Onko teillä lävistyksiä tai tatuointeja?

Tuolla on kyllä paljon hienoja, mutta voipi olla, että tuolla puolisolla on jotain sanomista ennen kuin muutan itseni käveleväksi alttaritauluksi :grin: (kuuluisia viimeisiä sanoja...?)
 
Dracaena sanoi:
Mistähän muuten johtuu korviksissa nuo ihonalaiset pahkurat? Minulla oli kerran ehkä viikon pari yhdessä reiässä ihmeellinen patti, joka ei kylläkään ollut kipeä lainkaan, mutta häiritsi minua kuitenkin.
Click to expand...

En tiedä onko kyse samasta asiasta, mutta kerran yksi lääkäri sanoi (hän kysyi onko minulla muuta kysyttävää enkä keksinyt muuta) että reikiin saattaa kerääntyä kuolleita ihosoluja, jotka eivät pääse sieltä pois, tai jotain.
 
Minulla on tyhmä kysymys:
Olen ajatellut ottaa tatuoinnin tuonne nilkan yläpuolelle, sääreen. Kun tatuointi on parantunut, voiko kyseisen kohdan sheivata ihan normaalisti? :roll:
 
^ Minun mielestä voi. Tatuoinnin värihän menee ihon alle, eikä sheivatessa sitä väriä pitäisi lähteä/rapautua pois. Mutta kannattaa odottaa, että tatuointi on kunnolla parantunut :)
 
Olen itse ainakin sheivannut ihan normaalisti, vaikka nilkassani on tatuointi. Eli ei haittaa mitään! Kannattaa huomioida, että sukat voivat kuitenkin kuluttaa väriä vähitellen. Oma tatuointini taitaa olla nyt 5 tai 6 vuotta vanha ja muutaman vuoden ajan olen miettinyt, että väriä ehkä pitäisi lisäillä, mutta mitään ihan hirveän suurta kulumaa ei kuitenkaan ole :)
 
RE:

eowynofmay sanoi:
kielo sanoi:
Hopeakoruja käytän, niin ei voi johtua nikkeliallergiasta. Noh, onneksi toisessa korvassa voi vielä pitää :)
Click to expand...

Minulle on käynyt samalla tavoin hopeakorujen kanssa. Yleensä en käytä korvakoruja kuin jossain tilaisuuksissa, joten sen ajan pystyy pitämään, mutta ei yli päivän.

Kultaisten korvakorujen kanssa ei ole tätä ongelmaa.
Click to expand...
Jos en ole ihan väärää kuvaa saanut niin hopeakoruissakin saattaa olla nikkeliä, riippuu ihan korun laadusta. Rihkamakoruissa voi hyvin olla, laadukkaammissa ei ainakaan pitäisi. Puhdas hopea (kuten kultakin) on sen verran pehmeää että siitä ei tehdä koruja sellaisenaan vaan siihen seostetaan kuparia kovetusaineeksi (tästä esim. nimitys Sterling 925). Kupariallergia ei varmaan tule kyseeseen jos kultakorut sopivat, mutta halpiskorujen kohdalla en laskisi nikkelivaihtoehtoa pois :)

Minä toteutin tänään tuon mitä olin jo jonkun aikaa suunnitellut ja marssin lävistysliikkeeseen teettämään rustoon reiän. Toivottavasti paraneminen sujuu ilman kummempia ongelmia, ehkä en kuitenkaan halua haltiakorvia vaikka fantasiagenreä satunnaisesti harrastankin :p Yllätyksekseni lävistys ei sattunut juuri yhtään, tuntui suunnilleen samalta kuin neula kyynärtaipeeseen tai tippakanyyli ranteeseen. Kuvittelen aina että minulla on hirveän matala kipukynnys mutta ainakaan nuo perusneulat eivät juuri kirpaise. Positiivinen fiilis siis jäi ja tosi nopeasti oli koko lävistys ohi. Saa nähdä miten tämän kanssa osaan esim. nukkua, pyörivä tapaus kun olen.

Ja nyt kukaan ei enää erota minua ja Raseenaa toisistaan!

Tammikuussa tähän ketjuun kirjoittaessani epäilin myös etten viitsisi pitää koruja, sitten taas joskus kuukausi pari sitten laitoin tavalliset korvikset takaisin ja kivasti olen niiden kanssa viihtynyt. Avainasia on näköjään se että en ota koruja pois, jollei tilanne sitä ehdottomasti vaadi. Jos yritän ottaa korvikset yöksi pois, en varmasti muista niitä aamulla laittaa takaisin. Tämänkään takia en kauheasti suosi roikkukorviksia arkikäytössä, mutta napit ovat käytännölliset (ja nätit, tosin haluaisin välillä ehkä uusia! kaikki kivat napit hajoaa aina :()
 
^ Pienehköt, ohuet renkaatkin ovat ihan nukkumakelpoiset. Itse ainakin juuri tuon laittamishankaluuden takia käytän melkein pelkästään samoja renkaita yötäpäivää. Muitakin korviksia olisi kiva pitää, mutta se vaiva.
 
Steelsheen sanoi:
Minä toteutin tänään tuon mitä olin jo jonkun aikaa suunnitellut ja marssin lävistysliikkeeseen teettämään rustoon reiän.
---
Ja nyt kukaan ei enää erota minua ja Raseenaa toisistaan!
Click to expand...
Kumpaan korvaan otit? Nimittäin jos sinun rustolävistyksesi on eri korvassa kuin minulla, niin yhdennäköisyys murenee sen siliän tien! O.o

Mielestäni pienet koukut ovat korvakoruista ehkä kaikkein mukavimpia nukkua. Minä tosin kestän nukkua isojenkin korujen kanssa. Napit painavat/häiritsevät usein enemmän kuin mitkään muut, mutta nekään eivät minua haittaa nukkuessa.
Tai oikeastaan kaikkein vähiten painavat sellaiset korut, joista lähtee heti korun, esimerkiksi pikkuruisen napin, takaa sellainen naru, joka tulee reiän läpi ja häntä roikkuu korvan takaa. Ne ovat ihan mukavia ja hauskoja koruja, etenkin uusien reikien paranemisvaiheessa ne olivat erityisen hyviä.

Joskus ihmettelen, kuinka jotkut voivat olla jopa kuukausitolkulla ilman korvakoruja, minä en ole ollut edes viikkoa ilman, koska pelkään, että ne menevät umpeen, ja varmaan menisivätkin. Ehkä asiaan vaikuttaa se, kuinka vanhat reiät ovat, eli onko ne otettu viisivuotiaana vai vuosi sitten. Minä nyt en kuitenkaan mieluusti ole ilman koruja (ruston en anna olla ilman yhtään kauempaa kuin on korun vaihdon yhteydessä pakko).
 
Dracaena sanoi:
Steelsheen sanoi:
Minä toteutin tänään tuon mitä olin jo jonkun aikaa suunnitellut ja marssin lävistysliikkeeseen teettämään rustoon reiän.
---
Ja nyt kukaan ei enää erota minua ja Raseenaa toisistaan!
Click to expand...
Kumpaan korvaan otit? Nimittäin jos sinun rustolävistyksesi on eri korvassa kuin minulla, niin yhdennäköisyys murenee sen siliän tien! O.o
Click to expand...
Oikeaan [22]

Renkaita en ole koskaan oppinut pitämään, kun se kiinnityssysteemi on suunnilleen aina hajonnut kun olen sitä yrittänyt korvaani vääntää. Ehkä pitää joskus tutustua niihin pallolukitusrenkaisiin. Koukkuroikkujen pelkään aina tippuvan vaikka laittaisin taakse lukonkin. Napit tuntuvat huolettomimmilta eivätkä ole koskaan painaneet nukkuessakaan. Rustoon varmaan kokeilen jossain vaiheessa rengasta mutta mennee hetki että pääsen siitä tuota tappia vaihtamaan.

Joskus pidempien koruttomuuskausien jälkeen on johonkin reikään ollut vähän hankalampi laittaa korua, mutta siitä olen selvinnyt hakemalla sitä reikää myös korvanlehden takapuolelta. Vähän ovat myös ärtyneet siinä vaiheessa kun alkaa taas koruja käyttää mutta sekin menee nopeasti ohi. Mutta eivätpä nuo taida kauhean helpolla umpeen mennä kun ovat jo ajat sitten parantuneet (ikää rei'illä on lähemmäs kymmenen vuotta). Jotkut muut lävistyksethän menevät kyllä umpeen kai aika vauhdilla mutta korvat ei ole niitä nopeimpia.
 
Steelsheen sanoi:
Dracaena sanoi:
Steelsheen sanoi:
Minä toteutin tänään tuon mitä olin jo jonkun aikaa suunnitellut ja marssin lävistysliikkeeseen teettämään rustoon reiän.
---
Ja nyt kukaan ei enää erota minua ja Raseenaa toisistaan!
Click to expand...
Kumpaan korvaan otit? Nimittäin jos sinun rustolävistyksesi on eri korvassa kuin minulla, niin yhdennäköisyys murenee sen siliän tien! O.o
Click to expand...
Oikeaan [22]
Click to expand...
No sitten se ei murene mihinkään. ;)

Onko noissa pallorenkaissa sitten niin, että niitä ei tarvitse vääntää väkisin auki ja tunkea kummallisesti reiän läpi? Kun minä en ole ikinä saanut korvaan sellaista perinteistä rengasta, jossa on toisessa päässä pieni koukku ja toisessa pieni reikä, jonne koukku pitää saada, ja joka pitää vääntää ikävään asentoon, että se menee läpi. Ihan tavalliset renkaat olisivat kyllä hyviä, siksi pallollisia nyt himoitsen - minulla on vain hevosenkenkiä ja sellaisia feikkirenkaita, joissa onkin kiinnitysosa tappi (vähän tuntuu hassulle puhua jostain feikkirenkaasta, kun kyseessä on kuitenkin kalevalakoru). Minä en muuten suosittele rustoon rengasta, ennen kuin lävistys on kunnolla parantunut. Minulla oli rengas (tai siis hevosenkenkä) joskus, kun lävistys oli jostain syystä kipeä (vaikka kuinka olen hehkuttanut kuinka kiltti se on, niin kyllä se JOSKUS vähän kipeytyy) ja rengas heilui niin paljon, että satutin vain enemmän. Tappi pysyy paikallaan eikä ärsytä. Vaikka kyllähän jotkut laittavat rustoon renkaan ihan heti kättelyssä, se on kuitenkin ilmava ja helppo pitää puhtaana, mutta sen heiluminen kyllä ärsyttää. Minun lävistäjänikin sanoi, että laitetaan nimenomaan tappi.
 
Tällä hetkellä ainoat lävistyksen löytyvät korvanlehdistä. Molemmissa siis yksi lävistys. Tilasin tosin tuossa lävistyskorut netistä ja tarkoituksena olisi, että kaverini laittaisi korviini toisetkin lävistykset (ei huolta, hän osaa hommansa). Tuskin tulen kuitenkaan muita paikkoja itsessäni lävistyttämään.

Tatuointeja minulla ei ainakaan vielä ole, mutta olen haaveillut jo vuosia pienistä siivistä lapaluihini. Tämä tatuointi olisi muisto äidistäni, joka menehtyi syöpään kohta 6 vuotta sitten. Muita tatuointeja tuskin tulen koskaan ottamaan. :)
 
Itselläni on 4 korvista sillai että vasemmassa korvassa on kolme ja oikeessa yks. Sen lisäks mulla on kielikoru ja huulikoru. Tatuoinnin oon aatellu ottaa joskus tässä ihan lähiaikoina mutta viel on hakusessa se että minkälaisen tatuoinnin haluun ja mihin mie sen haluun.
 
Sain vihdoin kauan suunnittelemani kissatatuoinnin hankittua olkavarteen. Kutittaa vietävästi! Eikä tämä yhtään hillinnyt tatuointihimojani, päin vastoin.

Ensimmäisen tatuointini otin Venäjällä, matkamuistoksi ihanasta retkestä. Minulle tatuoinnit ovat muistoja hetkistä, tunteista ja tilanteista, en juurikaan mieti, josko vanhempana sitten näyttävät oudoilta - niistä tulee ikäänkuin oma tarinansa iholleni. Saa nähdä, mikä antaa potkun seuraavaan kuvaan!
 
^ Moni sanoo että tatuoinnin läiskiminen(/lyöminen) napakasti saa ainakin kutituksen hellittämään hetkellisesti ja itsekin allekirjoitan tämän. Kovasti teki mieli raaputtaa ihoa, mutta järki sanoi että ei. Siinä sai olla kyllä itsehillintä kovilla ja tuo ottamani kuva oli vielä suhteellisen pieni. Kuvitella, miten joku selänkokoinen kuva mahtaisi kutittaa...

Huomasin muuten Hobittia tässä yksi päivä selaillessani, että Tolkienin piirtämä Smaug olisi aika makean näköinen tatuointina. Olenkin miettinyt, että joku Tolkien-aiheinen tatuointi voisi olla joskus ihollani. Ihan mitään haltia- tai kääpiöriimuja en välttämättä haluaisi, mutta jotain muuta ehkä kyllä.
 
Voisin kuvitella, että urheiluvammoihin käytettävä kylmäsuihe voisi kivasti turruttaa myös tuoreesta tatuoinnista kutisevaa ihoa.
 
Ihoärsytystä voi myös yrittää lievittää keittosuola- tai kamomillateehauteella. Fysiologisella keittosuolaliuoksella huuhdellaan apteekkitavarana avohaavojakin, mutta se on kallista. Itse sitä saa tehtyä tämän sivun alalaidan Näytä-napin takana olevan ohjeen mukaan. Ohjeessa kerrotaan myös, miten itse haude tehdään ja käytetään.
 
Minkähän ihmeen takia minä aina otan korvalävistyksiä muutamaa päivää ennen miittiä?
Pari vuotta sitten otin rustolävistyksen viikkoa ennen Rismalahtimiittiä. Saunominen ja juoksevan veden puute ei ollut ihan paras juttu niin tuoreelle lävistykselle. Sitten, kun vielä haliessa tuli muksautettua se kipeä korva joka kerta vastapuolen poskeen tai niskaan. Onneksi se kuitenkin parani aivan hyvin.
Ja eilen otin taas korvaan uuden reiän. Se on ihan pehmeässä osassa korvanlehteä, eikä sen kanssa varmaankaan tule ongelmia, mutta olisi ehkä kuitenkin kannattanut ottaa se ensi viikolla miitin jälkeen. Muistan vielä parin viikon ajan päässäni käyneen juuri sellaisen ajatuksen, mutta kaupungilla tuli päähänpisto ja niinhän siinä kävi, että nyt on yhteensä seitsemän korvalävistystä.

Minusta oli aika järkyttävää, että lävistäjä oli ensin vastahakoinen lävistämään korvalehteäni neulalla. Kyseessä ei ollut varsinainen lävistysliike, vaan se oli jokin kauneuspuoti, kampaamo- meikkaus- ja lävistyspalveluita ja varmaan jotain muutakin vielä, mutta siellä oli ihan oikea (no jaa, ainakin lähellä sitä, en tiedä) lävistäjä. Kysyin tiskillä, että tehdäänkö siellä lävistykset neulalla vai ampumalla. He sanoivat, että korvanlehtiä lukuunottamatta neulalla. Kaverini otti korviinsa ampumalla uudet reiät, mutta kun tuli minun vuoroni, ja pyysin, että lävistäjä tekisi sen neulalla, niin hän ensin hieman hangoitteli ja sanoi sitten: "Noh, se on ihan sinun oma päätöksesi..."
Miksei hän meinannut haluta antaa minun valita sitä kalliimpaa palvelua? Yksi lävistetty reikä maksoi enemmän kuin kaksi ammuttua. Liikkeessä tehtiin kaikenlaisia lävistyksiä, surfacesta kulmakoruun, joten luulisi, että siellä ymmärretään, että ampuminen ei ole järkevää.
Lävistäjä sanoi myös ystävälleni, että hänen pitäisi vaikka pumpulipuikolla desinfioida korvat aina päivittäin, vaikka yleensä lävistäjät nimenomaan sanovat, että desinfiointiainetta ei tuoreeseen lävistykseen kuulu laittaa.

Tuo lävistyspaikka ei kuitenkaan ollut epäilyttävä tai epähygieenisen oloinen. Lävistäjällä oli hanskat kädessä, hän desinfioi korut ja välineet (ne, jotka eivät olleet kertakäyttöisiä) (minun kohdallani siis, ei niitä pyssyhirmustuksia voi desinfioida) ja jonkinlainen desinfiointimasiina (sellainen mikronnäköinen, näin sellaisia ihan oikeassakin lävistysliikkeessä joskus) oli huoneessa myös. Eivätkä lävistäjän otteetkaan tuntuneet mitenkään kömpelöiltä (paitsi, että hän käytti pihtejä, ja ne sattuivat enemmän kuin se neula, kun taas Varkaudessa lävistäjäni ei käyttänyt korvan kanssa pihtejä ollenkaan).
Mitään muuta valitettavaa minulla ei siis ollut, mutta en ymmärrä, miksi lävistäjä olisi mieluummin ampunut? Oliko hänellä kiire ruokatunnille?
 
Aikoinaan kuulutin täällä, että en halua lävistyksiä enkä tatuointeja. No, kumpiakaan minulla ei vieläkään ole, mutta tatuoinnit ovat alkaneet viehättää. Olen miettinyt, josko ottaisin käsivarteen tatuoinnin. Erilaisia musiikkiin ja uskontoon liittyviä tatuointiaiheita olen pyöritellyt mielessäni. Muutamilla kavereillani on paljonkin tatskoja, ja se on varmaan vaikuttanut omien tatuointimielipiteideni muuttumiseen. Aion harkita vielä pidemmän aikaa, ennen kuin teen lopullisen päätöksen tatuoinnin ottamisesta.
 
Minullakin on vuosia jo pyörinyt mielessä että haluaisin jonkun hillityn tatuoinnin. Kuvan, ei tekstiä. Kuva on monimerkityksellisempi. Kuvan aihe on tässä omassa päässäni muuttunut vuosien varrella. Joskus suunnittelin kodamaa, sitten ole itse piirtämä lohikäärmeaihe ja nykyään mietin jotain kalliomaalausaihetta. Ehkäpä hirvi. Varmaan siihen mennessä kun ehkä joskus pääsisin siihen asti että varaisin ihan aikaa on ajatus ehtinyt taas muuttua. Oikeastaan juuri tuon ajatuksen häilyvyyden takia en kai ole vielä uskaltanut. Pitää olla sitten varma mitä tahtoo. Se jos vaihtaa mielipidettä kahden vuoden välein on ihan liian epävarma ottaakseen iholle elinikäisen kuvan... eikös nii?[22]

Joskus teininä halusin huulilävistyksenkin. Nyt olen ihan iloinen etten ottanut. ostin vain feikkirenkaan ja se kyllä ajoi asiansa ihan hyvin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös