Outoja kokemuksia ja yliluonnollisuudesta

Minulla on ollut paljon outoja kokemuksia esim.minä heräsin yks yö ja näin meidän eteisessä hahmon jonka läpi pystyi näkemään.ja sitten kerran näin unen joka toteutu.

meidän suvussa on enneunien näkemiskyky .minun mummo on kuulemma sukumme "paras noita" :!:

toivottavasti kertoisitte omia outoja kokemuksianne

Edit. Muokkasin hieman otsikkoa aihetta paremmin kuvaavaksi. T. Thali.

Eiköhän herätellä keskustelua hieman muutenkin kuin vain listaamalla outoja tapahtumia.

Uskotteko yliluonnolliseen? Miten teidän mielestänne näyt sun muut voidaan selittää? Kiinnostaako teitä yliluonnollinen ylipäänsä?

Ja mitä ennenäkyihin tulee.. Meillä kulkee suvun naisissa kyky kuulla asioita etukäteen. Etiäisiä. Silloin tällöin koen niitä itsekin ja sehän vasta hupaisaa on. Pienenä ne tuntuivat pelottavilta, nykyään vain odottaa, josko etiäiset osuvat oikeaan.

En silti usko, että suvussamme kulkisi noituus (vaikka kuulemma sellaisiakin on sukupolvien aikana ollut). Lähinnä nuo etiäiset ovat innokkaan alitajunnan muodostamia odottavia muistikuvia. Että miksi se ovi ei jo kolahda, miksi pihalla ei kuulu auton ääni. Sitä rataa, jos ymmärrätte.

Mutta ei se niiden mystisyyttä silti mihinkään vie. Onhan se kiva kertoa juttuja etiäisistään ja isoäidistään, joka olikin melkoinen näkijä ja kuulija.

Enhän minä ääniä tai mitään kuule.
Koskaan ei ole tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että joku katselisi selän takana ilman olevaa muotoa.
Shokkihoitoa oli kyllä hauskan creepy amerikkalaiseksi silloin joskus.
Mutta ei, ei mitään sellaista.
Uskon silti että voisi ollakin näin, mutta en toisaalta taas toivo.

Päällimmäisenä oudoista tapahtumista on mielessäni eräs koulupäivä joskus ala-asteella. Ekalla tai tokalla luokalla se taisi tapahtua. Tämä nyt ei ehkä ole mikään paranormaali ilmiö mutta kuitenkin sinänsä outo. Oli kesä tai ehkä sittenkin syksy, jokatapauksessa oli suht lämmintä. Olin menossa kotiin koululta pyörällä, kun olin ajamassa erään pyörätieristeyksen läpi, tien reunassa, melkein ojassa asti oli seisomassa mies joka oli pukeutunut kokonaan valkeaan pukuun, hänellä oli pitkä parta ja hän oli suht nuoren näköinen ehkä 25-30 vuotias. En kerinnyt paljon siinä ajatella, ajoin vain hänestä ohi, itseasiassa kun nyt muistelen, huomasin hänet vasta ihan lähellä, vaikka periaattessa minun olisi pitänyt huomata sellainen ilmestys jo monen sadan metrin päästä. Joka tapauksessa, kun olin ajamassa hänen ohitseen, hän sanoi minulle "Jumala rakastaa sinua!". Ajoin ohi ihmetellen, mitä juuri oli tapahtunut ja katsoin taakseni ja hän olikin kadonnut! Kummallista...

Tuosta tapahtumasta on jo todella pitkä aika, ja olen unohtanut, miltä hän kuulosti, enkä ole aivan varma sanoiko hän Jumala rakastaa vai Jeesus rakastaa, mutta sillä nyt ei ole väliä. Koska en ole kotoisin mistään kovin uskonnollisesta perheestä ja muutenkin olin jo silloin aika ateistinen, Ajattelin että tämä henkilö oli vain joku pöpilästä karannut partajeesus, jonkinlainen Jehovantodistaja. Kuitenkin minua mietityttää, että jos ehkä sittenkin se oli jotain muuta. Siitä lähtien olen kuvitellut Jeesuksen aina sellaisena, Pitkänä ja hoikkana miehenä jolla on mustat hiukset ja pitkä parta. Päällään valkoinen vaate, sellainen kuin elokuvissakin yleensä Jeesuksilla on ollut päällä.

Hän ei kyllä hohtanut, eikä ollut mitenkään yliluonnollinen, mutta silti, outoa...

En oikeastaan ihmeemmin usko yliluonnolliseen.. Joskus minulle kyllä tulee vahva tunne, että sama (ihan mitätön) tapahtuma on tapahtunut aijemminkin, tai olen nähnyt siitä unta tai vastaavaa.. Mutta en nyt sanoisi tuon olevan mitenkään yliluonnollista, vai?
Minulle tapahtui kyllä kauan sitten eräs jännä juttu, joka on itseasiassa näin jälkeenpäin aika huvittava :roll: : eli olin ajamassa pyörällä kotiin. Olin ihan nolona, kun jouduin pitämään pyöräilykypärää, ja olin päättänyt heitää kypärän pois kun pääsisin kotiin, enkä ikinä käyttäisi kypärää. Sitten kävikin niin, että ajoin auton kanssa kolarin, ja loukkasin jalkani. No, äitini vei minut lääkäriin, ja odotellessani vuoroani ajattelin lukea lehtiä. Otin erään lehden käteeni, ja katsoin isolla olevaa otsikkoa: Käytä pyöräilykypärää..
En nyt oiken tiedä kuinka yliluonnollista tuo on.. Mutta aika huvittava/outo sattuma kuitenkin.. :roll:

Uskon ns. "yliluonnollisiin" tapahtumiin, vaikkakaan ne eivät ole yliluonnollisia, jos niitä on olemassa, koska silloin niille on pakko olla myös selityskin. Toivottavasti ymmärsitte. Mutta ainakin minun on vaikea uskoa sitä, että ihmiskunta olisi jo keksinyt kaikki materian mahdolliset muodot.

Itselläni on yksi tapahtuma menneisyydessä, jota en osaa vielä selittää. Luultavasti tälle on kuitenkin jokin looginen selitys, mutta minä en sitä vain keksi. Toisaalta vaikea enää asiaa miettiä, tämä kun tapahtui joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla; olin kaverini mökillä, ja koko poppoo nukkui samassa mökissä. Itse nukuin eräällä sängyllä niin, että ulko-ovi oli lähellä jalkopäätäni.
Heräsin yöllä siihen, että jokin ihmismäinen olento katseli minua jalkopäässä. Oli melko pimeää, mutta ihan ihmiseltä se ei näyttänyt, joskin erittäin lähellä ihmistä muodoltaan ja kooltaan. Koostumus ja liikkeet olivat erilaisia, jos nyt oikein muistan. Olento (tai mikä lie) katsoi minua ja hyppäsi ovea päin ja katosi sen siliän tien. Kukaan mökistä ei ainakaan tunnustanut kävelleensä yöllä.

Selityksiä otetaan vastaan. Säähavaintopallo-teoria on jo käyty läpi.

Uskoisin yliluonnolliseen jos jotain tosi outoa tapahtuisi. Toisaalta voisi olla aikamoinen kokemus jonkun aaveen tai muun vastaavan näkeminen, en luultavasti olisi sen jälkeen enää sama ihminen.
Minulle on kuitenkin paljon sattunut niitä ns. "deja vu"-ilmiöitä (toivottavasti kirjoittaminen meni oikein ops, eli nähnyt "enneunta" tapahtuneesta.
En tiedä onko kuuhulluus yliluonnollista mutta siitä kärsin. Aina täydenkuun aikaan nukun huonosti ja olen muutenkin todella levoton :roll:.

Minulle tapahtuu joskus sellaisia ns. paranormaaleja tuntemuksia. Esim. Kerran kun olin yksin kotona kuuntelin korvalappustereoista musiikkia, sitten yhtäkkiä kuulin kuulokkeiden läpi huokauksen, joka ei varmasti kuulunut meneillään olevaan rokkibiisiin. Kytkin korvalappustereot pois päältä ja katselin ympärilleni ja kuuntelin. Totesin, ettei ketään näkynyt eikä kuulunut mitään. Laitoin korvalappusereot uudestaan päälle. Jonkin aikaa kuuntelin ihan rauhassa ja sitten kuulin ilmiselvästi kun joku huusi nimeäni. Napsautin stereot pois päältä (sanon nyt stereot, koska väsyn hokemaan koko ajan korvalappustereot :roll Kävelin huoneesta toiseen, kun yhtäkkiä olohuoneessa tunsin, että joku tuijotti minua. Katsoin ympärilleni, mutta ketään ei näkynyt. Sitten tunsin, että en ollut kotona yksin. Tunsin, että siellä oli joku, jota ei voinut nähdä. Samassa, tunne häipyi se joku (tai jokin, ihan sama )
oli lähtenyt. Sama tunne ei tullut uudestaan. Outoa sanoisin....

Almare sanoi:

En oikeastaan ihmeemmin usko yliluonnolliseen.. Joskus minulle kyllä tulee vahva tunne, että sama (ihan mitätön) tapahtuma on tapahtunut aijemminkin, tai olen nähnyt siitä unta tai vastaavaa.. Mutta en nyt sanoisi tuon olevan mitenkään yliluonnollista, vai?

Click to expand...

Mulle tapahtuu tota tosi usein,yhtäkkiä tulee sellanen tunne et tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu.Mun bestikselle tapahtuu noita kans,kerran jopa tiedettiin sama tapaus! Mä todella uskon yliluonnolliseen!

Minulla on kanssa noita deja vuita... (En tiedä miten ne heittomerkit kuuluvat.) Se ei tunnu mitenkään yliluonnolliselta, sillä ne ovat niin joka päiväinen juttu.

Tätä juttua en kyllä ymmärrä. Viime syksynä oli eräänä yönä todella kova tuuli. Yöllä joskus kolmen neljän maissa heräsin siihen että huoneeni kaapin (oikeastaan pienen vaatehuoneen) ovi kolisi. Se oli ihan pienesti raolla, ja heilui edestakaisin. Pam-pam-pam. Ei muuten mitään, mutta
a)kaappi on oikeastaan keskellä taloamme.
b) kun nousin sulkemaan ovea en huomannut minkään laista tuulta.
c)Kaapin ovi kolisi tavallaan eri tahtia kuin tuuli.

Luultavasti tuonkin voi selittää jotenkin, mutta minulla on sen verran vilkas mielikuvitus ettei oikein uni enää tullut sinä yönä.

Välillä juuri kun olen nukahtamassa silmissä välähtää jokin kuva, kuten lapsenkasvot joita pitkin valuu veri. Se on jotain niin kamalaa että. Ei kuitenkaan yliluonnollista.

Ja sitten tietysti tämä perinteinen juttu, että välillä päässäni alkaa soida joku laulu, ja kun pistän radion päälle sieltä tulee juuri se. Ja herätessäni tiedän yleensä mitä kello on ennenkuin avaan silmäni.

En oikeastaan usko "yliluonnollisuuteen", sillä ihmisten mielestä yliluonnollista on kaikki, jota tiede ei voi selittää. Uskon siis yliluonnollisiin asioihin, mutta en itse käsitteeseen, jos ymmärrätte.

Minulle on sattunut paljonkin näitä ns. "yliluonnollisia" asioita. Tavallisimpia niistä ovat unet, joita näen melko usein. Herätessäni en muista niitä, mutta ne ovat jossain alitajunnassani erittäin selvästi. Saattaa kulua pari tuntia, päivä, viikkoja, jopa puoli vuotta, ennen kuin tapahtuu jokin pieni, arkinen selkkaus, jonka yhtäkkiä huomaan tapahtuneen ikään kuin aiemmin, ja muistan heti sen unesta. Muistan jopa milloin näin uneni jollain käsittämättömällä tavalla. Tuo uni nousee alitajunnastani ylös ja tavallaan koen eräänlaisen déjà vun. Jos joku osaa selittää nämä unet ja niiden suhteen todellisuuteen järkevästi, olen kiitollinen. En voi oikein uskoa niiden olevan vain joku toimintahäiriö aivoissa tms., sillä tietääkseni aivot eivät tunne tulevaisuutta unissa.

Muita kokemuksia on myös, niitä melko normaaleja, kuten jalkojen pehmeät askeleet täysin tyhjässä talossa, tuijotus selässä, ja kun käännyt ympäri katsomaan onko siellä joku, olen näkevinäni varjon liikahtavan huoneen oven luona.

Minä en ole kokenut mitään yliluonnollista. Tai no tässäkin on sitten se, että mitä kukakin pitää yliluonnollisena. Se, että minusta tuntuu, kuin joku tuijottaisi tai koskisi minua ei ole minulle yliluonnollista. Eikä se, että kuulostaisi kuin joku huutaisi tai puhuisi minulle, vaikka ketään ei ole paikalla. Olen minä sitäkin kokenut, että seison vastakkain jonkun kanssa ja kun kosken häntä/sitä se katoaa. Mutten pidä noita mitenkään yliluonnollisina asioina. Jos pitäisin, kokisin yliluonnollisia asioita päivittäin.
Mutta enpä kyllä osaa sanoa, mikä minusta sitten olisi yliluonnollista. Ehkä jos huomenaamulla kaikki kadun talot, paitsi tietenkin meidän omamme, olisivat kadonneet, voisin sanoa sen olevan yliluonnollista. Tai jos löytäisin itseni kuusta.
En sano mitään siihen, uskonko yliluonnolliseen vai en. Ehkä vielä joskus osaan sanoa.

Minulle ei ole mitään niin yliluonnollista sattunut, mutta noita deja vuita kylläkin.
Esimerkiksi tällaista: kun jotain tapahtuu, vaikka kun tiputan kirjan lattialle, tulee äkkiä sellainen tunne, että olen nähnyt tämän joskus ennenkin. Vähän niinkuin nähnyt ennalta.

Myönnän uskovani yliluonnollisuuksiin, ainakin vähän. Jos tämä nyt mitenkään tähän liittyy, mutta uskon myös ulkoavaruudessa olevan elämää. On todella pieni mahdollisuus, että meidän planeettamme olisi ainoa asuttu paikka maailmankaikkeudessa. En nyt siis väitä, että pieniä vihreitä miehiä on olemassa. :roll:

Tuo déjà vu ilmiöhän johtuu siitä, että aivojen toinen puolisko rekisteröi vastaanotetun tiedon nopeammin kuin toinen. Sitten kun toinen aivonpuolisko tajuaa saman, on tieto jo vanha ja sitten tuntuu kuin olisi elänyt saman ennenkin. Alkoholi ja huumeet aiheuttavat usein déjà vu.ita.

Korjatkaa jos olen väärässä.

Tämä selitys löytyi Skepsiksen sivuilta. http://www.skepsis.fi

Déjà vu
(engl. déjà vu). Déjà vu on ranskaa, ja tarkoittaa ”jo nähtyä”. Déjà vu kokemuksilla viitataankin tuttuuden kokemuksiin uusissa tilanteissa tai paikoissa (esim. ”minä olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin”; ”minä olen käynyt täällä joskus aikaisemminkin”). Joskus tätä käytetään todistusaineistona aikaisempien elämien olemassaolosta.

Todennäköisemmin déjà vu -ilmiö liittyy kuitenkin muistin dissosioitumiseen eli henkilölle tulee tunne tuttuudesta, mutta todellinen muisto ei aktivoidu heikkoutensa tai olemattomuutensa vuoksi. Normaalisti nämä tekijät yhdistyvät muistoissa. Muistin dissosiatiivinen luonne tulee ilmi, kun tarkastellaan ”kielen päällä” -ilmiötä ja tiedostamatonta oppimista. ”Kielen päällä” -ilmiössä henkilöllä on tunne, että hän muistaa asian, mutta todellinen muistijälki ei kuitenkaan täysin aktivoidu (déjà vu). Toisaalta ihmisillä ei välttämättä ole tajuista muistikuvaa oppimastaan aineistoista (esim. sanalistasta), mutta hän voi silti oppia tunnetun aineiston nopeammin kuin aikaisemmin tuntemattoman aineiston (esim. palauttaa aikaisemmin opeteltuja sanoja paremmin kuin uusia sanoja). Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse ilmiöstä nimeltä jamais vu, jossa tilanne, asia tai paikka koetaan vieraana, vaikka henkilö osoittaakin tajuamattaan muistavansa sen.

Yleensä déjà vu -kokemus motivoi ottamaan selvää asiasta (esim. muistelemaan mikä sen kuuluisan näyttelijän nimi olikaan), ja vastaus voi löytyäkin pitkän ajan kuluttua. Laboratorion ulkopuolella jamais vu -tilanteet koetaan puolestaan yleensä epämiellyttäväksi, ehkä koska ihmiselle tulee kokemus, ettei tunne ja siten hallitse itseään. Esimerkiksi ksenoglossolaliassa eli vieraillakielilläpuhumisessa on kyse jamais vu:sta."

Galadorien: Olen samaa mieltä kanssasi, siitä, että avaruudessa on elämää. We can't be the only ones.

Kuen monille muillekin, minulle on tullut näitä deja vuita (en jaksa keksiä kieliopillisesti oikeaa kirjoitusmuotoa).
Joskus saan unissani vastauksen johonkin mieltäni askarruttavaan kysymykseen. Esim. jos olen miettinyt pääni puhki jotain elokuvatähteä, että missä muussakin se on näytellyt, niin saatan unessa nähdä jotain siihen elokuvaan liittyvää. tiedän, että se johtuu siitä, että elokuva on jotenkin jäänyt *kiinni* alitajuntaani, ja muistan sen sitä kautta. mutta kerran sain selville unessani asian, jota en todellakaan ollut tiennyt.

Tuolla Unista-topicissa olen selittänyt yhden aika hassun/oudon jutun vinyylilevyjen kanssa, enkä viitsi poistaa sitä.

joku voisi sanoa, että uskon yliluonnolliseen tietyissä rajoissa. Ja yliluonnollinen ja kaikki siihen liittyvä kiehtoo TODELLA paljon minua.

Olen tässä jokseenkin samoilla linjoilla Rikun kanssa. Mielestäni näitä "yliluonnollisuuksia" hyvinkin voi sattua, mutta uskon niille olevan selitykset.

Olen vähän sitä ihmistyyppiä, etten usko ennen kuin näen. (Mistä minä tiedän onko vaikka Sisilia todella olemassa ennen kuin olen käynyt siellä? ^.~) Tämä koskee esim. uskontoja ja muiden kokemia paranormaaleja juttuja, eli en yleensä usko tarinoihin tai sitten olen vähän "ai jaa, miten vain" -asenteella liikkeellä.

Ei minulle itselleni mitään kovin kummallista ole tapahtunut, mutta mieltäni kiehtovat kaikki mystiset jutut, unet ja muut, joten on aina hauska leikitellä erilaisilla ajatuksilla yliluonnollisista jutuista. Déjà vu -ilmiö ei ole minulle itselleni tuttu, mutta jotain kummaa on unien kanssa joskus sattunut (sattumaa, se). Olisi kyllä hienoa joskus nähdä flasheja tulevaisuudesta tai jotakin, ehkä, mutta eihän sellaista nyt <i>oikeasti</i> tapahdu. Eihän?

Minä olen paatunut realisti-skeptikko, uskon vain sen minkä näen. Jos jotain yliluonnollista tulee kadulla moikkaamaan, niin sitten pitkällisen pohdinnan tuloksena voin todeta sen olevan totta, en muuten.

Siinä mielessä on aika jännä juttu, että luen fantasiaa kuitenkin hyvinkin paljon.

Hmmm.....
Ei minulle ole kyllä mitään hirmu erikoista tapahtunut...
paitsi ehkä kerran..

Olin varmaan 7-tai 8vuotias...en muista tarkalleen..
Näin unta, että olin ulkona leikkimässä ja minulla oli savun harmaa hiiri kädessäni.
Mutta aivan odottamatta se putosi kädestäni, ja karkasi.

Ja ehkä noin viikon kuluttua siitä lemmikkirottani, Milla kuoli.
Se sai jonkin kohtauksen.

Olen aina miettinyt, että voisiko unellani ja Millan kuolemalla olla
jokin yhteys. ..olihan Milla hyvin saman näköinen kuin se hiiri...

Minä olen myös kokenut paljon deja-vu ilmiöitä, mutta
ne eivät tunnu niin yliluonnollisilta, koska deja-vu ilmiöthän
ovat tieteellisesti selitetty, en kuitenkaan rupea pitkästyttämään teitä sillä selityksellä, että tieto menee avoihin kahta eri kautta ja blaa blaa.... heh...

Minulla on kuitenkin paljon kokemusta aaveista ja selittämättömistä tapahtumista.
Paras esimerkki on oikeastaan se, kun olin ehkä neljännellä luokalla. Istuin neljän kaverini kanssa suht pimeässä huoneessa.
Emme harrastaneet spiritismiä tai mitään sellaista, mutta jostain syystä minä ja yks toinen alettiin tuntee kylmiä väreitä
selässä. Me kummatkiin käännyttiin katsomaan kaapin päälle, kuin tietäen, että siellä oli jotain ja niinhän siellä olikin, utuinen harmaa pää joka katseli meitä muutaman sekunnin ja häippäs
Meidän kuvaukset siitä päästä sopi yhteen, joten me tiedetään, että se ei voinut olla harhaa, se oli kammottavaa.
Hetken päästä me kuultiin vessanpöntön vetäisevän itsensä, vaikka ketään muita ei ollut kotona.
paljon muitakin kokemuksia on siitä samasta talosta, jossa me oltiin sen pään ilmestyessä.
Toinen esimerkki: Olin bestikseni kanssa alakerrassa pelaamassa tietsikkaa, kunnes joku huusi yläkerrasta "tytöt" äänellä, josta ei voinut tunnistaa oliko se miehen vai naisen.
Me säikähdettiin kamalasti, koska muita ei ollut kotona ja ovet oli lukossa, eikä me oltu kuultu mitään oven paukahdusta vaikka oli suht hiljaista. Niinpä me hiivittiin ylös hiljaa sählymailat kädessä ja huhuiltiin, että "kuka siellä", ilman vastausta. Mä menin kokeilemaan ovea, se oli lukossa, mut mä uskaltauduin avaamaan sen. oven edessä oli isot kengänjäljet painautuneena lumeen ja ne johtivat vain sisälle, mutta eivät ulos. Me tutkittiin joka paikka, mutta ei löydetty mitään. Bestikseni koira oli murissut koko ajan sen jälkeen kun se ääni oli kuulunut.

Olen saanut myös paljon ratkaisuja unessa esim: en tiennyt, mihin olin laittanut lapun, jossa oli enkun kokeen numero ja open nimmari. lappu pitäisi palauttaa seuraavana päivänä, tai saisi jälki-istuntoa. Etsin sitä kuumeisesti, mutta luovuin toivosta ravisteltuani enkun kirjaa viidennen kerran. Yöllä näin unta siitä, miten olin laittanut tunnin jälkeen lapun tiukasti enkun kirjan viimeisten sivujen väliin. Aamulla muistin unen ja menin katsomaan kirjan viimeisten sivujen väliin ja kappas kappas, mikäs se siellä olikaan

tulipas pitkä viesti :roll: