Otso Suden taru

Laichalaf

ben enyd
Voisi olla nimenä hyvä tuolle melkoisen rankalle historian uudelleen tulkinnalle, jota on silloin tällöin tuuminut. Liki koko keskiaikahan siinä menisi uusiksi aina Länsi-Rooman keisarikunnan lopusta alkaen, ja aika lailla jo ennen sitäkin, mutta muuten on vaikeaa yhdistää suomensukuisten kansojen esihistoriaa varsinaiseen historiaan. (Nimimerkillä 'ikuisuusprojektit ovat elämän suolia, hmm, mikä lieneekään suola-sanan monikon partitiivi, suolo kun on ihan toismerkityksellinen sana jota ei voi mausteena/preservatiivina käyttää ja silti pitäisi osata kirjoittaa jotain keskiaikaisista ruuansäilöntämenetelmistä ja vehnän kasvuvyöhykkeen laajentumisesta pohjoiseen, onko tämä nyt laitaa lainkaan, kumma sanonta tuokin. '

Ideana olisi siis fennomaanistaa myöhempi Roomalainen rautakausi ja keskiaika, niin että historioitsijat voisivat kunnolla hermostua.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Eikö historiankirjoitus pelkkien Suomen maaperästä tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella ole kohtuullisen mahdotonta? Vai lähdettäisiinkö salatun historian tielle?

Esimerkiksi Salakirjat on mainio lähde rohkeille historian tulkinnoille. Esimerkkinä Jukka Niemisen teos Vaiettu muinaisuus:

Vaiettu muinaisuus on läpikattava teos maamme muinaishistoriasta, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Kirja kritisoi monia vallitsevia näkemyksiä, se kyseenalaistaa niin jääkauden kuin Suomeen tehdyt ristiretketkin, mutta esittelee myös entuudestaan tuntemattomia kokonaisia muinaismuistotyyppejä, joita on tähän asti pidetty luonnonoikkuina.

Vaiettu muinaisuus ei ole arkeologiaa vaan antropologiaa. Se marssittaa Suomesta esiin liudan muinaisia kulttuureja jotka työstivät kuppikiviä, tekivät kalliomaalauksia tai jatulintarhoja, ja tutkii kunkin muinaismuistotyypin ympärillä vallinnutta kulttuuria ja aikakautta. Näin muodostuu kuva omista juuristamme.

 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Matti Klingen kirjoittama Muinaisuutemme merivallat on myös mainio fantasia siitä, miten Pohjois-Viro ja Lounais-Suomi muodostivat muinoin Väinämöisen merivaltion, jonka keskuspaikkana toimi Hankoniemi. Luin sen aikoinaan teini-ikäisenä, ja ainakin silloin se oli varsin viihdyttävä.

Matts Dreijerilläkin oli jänniä ajatuksia siitä, miten keskeinen rooli Ahvenanmaalla on ollut rautakaudella (hän sijoitti mm. Birkan kaupungin sinne Ruotsin sijaan) ja arkeologian laitoksella aikoinaan kerrottujen juorujen mukaan hänen mielestään suunnilleen kaikki Pohjois-Euroopan uudet kulttuuri-innovaatiot vasarakirveistä lähtien saivat alkunsa Ahvenanmaalta. En ole itse kuitenkaan lukenut mitään häneltä, joten en voi ottaa kantaa juorujen paikkansapitävyyteen.
 

Laichalaf

ben enyd
Joo, ei siitä historiaa saa. Mutta koko joukon Euroopan keskiaikaisten (ja miksei myöhäisten roomalaisten ja bysanttilaisten) lähteiden uusia tulkintoja. Muutamia sopiviin kohtiin sijoitettuja arkistojen polttamisia saattaisi riittää antamaan riittävästi väljyyttä romaanimuotoiseen kansainvaellusajan ja keskiajan selvittelyyn.

Klingen linjoilla menisi tämä, mutta ainakin hieman eri tavalla.
 
Last edited:

Laichalaf

ben enyd
Selviääkö tarussa kenties kuningas Odovacarin alkuperäinen nimi?
Tässäpä hyvä kysymys, päällikkö Oðo Waaher ei välttämättä esiintyisi tässä henkilökohtaisesti kun vaikutti niin etelässä. Jos tuo nyt edes on oikea nimi.
 
Ylös