Oman maan antimet

Minun kasvimaassani kasvaa tällä hetkellä vain valkosipulia, jota siis kokeilen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutakin olen suunnitellut maahan laittavani, mutta kasvimaiden laittaminen on tainnut aikaistua huimaa vauhtia... Näin ollen tunnun siis olevan jo myöhässä, ainakin jos asiasta missään mainitsen. Toisaaltahan tuo on kasvikohtaista, mutta kuitenkin. Olen niin tottunut siihen, että kasvimaat laitetaan kesäkuun alussa (lapsuudenkodistani opittua). Ehkä tässä ehtii vielä jotain kasvattamaan ;)
 
Minä aloin juuri haaveilla laventelin kasvattamisesta, se kun tuoksuu niin hyvälle. Netistä pikaisesti googletettujen ohjeiden mukaan nyt on vain vähän myöhäistä, siemenet kun olisi pitänyt kylvää jo maalis - huhtikuussa. Ehkä lintsaan ja ostan valmiin laventelin jostain kasvikaupasta =)
 
Jaamar sanoi:
Olisi aika ruveta keräilemöään nokkosiakin. meillä niitä riittää enkä ole niittänyt niitä pois kun haluan saada nokkoskeittoa ja nokkoslettuja. Viime kesänä keräsin pienen pussillisen. Nyt voisi kerätä isomman. Nokkosethqan pitää ryöpätä ja sen jälkeen pakasti ne, mutta olisiko lehdet hyvä pilkkoa tai surauttaa sauvasekoittimella pieneksi ennen säilömistä? Itse säilöin viimeksi lehdet kokonaisina ja hurautin sitten nokkossopan vaan sauvasekoittimella.

Minä olen ryöpännyt nokkosen lehdet nopeasti suolavedessä ja sen jälkeen kuivannut ne, menevät pieneen tilaan eikä tarvitse sähköä säilytykseen. Suolaryöppäys saa värin ja vitamiinit pysymään nokkosessa samalla poistaen piikkisyyden. Lehdet kuivuvat päivässä tai parissa riippuen ilman kosteudesta.
 
Nokkosista puheenollen, niistä saa myös hyvän litkun luonnonmukaiseen lannoitukseen ja/tai kirvojen torjuntaan liottamalla niitä ämpärissä muutaman päivän. Ne puumaiset isot nokkoset, jotka eivät oikein syötäväksi kelpaa, ovat tähän ihan omiaan. Tätä ei tosin kannata harrastaa sisällä, tuo litku ei mielestäni ainakaan liotuksen loppuvaiheessa haise kovin hyvälle (ja sen ämpärin pohjalle jäävän nokkoslietteen ulkonäkökään ei varsinaisesti hivele silmiä).
 
Nokkosuutetta (eli ämpärissä liuotettuja nokkosia) mummo käytti aina ennen kasvien kasteluun. Tehtiin sitten veljen kanssa kesäisin omiakin uutteita vaikka mistä kasveista. Se oli kivaa. Eihän se oikeaa uutetta ole, mutta niin mummo sitä kutsui.
Minulla oli laventelin siemeniä jo pari vuotta sitten, mutta aina ne on unohtuneet kylvää. Ehkä ostan uudet siemenet ja laitan ensi vuonna.

Satekai, miten kauan keitit ja minkä verran suolaa?
 
Lähinnä käytin nokkoset siellä nopeesti, en oo koskaa mitannu suolan määrää mut ei sitä paljoo tartte.
 
Nokkosen lehdet voi myös kuivattaa sellaisenaan ilman ryöppäystä/ruoppausta :) Tästä tuli mieleen, että pitääpä alkaa niitäkin keräilemään talteen.

Minulla oli tarkoitus laittaa yrttejä (basilika, timjami, laventeli, sitruunamelissa, persilja) kasvamaan tänä keväänä sisälle ja ehdinkin ostaa siemenet. Mutta se vain unohtui. Harmittaa näin jälkeenpäin, mutta ehkä sitten ensivuonna. Pitänee ostaa yritit sitten kaupasta.
Kotikotiin laitettiin kasvimaahan perunaa, porkkanaa, nauriita, punajuuria, sipulia sekä salaattia. Myös mansikkamaa uudistettiin mökillä että kotikotona vähän aika sitten, joten voi odottaa tälle kesälle paljon herkullisia mansikoita :) Vanhoista pensaista tahtoi tulla vain vetisen ja eltaantuneen makuisia marjoja.
 
Tästä viljelypalstan käyttöönotosta ei nyt tahdo tulla yhtään mitään. Joko meidän kahden viljelijän aikataulut eivät natsaa yhteen tai sitten sää tappelee vastaan: farmariparin palattua reissusta seurasi useamman päivän sadeputki, sitten kylmät kelit. Siinä mielessä ihan hyväkin toki, ettei ehditty viedä kurpitsantaimia paleltumaan maahan yöpakkasten ajaksi. Viikonloppuna äidin kanssa jutellessa tuli puheeksi, että Kustaan päivän (juurikin tänään) jälkeen ei vanhojen viisaiden mukaan enää tule hallakelejä :D Pari yötä sitten lämpötila olikin käynyt enää +3:ssa ja ennusteetkin lupasivat yhä lämpenevää. Sovittiinkin kaverin kanssa, että tänään passaa molemmille lähteä laittamaan paikkoja kuntoon.

Tällä hetkellä Ilmatieteen laitoksen sivujen ohjelmatiedoissa on aurinkoista koko päivän ajalle - samalla katselen, kuinka ikkunan takana näytetään sadetta suorana lähetyksenä. Ehkä sitten huomenna? Vaikka ihan nätiltähän nuo kurpitsat tuolla parvekkeellakin näyttävät...
 
Tänään ruukutin, ihan hetken mielijohteesta, sellaisen noin kymmensenttisen tammenalun, joka olisi muuten joutunut ruohonleikkurin uhriksi. Tarkoituksena olisi yrittää myös kasvattaa pähkinäpensas aivan pähkinästä asti. Saa nähdä säilyykö tammi hengissä ja saanko pähkinän edes aloittamaan kasvuaan.
 
Onko kontulaisilla ollut kasvimaalla kasvamassa minkäänlaista salaattia? Olemme useampana vuonna kasvattaneet kesäksi omat salaatit pellossa ja aina niissä on ollut hieman kitkerä sivumaku. Tänä kesänä salaatti oli suoraan sanottuna pahaa! Ja todella väkevän makuista. Jäi kyllä syömättä kokonaan.
Onko lajikkeissa makueroja vai onko suomen ilmasto niin hankala salaatinkasvattamiselle? En muista lajiketta, mutta siemenstä asti kasvatimme salaatinlehdet eikä mitään myrkkyjä ole käytetty, lannoitteena taisi olla ainoastaan hieman kanankakkaa kylvövaiheessa.
 
"Kukkavartisuus pilaa salaatin sadon. Kukkavarren venyessä salaatin maitiaisneste lisääntyy ja muutttaa salaatin kitkeräksi," kertoo kasvikset.fi. Mutupohjalta epäilisin myös kasvualustan ja lannoitteen laadulla olevan merkitystä maun kannalta. Kakoissakin on eroja. Nämä arvaukset perustuvat toki vain googlailuun, minulla ei valitettavasti ole vielä ollut omaa pihamaata jolla kuopsutella... :(
 
Atheon sanoi:
Tänään ruukutin, ihan hetken mielijohteesta, sellaisen noin kymmensenttisen tammenalun, joka olisi muuten joutunut ruohonleikkurin uhriksi. Tarkoituksena olisi yrittää myös kasvattaa pähkinäpensas aivan pähkinästä asti. Saa nähdä säilyykö tammi hengissä ja saanko pähkinän edes aloittamaan kasvuaan.

Pidätkö ruukkua pihassa? Kannattaa tehdä esim. isosta muovipullosta tai muusta sopivasta astiasta sille "kasvihuone" leikkaamalla pullosta pohja pois. Jänikset nimittäin tykkäävät kovasti järsiä nuoria tammia...
 
kielo sanoi:
Onko kontulaisilla ollut kasvimaalla kasvamassa minkäänlaista salaattia? Olemme useampana vuonna kasvattaneet kesäksi omat salaatit pellossa ja aina niissä on ollut hieman kitkerä sivumaku. Tänä kesänä salaatti oli suoraan sanottuna pahaa! Ja todella väkevän makuista. Jäi kyllä syömättä kokonaan.
Onko lajikkeissa makueroja vai onko suomen ilmasto niin hankala salaatinkasvattamiselle? En muista lajiketta, mutta siemenstä asti kasvatimme salaatinlehdet eikä mitään myrkkyjä ole käytetty, lannoitteena taisi olla ainoastaan hieman kanankakkaa kylvövaiheessa.

Makuongelma (salaatin karvaus) voi johtua salaatin sisältämästä nitraatista. Ainakin juureksien (esim. lanttu) karvas maku johtuu nitraateista. Vihannesten ja myös juuresten nitraattipitoisuutta lisää puolestaan runsas typpilannoitteiden käyttö. Toki eri salaattilajikkeiden makuerot voivat vaihdella.

Kanankakka on vahva ja yksipuolinen typpilannoite, joka ei ole sellaisenaan paras vaihtoehto syötävien vihannesten lannoitteeksi. Se ei oikein sovellu marjapensaillekaan tai esim. luumupuulle, koska liika typpi haittaa niiden kukintaa. Nurmikon ja koristekasvien (etenkin kesäkukkien) kevätlannoitteeksi kanankakka soveltuu hyvin.

Kompostiin kanankakkaa kannattaa säästeliäästi lisätä ja valmista kompostia voi käyttää vihannesmaan lannoittamiseen.

Nitraateista valtaosa saadaan nimenomaan kasviksista, ja runsaasti nitraatteja "keräävät itseensä" ainakin lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, nokkonen, kiinankaali ja salaatit.
 
Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia salaatista. Varsinkin loppukesästä, kun salaatti tuottaa jo toista satoa, on se varsin kitkerää. Kasvimaalle on yleensä laitettu karjanlantaa keväällä ja apulantaakin on käytetty ainakin kesällä, mutta silloinhan sitä ei ole enää salaatille voinut kylvää, koska se on jo valmista sytäväksi. Mutta on sitä aina syöty salaatinkastikkeen kera, jolloin kitkeryys peittyy. Lantutkin ovat syksyllä kitkeriä, mutta oltuaan jonkin aikaa kellarissa, kitkeryys häviää.
 
Hmm, ompas mielenkiintoista. Kiitos infoista! Meillä tosin kaikki muut vihannekset (mukaanlukien lantut) eivät ole olleet mitenkään kitkeriä maultaan, mutta liiallinen typpipitoinen lannoitte voi todellakin olla ongelma. Pittääpä ehdottaa jotain muuta ensi kesäksi ja verrata.
 
Äiti on joskus kertonut, että hän yritti kasvattaa meidän kotipihassa herneitä. No, niille herneentaimille kävi hassusti: fasaaninrontit söivät versot, ja sen koomin äiti ei ole herneitä kasvattanut. Vaapukkapensas sen sijaan tuttaa uskollisesti marjasatoa, ja ne ovatkin makeita ja hyviä marjoja! Myös herukkapensaat ja karviaiset viihtyvät meidän pihassa. Raparperi, kirsikka ja luumu jaksavat myös rehottaa, vaikka kirsikoita ei noiden mokomien rastaiden, en tiedä ovatko sukua sille rastaalle, jota muuan hobitti yritti nakata kivellä erään matkan eräänä iltana kauan sitten, ja onko meidän pihan rastailla jokin salaviesti kuskattavanaan, mutta se siitä, juuri näiden linnunkuvatusten nokkaan katoavat kirsikat ennen kuin me ennätämme sanoa "kirsikka".
Viime vuonna minä ja nuorempi veljeni keräsimme ahkerasti luumuja talteen, ja nyt on sitten pakkasessa oivaa, kirpeän raikasta luumuhilloa. Voin suositella luumuhillon keittoa,jos pihasta löytyy luumupuu, tai vaikka montakin luumupuuta. Hillo on nimittäin todella hyvää sokeriripauksella höystettynä puuron tms. päällä.:)
 
Meidän pihalla oli muinoin sama fasaaniongelma: kylvin yhtenä vuonna herneet uudelleen neljä kertaa ja joka kerta, kun sirkkalehdet ilmestyivät maan pinnalle, kävivät fasaanin ryökäleet kuopauttamassa kosteassa maassa pehminneen ja turvonneen herneet maan pinnalle ja pistelivät ne poskeensa. Lopulta onnistuin tekemään vanhoista foliovuoista pelottimet ja saimme herneitä.

Fasaaneja ei ole moneen vuoteen näkynyt kuin yksittäin meidän pihalla. Kasvimaa-aikoihin niitä hyöri pihapiirissä lähes 50. Mietimme taannoin miehen kanssa, mikä ne vei: kettu, tauti vai kylmä talvi? Ei ole kyllä ollut yhtään ikävä niitä.
 
Kirsikoiden kanssa voisi ehkä kokeilla vanhaa mansikkaniksiä. Tai itse ainakin aion kokeilla kun tuo puu toivottavasti jossain vaiheessa kukkii (istutettu vasta tänä keväänä). Eli siis ennen marjojen tuloa ripustaa puuhun jotakin kovaa punaista. Äidillä oli joskus pöytäliinanpainomansikat. Voisivat toimia mutta mikä tahansa punainen ja kova (vaikka maalatut kivet jos ne vaan saa kiinnitettyä) varmasti käy. Kun rastaat käyvät sen muutaman kerran kokeilemassa ja pettyvät niin ne oppivat että tuossa puussa oleva punainen ei ole syötävää. Ainakin teoriassa näin.
 
Tjaa, foliovuokapelottimet saattaisivat jopa toimia, itse olen joskus fasaaneille lievästi herneenversojen syömisestä katkerana mietiskellyt joskus voisiko herneet kylvää maahan ja pystyttää jonkinlaisen puukehikon ympärille niin ettivät fasaaniahmatit pääsisi kuopimaan ja syömään herneenversoja parempiin nokkiin.
Ehkä fasaanit vaihtoivat maisemaa, ja tulivat meidän pihalle? Fasaanikukkojen krääkäisyjä kun tuntuu kuuluvan joka toisen pensaikon takaa.

Kirsikoihin, voisipa toimiakin. Kyllä pikkukivet saattaisi saada jonkinlaisen narusysteemin, eli vahvaan Narua kivenmuhkuran ympärille, ja koko hoito puuhun, avulla. Jos vaikka mekin saisimme syödä kirsikoita ilman, että rastaat ilmaantuvat maisemiin esimmäisten kirsikoitten kypsyessä puun oksille.
 
Onkos kukaan kasvatellut tupakkaa?
Laiton tuossa kahta eri lajiketta kuukausi taaksepäin.
Olisi Virginia Dark ja Aztec Rustica.

Sitten syksystä voi kuvitella itsensä hobittina piipun kanssa.
 
Ylös