Oman maan antimet

Palstakausi on alkanut, ihanaa!

Viikolla tuli leikattua karviais- ja vattupuskat. Tänä viikonloppuna paikalla on ollut siirtolava leikattuja oksia varten. Aikamoinen kuhina on palstarivissä ollutkin, osasyynä varmaan se että palstayhdistykseltä tuli osalle viljelijöistä ukaasi, että jos huomisiltaan mennessä ei puskat ole leikattu niin että kaupungin ruohonleikkaajat mahtuvat ajamaan palstan ja kävelytien välistä ruohon, niin kyseiset palstat irtisanotaan. Mua tuo ei koskenut, mutta leikkasin silti pensaat nyt kun oksista pääsee kätevästi eroon.

Sitten tänään nikkaroin laudasta kompostikehikon. Aiemmin siellä on ollut sellainen rautalankahärveli (melkein joka palstalla on samanlainen, ilmeisesti ovat joskus takavuosina hommanneet yhteishankintana sellaiset) ja siinähän nyt ei mikään kompostoidu kun siitä tuulee läpi eikä komposti pääse ikinä lämpenemään (tai no lämpenee se helteillä, mutta myös kuivuu, mikä ei sitä kompostoitumista kovin paljon edistä). Jotenkin olen tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni; onhan tollanen käsittelemättömästä laudasta tehty kehikko nyt tosi paljon kivemman näköinenkin kuin joku hirveä vihreällä muovilla päällytetty katiska.

Raparperi ja ruohosipuli nousevat maasta kovaa kyytiä. Kukkia on jo istutettu ja sipulia laitettu maahan. Katotaan pysyvätkö hengissä. Papujen esikasvatus alkaa ensi viikolla.

Edit. Alla kuva vanhasta ja uudesta kehikosta. Voipi olla että tuota kehikkoa pitää vähän maalata jotta sulautuu paremmin ympäristöön. Palstan vieressä nimittäin asuu ihmisiä ja pitää ajatella vähän heidän näköalaansa. Toisaalta, musta olis kivaa jos tuo pömpeli harmaantuisi kauniisti.

Ja vielä lyhyet ohjeet jos joku haluaa tehdä samanlaisen. Pystytolpat: kakkoskakkosta, 4 x 1 m. Vaakalaudat: 2x10 cm mäntylautaa, 14 x 80 cm ja 14 x 100 cm. Vaakalautojen väli 2 cm, helppo mitata kun tekee pitemmät sivut valmiiksi elementeiksi ja käyttää välin mittana niitä lyhyempiä lautoja. Alaosaan jää n. 15 cm jalkaa noista pystytolpista - kehikko on tarkoitus upottaa sen verran maan sisään. Me kaivettiin muutenkin kuoppa tuohon kehikon paikalle, siihen tungettiin edellisvuosien kasvijätteet, että sais ne joskus maatumaan... Kuvasta ei käy ilmi, mutta kaksi etureunan ylimmäistä lautaa ovat sokilla kiinni - kompostin hoitaminen helpottuu kun ylälaudat saa irti.

Lauta, jota kehikkoon käytettiin, on särmäämätöntä - musta siinä on luonnetta vähän normilautaa enemmän. (Ja tietty se on halvempaa...) Jämälautakin olisi kelvannut, mutta sitä ei nyt ollut ja nuo kakkoskakkoset piti anyway käydä hankkimassa tolpiksi. Sahautettiin Puumestassa, säästyi varmaan ainakin tunti aikaa ja saatiin samanlaisista osista keskenään samanpituisia... Kustannukset (laudat + ruuvit + sokat yms.) n. 25 e.

Jessus mikä haju palstalla Siellä kasvoi pirusti nokkosia ja kun ne oli kitketty niin keksittiin tehdä lannoitetta eli nokkoslitkua isoon saaviin. Nokkoset astiaan, vettä päälle ja vähän painoa että pysyvät siellä alla. Pari päivää sitten menin illalla istuttelemaan taimia ja kylvämään siemeniä ja ihmettelin että mistä tää kaamea p***an haju oikein tulee. No sieltä nokkoslietetynnyristä tietty. Neste on nyt kaadettu ilahduttamaan kasvavia kasveja ja kasvilieju talikoitu kompostiin. Haju ei ole vielä kokonaan poistunut. Toivottavasti ei tule ihan mahdottomia hajuhaittoja, kun nämä palstat kuitenkin sijaitsevat ihmisten ikkunoiden alla... no, sipulit varmaan ainakin tykkää...

Tänään laitettiin perunaa peltoon ja naapurillekin, voin sanoa,
että 10 riviä perunaa on vähän liikaa, mutta ainakin saa siemenperunat
ensi kesäksi, jos ei muuten.

Pitäisi vielä sipulit ja porkkanat laittaa tulemaan, muuten ihan hyvällä
meiningillä ollaan näiden vähempiarvoisten istutusten kanssa.
Meillä orastaa todella upeasti

Tuolla aiemmin kun spekuloin mustaherukantaimen hankintaa, niin ongelma poistui ihan itsestään: palstanaapuri oli yrittänyt tappaa yhden taimen, mutta kun ei siinä onnistunut niin kaivoi sen ylös ja tarjosi meille. Perennat saivat vähän kyytiä kun mustaherukalle raivattiin oma paikka. Siinä se on nyt kuukauden verran ollut ja ainakin toistaiseksi elossa.

Jääkaappia siivotessa löytyi taannoin pari ylläriä: rosamunda-peruna ja parikytsenttinen piparjuuren pätkä, molemmat täynnä ituja. Poisheittämisen sijaan ne haudattiinkin palstalle. Ja molemmat ovat lähteneet kasvamaan! Ovat tehneet ainakin komeat lehdet jo, joten saa nähdä saadaanko niistä syksyllä satoakin.

Sain viime vuonna äidiltäni Mel Bartholomewin kirjan Ruutuviljely (ruutuviljelystä lyhyt selitys täällä), ja hurahdin ajatukseen täysin. Tänä keväänä sitten rajasin laudoilla kaksi 120x120 ruutua, jotka on jaettu pienemmiksi 30x30 ruuduiksi. Ainakin nyt kun ruudut ovat olleet olemassa n. kuukauden, menetelmä tuntuisi toimivalta: rikkaruohot on helppo kitkeä ja kasveilla on sopivasti tilaa ilman että niitä tarvitsee harventaa. Mua arvelutti ensin se, että siemeniä kylvetään vain tietty määrä per ruutu eikä yhtään enempää, mutta siementen itävyysprosentti on ollut hyvä.

Ollaan suosittu myös muissa penkeissä sekaviljelyä, joten kasvimaakartta on ollut melkein pakko tehdä, kun muuten ei ole enää mitään hajua mitä minnekin on kylvetty.

Alla pari kuvaa näistä kuuluisista ruuduista. Kuten näkyy niin palstan käytävien kattaminen on vähän kesken...

Löysin uunista kuivatustoiminnon. Nyt testaan sitä kuivattamalla sipulisekoitusta (ruohosipuli-punasipuli-valkosipuli). Ruohosipuli on omasta penkistä, muut valitettavasti kaupasta. Syksymmällä voisi kokeilla ainakin kuivattaa mustaherukoita ja sain Jasilta vinkin että mansikoita voisi kuivattaa. Tosin mansikatkaan eivät tule omasta penkistä. Katsotaan mitä kaikkea muuta keksin vielä kuivattaa

Ruohosipuli on tänä kesänä ihan villiintynyt ja omenapuista voi odottaa jo useampaa kuin kahta omenaa, mutta muuten tämän vuoden sato vaikuttaa vähän heikolta. Persilja on ihan tynkää ja timjami samoin. Juureksia en edes laittanut kun ajattelin niistä olevan nyt liikaa vaivaa.

Kuivatin joskus noita kovakuorisia marjoja (lähinnä yritin karpaloita, joissa on vielä kovempi kuori kuin mustaherukoissa) ja ongelmaksi tuli se, että kuori tehokkaasti suojasi kuivumiselta. Mietin miten ihmeessä tehdään esim. kuivattuja karpaloita? Jos joku tietää, niin mielelläni kuulisin.

Omenoista ja banaaneista tuli todella hyviä kuivattuina.
Samaten yrtit ja sienet onnistuivat hyvin. Mansikkaa voisikin kokeilla...

Minä testaan tänä kesänä ekaa kertaa miten kurpitsa kasvaa. Siis ei kesäkurpitsa, vaan sellainen iso pyöreä, siemenpaketin kuvasta päätellen keltainen. Ohjeen mukainen sisäkasvastus sujui mainiosti ja taimet olivat tosi reippaan näköisiä kun kesäkuun alkupuolella niitä sitten peltoon istuttelin. Ja sitten alkoi kuukauden +10 astetta ja sadetta-putki joka latisti taimien innon ihan täysin, useampi yksilö kärsi selkeästi myös hallasta. Pari taimea oli vielä tallessa sisällä, ne laitoin peltoon nyt kun helteet palasivat. Jospas nyt vielä innostuisivat kasvamaan ja kukkimaan!

Raparperista jaoin keväällä kaverille useamman juurilohkaisun ja silti se on vähintään yhtä massiivinen kuin edellisinäkin kesinä. En tiedä minkä pesämunan päälle se on aikoinaan istutettu kun ei sitä ole koskaan hoidettu muuten kuin leikkaamalla kukkavarret pois ja silti se kilpailee koossa mustaviinimarjapensaiden kanssa.

Eilen keräilin ensimmäisen sadon pinaatista. Oli vähän hämmentävä kokemus kun ei minusta maistu pinaatilta ollenkaan. Tai oikeastaan juuri miltään, edes miedosti.

Kuivaamisesta. Viime syksynä kuivasin humalan kukintoja sekä sieniä (mustatorvea ja suppiloa). Keksin, että ilmavasti levitetettynä samassa huoneessa jossa ilmalämpöpumppu puhkuu siihen ei todellakaan mene kauaa eikä ylimääräistä energiaa. Vetiset suppilotkin kuivuivat tosi hyvin kun siivoamisen yhteydessä paloittelin ne. Tänä syksynä olen ajatellut testata tuota marjonen kuivaamista myös, ehkä ainakin herukoita. Olen ollut aina vähän nirso syömään herukoita, tuumin että jos niitä kuivana ujuttaisi vaikka myslin sekaan.

Kovakuorisista marjoista oli joku vinkki että ne voisi kastaa ensin kiehuvaan veteen niin että kuori halkeaa?

Voisi kuvitella, että kun pistää neulalla reiän, niin kuivaaminen saattaisi onnistua. Tietysti, kun marjoja on tuhansia, niin voi olla raskasta pistää kaikkiin reikä. Että ehkä ei järkevin vaihtoehto. Jos siihen kuitenkin päätyy, niin ensin kannattanee varmaan kokeilla toimivuutta pienemmällä erällä.

Ainakin meillä vanhassa lehtikompostissa kurpitsa onnitui viime kesänä ihan kohtalaisen hyvin.

Raparperihän on ihan kaunis koristeenakin jos ei ole kaikille varsille käyttöä. Mitä isompi sen komeampi. Minä keräsin nyt ensimmäistä kertaa satoa näistä raparpereista (olen ollut laiska) ja tehtiin raparperisimaa. Oli aika hyvää. Nyt loput raparperit saanet kasvaa rauhassa ja kun noilla alkaa jo olla ikää ja kokoa niin ovat minusta aika hienoja tuolla pihan reunassa.

eowynofmay sanoi:

Mietin miten ihmeessä tehdään esim. kuivattuja karpaloita? Jos joku tietää, niin mielelläni kuulisin.

Click to expand...

Minulla on kaapissa pussillinen Rainbown kuivattuja karpaloita. Oikeasti ne ovat lähinnä nahkeita karpaloita. Tuoteselosteen mukaan niihin on lisätty sokeria ja auringonkukkaöljyä, mikä selittänee sen, että ne eivät ole rapean kuivia, vaan muistuttavat lähinnä rusinoita. Marjat on jollakin konstilla / koneella puolitettu, mikä lienee helpottanut marjojen kuivaamista. Pussin kyljessä on mainittu alkuperämaaksi Chile, ja mietin, että minkähän kokoisia hybridikarpaloita Chilen soilla kasvaa, kun ne ovat kuivattunakin isohkoja puolikkaita.

Ehkä kannattaisi kokeilla kotimaisten karpaloiden puolittamista ja kuivaamista alkuvaiheessa muutaman desilitan kokeilueränä. Meinaan vaan, että jos niitä puolittaa / pilkkoo ämpärillisen ja kuivaamisprosessi menee pieleen, niin silloin voi ottaa päähän aikalailla.

Jaamar sanoi:

Raparperihän on ihan kaunis koristeenakin jos ei ole kaikille varsille käyttöä. Mitä isompi sen komeampi.

Click to expand...

Raparperi tekee myös korjaamattomana valtavan kokoisen kukan, joka ainakaan musta ei ole koostaan huolimatta kovin ihmeellinen. Mutta mitä kukkiin tulee niin sipuli tekee upean pallomaisen kukan! Joten jos olette istuttaneet paljon sipulia niin antakaa jonkun niistä tehdä kukka. Voin melkein luvata ettette kadu, niin hieno siitä tulee. Kelpaa vaikka onnittelukukaksi, kokemusta on

Härkäpavut kukkivat upeasti ja samoin tomaatit. Kesäkurpitsa pukkaa pientä kurpitsanalkua. Yrttejä, rikkaruohoja (voikukkaa, vuohenputkea, vesiheinää, apilaa sun muuta) ja kukkia (orvokkia, päivänkakkaroita ja nyt alkaa kehäkukkaakin tulla) on syöty jo pitkään. Retiisejäkin on jo kerätty pari satoa. Porkkanat ja sipulit ja punajuuret ja rucolat tuntuvat viihtyvän. Citykani kävi syömässä mun kaalintaimia, mutta kun näyttivät tekevän uusia lehtiä niin nikkaroin niiden suojaksi pienen häkin jämälaudasta ja kanaverkosta. Hernettä saadaan varmaan parin viikon sisään. Pinaatti ei oikein jaksa kasvaa. Porkkana tekee komeita lehtiä. Karviaisen ja vadelman suhteen ennuste näyttää tällä hetkellä hyvältä.

Parvekkeella salkopavut ovat kiivenneet jo kattoon asti. Palstalla eivät tunnu jaksavan yhtä hyvin, vaikka niiden pitäisi olla avomaalla viihtyvää lajiketta.

Tää maan kuopiminen on niin kesän parasta aikaa. En ois ennen itsestäni uskonut.

Saaks täällä puhua myös luonnon antimista kun niille en löytänyt omaa ketjua? Ei se mitään, puhun silti.

Käytiin avokin kanssa eilen sienessä. Käytiin elo-syyskuun vaihteessa edelliskerran ja se oli musta ihan tyhmää koska mä en löytänyt juuri mitään. Avokki löysi kyllä. Lisäksi oli kaikkia typeriä hirvikärpäsiä sun muuta ärsyttävää kuten hyttysiä. Totesin silloin että sienestys on ihan hanurista ja en kyllä lähde enää ikinä ainakaan tänä vuonna.

No eilen oli ihan erilaista. Paljon kivoja tuttuja sieniä joista kori täyttyi pikavauhtia, korvan juuressa surraavien ötököiden määrä minimissä, kaunis ilma, korppi huusi ja tikka nakutti kelossa. Tänään olen sitten ryöpännyt ja suolannut rouskuja ja haperoita. Suppilovahveroita on vielä melkein korillinen käsittelemättä. Hobittityyliin olen aivan hulluna sieniin ja viime talvena kiittelin moneen kertaan itseäni että olin viitsinyt lähteä metsään hakemaan sienet pois kuleksimasta. Pakko se on lähteä tänä syksynä vielä uudelleenkin.

Mitä tulee otsikossa mainittuihin oman maan antimiin, niin palstakausi on nyt ihan lopuillaan. Kaalia ja purjoa sekä hajayrttejä kasvaa vielä, mutta muuten palsta on aika hyvin jo saatu tyhjäksi. Viimeisen vadelman poimin 1.10. ja viimeiset tomaatit noin viikko sitten. Hirmu paljon ollaan syöty kesän aikana palstan kasviksia, tai siis paljon muita rehuja ei touko-elokuussa olla syötykään. Pääsiäisenä korjattiin ekat voikukanlehdet ja vuohenputket salaatiksi, ja viimeisiä krasseja ja kaaleja viedään nyt. Ostorehuja ei olla tänä aikana käytetty kovinkaan paljon. Rahansäästöä enemmän ilahduttaa se, että ollaan oltu edes osittain omavaraisia ja tiedetään tasan tarkkaan miten syömämme kasvikset on tuotettu.

Tänä vuonna ei kyllä tullut säilöttyä juuri mitään, mikä johtunee osittain myös siitä, että juuri mitään ei ollut kasvamassakaan. Omppuja tuli melko paljon ja viinimarjoja jonkin verran, siinäpä ne saaliit. Ensi vuonna olisi kuitenkin tarkoitus skarpata ja rakentaa pari viljelylaatikkoa sekä laittaa kasvihuone pystyyn, tänä vuonna ei vaan millään ehtinyt tuohon luonnon kiertokulkuun mukaan... Vähän jo olen suunnitellutkin mitä viljelisin ja ehdottomalla must-listalla ovat ainakin:

-tomaatit
-kurkku
-kesäkurpitsa
-porkkana
-punajuuri
-herne
-pavut (härkäpapu?)
-pinaatti
-chili ja sekalainen valikoima yrttejä

Lisää hyviä kasvatettavia saa ehdotella, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viinimarjapuskat leikkasin nyt joku aika sitten maan tasalle, toivottavasti ne antaisivat kuitenkin ensi vuonna jotain satoakin. Edellinen omistaja ei ollut niitä hirmuisesti hoitanut viime vuosina, joten tämänkään kesän sato ei kyllä päätä huimannut... Karviaisia en edes ehtinyt maistaa, kun harakat söivät ne. Siispä ensi kesänä sekin puska on suojattava jotenkin. Raparperipuskat täytyy kaivaa myös heinien keskuudesta esille.

Siinähän sitä onkin varmaan jo ihan riittävästi urakkaa ensi vuodeksi

Meillä perunat jäivät liian pieniksi, saimme vain kaksi laatikollista. Maa oli liian märkää, joten kasvuennusteet kuivuivat kasaan ennen maan omaa kuivumista.

Voin itse ylpeänä kertoa, että tein ohrajauhoja kotona omista ohrista Yksi asia, mitä haluaisin meillä kasvattaa on kaura, muttei maatilalla sitä oteta käytäntöön. Turhaa. Ohra, ruis ja venhä ovat meidän maatilan tuottoa.

Minä kasvatin kesällä valkosipuleita penkissä ja niistä tuli todella pieniä, koska istutin sipulit liian myöhään. Juuri viime viikolla nostin viimeiset ja tein niistä ruokaa. Olivat aivan älyttömän hyviä!

Ensi kesänä olisi vuorossa rosmariini, timjami, valkosipulit, porkkana ja herneet. Myös mansikoita olisi kiva kasvattaa. Plantaasiahan minulta ei puutu, mutta rivitalon päädyssä teen kaikkia pieniä kokeiluviljelmiä kesäksi, koska maatilalla kaikki tulee ilmoittaa papereihin. Tietenkin, jos sinulla kasvaa luonnonmansikkaa keskellä nurmea, niin ei tietenkään

Mutta ensi kesäksi olisi tarkoitus kokeilla jotain uutta. En tiedä vielä mitä, mutta saatan saada täältä idean talven aikana.

Makuhan oman maan antimissa on ihan eri kuin kaupan tuotteissa, joten en malta odottaa mausteiden valmistumista

Suosittelen härkäpapua ihan ehdottomasti. Vaatimaton kaveri jonka voi kylvää/esikasvattaa jo toukokuun alkupuolella ja joka tuottaa satoa huonommallakin hoidolla ja siinä sivussa parantaa maata (kuten kaikki pavut). Myös salkopapu kasvaa kivasti jos on aurinkoinen paikka ja hyvät tukikepit. Salkopavulle suosittelen esikasvatusta. Myös pensaspapua kannattaa kokeilla.

Porkkana melkeinpä vaatii hiekkamaan. Jos on multa- tai savimaa niin ei oikein jaksa. Se tuli tänä vuonna nähtyä.

Chili toimii ehkä parhaiten kasvihuoneessa tai parvekkeella. On sen verran kranttu lämmön suhteen. Partsillakin kirvainvaasio saattaa torpedoida koko homman.

Punajuuri on melkein varma menestyjä. Voi laittaa ihan siemennestä ja jaksaa.

Tomaateista Tanskan vienti -niminen lajike pärjää kivasti avomaalla. Etenkin jos on joku suojaisa paikka kuten meillä on (karviaispuskien kulma).

Retiisiä kannattaa kokeilla. Voi kylvää jo toukokuun lopulta asti parin viikon välein jolloin satoa tulee jatkuvasti. Oma kokemus on se että heinäkuun puolenvälin jälkeen retiisi ei enää oikein jaksa. Kasvattaa vähentyvän valon myötä enemmän lehteä kuin juurta. Toki retiisin lehtikin on syötävä.

Pensaskrassia suosittelen! Kasvaa voimakkaasti (vaikkei siitä pienestä taimesta uskoisi) ja sekä kukat että lehdet voi syödä. On ollut meidän perussalaattikasvi koko kesän.

Yrteistä basilika, persilja, rakuuna ja salvia ovat mun ykkösiäni (vaikka rakastan kyllä kaikkia yrttejä). Salvia talvehtii. Rakuunakin ilmeisesti talvehtii, koskapa ilmestyi viime keväänä samaan paikkaan uudelleen. Ne pitäis kuulemma leikata, mutta ei me kyllä leikattu viime syksynä. Tänä syksynä ehkä.

Kasvien uusiutumiskyky on muuten aina yhtä käsittämätön. Salvia oli mulla alun perin sellainen tapaus, että ostin toissa talvena ruukkusalvian jotain ruokaa varten. Käytin osan ja istutin loput. Aika huonolta näytti. Sitten tuli toukokuu ja ajattelin että istutan tuon rangan jossa on kaksi lehteä, katotaan miten käy, ei se ota jos ei annakaan. Äitienpäivän maissa laitoin taimen maahan. Ensin näytti että siihen se kuolee lopullisesti. Sitten alkoi tehdä lehteä ja viime syksynä salviaa oli jo reippaasti yli tarpeen. Loppusyksystä salvia olis pitänyt leikata ja peittää mutta se jäi tekemättä. Tänä keväänä paikalla oli pari kuivan näköistä tikkua. No, katsotaan josko se siitä. Annettiin olla. Ja kuinka ollakaan, sieltä se puski taas, vahvempana kuin koskaan. Upea kasvi. En tiedä uskaltaako tänä vuonna leikata sääntöjen mukaisesti. Jos se ei siitä sitten vaikka ensi keväänä enää toivukaan.

Hiphurraa! Maailma on pyörinyt siihen malliin, että meillä on ensi kesällä piha! Pieni rivitalopiha toki, mutta piha kuitenkin. Nyt suunnittelen innolla istutuksia. Omenapuuhaaveet saavat jäädä seuraavaan asuntoon (ja seuraavaan pihaan), siihen tuo on turhan ahdas, varsinkin kun lumen alta katseltuna kiinteältä vaikuttanut terassi on iso. Omenapuu kasvaakin sen verran hitaasti, että harmittaisi vain sitten oletettavasti 4-5 vuoden päästä taas muuttaessa jättää se, kun itse ei montaa satoa ehtinyt kerätä. En tiedä muuten varmasti edes onko hedelmäpuiden istuttaminen asia josta pitäisi neuvotella naapureiden kanssa.

Marjapensaista on käyty vakavaa keskustelua. Vadelma saa kannatusta sekä minulta että avomussulta, samoin pensasmustikka. Herukoiden värien suhteen mielipiteet eriävät: mustaherukka on oma suosikkini, hän pitää eniten punaherukoista. Onneksi voi olla, että ongelma ratkeaa tilanpuutteeseen.

Istutukset haluan laittaa laatikkoihin, koska laatikkoja ja ruukkuja voi laittaa sen tylsän ison terassinkin päälle ja nurmikkokin voi näin pihanomistajuuden ensimetreillä olla aika mukava asia. Lähellä asuva avomussun sisko on nikkaroinut itse istutuslaatikon sivuiltaan hiukan yli metrin. @Anewielh 'in istutuslaatikko tuolla aiemmissa viesteissä oli komean kokoinen, mutta varmasti liian suuri meidän tapauksessamme. Itse olen ajatellut, että voisi olla kätevää jos laatikkoja voisi siirrellä, eli ne olisivat joko melko pieniä tai sitten pyörillä varustettuja. Nurmella pyörät eivät toki pelitä, mutta terassilla ehkä? Monen pienen laatikon sijoittelu pienelle pihalle tuntuu helpommalta ajatukselta kuin yhden ison. Toinen idea on rakentaa tukeva matalan pöydän korkuinen taso, jonka alle saisi varastoitua tavaroita, eikä tarvitsisi kyykkiä ja kumarrella niin paljoa. Korotetun istutuslaatikon etuna olisi toivottavasti myös se, että koira ei mylläisi multia.

Istutuslaatikot kuulostavat tässä tapauksessa hyvältä ratkaisulta. Ehkä jopa istutussäkit? Tai sellaiset kangasruukut oikeastaan varmaan ennemmin. Menisivät pieneen tilaan tarviattaessa. Jos ne vaan millään muotoa miellyttävät silmää. Yksi hyvä vinkki pieneen tilaan on tällainen vanhoista lavoista rakennettu istutuslaatikosto vaikka yrteille, pikkukukille tai molemmille.
Kuvan lähde http://www.mutsiavautuu.com/2012/06/pieni-keidas-lahiossa.html

Kangasruukuissa olisi ainakin se etu, että ne jaksaisi siirtää ilman pyöriäkin sisälle, jos Suomen kevääseen ja kesän alkuun osuu hallanvaaraa.

Vanhat lavat vaikuttavat olevan hyvin suosittu materiaali. Kysyin jo mussulta näkyisikö niillä töissä lavoja "lojumassa ympäriinsä" joita kukaan ei kaipaisi mutta kuulemma ei.

Edit. Niin, kasvatusten suhteen ollaan harkittu ainakin
-hernettä
-ehkä papuja tai kikherneitä?
-porkkanaa
-punajuurta
-tomaatteja
-kurkkua
-kesäkurpitsaa
-jotain salaattia/krassia
-yrttejä vino pino
-mansikoita ainakin amppeliin
-raparperia jotenkin johonkin

Selailin hiukan Jaamarin linkittämää blogia ja innostuin havaitessani, että parvekkeella tai säkkiviljelmällä voi kasvattaa vesimeloneja. Vau.

Tuollaiset lavat ovat kovasti haluttua tavaraa. Toimeksiantajafirmassakin ryntäys oli hurja, kun noita oli kertynyt muutama kellariin ja ilmoitin niiden olevan vapaasti noudettavissa. Ovat kuulemma loistavaa polttopuuta.

Toki tuon tyyppisiä rakennelmia on aika helppo tehdä myös itse jos vaan on puutavaraa. Mutta eihän se toki tunnu samalta kun on sitten uusi. Meilläkin on lavoja, mutta eipä nekään turhia ole. odotan vaan innolla että saan ne pois "väliaikaisen" puuvaraston alta ja johonkin muuhun käyttöön.

Onko kellään muuten kokemuksia keittiön yrttipuutarhoista? Olen pitkään haaveillut sellaisesta, mutta pimeässä keittiössä pitäisi olla valollinen ja ehkä ennemmin sellaiseen tarkoitukseen että siihen tökkää kaupan ruukkuja, mutta sekään ei haittaa jos siihen saisi myös kylvettyä omia. Suuret on vaatimukset, mutta tuo kylvömahdollisuus olisi tosiaan vaan plussaa, ei välttämätön. Valo taas on välttämätön.
Mikä olisi hintansa väärti? Mieluummin saa olla vähän kalliimpi jos on oikeasti hyvä kuin sellainen mikä jotenkuten menettelee ja maksaa muutaman kympin. Mutta tietty edullisuus on plussaa jos se ei syö liiaksi laatua. Ja tietysti mahdollisimman helppohoitoinen.