Oman maan antimet

Äitini on laittanut marjapuskien päälle rastasverkot. Hän tapaa vetää ne joka puolelta maahan asti ja laittaa verkon helmojen päälle kiviä niin, että linnut eivät pääse mistään livahtamaan verkon alle. Kuulemma enemmän lintujen vuoksi, ne eivät osaa tulla verkon alta pois vaan sotkeutuvat siihen ja menehtyvät. Verkon päälle ne eivät kuulemma tule.

On myös vanhoja cd-levyjä roikkumassa puissa puskien vieressä jotta linnut eivät tulisi lähelle, mutta ne hyväkkäät eivät millään ymmärrä että niitä kiiltäviä kiekkoja pitäisi pelätä.
 
Huminalanka vaatii vaan tuulta toimiakseen? Tyynellä säällä linnut siis voivat tulla verottamaan satoa, mutta ehkä osa säästyy silti jos pääosan ajasta linnut eivät tahdo tulla lähellekään.

Niin varmaan tarvitseekin, mutta ilmeisesti pienikin tuulenvire riittää saamaan aikaan lintuja karkoittavan äänen. Tyynellä säällä linnut varmaan lepäilevät tyytyväisinä sen huminalangan päällä ja käyvät hakemassa puskista uutta huikopalaa...
 
Last edited:
Karviaisvuosi on tänä vuonna erinomainen. Olen kerännyt jo kymmenisen kiloa pakkaseen, eikä puskat ole lähelläkään ehtymistä. Pitää kohta alkaa keitellä hilloa kun pakastimeen pitäisi mahtua muutakin.

Vadelmapuskat sen sijaan ovat lähinnä kituuttaneet. Pari rasiallista vattua olen saanut kerättyä, mutta aika heikko esitys edellisvuosiin verrattuna. Ainakin saa kauniita punaisia lehtiä kurkkusäilykkeitä koristamaan...

Rucolat tulivat hulluiksi. En ole edellisvuosina saanut niitä kasvamaan lainkaan. No, tänä vuonna sitten villiintyivät. Tänään niitin yhdestä penkistä puolimetriset rucolat alas ja tein niistä hapatteen. Ei millään ehdi syödä tuoreena niin paljon kuin sitä tulee. Lisäksi kun se on niitetty niin sitähän tulee kohta lisää... toisessakin penkissä on samanlainen pehko, sen ajattelin kuivata.

Tomaatit ovat täynnä raakileita. Pitäisi muistaa katkaista latvat että alkaisivat kypsyä. Kesäkurpitsaa tulee ns. riittävästi. Härkäpapulaatikko on upea - kuvitelkaa metriset kukkivat härkäpavut siisteissä riveissä.

Retiisit olivat pingispallon kokoisia. En ole moisia ikinä nähnyt.

Kasvatuslaatikot ovat olleet kyllä menestys. Rikkaruohot eivät kovin suurissa määrin tunnu niissä viihtyvän, ja nekin vähät on ollut helppo nyppiä pois. Ja kun "oikeat" kasvit ovat venähtäneet niin ovat tukahduttaneet rikkikset niin ettei niille enää löydy sijaa.
 
Karviaisia saa, kunhan suojaa ne supikoirilta. Ja vaapukoita on vallan runsaasti, ja sitä paitsi ne ovat isoja. Siksi itsekin valitsin tämän hyväksi suositellun toimen ja jätin puhelimella pelaamisen niille, joilla on enemmän älyä kännykässään. Kaverin kanssa marjastamisesta tuli hyötyä ja liikuntaa: vaapukoiden poimimisesta pääasiassa hyötyä, koska niitä oli yhdessä puskassa aivan tarpeeksi, ja liikuntaa metsämansikoista, joita löytyi vain ensimmäisestä paikasta, minkä jälkeen kuljimme turhaan etsimässä lisää. Ajankohta huomioon ottaen niitä oli siellä kuitenkin hyvin.

Ketjun aiheeseen palatakseni, on peruna ruostunut täällä pahoin. Saa nähdä, tuleeko siitä mitään satoa,
 
Äitini kertoi mulle viikonloppuna kuukalenterista. Se perustuu kuun vaiheisiin ja vanhan kansan tietoon siitä, mitä kannattaa milloinkin tehdä ja mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä tiettynä päivänä. Esimerkiksi tämä viikko on kuulemma erittäin otollinen rikkaruohojen kitkemiselle; kun repii rikkaruohot irti nyt niin niistä ei pitäisi olla riesaa koko loppukesänä. Ajattelin piruuttaan kokeilla, eihän siinä mitään menetä kun ne pitäisi joka tapauksessa listiä. Huomenna tiedossa siis riemukasta rikkaruohojen repimistä! Tuskin maltan odottaa (not).
 
Kuukalenteriin liittyy kiinteästi ajatus siitä, että asioiden aloittaminen on paras tehdä yläkuulla eli kasvavan kuun aikana, asioiden lopettaminen taas sujuu alakuulla eli kuun pienentyessä. Esimerkiksi viljan kylvö pitäisi tehdä yläkuulla, koska muuten se ei kasva, ja korjuu taas alakuulla, että sato on hyvä ja säilyy pilaantumatta varastossa.

Toki jos viljelyhommiin haluaa oikein kunnon annoksen magiaa mukaan, voi ryhtyä biodynaamisen aatesuunnan kannattajaksi =)
 
Ihme ja kumma: Rahin rastaat eivät ole tänä vuonna iskeneet punaisten viinimarjojen kimppuun :).

Poimin viime viikonloppuna pari sangollisen punaisia marjoja ja höyrystin niistä alkuviikosta kotona mehu-maijalla viisi litraa mehua, jonka säilöin pakastimeen. Pakastaminen ei ehkä ole järkevin säilöntätapa mehulle, koska se vie pakastimesta tilaa muilta tuotteilta, mutta mehun säilymisen kannalta se on varmin tapa.

Pensaisiin jäi vielä punaisia marjoja, joten em. puuha on vielä edessä tulevana viikonloppuna. Mustia viinimarjapensaita on vain pari isohkoa, joten niiden marjat säilömme puskista suoraan vatsaa. Samoin menettelemme (villien) vadelmien kanssa. Niitä kasvaa vähän ulkorakennuksen seinustalla ja parin ison kiven kupeessa. Vadelmissa ei ole ollut edes matoja :D. Säilöttäväksikin vadelmia olisi kiva saada, mutta en ole löytänyt poimintapaikkaa, jossa niitä kasvaisi riittävästi.

Karviaisia (pieniä vihreitä, joku ikivanha puolivilli lajike) Torpalla on parissa puskassa ja ne eivät ole vielä kypsyneet riittävästi suihin pisteltäviski.
 
Pääsatokausi on ovella ja tuskailen pakastinkapasiteetin riittävyyden kanssa jo nyt. Karviaisia tuli meinaan aivan tolkuton määrä (lakkasin laskemasta 40 litran kohdalla) ja koska tykkään syödä jäisiä karviaisia, olen tunkenut niitä pakastimeen ihan urakalla. Mehua ja hilloa niistä on myös tehtailtu plus hapatettu. Ja edelleen niitä vain riittää! Pakkaseen en enää laita, loppuja täytyy sitten vaan hillota yms.

Myös kesäkurpitsatilanne on räjähtänyt täysin käsiin. Vaikka olen syönyt minkä olen kerinnyt ja antanut kurpitsoja poiskin, niin ne eivät vaan ehdy vaan lähinnä päinvastoin. Pitää keksiä tapa säilöä noita, en ole ennen säilönyt. Raasteena pakastaminen on kuulemma hyvä tapa säilöä? Raastepussit ainakin menisivät pieneen tilaan pakastimessa.

Raparperin kanssa on myös sama juttu. Varsia pukkaa valtavalla vauhdilla. Täytyy keittää mehuksi ja chutneyksi. Härkäpapusadosta on tulossa iso. Samoin tomaatti pukkaa. Pitäisi käydä latvomassa tomaatit että alkavat kypsyä.

Tein vähän listaa siitä mitä kaikkea olen kevään ja kesän aikana saanut talteen ja lista on ihan häkellyttävä. Itsestä tuntuu että en ole tehnyt mitään, mutta kun kirjaa ylös niin huomaa että onhan tässä jotain vissiin tehty:
PAKASTETUT
karviainen n. 15 kg, mustikka 4,5 l, raparperimehu 3 l, kirsikkamehu 1 l, aroniamehu 1,5 l, vadelma 0,5 kg, kuusenkerkkä 3 l, karviaismehu 2,5 l
KUIVATUT
lipstikka, litulaukka, nokkonen, mustaherukka (lehti), vadelma (lehti), mesiangervo (lehti ja kukka), maitohorsma, maahumala
HAPATETUT
viherhapate 1 kg, hapankurkku 1 kg, hunajafermentoidut karviaiset 1 l, hapanpavut (testierä), hapankaali 1 kg
VIINAT JA UUTETUT
hiirenkorvaviina 0,75 l, kuusenkerkkäviina 0,75 l, ruusubrandy 0,75 l, mesiangervoviina 0,75 l, rommiruukku 2 l (sis. marjat), maahumalauute 0,2 l, mustikkalikööri 0,75 l
SÄILYKKEET JA MUUT
kuusenkerkkäsiirappi 0,5 l, ruusuhillo 0,6 kg, karviaishillo 4 kg, raparperisima 15 l, tehty ja juotu pitkin kesää


Aiemmin mainitsemani vattupuskat ovat punertuneet ennätysaikaisin. Kyllä niistä jokunen vadelma irtoaa, mutta olen miettinyt josko kaivaisin pensaat kokonaan ylös syksyllä. Ovat vanhoja puskia joita kukaan (ml. minä) ei ole koskaan kunnolla hoitanut, vievät valtavan paljon viljelytilaa palstalta ja lisäksi niiden juurella olevien rikkaruohojen hallitseminen on käytännössä täysin mahdoton tehtävä. Kyse on aika isosta alueesta eli n. 1,5x5 metriä, jonka haluaisin hieman hyödyllisempään käyttöön kuin siihen, että sieltä saa kesän aikana pari litraa vadelmaa. Pari viljelylaatikkoa mahtuisi siihen lisää ja kulkutilaa saisi enemmän. Katsotaan kun syys saa että mihin päädyn.
 
Aika ei syksyllä millään riittänyt vattupuskien ylöskaivamiseen, joten se tapahtuu sitten keväällä. Onpahan koko talvi aikaa suunnitella laatikoiden sijoittamista ja vadelmanjuurien tukahduttamista sun muuta.

Palsta on nyt käytännössä paketissa kevääseen asti, paitsi ruusu- ja lehtikaalit kasvavat edelleen komeasti. Nehän sietävät pakkasta -10 asteeseen asti joten törröttäkööt siellä, kivahan se on hakea tuoretavaraa lautaselle pikkupakkasillakin. Mintut ja timjamit ovat niin ikään hyvin elinvoimaisen oloisia, mutta luulenpa että ne on huomenna haettava pois - lähinnä koska keskiviikoksi on luvattu lunta, eikä huvita alkaa tonkia rehuja lumen alta... Ja roskasäkki pitäis varmaan roudata sieltä myös muualle. Piti viedä roskat lauantaina, mutta oli niin paljon kasveja kannettavana ettei kädet riittäneet.

Talvivalkosipulit jäivät hankkimatta, joten niitä ei nyt sit vissiin istuteta (ainakaan enää, Hyötikseltä ne olivat sitä paitsi lopussa kun pari päivää sitten katsoin). En muutenkaan istuttanut syksyllä ensi kasvukautta silmällä pitäen mitään uutta.

Noin muuten tyhjensin yrttimaan viikonloppuna ja kekrin kunniaksi kävin myös kaatamassa palstan jokaiseen nurkkaan hieman viinaa. Vähän niin kuin ennen vanhaan tehtiin uhrilahjatarkoituksessa.

Pakastin ja jääkaappi ja kuivakaappi ovat melko täynnä erilaisia kasvikunnan tuotteita, joten kuluneesta kasvukaudesta voi kyllä sanoa että luonto oli varsin antelias, oli sitten viljellyistä tai villeistä kasveista kyse.

Hehkutus jatkunee taas keväällä...
 
No niin, on kevät, ja oma maa kutsuu taas puoleensa!

Kaaleista sen verran, että kestivät pakkasta varsin hyvin. Kävin nimittäin keräämässä viimeiset lehti- ja ruusukaalin lehdet helmikuussa :shock: Täällä oli siinä vaiheessa ollut -20 ja ylikin muutamana päivänä. Persiljaakin hain samalla reissulla. Nyt keväällä se ei sitten ollut enää hengissä.

Palstakausi alkoi vappupäivänä. Kaksi päivää aiemmin satoi lunta vaakasuoraan ja mietin että tuleekohan se kevät sieltä ikinä. Viime vuonna hommasin viljelylaatikot ja se kannatti; penkkien kääntäminen oli tehty ihan hujauksessa. Alkukevään isoin urakka sen sijaan ei ollut ihan niin nopea. Vattupuskat olivat ihan kaamean näköistä risukkoa, eikä niiden juurella oleva alue ollut mitenkään hallittavissa; rikkaruohot rehottivat. Katseltuani neljä vuotta päätin viime kesänä että puskat lähtevät.

Kaadoin siis huonokuntoiset vadelmapensaat ja kaivoin ne juurineen ylös. Siinä samalla lähti muutama kilometri nokkosen, juolavehnän ja vuohenputken juurtakin (tässä kohtaa kuvitelkaa ylösnostettua talikkoa jossa roikkuu metrinen juurimatto). Aivan järjetön urakka (yhteensä n. 12 työtuntia), jonka aikana mietin moneen kertaan että "miksi ryhdyin tähän". Siellä täällä kukkivat sipulikukat sekä piparjuuri eivät juurikaan hommia helpottaneet; piparjuuren päälle meinasin koko ajan astua kunnes aitasin sen tosi tyylikkäästi jollain kepeillä, ja työn aikana perustin vielä penkin jonne siirsin mahdollisimman ison osan kukista kasvamaan (kaikkia en jaksanut). Mutta täytyy sanoa että oli se sitten lopulta palkitsevaa: ruma risukko ja kammottava heinikko ovat poissa, ja käyttökelpoista viljelyalaa tuli lisää monta neliötä. Sain työn loppuun tuossa tunti sitten ja voi ristus että joka paikkaan sattuu...
 
Osallistuin eilen ja tänään puutarhurointiin sen verran, että käänsin kasvimaan äitiä varten. Äiti näytti myös istutussuunnitelman, mutten enää muista, mitä kaikkea siihen on tulossa. Palsternakkaa ainakin ja joriineja ja papuja. Etureunaan taisi olla suunnitteilla rosmariinia ja ehkä timjamia.
 
Olen pitkin viikkoa käynyt palstalla kitkemässä, kaivelemassa ja seisoskelemassa. Seisoskelu kuvaa hyvin palsta-asioiden prosessointiani: saatan hengailla palstalla pitkäänkin vain seisoskellen ja/tai kävellen edestakaisin. Näennäisesti mitään ei tapahdu, mutta suunnittelen kovasti. Tänään sain palstan pääkäytävän siivottua kuivuneista juurista ja rikkaruohoista. Komposti on puolillaan (olisi täynnä jollen olisi kiivennyt kehikkoon hyppimään), suunnittelen käyttäväni virtsaa kompostin herätteenä tai se ei maadu ikinä. Tätä ei luonnollisestikaan kerrota julkisesti. Täällä oli tänään taimitori, hommasin muutaman kivan taimen. Huomenna pääsee kylvö- ja istutustöihin.

Lipstikka on jo puolimetrinen. Ruohosipuli on kerrassaan räjähtänyt ja raparperiakin saanee viikon sisään :)
 
Mä. Olen. Aivan. Poikki.

Viimeisen viikon aikana olen normielämän lisäksi viettänyt palstalla n. 30 tuntia. Lisää maata käännetty, rikkaruohojen juuria kaivettu ylös, penkkien paikkoja vaihdettu ja uusia perustettu, multaa ja pari lavakaulusta lisää roudattu paikalle. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella kerran jos toisenkin, osittain edellisessä viestissä mainitsemani seisoskelun vuoksi: seisoskellessa sain idean mm. kaksitasoisesta kurpitsapenkistä.

Aloittelin istutukset ja kylvöt viime viikonloppuna, mutta pääasiassa tein ne eilen ja tänään. Koska sain talvella äidiltäni valtavan laatikollisen siemeniä, suunnittelin penkit pitkälti olemassa olevien siementen pohjalta. Niinpä tänä vuonna viljelen paljon sellaistakin mitä en ennen ole viljellyt tai mitä en ole saanut menestymään. Jännittävää nähdä mitä saan! Penkit ovat yhdistelmä ruutuviljely- ja kumppanuuskasviajattelua, viljelykiertoa unohtamatta. Tomaatit jätin tänä vuonna pois repertuaarista.

Lihakset huutavat lepoa kaiken kaivamisen, muokkaamisen ja kyykkimisen jälkeen. Seuraavat kolme päivää teen ihan muita juttuja ja käyn kasvimaalla ainoastaan kastelemassa jos tarpeen. Loppuviikosta on sitten luvassa käytävien ja pensaiden alustojen siivousta.
 
Meillä kylvettiin eilen herneitä ja retiisejä. Mushu sai kumpaakin siementä pussillisen syntymäpäivälahjaksi. Herneet tulivat parvekelaatikoihin ja ruukkuun parvekkeelle. Muutama myös kasvimaalle, mutta kokemuksesta tiedän että parvekkeella kasvaneet ovat huomattavasti makeampia. Kai kun saavat paremmin valoa. Retiisit taas päätyivät kasvimaalle.
Ostettiin myös tomaatin ja kesäkurpitsan taimia. Kesäkurpitsa on nyt ihan kokeilu. Paikka on nimittäin tosiaan aika varjoisa ja tavallaan olen jo vähän varautunut että joudun ehkä luopumaan koko kyseisestä kasvumaasta ja tekemään toiselle puolen pihaa uuden, mutta kokeillaan nyt kuitenkin vielä. Aiemmin tuossa on ollut perunoita, mutta viime vuonna perunat olivat ihan etanan syömiä niin päätin että nyt riittää. Ja onhan se hyvä perunalla pitääkin parin vuoden välein taukoa ettei samassa paikassa kasvata liian montaa vuotta peräkkäin. Vai olenko yhtään oikeassa?
Tomaatit pääsevät parvekkeelle pieneen kasvihuoneeseen jahka saadaan loppuviikoska kasvihuoneen vaatima lavakaulus. Muuten voisin pystyttää kasvihuoneen ilman kaulustakin, mutta pelkään että tuuli vie sen mennessään enkä ole ihan varma yltääkö muovi alas asti vai vain oletetun kauluksen reunaan.

Muuten meillä riittää nokkosta pihassa ihan yli oman tarpeen. Pirja (omenapuu) on täynnä suuria nuppuja ja kirsikka aloittelee kukintaa. Vuosi sitten kirsikassa oli vain yksi (ehkä kaksi) kukkaa. Nyt niitä näyttää tulevan enemmän ja ne ovat juuri alkaneet aueta. Pelkään vaan että jos tuonne yrittää yksikään kirsikka kypsyä niin rastaat vievät kaikki. Onko rastasverkko paras ratkaisu tähän asiaan vai olisiko muita ideoita? Olen vähän huolissani että jos laitan verkon niin joku lintu vielä takertuu siihen.
 
^ Lapsityövoiman käyttö maanviljelyksessä on perin tuomittavaa! Ja lahjaksi vielä siemeniä... Mitä jos Nova ostaisi sinulle syntymäpäiväksi tiskiharjan ja mopin? :p
 
Itseasiassa sain töistä läksiäislahjaksi eräältä lapselta tiskiharjan ja keittiörätin :D
Lapset vaan istutus- ja kylvötöihin mieluiten heti kun tissiltä lähtevät että tietävät mistä ruoka tulee. Hemmoteltuja nössöpossuja heistä muuten kasvaa ;)
 
No itse asiassa, mielestäni kyllä kaikkien lasten tulisi joutua tekemään kotitöitä, pihatöitä, mökkitalkoita what ever - ja paljon. Kyllä minäkin omasta lapsuudestani muistan kuinka niiden tekeminen otti ns. pannuun, mutta kylläpä se kehitti ja oppi arvostamaan asioita - saatika sitten että meni vielä samalla oppimaan monenlaisia taitoja myöhempää elämää varten.
 
Mä. Olen. Aivan. Poikki.
Ja sain massiivisen flunssan huhkittuani talikkohommissa kaikki illat t-paidassa kovassa tuulessa... Viime viikko meni aivan sumussa. Tuli tosiaan lomaa palstalta, kävin kolme kertaa kastelemassa ja siinä se.

Tänä maanantaina täällä tuli vettä koko päivän. Tiistaina taas oli tosi lämmin. Keskiviikkona menin kastelemaan ja harsojen alta paljastui iloinen yllätys: jokaisessa penkissä ja ruudussa vihertää. Toki osa on rikkaruohoja, jotka pitää nyppiä pois, kunhan tunnistaa mitkä ovat "oikeita" kasveja ja mitkä rikkaruohoja. Kasvit tuppaavat olemaan pieninä kaikki aika samannäköisiä...
 
Olen tänä vuonna yrittänyt pitää lajimäärän kohtuullisena: esimerkiksi herneitä en kylvänyt ollenkaan.Toisessa kasvimaalaatikossa on juureksia (porkkanaa ja mustajuurta), toisessa lehtikaalia ja pinaattia sekä muutama salkopapu reunalla. Ensimmäiset pavut eivät tosin itäneet, uudet kylvetty pari päivää sitten. Liekö ollut liian kylmä maa vielä ensimmäisille?

Etanantorjunnan olen aloittanut jo nyt, kaikki kananmunankuoret päätyvät murskaksi vihervihanneslaatikon reunoille ja olen lähes päivittäin tuijotellut taimia etanoiden varalta.

Perunoita olen istuttanut neljä (paperipusseissa sisällä esikasvatettua) kappaletta. :D Tuskin juhannukseksi tulee takapihaperunaa, mutta ehkä Jaakonpäiväksi. Kasvihuoneessa ja ruukuissa terassilla tomaatteja (taimikasvatus ei kyllä mennyt aivan nappiin, taimet ehtivät vähän liian honteloiksi), paprikaa ja Estelweniltä saatu broccoliini. Onpahan ainakin hupia tästä puutarhaleikistä, pinaattia ja lehtikaalta varmaan pääsee laittamaan smoothieihin ja salaatteihin useammankin kerran. :)
 
Ylös