemmista, mutta silti kovin piskuisia. Porkkanan naatin kun laittoi kasvamaan niin se kehitti kukkia ja saatiin siemeniä.
Timjamia, persiljaa ja basilikaa sain hiukan kuivattua (kuivana alle desin kutakin) ja salaattia on syöty leivän päällä ja sitä (ainoana) kasvaa edelleenkin.
Eli yhteenvetona tästä kesästä: satoa heikosti, mutta opin asioita. Lasitettu parveke on selkeesti erilainen kasvatusympäristö, jo vaikka ihan lämpötiloiltaan, jotka pahimmillaan hipoivat 40 astetta.

Sain vinkin että pienemmille kasveille voisi kokeilla laittaa pyykinpesupusseja tikkujen varaan päälle, jotta ötökät ei pääsis syömään niitä. Se voisi toimia basilikan kanssa pitäen ainakin ne heinäsirkat poissa... Kaupan basilikoihin sain semmosen ohjeen, että kannattaa puskasta erottaa varret omiin ruukkuihinsa ettei ne taistele keskenään elintilasta ja siten saa enemmän lehtiä käyttöönsä.
Miulle ehdotettiin myös että voisin kasvattaa tyrniä parvekkeella, Ne kaipaa myös aika hiekkaisen maan ja voi ajan kanssa kasvaa isoksikin. Niitä tarvitsisi olla hede- ja emikasveja, kun haluaa marjoja. Ne kestää kuivuutta, mutta en tiedä lämpötilojen kestävyydestä..

Dracaena sanoi:

Pitäisi siis hieman opiskella, miten tällainen urbaani pikkuviljely kannattaa tehdä ja mitä kaikkea me jaksamme syödä tuoreena läpi kesän. Mitä kasvatta siemenestä, mikä taimesta, eli miten paljon ja milloin nähdä vaivaa? Pitäisikö ja kiinnostaisiko ostaa esimerkiksi pieni kasvihuonekaappi parvekkeelle? Miten yhdistän tämän viljelyn yleisesti pihan suunnitteluun ja koristeluun? Esimerkiksi kaikki köynnöstävät asiat ovat minusta ihania, mutta kuinka ison osan niistä haluan olevan myös syötäviä?

Click to expand...

En ole ekspertti, mutta muutama meillä toiminut vinkki. Parvekkeella on kastelulaatikot multasäkeille, joihin on leikattu reiät kasveille. Helpottaa kun ei tarvitse raahata parvekkeelle niin paljoa vettä. Meillä kasvaa noissa lehtikaalia. Olen esikasvattanut ja myös laittanut ihan siemenistä. Suht helppo, mutta vaatii vähän vahtimista, että heti jos tulee kaaliperhosen toukkia niin ne poistaa mekaanisesti. Pienissä kaalimäärissä tuo on minusta helpoin torjuntatapa. Ja lehtikaalista voi hakea satoa parvekkeelta vielä joulukuussakin, jos ei ole kaikkia syöty sitä ennen.
Perus yrtit meillä ostetaan ihan ruokakaupan taimina. Timjami ja ruohosipuli menestyneet meillä parhaiten.
Tomaatit ja kurkut tykkäävät kasvihuoneesta tai muuten suojaisasta (tomaatista tiedän, että tykkää ja kurkku vaan oman kokemuksen pohjalta).
Kumppanuuskasveista kannattaa myös lukea jos haluaa laittaa pieneen tilaan eri lajeja. Se on minusta hurjan mielenkiintoinen aihe

Dracaena sanoi:

Voisin perustaa jonkinlaisen puutarhan suunnitteluvihkon, johon voin listata viljeltäviä kasveja ja lisäksi ideoida ihan vaikka istutuslaatikoiden sijoittelua.

Click to expand...

Puutarhavihko on siitäkin hyvä, että kokemuksesta tiedän mieten vaikea voi keväällä olla muistaa missä kohtaa kasvaa mitäkin. Siihen voi siis paitsi tehdä suunnitelmia niin myös merkitä kasvien paikat.

Kirvelistä varoituksen sana että omaan laatikkoon tai suoraan pikkutaimet muualle kuin muut yrtit. On meinaan melkoisen iso ja peittävä, eikä vaadi muuta kuin sen että rikat otetaan sopivaan aikaan pois. Nimim. Kyllä noi 6 v. sitten kuivatut kohta loppuu.

Ainakin persilja, tilli ja basilika kasvoivat ihan hyvin kun vain kylvin ne harson alle maahan kesäkuussa ja kitkin muutaman kerran rikkaruohot.
Kasvatin myös lanttuja ja punajuuria. Lantut kasvoivat kohtalaisesti, mutta punajuurista tuli suuria. Aiemmin ne kuivivat ja kituivat, tänä kesänä lehdet olivat vihreitä.

Perustin puutarhavihkon ja aloin listata toivekasveja tälle vuodelle – ja tajusin, että eipäs taida kovin monen toiveen toteuttaminen onnistua ihan noin vain. Meillä etupiha on itään ja aika paljon rakennusten ja varjostama. Takapiha on länteen. Sivupiha on kahden talon välinen käytävä pohjoiseen. Puolivarjossa ja varjossa ei varmaan suurta ja mehevää satoa saa vaikkapa munakoisosta tai tomaateista...

Lisäksi tajusin, että se soppi parvekkeesta, josta olen eniten kaavaillut hyötykasvipaikkaa, on parvekkeen varjoisin kohta.

Puolivarjossa parvekkeella voisi kyllä kasvattaa salaatteja ja yrttejä ja muuta sellaista pienempää ja lehtevämpää, mutta juuri niitä minä vähiten haluan kasvattaa.

Täytyy miettiä, voisiko sen puutarhan perustaakin parvekkeen sijasta reilusti pihan puolelle, jossa kasvit voisivat saada vähän etelästäkin päin tulevaa valoa – parvekkeelle kun ei paista ennen kuin oikeasti illalla, mutta länteen suuntaavalta pihalta on tietysti näkyvyyttä eteläänkin.

En vain raaskisi luopua noista nykyisistä istutuksista siellä pihalla. Yksittäinen istutuslaatikko keskellä muuten kivasti suunniteltua pihaa tuntuu sotkevan koko pihan tasapainon.

Haluaisin viimein kokeilla sitä perunan kasvattamista ämpärissä niksiä missä multaa lisätään kerroksittain, mutta en ole varma olenko samalla paikkakunnalla niin pitkään, että voisin huolehtia perunaämpäristäni koko kasvukauden ajan. Tavallaan olisi hauskaa gradun kanssa kasvattaa sekä akateemista tutkijankykyä ja ihan tavallisia perunoita.
Edit. minulla ei siis ole parveketta eikä pihaa, joten joudun turvautumaan tämmöisiin kummallisratkaisuihin.

Mulla on tarkoituksena toteuttaa tänä keväänä pienimuotoista sissiviljelyä. Eli lähinnä kylvää sopiville lähipaikoille ylivuotisia tai muuten ylijääneitä sekalaisia kukkien siemeniä. Jos jaksavat kasvaa niin ilahduttavat sitten toivottavasti täällä asuvia ja muuten kulmilla käyskenteleviä ihmisiä.

Meille tulee tänä vuonna aika paljon vaatimattomammat viljelmät kuin aikaisemmin. Herneet lienevät se suuritöisin ja ne pitää aidata, ettei koira taas syö niitä. Kesäkurpitsa kasvaa suunnilleen itsekseen kun vaan hakee taimet ja istuttaa ja kastelee. Parvekkeelle varmaan lehtikaalia. Tomaateista en nyt ihan tiedä. Jos ostaisi vaikka yhden amppelin ja siinä se. Sitten yrttejä. Noissa on vauvan lisäksi varmasti jo enemmän kuin tarpeeksi tekemistä.

Oma ajatukseni on ollut kasvattaa tänä vuonna isoja kasveja, mutta niin se on ollut pari kertaa aiemminkin ja kuinkas kävi...

Ensi viikolla olisi siemeninventaario suunnitelmissa. Siitä se suunnitelma taas lähtee rakentumaan.

Inventaariossa löytyi 49 eri kasvilajin siemeniä Sanokaa nyt oikeasti mulle että tänä vuonna uusia siemeniä ei saa ostaa. Ja jos alan niistä keväällä täällä haaveilemaan niin pudottakaa mut maan pinnalle.

Tämähän lähtee tuttuun tapaan taas laukalle jo helmikuussa. Tänä vuonna kiinnostaisi laittaa parvekkeelle kukkatorni! Yritän siihen tulevien kukkien esikasvatusta itse, siemeniähän riittää... Esikasvatus on vähän haasteellista kun kämpän ikkunat ovat pohjoiseen. Parvekelaatikoihin (partsilla on kaksi kiinteää pitkää laatikkoa) ehkä max 30-senttisiksi kasvavia minitomaatteja sekä isosamettikukkia. Amppeliksi hopeavitja. Mahdollisesti myös keijunmekko tai miljooakello. Mustasilmäsusannakin kiinnostaisi köynnöksenä. Osa huonekasveista majailee kesän ajan partsilla. Pensaskrassia en enää ota parvekkeelle, se vetää valtavasti pieniä mustia ötököitä puoleensa.

Palstalle isoja kasveja: lehti- ja palmukaalia, erilaisia kesä- ja talvikurpitsoja, kurkkua sekä juureksia. Taimet koitan saada ensisijaisesti itse kasvatettua tännekin. Yrttipenkki täytyy restauroida ja sinne tarvitaan varmaankin uusia taimia. Hernettä, papua ja kukkia. Pinaattia ja rucolaa. Jos löydän jostain väinönputken taimia niin hankin niitä kaksi. Istukassipuleita en hanki tänä vuonna. Valkosipulia sen sijaan kyllä.

Taimikasvatusta varten suunnittelin hankkivani Biltemasta kevyen minikasvihuoneen, jonka voi keväällä nostaa päivisin parvekkeelle ja illalla sisälle suojaan.

Kuten sanottu, niin lapasestahan tämä tulee taas kerran karkaamaan. Tekis mieli mennä nyt jo kuokkimaan maata, erityisesti kun täällä etelärannikolla lunta ei käytännössä ole lainkaan. Enää pari kuukautta!

Istutin kaksi viikkoa sitten kolmen erilaista paprikan siementä, eivät ole itäneet.

Vielä on siemenet toiseen yritykseen. Pitää käydä hakemassa turvenappeja, jostain, jos niillä lähtisi.

Sitten maaliskuussa kylvän basilikaa ja samettikukkaa.

Ne on Vohobotin heiniä, loput saa hoitaa toiset.

Minä aioin kylvää vain niittykukkia, mutta jätin sen liian myöhään syksyyn odottaessani, että kylvöalan kasvillisuus kokisi luonnollisen kuoleman, kuivuisi kokoon ja olisi sitten helppo riipiä harvalla pois. Lumi ehti ensin. Nyt pitää sitten kylvää joko keväällä tai ensi syksynä, mutta kumman tahansa valitsen, kukkia pääsen ihastelemaan vasta ensi vuonna. Sellainen on niittysiementen luonne.