Oudot mielihalut ja niiden kanssa eläminen

Tulipa mieleen tämä aihe, kun juteltiin Ahvenen puolella univormuista sun muusta. Eli onko elämässänne jokin asia, joka jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen? Jokin, jonka ehkä häpeillen myönnätte toisille tai pidätte mieluummin kokonaan salassa? Vai tunnustatteko reilun avoimesti, kuinka istutte ilta toisensa jälkeen sohvalla ja katsotte saippuasarjoja tippa silmässä?

Ovatko tällaiset mielihalut vain hauskaa ajankulua vai hankaloittavatko ne jo muuta elämää? Kuinka helposti pieni oikku menee pakkomielteeksi? Miten muut suhtautuvat hassuihin haluihinne?

Nyt tunnustuksia pöytään, ihmiset. Ja kyllä, minä pidän univormuista. Pistää kivasti hymyilyttämään, kun nuori mies kävelee vastaan lomapuvussaan. Ja ne hieman tyylikkäämmät juhlapuvut... ne vasta jotain ovatkin. Onneksi sentään tämä on melko harmiton huvi, mitä nyt joskus ulkopuoliset pudistelevat päätään tyypilliselle naiselle.

Minulla tähän kategoriaan kuuluu varmaan tuttavieni blogien eli nettipäiväkirjojen lukeminen. Jos töissä on tylsää, tarkastelen jatkuvasti, onko joku kirjoittanut jotain. Kai tämä on minun tapani kurkistella toisten ihmisten elämään, kun en kerran katso tositv:tä tai lue iltapäivälehtiä. Jostain syystä pidän päiväkirjamuotoisten tekstien lukemisesta.

Tiedetään, paljon järkevämpää olisi mennä tyyppien kanssa kahville kuulumisia kyselemään, eikä niin, että kahvilla toteaa joka asiaan: "niin, luinkin tuon jo blogistasi". Toisaalta, blogit eivät olisi netissä, jollei niitä saisi lukea...

Kerta toisensa jälkeen jaksavat myös viehättää säkkipilliä soittavat skottipojat. Voi kliseisyys.

Sama täällä, myös minä luen nettipäiväkirjoja, tosin oikeastaan vain yhtä tällä hetkellä. Kun oma elämä on niin tylsää, tuntuu toisen elämän seuraaminen mielenkiintoiselta.

Oma fetissini lienevät korsetit ja nyöritykset. ops: Nahka, vinyyli, musta väri tai muut goottijutut eivät minuun vetoa, eivätkä sadistiset kuristuskorsetit mutta se, miten esim. historiallinen nyöritetty asu myötäilee vartaloa, herättää aina yhtä paljon mielihyvää.

Hassun tunnustuksen puolelle taas menee se, että minulla on tapana pelastaa kastematoja sateen jälkeen. Minun tulee surku niitä lieroparkoja, jotka ovat jo ehtineet liiskaantua jalkojen alla, ja yritän nostella nurmikolle ja tien sivuun mahdollisimman monia vielä ehjänä selvinneitä matoja. Tuntuu pahalta, jos on niin kiire, etten ehdi tehdä näin, ja silloinkin yritän katsoa, etten tallaa matojen päälle. Älkää käsittäkö väärin, en ole kaikkien pikkuötököiden ystävä, ainoastaan matojen.

Minä en noihin asujuttuihin mene, tulisi aivan liian pitkä viesti minun fetissejäni lueteltaessa.

Anyway, kaikenlaiset englanninkielen murteet iskevät kovaa, jos niitä osataan puhua. Oli sitten skotlanti, irlanti, Olde English (my favorite!), aussi, tai pesunkestävä englantilainen, ne kuulostavat upeilta. Jenkkiaksentti taas on sellainen tasapaksu, josta en saa mitään viboja.

Tuli mieleen eräs Viivi ja Wagner -sketsi. Wagner talsii paikalle ja kysyy "Saanko pistää pääni jalkojesi välistä?" Seuraavassa ruudussa Wagnerin pää pilkoittaa Viivin jalkojen välistä; "kukkuu", jonka jälkeen sika poistuu paikalta kiittäen. "Outoja mielihaluja."

Ehkä suurin mielihaluni on ikävä kyllä tässä vaiheessa vielä täysin mahdoton:
Haluaisin syntyä seuraavassa elämässä punatukkaisena naisena. Tietysti olisin lesbo. That would be waaay cool!
Eläisin asenteella "live fast and die young". Tuskin selviäisin kovin pitkälle elämässä, mutta ainakin eläisin täysillä.

"Univormuista/tyyleistä" sitten:
Sitten sellaiset sirot ja ennen kaikkea ilkeän näköiset (ei siis peikkotyylillä vaan viettelijävampyyrityylillä ilkeän [vai pitäisikö sanoa tuhman] näköiset) punatukkaiset gootahtavat tytöt vievät jalat alta...olen kerran nyrjäyttänyt niskani yrittäessäni saada vielä yhden vilkaisun kadulla kävelleestä jumalallisesta tytöstä jonka näin auton takapenkiltä käsin.
Myös hyvännäköiset tullikamarin naiset sekä tyttövartijat (Myyrmannissa ainakin on joskus aivan järjettömän hyvännäköinen, punatukkainen vartijaTAR...God bless...) ovat varsin hot! Sääli vain, etten ole vielä päässyt sellaisen käsittelyyn ruumintarkastukseen!

Jos lähtisin listaamaan kaikkia vähemmän tavallisia fetissejäni niin tästä tulisi paitsi erittäin kummallinen viesti, myös erittäin pitkä sellainen, enkä tiedä kuinka soveliasta se olisi.

Nautin myös omalla tavallani asioista jotka liittyvät kuolemaan. En oikeastaan pidä lainkaan siitä, että vaikka näkisin miten joku toinen kuolee (jos ei antikavereita lasketa :twisted: ), mutta esim. jos vaikka tietäisin, että oma kuolemani olisi ihan lähellä...no, kaikki ajallaan; sitten viimeistään kun olen täyttänyt 100 vuotta (päätin muutaman vuoden iässä eläväni 100 vuotiaaksi).

Luetellaan muutama sana: kuusimetsä, käkikello, pata, pöllö, herätyskello, iso perintökello, teepannu, takka, sateenvarjo, sienet, myrskyt. Siinä pieni pilkistys mieleni sopukoihin ja saanen huomauttaa, että kaikkiin sanoihin ei liity eroottisia mielikuvia.

Anyway, kaikenlaiset englanninkielen murteet iskevät kovaa, jos niitä osataan puhua. Oli sitten skotlanti, irlanti, Olde English (my favorite!), aussi, tai pesunkestävä englantilainen, ne kuulostavat upeilta.

Click to expand...

Sama täällä! Irlanti on ihan ykkönen, mutta muutkin menettelee. Ja olen myös Roninin kanssa samaa mieltä punaisista hiuksista. Eilen kaupan kassalla seisoin niin uskomattoman nätin punapäisen, pisamanaamaisen naisen takana, täydellinen valkonen iho, semmonen joka palaa heti ilman aurinkosuojaa. Kyllä ei voinu muuta kun tuijottaa ja kadehtia.

Yksi pakkomielteeni on aprikoosi-Piltti. Just kannoin kaksi täyttä muovikassia tyhjiä Piltti-purkkeja lasinkeräykseen. Ennen oli aprikoosi-Tutteli muttakun sen valmistus lopetettiin, niin piti etsiä joku tilalle.

Rune Merenkulkija sanoi:

Ja olen myös Roninin kanssa samaa mieltä punaisista hiuksista. Eilen kaupan kassalla seisoin niin uskomattoman nätin punapäisen, pisamanaamaisen naisen takana, täydellinen valkonen iho, semmonen joka palaa heti ilman aurinkosuojaa. Kyllä ei voinu muuta kun tuijottaa ja kadehtia.

Click to expand...

Ah...*kylmät väreet kulkee pitkin selkää* Aivan uskomattomia tuollaiset...kysynpä vain; mistä tuollaisia oikein tulee!?

Itse en muuten perusta englannin murteista muuten kuin hupi- ja yleinen kiinnostusmielessä (opiskelenhan kieltä joten...). Kuitenkin, mielestäni hienoinen Venäläinen aksentti englantia puhuttaessa on aivan mielettömän seksikäs!...siis mikäli puhujana on nainen, jos puhuja on mies, aksentti lähinnä ärsyttää.

Ah...*kylmät väreet kulkee pitkin selkää* Aivan uskomattomia tuollaiset...kysynpä vain; mistä tuollaisia oikein tulee!?

Click to expand...

Tiedä häntä....mutta olen kuullut pakanatarustojen jumalattarien joskus ottavan ihmismuodon.
*suosittelee Roninille Irlantia, jossa joka toinen nainen on punapää*

Uniformuun ei ole itselläni suurempaa fetissiä jo johtuen siitä että pukeudun sellaiseen työkseni. Joskin olen kyllä huomannut sen herättävän kiinnostusta missä se päällä kuljenkaan.

Onhan noita kummia mielihaluja. Mitäs tähän nyt ensimmäiseksi laittaisi.

Yksi olisi tietenkin finnien puristelu. Ikäväkseni omat ovat jo jääneet teini-ikään suurimmaksi osaksi mutta semmoisen saadessani olen sitä innoissani puristelemassa. Ehdottomasti kuuluu kastiin kummat mielihalut.

Vaatteista ehkä jonkin verran innostusta muihin vaatteisiin verraten saa itämaiset vaatteet. Veitset. Ei niinkään miekat tai muut, vaan nimenomaan veitset. Niitten hypistely ja teroittelu.

Kolikot. Kaiken maailman kolikot.

Ronin ja muut punatukkaisista pitävät, osaatteko te sanoa, mikä niissä punaisissa hiuksissa niin viehättää? Itselläni kun sellaiset on, niin ihan uteliaisuudesta haluaisin kuulla tarkemmin perusteluita. Viehättääkö se vanha sanonta, kuinka kiltit tytöt pääsevät taivaaseen ja punapäät minne vain? Vai mikä kumma siinä on?

Roark, veitset ovat kivoja. Oikein kivoja.

Minä pidän tikareista, kauniisti koristelluista tikareista :twisted:, harmi vain että en omista yhtäkään edellämainittua tikaria . Ja toinen on yö...minä pidän yöstä, etenkin jos on tähtikirkas taivas, ja taivaalla on kuunsirppi sekä tähtiä *kuolausta*. Paitsi että vanhemmat eivät oikein tykkäisi jos tytär lähtisi lenkille keskellä yötä .

Farian sanoi:

Oma fetissini lienevät korsetit ja nyöritykset. ops: Nahka, vinyyli, musta väri tai muut goottijutut eivät minuun vetoa, eivätkä sadistiset kuristuskorsetit mutta se, miten esim. historiallinen nyöritetty asu myötäilee vartaloa, herättää aina yhtä paljon mielihyvää.

Click to expand...

Sama täällä, minä pidän vanhanaikaisista asuista, paitsi että ne eivät sovi minun päälleni .

Roark, Thali, kyllä veitset ovat...ah...ostin juuri jokunen viikko sitten Spydercon Delican enkä jaksa päivääkään ilman, että pääsisin hypistelemään tuota taivaallista terää...hassua ihailla näin esineitä joiden ainoa tarkoitus on leikata elävää ihmislihaa (jep, Delica on taktinen taittoveitsi, ei leipä- tai koristeveitsi).

Mitä sitten Thali niihin punaisiin hiuksiin tulee...hm, oma punainen kauteni alkoi 13 vuoden iässä ja on jatkunut varsin tiiviinä siitä eteenpäin: näin tuolloin kahdesti (kerran ohi mennen kirjastossa ja kerran ohi mennen liukuportaissa kun minä olin menossa ylös ja hän alas) mielestäni maailman kauneimman tytön ja olen kironnut noita päiviä, joina en juossut kaiken sen ihmismassan läpi juttelemaan hänelle. Tietysti hänellä oli suorat (verrattain ohkaiset), punaiset hiukset ponnarilla ja maidon värinen iho; itse täydellisyys. Siitä lähtien hänen ulkonäkönsä on ollut aika pitkälti mielessä muovaamani unelmanaisen perustana.

Pahus kun en ole koskaan enää nähnyt häntä. Erityisen ikävää tästä tekee se, että hän todellakin huomasi minut ja minä hänet, mutta sen jälkeen tulevina vuosina muut hänen näköisensä tytöt (gootahtavat, hoikat, punatukkaiset tytöt) eivät oikein ole kiinnittäneet mitään huomiota minuun...tai ainakaan he eivät ole näyttäneet sitä. God knows I've tried, mutta en vain ole saanut vastakaikua paitsi kerran ja senkin mahdollisuuden annoin luisua otteestani omaa typeryyttäni ja kokemattomuuttani...oh fool, fool!*hakkaa päätään seinään*

Minä yritin joskus selvittää itselleni, miksi pidän veitsistä niin paljon. Luovutin. Minä vain pidän niistä. En ajattele, että niillä voisi tappaa. Ne ovat kauniita (yleensä, sellaiset rambotyyliset möhkäleet eivät sytytä), ne ovat niin... veitsiä. Minkäs teet, kun olet pikkutytöstä asti käsitellyt ja touhunnut niiden kanssa, vaikka tosin nykyään tyydyn vain hypistelyyn ja ihasteluun. Huoh. Tulipa ikävä nuoruuden metsä- ja mökkireissuja.

Paras kommentti jonka olen punatukkaisista tytöistä kuullut, oli opiskeluvuosinani. Pyysin kämppistäni tuomaan ruokalassa leipää, samalla kun hän itse sitä haki, ja menin sanomaan "kultaseni". Eräs poika sitten rykäisi tietävään sävyyn ja kommentoi "olisihan se pitänyt arvata, että olet lesbo, kun sinulla on lyhyet ja punaiset hiukset". Wha?!

Thali sanoi:

Ronin ja muut punatukkaisista pitävät, osaatteko te sanoa, mikä niissä punaisissa hiuksissa niin viehättää? Itselläni kun sellaiset on, niin ihan uteliaisuudesta haluaisin kuulla tarkemmin perusteluita.

Click to expand...

En itse lajittele ihmisiä edes hiusten värin kautta, mutta täytyy myöntää että houkutus olisi suuri antaa juuri punapäille jokin erityisasema, mutta minä vastustan tälläistä joten en anna )).

Mutta siis mikä punapäissä viehättää. Ehkä yksi tärkeimmistä jutuista on sen harvinaisuus. Koska punaisen hiustenvärin aiheuttaa hyvinkin resessiivinen alleeni jää se sekä vaaleiden että tummien hiusten värien "alle"(eli sekä vaaleat että tummat hiukset on punaisten hiusten suhteen dominoivia). Myöskin joissain tapauksissa punaisten hiusten kanssa tulee "semmoinen tietty iho". Hyvin vaalea, suorastaan läpikuultava. Pisamat. Ehkä enemmän kuin punatukkaisuus niin etenkin se hyvin vaalea iho yhdistettynä punapäisyyteen on minulle sellainen ominaisuus joka houkuttelisi poikkeamaan säännöstäni ettei ihmisiä lajitella yhtään minkään takia (paitsi käytöksen).

Jokin siinä punaisuuden harvinaisuudessa vetoaa. Onhan aina harvinaiset asiat arvokkaampia (tai semmoiseksi ne helpommin mieltää) kuin "tavalliset".

Ihan vaan sivuhuomautuksena että punaruskeat hiukset ovat minusta ihan yhtä viehättävät kuin ruskeatkin, mustat tai vaaleat. Eli minun punapäisyysfetissini koskee ainoastaan kunnolla punaisia hiuksia.

Viehättääkö se vanha sanonta, kuinka kiltit tytöt pääsevät taivaaseen ja punapäät minne vain? Vai mikä kumma siinä on?

Click to expand...

Olen tainnut kuulla joskus. Mutta en allekirjoita millään tavalla.

Roark, veitset ovat kivoja. Oikein kivoja.

Click to expand...

Ovat. (Saat toisenkin hymiön(hitto, mikä minua vaivaa...) )

En minä niistä punapäistä niin, mutta mustanpuhuvat goottityyliset tytöt ovat yleensäkin mieleen. Ja sitten pienet & laihat. :roll: Juu...

Niin, ja ne veitset tietysti.

Oman huoneen järjestys, voisi kai olla jonkinlaista pakkomiellettä. Kamalaa, jos joku tavara on siirtynyt muuanne sille määrätyltä paikalta. Se pitää laittaa sentilleen takaisin paikalleen.

Minua viehättää pitkät hiukset pojilla, oikein pitkät, mutta puolipitkätkin ovat upeat. Tietenkin se kiinnostuminen edellyttää sitä, että pitkissä hiuksissa on se vaikutelma, että ne ovat heavy eivätkä hippi.

Olen onnettomasti hurahtanut Tosi-TV-formaatin sarjoihin vieläpä erityisesti amerikkalaisiin. Melkein kaikki käy Sinkuista kahleissa Selviytyjiin. Tämä hävettää erityisesti, koska olen usein julkisesti parjannut Salattuja elämiä ja muita saippuasarjoja. Aiemmin olen televisiosta katsonut lähinnä uutisia, dokumentteja ja hyviä elokuvia. Todella paha addiktio on onnistunut kehittymään vain pariin sarjaan, kuten kesällä SubTV:llä ja MTV3:lla pyörineeseen Big Brotheriin. Yleensä kuitenkin, jos huomaan televisiosta tulevan jotakin reality-hömppää, en vain osaa kääntää päätäni pois.

Toinen juttu: nautin suunnattomasti siitä, kun joku koskee hiuksiini. Esimerkiksi pään hierominen vain tuntuu monta kertaa paremmalta kuin vastaava käsittely hartioille. Hiusten harjaaminen, letittäminen, sotkeminen ja peseminen tuntuvat jonkun toisen suorittamina todella hyvältä. Kävisin kampaajalla joka päivä, jos se ei maksaisi niin paljon.

Tämä alkaa ehkä mennä jo hiukan oudon puolelle, mutta postimerkeissä on jotain todella viehättävää. En ole ikinä merkkejä kerännyt, kuitenkin katselen ja hypistelen niitä todella mielelläni. Jos saan kortin, kiinnitän yleensä ensin huomioni merkkiin enkä kortin kuvaan. Jos minulla olisi varaa, ostaisin kaikki Suomessa ilmestyvät merkit. Nykyään tyydyn katselemaan niitä Internetissä.

Hassun tunnustuksen puolelle taas menee se, että minulla on tapana pelastaa kastematoja sateen jälkeen. Minun tulee surku niitä lieroparkoja, jotka ovat jo ehtineet liiskaantua jalkojen alla, ja yritän nostella nurmikolle ja tien sivuun mahdollisimman monia vielä ehjänä selvinneitä matoja. Tuntuu pahalta, jos on niin kiire, etten ehdi tehdä näin, ja silloinkin yritän katsoa, etten tallaa matojen päälle. Älkää käsittäkö väärin, en ole kaikkien pikkuötököiden ystävä, ainoastaan matojen.

Click to expand...

Farian, et ole ainoa En ymmärrä, miksi ne aina menevät lätäkköihin.

Lisäksi minäkin koen suunnatonta mieltymystä veitsiin, miekkoihin ja muihin teräaseisiin. Mikään ihmisen tekemä ei ole kauniimpaa kuin taidokkaasti muotoiltu veitsi tai miekka. Sääli vaan etten itse niitä omista. Jään usein katselemaan museoissa ulkomailla juuri niitä taiten muotoiltuja miekkoja. Veitsen sively kädellä on muuten aivan uskomattoman ihanaa Elikkä, yhdyn täysin sydämin teihin muihin veitsien ja miekkojen ihailijoihin.

Sama juttu kuin Lauremírëlla ja monilla muilla, eli olen suunnattoman kiinnostunut kaikenlaisista teräaseista. Ja usein pyörittelenkin kädessä esim. jotakin tikaria kun katselen televisiota sohvalla.

Ihan sama kiinnostus koskee myös lähes kaikkia muitakin (käsillä tehtyjä) metalliesineitä. Tehdastekoisistakin kapineista löytää joskus tyyliä, mutta ei niin usein kuin esim. jostakin oikein vanhoista sepän tekemistä kapineista.

Ja kun monet ovat puhuneet esimerkiksi naisihanteistaan/fetisseistään, niin voin minäkin myöntää kiinnostuvani erittäin paljon punapäisistä naisista, ja pitkät suorat hiukset, Rakel Liekki-tyylinen otsatukka ja hyvin vaalea iho vain voimistavat sitä tunnetta.
Sama homma myös niissä kaiken maailman korseteissa ja sukkanauhasysteemeissä. Mielestäni joku pitkiin mustiin sukkiin + sukkanauhoihin/vyöhön sonnustautunut nainen on huomattavasti seksikkäämpi kuin vaikka täysin alaston nainen.

Minulla on hyvinkin naisellinen heikkous, joka on kengät. Tällä hetkellä pareja löytyy kolmisen kymmentä ja lisää hamuaisin, jos vain voisin. Viime aikoina tosin olen hieman järkevöitynyt niiden oston suhteen.
Erityisesti sandaalit ovat lähellä sydäntäni ja niitä minulla onkin eniten. Sirot ja kauniit kengät ovat yksinkertaisesti ihania! Hyvähän se on ihailla sandaaleja ja ostaa niitä, kun Suomessa suurimman osan aikaa niitä EI voi käyttää. :wink: Harvoin kuitenkaan ostan kenkiä täydellä hinnalla, vaan teen löytöjä alesta. Ja kyllä, täytyy myöntää etten ole edes ehtinyt käyttää kaikkia niitä kenkiä mitä tällä hetkellä omistan.