Onko teillä lävistyksiä tai tatuointeja?

Minäkin pidän enemmän kuvista, mitä teksteistä. Jotkin tekstit tietyllä fontilla sopivat jollekin ihmisille, kuin nappi nenäksi mutta se täytyy olla harkittua. Ulkomaalaisissa teksteissä on kovasti usein se väärinmenemisen riski esim. kieliopin suhteen.

Kesän tullen sitä näköjään alkaa kuumottaa uuden tatuoinnin otto, mutta mistäs rahat moiseen? Smaug-lohikäärme sekä korppi kummittelevat mielessä edelleen, mutta ne olen päättänyt jättää tuonnemmaksi. Niiden aika ei ole vielä. Löysin nimittäin Taigakorulta upean lapinkoira-riipuksen, josta haluaisin tatuoinnin. Samaan sarjaan haluaisin ihooni myöskin saamelaisten shamaanirummun kuvioilla auringon sekä kuun. Ja pihlajanlehtiä ympärille.
Ihan hauska juttu sinänsä, että kun näin Taigakorun mallistossa nuo korut, niin tiesin sillä silmänräpäyksenä että haluan niistä kuvat iholleni. Joitain kuvia olen taas pyöritellyt vuosia mielessäni, mutta kun ne eivät natsaa. Joten ehkä niitä ei olekaan tarkoitettu minulle?
 
Vasemmasta olkavarresta löytyy 16 vuotta sitten otettu hyppäävä naurava delfiini. Aika leimii varmaan monen mielestä, mutta mä pidin ja pidän siitä edelleen - ei ole montaa päivää kyllä tänä aikana mennyt ettenkö olisi sitä ihastellut. Värit ovat toki vähän haalistuneet, mutta en tiedä viitsiikö tuota uudelleen värittää. Se kuluminenkin kun kertoo ajasta ja eletystä elämästä.

Olen suunnitellut ottavani jossain vaiheessa oikean reiden ulkosivulle ylöspäin kiipeävän liskon. Avokki on luvannut piirtää mulle sellaisen. Siihen tulis yks pikku yksityiskohta jollaista en ole ikinä noissa liskotatskoissa nähnyt (vaikka en epäile etteikö sellaista ole joku muukin jo keksinyt). Olen ajatellut että otan maksimissaan neljä hakkausta tässä elämässä. Kuvakirjaksi ei ole mitään hinkua ruveta. (Tällä vauhdilla en tosin ehtis elämäni aikana millään neljää enempää ottaakaan...)

Läväreitä mulla ei ole eikä tule, eivät ole mun juttu.
 
Minä olen aika varautunut, mitä tulee lävistyksiin ja tatskoihin. Itse en niitä kumpaakaan milloinkaan ottaisi, en ota varmaan edes korvakoruja.

Mutten minä silti ala haukkumaan toisten läväreitä ja tatskoja. Koska kyllä nekin on kauniita, kun niitä on rajoitetusti, ja niissä on joku selkeä idea. Mutta joillakin sekin touhu menee valitettavasti vähän överiksi, samoin paikat joihin niitä otetaan. Ja tällä en tarkoita ainoastaan säädyttömyyttä, vaan myös epäkäytännöllisyyttä. On aika karmeaa, kun kadulla vastaan tulee joku täyteen rei'itetty tai tatuoitu tyyppi.

Minusta on kuitenkin hyväksyttävää, jos jollain ihmisellä on kovin vaaleat tai 'ohuet' kulmakarvat, ja tatuoi ihon alta mustaksi tai ruskeaksi, koska ihminen ilman kulmakarvoja näyttää aika luonnottomalta.
 
Minulla on lävistys alahuulessa, kuten ehkä olen tässä ketjussa jo maininnutkin. Lävistys on ollut minulla jo nelisen vuotta, mutta pari viikkoa sitten tulin hankkineeksi siihen uuden pallon, jossa on kaikki sateenkaaren värit. Saattaa kuulostaa tyhmännäköiseltä, mutta tosiasiassa pallo on oikeinkin hieno.^^
Viime aikoina olen alkanut haaveilla korvieni venyttämisestä. En ajatellut hankkia järin suuria venytyksiä, mutta pienet saattaisivat sopia minulle.
 
^ Tiedätkö kuinka paljon nuita korvanlehtiä voi maksimissaan venyttää, että ne palautuvat ennalleen? Vai palautuvatko ne ollenkaan, jos niitä venyttää edes pikkuisen?
Ihmettelen omia korvanreikiäni, sillä en ole varmaan kahteen vuoteen käyttänyt korvakoruja eivätkä reiät ole vieläkään umpeutuneet. Joillakin ne umpeutuvat melkein hetkessä.
 
Käsittääkseni aika korvakohtaista. Minulla piti tehdä reiät kerran uudestaan. Oli kahdeksanvuotiaana tehty korvisreiät, muutama viikko käyttämättä korviksia ja menivät umpeen. Joskus yläasteella taisin käydä teettämässä uudestaan, ja silloinkin oli vaikeaa saada korvikset takaisin, jos oli parikin päivää ilman. Nykyisin saan olla viikonkin ilman ja menevät silti kivasti paikalleen. Kai se oli vähän kasvuikäänkin liittyvä juttu.

Isosiskolle tehtiin ekat reiät ehkä samanikäisenä kuin minulle, ja vielä 30 ikävuoteen mennessä eivät ole edes hiukan menneet umpeen. Toki siihen aikaan oli reiätkin tehtiin ilmeisesti vähän rajummin menetelmin.

Olen itse aika nihkeä tatuointien ja lävistysten suhteen. Tiedän oman luonteeni; kyllästyn asioihin helposti. Hiustenleikkuu tuntuu hyvältä hetken ja kaduttaa pian. Siksi en ota lävistyksiä enkä tatuointejakaan, niissä kun on suurempi vaiva kuin vain ottaa pois. Lisäksi pelkään, mitä tatuoinnille tapahtuisi, kun iho vuosien mittaan venyisi ja muuttuisi? Ja mihin sen ottaisin? En ole niin pysyvä persoona enkä löytänyt itseäni niin hyvin, että tietäisin jonkun asian, josta tulisin takuuvarmasti pitämään lopun ikääni.
Joillakin kavereilla on kyllä tatuointeja ja läväreitäkin, mutta minusta ne ovat monesti olleet vähän tyylittömiä ratkaisuja. Tyylikkäitäkin on, mutta varsinkin monta erikoista lävistystä ottaneet kärvistelivät koko lukioajan ilman kesätöitä. Liian erikoinen ulkonäkö vain (valitettavasti) vaikuttaa töidenhakuun.

Näistä ihan tavallisista omista korvarei'istäni tykkään. Toistaiseksi ei ole ollut hinkua saada lisää reikiä edes korviin. Käytän yleensä jotain riippuvia korviksia, koska niillä saa mielestäni kivaa pientä eleganssia olemukseen. Haluaisin osata käyttää kaulakorujakin, jotka olisi yleensä todella helppo mätsätä korvisten kanssa (koska useimmat korut tehdään niin että samaan sarjaan löytyy ainakin korvikset+kaulakoru). Kaulakorut vain tuppaavat olemaan sellaisia, että räplään niitä koko ajan ja sitten on kaulassa hiertymä kun pyörittelen sitä koko ajan. Yh.
 
kielo sanoi:
^ Tiedätkö kuinka paljon nuita korvanlehtiä voi maksimissaan venyttää, että ne palautuvat ennalleen? Vai palautuvatko ne ollenkaan, jos niitä venyttää edes pikkuisen?

"Venytetyt reiät palautuvat lähes normaaliksi yleensä vielä 8-10 millin kohdalla. Tämä tosin on täysin yksilöllistä ja mitään takuuta normaalikokoon palautumiselle ei ole, joten älä venytä jos et ole varma, että sitä tosissaan haluat. Reiät on mahdollista korjata umpeen, mutta se on isompi operaatio ja jättää arvet."

Näin kertoo eräs lävistyssivusto, josta olen etsinyt tietoa venytyksistä.
Olen ajatellut, että venyttäisin korviani korkeintaan kahdeksaan milliin asti. Pitänee kuitenkin vielä miettiä tätä venytyshanketta, koska tosiaan ei ole takeita siitä, kuinka hyvin korva palautuu venytyksestä jos joskus haluankin ne pois.
 
Kiitos tiedoista! :)
En itse siis ole venyttelemässä omia korviani, kunhan kiinnostaa. Jotkut venytyskorut ovat kyllä hienoja, varsinkin jos materiaali näyttää puulta(en tiedä tehdäänkö niitä puusta, jotain muovia ne useimmat taitavat olla?). Pienet tunnelit tietyillä ihmisillä ovat myös sopivan näköisiä kantajilleen.
 
Tätä ketjua oli ärsyttävää lukea, kun linkit kontulaisten tatuointeihin eivät juuri ole enää toiminnassa. :p

Tulin oikeastaan tänne, koska kaverini kertoi hiljan ottavansa lisää tatuointeja, ja ihastuin kertakaikkiaan siihen tatuointitaiteilijaan, jolta hänkin on uutensa ottamassa.

Olen haaveillut oman soittimeni tatuoimisesta pitkään, mutta ongelmana on, etten ole juurikaan pitänyt mistään näkemistäni käyrätorvitatuoinneista. Realistinen käyrätorvitatuointi on eräällä soittokaverilla, mutta se on aika iso, jollaista en välttämättä itse haluaisi. Näkemäni pienemmät, tyylitellyt eivät myöskään ole tuntuneet minusta niin näteiltä ja omilta, että olisin sellaiseen oikeasti halunnut sitoutua. Ehkä joskus löydän taiteilijan, jonka kanssa voin suunnitellan pienen ja kauniin käyrätorven jonnekin päin kehoani.

Mutta sitten tuohon erääseen tatuoijaan törmättyäni aloin vakuuttua siitä, että luontoaihe loisi minulle parempi. Useimmat kasvit ovat sellaisia "peruskauniita", että niiden kantamista iholla luultavasti ei häpeä koskaan eikä se sinänsä aiheena vanhene. Tänä syksynä olen siis lämmitellyt ajatusta mäntytatuoinnista (mänty on lempipuuni, kotoisa ja kaunis ja ihanan tuoksuinen, ja mielessäni se yhdistyy muutaman tarinan kautta myös käyrätorveen).

Paikkaa en vielä ole osannut päättää, mutta jos tatuoinnin ottaisin, ottaisin sen ehdottomasti juuri siltä tatuoijalta, jonka töihin ihastuin.
Onneksi tällä taiteilijalla on noin puolen vuoden jono, joten harkinta-aikaa tulisi väkisinkin. Vielä en ole laittanut hänelle viestiä, koska mikäs kiire tässä.

Puukuvaan sitoutumista enemmän minua jännittää, miten vanhempani ja erityisesti äitini asiaan suhtautuu. Joo, 26 vuotta ja joutuu pelkäämään, että äiti suuttuu ja inhoksuu sitä, että olen mennyt tekemään jotain niin vastenmielistä ja rikollista kuin ottamaan tatuoinnin. [22]
 
Mä otin käsivarren sisäsyrjään suurehkon tatuoinnin 19-vuotiaana, ja äitihän kilahti siitä, kun tulin seuraavalla lomalla käymään kotona. Mä lähdin sitten seuraavana päivänä takaisin Helsinkiin, enkä ollutkaan koko viikkoa, niin kuin olin suunnitellut. Sen jälkeen ei olla puhuttu aiheesta.... :D

Periaattessa olisi myös suunnitelmia jatkaa tuota käsivarren juttua, mutta vähän hidastaa että silmää miellyttävät artistit tuppaa olemaan pk-seudulla. Ja rahatkin menee vähän jonnekin muualle tällä hetkellä... Mutta ehkä joskus.
 
Vanhemmat vähän kyseenalaistivat tätä (20 veenä otettua) kämmenen kokoista puuta olkapäässä, mutta nyt ajan myötä ovat sitä mieltä että "sehän on oikeestaan ihan kiva". Joten eivätköhän nuo totu, aikanaan.
 
Pitäisikö olla? Pääseekö nykyään vielä myskintuoksuisten peilisalien huhkintasessioihin ilman?

Terv. nimim. "V-Imir"
 
Minä ainakaan en näe, miksi tatuointeja tai lävistyksiä pitäisi olla. Pelisaleista en tiedä, mutta veikkaisin, että molempien merkitys on isoin itse omistajalleen – poislukien ehkä ne, joiden mielestä on sopivaa ylipäänsä puuttua toisten ulkonäköön ja arvostella ventovieraiden olemusta ja valintoja.
 
Kyllähän yleinen olemus määrittelee kohtalostamme vähintään 90%, joten on pelkästään kohteliasta tiedottaa kanssakansalaisillemme, ettemme pidä heitä ihmisinä, jos he käyttävät esimerkiksi tiukkoja housuja jotka jättävät nilkat paljaiksi, sonninrengasta nenässään tai muuta kuin JRRT-monogrammia tatuointina. Vai pitäisikö olla kohteliaasti hiljaa kun joku kävelee zombina kännykkäänsä räpläten kohti jyrkännettä?
 
Täältä löytyy snake bitesit (eli huulen alla olevat 2 lävistystä), kulmalävistys oikealla puolella, industrial-läväri oikeessa korvassa tavallisen korvisreiän lisäks ja vasemmas korvas on yhteensä 7 lävistystä joista 3 tai 4 oon tehny ite. Tatuointeja on nykyään 4: oikeas olkavarres kelttiristi, oikeas sisärantees Tolkienin nimmarisymboli, vasemmas olkavarres vaahteranlehti ja 2 tammenterhoa ja uusin tatska on oikean ranteen 3 auringonkukkaa. Aion ottaa vielä lisää tatuointeja (ainakin 3 jo suunnitteilla) ja oon vähän haaveillu et ottaisin vielä septum-lävistyksen.

Jokasella on totta kai oikeus omaan mielipiteeseen mut mun mielestä kannattaa täs yhteydes noudattaa sääntöä "jos et voi sanoa mitään positiivista, älä sano mitään". Toisen ihmisen läväreiden ja tatskojen haukkuminen on sama asia ku haukkuis toisen vaatteita tai hiuksia. Jokasen ihmisen ulkonäkö on sen oma asia ja jos toisia häiritsee niin se on voivoi. Kuitenkin lävärit/tatskat on koristeita omaa itseä varten eivätkä kuulu muille.

Toki on joitain mitkä menee munkin mielestä hyvän maun rajojen yli (esim. hakaristitatskat) mut se on niitten ongelma jotka on sen tatskan/lävärin ottanu.

Antaa kukkien kukkia ja tatskojen tatskata.
Peace out.
 
Tämä, mitä Raga sanoi. Tiedän, että pilailit @Kointähti, mutta tämä ei vain tuntunut ainakaan minusta kovin kivalta pilailulta. Jos haluan ottaa tatuointeja niin otan tai kulkea pillifarkuissa, niin sitten kuljen. Välillä olisi hyvä miettiä että missä menee "kivan" trollauksen ja ikävän naljailun raja. Eläväksi kuolleeksi minua ei saa sitten millään ja jyrkänteiltä hyppään vain benjin valjaissa.
Minulla on oikeus määrätä omista asioistani ja toivon että turvapaikassani Konnussa saisin olla oma itseni ilman "pientä pilailua" ulkonäköni tai muun olemukseni kustannuksella. Olisi ihan kiva jos pidettäisiin ne mölyt mahassa vaikka sitten pelkästään täällä. Minulta on turha olettaa kanssakansalaisten kunnioitusta, jos samaiset kanssakansalaiset pitävät minua epäihmisenä ja zombina ja yleisesti syrjäytymässä olevalta, koska näytän "väärältä". En vain jaksaisi tätä samaa sontaa ja vääntää tästä samasta sonnasta joka hemmetin käänteessä. Alkaa palaa käpy tämän jatkuvan naljailun suhteen, olisi sitten kuinka leikkimielistä trollausta tahansa.
 
Last edited:
Komppaan Sidiä. Oon kammonnu Kontua mm. just tästä syystä: jotkut kommentit ovat todella ilkeitä. En ois trollaukseks tunnistanu tota Kointähden juttua vaan oletin et tyyppi on oikeesti tätä mieltä ja vaan avoimesti häijy.

Jotain rajaa trollaukseen. Kaikilla ei oo kymmenen kilsan nahkaa suojana. Vitsien kuuluu olla hauskoja eikä tuntua pahalta!
 
Jep, olisi keskusteluiden seuraamisen kannalta epäkätevää piilottaa kaikki tietyn käyttäjän viestit näkyvistä (mutta mahdollista!), siksi toivoisin tilannetajua siihen miltä omat viestit näyttävät vieraampienkin lukijoiden silmissä. Jos kerran trolli on tehnyt parannuksen, kuten väittää.
 
Minusta Kointähden viestin humoristisuus oli itsestään selvää, en olisi sitä muuten peukuttanut. Toki pidempään foorumilla roikkuneet ymmärtävät toistensa tyyliä paremmin, ja alkavat ehkä liian helposti olettaa että muutkin ymmärtävät.
 
Ylös