Opetellaan kieli!

Hei, mitäs jos opeteltaisiin kokonaan uusi kieli! Tavoite ei ole niin mahdoton, kuin luulisi, sillä toki pona on suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi kieleksi (siitä tulee sen nimikin, hyvä tai yksinkertainen kieli). Siinä on vain 123 sanaa, jotka koostuvat viidestä vokaalista ja yhdeksästä konsonantista. Paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja sanat kirjoitetaan aina pienellä ja lainasanat isolla alkukirjaimella. Lausuminen on helppoa suomalaiselle ja moni sana on alunperin suomen kielestä. Sanamäärän rajallisuus tarkoittaa toki sitä, että joidenkin käsitteiden ilmaiseminen menee kuvailemiseksi, esimerkiksi ”muusikko” on toki ponaksi jan pi kalama musi, joka muodostuu sanoista jan (’henkilö’, ’joku’), pi (’johonkin kuuluva’, monikäyttöinen sana), kalama (’ääni’, ’saada aikaan ääntä’, ’soittaa’) ja musi (’peli’, ’pitää hauskaa’, ’taide’, ’viihde’) (suora lainaus Wikipediasta). Hyvä Youtube-opas toki ponan perusteisiin on Chris Huff, jolla on humoristinen ote oppitunneistaan. Tässä on ensimmäinen video.

Tämä keskustelu on vertaistukea varten. Kuka uskaltaa opetella kielen, jolla ei ole niinkään arvoa kansainvälisenä apukielenä kuin tutkimusmatkana ajattelun syövereihin?

Lisämatskua:
Tämä artikkeli johdatti minut kieleen.
Täällä yritettiin opetella kieli 48 tunnissa.

Kuulostaa kieleltä jota jopa minä voisin oppia. Toki riippuu miten hankalia kielioppisääntöjä myöhemmin tulee.

Aikamuotoja ei ole, joten on vaikeaa ilmaista "join kahvia" tai "joisin kahvia". Kielen yksinkertaisuudesta johtuen pystyy sanomaan toiselle vain "anna kahvia" eikä esim. "voisitko mitenkään olla niin ystävällinen, että tarjoaisit kahvia?". Monikkomuotoja ei ole. Jopa laskeminenkin on yksinkertaistettu tyyliin "yksi, kaksi, monta" eli käytännössä on oma sanansa yhdelle, kahdelle, viidelle (myös kättä tarkoittava sana) ja kymmenelle ja luvun ilmaiseminen menee ynnäämiseksi. Vaikka kielioppisäännöt ovat helppoja, niin se ei tee ajatustensa ilmaisemisesta helppoa. Sanasto kuulemma on hyvin luontopainotteista.